Kestämätöntä

Tilanteeni on seuraavanlainen: olen seurustellut alkoholistin kanssa nyt 4 vuotta. Taisiis, aluksi en tätä tiennyt, se paljastui siinä vaiheessa, kun hän jäi työtttömäksi.
Nyt asiat ovat kohtuu hyvin, tosin hänellä näitä kausia on, kun retkahtaa. Aina saa niitä pelätä, ja sitä, pääseekö hän niistä ylös. En ole onnellinen tässä. Elämä menee hukkaan.

Olen tavannut miehen, joka on luonteeltaan kuin minä. Meillä synkkaa tosi hyvin yhteen. Mitään uskottomuutta sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tapahtunut(keskustelua vain), enkä usko että voisikaan vielä. Haaveilen hänestä kylläkin, osin siksikin, että omassa suhteessa ei ole seksiä ollut enää aikoihin. Koen, että hänen kanssaan voisi tulla jotain hienoa. Vaikka sitähän ei tässä elämässä koskaan tiedä...

Olenko ihan huono ihminen? Olen vähän päälle kolmekymppinen, haluaisin elää, nauttia parisuhteesta, nauraa, olla onnellinen...En halua enää auttaa puolisoani vessaan, kun hän on juonut jalkansa. En halua enää etsiä piilopulloja, tai piilottaa hänen puolestaan rahapussia. En halua pelätä. Ja, haluan rakastaa.
4192
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Eroa. Heti. Vaatii oman päätöksesi, sitten käytännön toimet.

Äänestä

yksi ainoa ratkaisu: jätä se mies. ja ei, et ole huono ihminen. minusta on aivan luonnollista haaveilla paremmasta elämästä jos kokee jatkuvasti tulevansa kaltoin kohdelluksi. joten jätä se mies jotta pääset jatkamaan elämässäsi eteenpäin, onnellisena! :)

Äänestä

Mieti kultaseni mitä haluat elämältä, rakastaa ja olla haluttu sekä rakastettu, vai addiktin omaishoitaja ja piika?

Onko vaikeaa?

Äänestä

Eroa alkoholistista, eroon se muutenkin päättyy. Joten sen jälkeen olet vapaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


persona_nongrata kirjoitti:

Tilanteeni on seuraavanlainen: olen seurustellut alkoholistin kanssa nyt 4 vuotta. Taisiis, aluksi en tätä tiennyt, se paljastui siinä vaiheessa, kun hän jäi työtttömäksi.
Nyt asiat ovat kohtuu hyvin, tosin hänellä näitä kausia on, kun retkahtaa. Aina saa niitä pelätä, ja sitä, pääseekö hän niistä ylös. En ole onnellinen tässä. Elämä menee hukkaan.

Olen tavannut miehen, joka on luonteeltaan kuin minä. Meillä synkkaa tosi hyvin yhteen. Mitään uskottomuutta sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tapahtunut(keskustelua vain), enkä usko että voisikaan vielä. Haaveilen hänestä kylläkin, osin siksikin, että omassa suhteessa ei ole seksiä ollut enää aikoihin. Koen, että hänen kanssaan voisi tulla jotain hienoa. Vaikka sitähän ei tässä elämässä koskaan tiedä...

Olenko ihan huono ihminen? Olen vähän päälle kolmekymppinen, haluaisin elää, nauttia parisuhteesta, nauraa, olla onnellinen...En halua enää auttaa puolisoani vessaan, kun hän on juonut jalkansa. En halua enää etsiä piilopulloja, tai piilottaa hänen puolestaan rahapussia. En halua pelätä. Ja, haluan rakastaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu