Olen seurustellut poikaystäväni kanssa virallisesti noin 4 kk, mutta säätöä oli ennen seurustelun aloittamista jo pitkään. Seurustelun alkamista kai osaltaan venytti miehen "sitoutumiskammo", ja itsellänikin oli vasta loppunut edellinen parisuhde niin en halunnut kiirehtiä. Kuitenkin rakastuin tähän mieheen todella palavasti, ja olin todella onnellinen kun hänkin tuntui tuntevan minua kohtaan samoin. Aloimme seurustella ja hän esitteli minut vanhemmilleenkin, sekä tuntui kaikin puolin olevan rakastunut minuun.
Sitten aivan tyhjästä hän muuttui etäiseksi. Ei ottanut yhteyttä, vastaili viesteihin parilla sanalla ja ei "ehtinyt" ikinä käymään luonani tai näkemään muutenkaan. Tätä jatkui noin pari viikkoa, kunnes otimme pahasti yhteen hieman humalassa hänen siskonsa syntymäpäivillä. Poistuin juhlista itkien miehen sanottua minulle todella pahasti. Seuraavana päivänä hän tuli luokseni, odotin anteeksipyyntöä, mutta sen sijaan hän jättikin minut, sanoi ettei ole vain niin kiinnostunut minusta että jaksaisi yrittää. Olin aivan musertunut, itkin vain yksin kotona, en saanut nukuttua enkä syötyä.
Muutama päivä tämän jälkeen mies kuitenkin soitti ja kysyi, voiko tulla luokseni. Ruusun kanssa hän saapui paikalle, ja selitti ettei tarkoittanut mitään mitään mitä sanoi jättäessään minut, kuinka sitoutumiskammo otti hänestä vallan, kuinka hänellä on vaikeuksia luottaa ihmisiin yms. Hän pyysi minua jatkamaan suhdettamme, ja sanoi olevansa tällä kertaa sataprosenttisen varma siiitä, että hän haluaa olla kanssani. Suostuin, koska rakastan häntä.
Kaikki jatkui taas pari kuukautta ihanasti, mies on ollut ihana ja meillä on ollut kivaa yhdessä. Nyt mies on taas muuttunut oudon etäiseksi. Kun kysyn häneltä, onko hän suuttunut jostain/painaako jokin mieltä, hän suuttuu ja sanoo että ei. Mutta en ole idiootti, huomaan kyllä että jokin vaivaa häntä. Olen nyt todella ahdistunut kokoajan, koska pelkään, että hän aikoo taas jättää minut, enkä uskalla udella asiasta. Tunnen itseni idiootiksi, mutta olen aivan silmittömän rakastunut häneen.
Jos joku jaksoi lukea tämän sekavan tilityksen loppuun asti, kiitos siitä. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa, onko kellään kokemuksia? Tulen hulluksi, pelkään hylätyksi joutumista ja miehen menettämistä niin paljon.
Sitten aivan tyhjästä hän muuttui etäiseksi. Ei ottanut yhteyttä, vastaili viesteihin parilla sanalla ja ei "ehtinyt" ikinä käymään luonani tai näkemään muutenkaan. Tätä jatkui noin pari viikkoa, kunnes otimme pahasti yhteen hieman humalassa hänen siskonsa syntymäpäivillä. Poistuin juhlista itkien miehen sanottua minulle todella pahasti. Seuraavana päivänä hän tuli luokseni, odotin anteeksipyyntöä, mutta sen sijaan hän jättikin minut, sanoi ettei ole vain niin kiinnostunut minusta että jaksaisi yrittää. Olin aivan musertunut, itkin vain yksin kotona, en saanut nukuttua enkä syötyä.
Muutama päivä tämän jälkeen mies kuitenkin soitti ja kysyi, voiko tulla luokseni. Ruusun kanssa hän saapui paikalle, ja selitti ettei tarkoittanut mitään mitään mitä sanoi jättäessään minut, kuinka sitoutumiskammo otti hänestä vallan, kuinka hänellä on vaikeuksia luottaa ihmisiin yms. Hän pyysi minua jatkamaan suhdettamme, ja sanoi olevansa tällä kertaa sataprosenttisen varma siiitä, että hän haluaa olla kanssani. Suostuin, koska rakastan häntä.
Kaikki jatkui taas pari kuukautta ihanasti, mies on ollut ihana ja meillä on ollut kivaa yhdessä. Nyt mies on taas muuttunut oudon etäiseksi. Kun kysyn häneltä, onko hän suuttunut jostain/painaako jokin mieltä, hän suuttuu ja sanoo että ei. Mutta en ole idiootti, huomaan kyllä että jokin vaivaa häntä. Olen nyt todella ahdistunut kokoajan, koska pelkään, että hän aikoo taas jättää minut, enkä uskalla udella asiasta. Tunnen itseni idiootiksi, mutta olen aivan silmittömän rakastunut häneen.
Jos joku jaksoi lukea tämän sekavan tilityksen loppuun asti, kiitos siitä. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa, onko kellään kokemuksia? Tulen hulluksi, pelkään hylätyksi joutumista ja miehen menettämistä niin paljon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerää itsesi kasaan, noin käyttäytyvä mies ei lopultakaan ole noin suuren tuskan arvoinen. Jos mies ei kykene puhumaan tuntemuksistaan vaan valehtelee päin näköä ettei mitään ongelmaa ole, kun kuitenkin ilmiselvästi on, niin semmoinen on ihan perseestä.
Tunnistin näet kirjoituksestasi itseni silloin kloppina, olin avokille vihainen mutta en osannut pukea syitä sanoiksi. Sen sijaan etäännyin ja välttelin. Tottakait meitä miehiäkin on monenlaisia erilaisia mutta itse reagoin silloin nuorena noin kun en osannut tai pystynyt pureutumaan ongelmiimme jotka suhteessamme rassasi mua. Kielsin kaiken ja itseni myös.
Minun ohjeeni on että otat tiukan "nyt jätkä alat puhumaan" linjan ja lopetat tuon pelkäämisen. Jos hän kykeneekin kertomaan tuntemuksistaan niin saatte ongelman ytimen esille jolloin asialle on jotakin tehtävissä neuvottelemalla. Jos hän edelleen kieltäytyy puhumasta niin sanoisin että toivo on menetetty tällä kierroksella. Jos oma avokkini olisikin silloin aikoinaan uskaltanut PURISTAA musta sen totuuden niin asiat voisivat olla hyvin toisin mutta hän oli kuten sinä.. pelkäsi jollakin tavalla.. toisinaan oikein toivoin että se olis puristan :)ut musta sen tuskan ulos pakottamalla kertomaan. Itse en saanut tehtyä aloitetta puheelle, olin niin luuseri.
En minä syyllistä teitä kumpaakaan koska olette ilmeisesti varsin nuoria vielä ja elämää joutuu oikeasti opettelemaan kantapäiden kautta. Omasta puolestani voin sanoa että oli suuri onni että opin puhumaan, etten jäänyt kiukuttelevaksi juntiksi (sorry juntit). Joten yritä saada se jätkä auki vaikka rautakangella. Jos ei onnistu niin joudut etsimään kenties uuden miehen. Sulla on varmastikin suuri sydän joka ansaitsee rakkautta, ei kiukuttelua. Ehkä tämä mies ei ole se oikea vaikka juuri tällä hetkellä luuletkin niin.
Toivotan menestystä teille, anyway.
Ei ehkä vaan osaa sitoutua.
Haluaisi pelkän seksisuhteen, sellaisia on.
Älä syytä aina itseäsi kaikesta.
taidat olla vain läheisyysriippuvainen - "ennemmin huonossa suhteessa kuin yksin", sillä ethän sä voi roikkua ihmisessä joka ei sinusta välitä.
turha se on väkisin koittaa olla jonkun kanssa jos hommasta ei kerta tule yhtään mitään eikä se kunnon suhteelta tunnu