Avioero kuulostaa mahtavalta ja vapauttavalta mutta pari asiaa

Mikä teidän välillänne on ongelmana? Oletteko koittaneet keskustella asiasta? Onko kipinä vain kadonnut? Kyllä tosiaan pistää miettimään että lapsistaan joutuisi eroon, raha tietysti siinä vaiheessa vielä mietityttää, mut jos ero on paras ratkaisu, sillä on aina hintansa. Jokainen tekee oman valintansa.

sata prosenttia nollasta on nolla

"ansaitsen 100% enemmän kuin puolisoni koska puolisoni on palkaton ja eikä saa sosiaaliavustusta-->elättäisin kaksi taloutta"

Ei. Kuten edellä sanottiin 100% nollasta on 0. Puolisosi saisi erottuaan työmarkkinatukea+asumistukea. Noista tuloista 1100e on vähän. Suhteessa vähemmän kuin 500e 1900e:n nettotuloista...

Ei ihme, ettei mene hyvin, kun raha on avioliitossasi sinulle ykkönen. Koita opetella asettamaan vaimosi ja rakkaus ykköseksi, istumaan eteen viereesi, pois tavara- tai kuljetusosastolta autostasi.

Miten ihminen voi olla noin tunneköyhä ja henkisesti kehittymätön, että kirjoittaa rahasta, arvottaa vaimoaan rahassa? Kerrot itsestäsi, minkälainen mies ja puoliso olet Todella surullista, että elät noin heikkojen arvojen varassa.

Ymmärrän pohdintasi, kinkkinen tilanne. Varsinkin se lasten osuus, varmasti oman vapauden hinnan pystyy miettimään, kannattaako vai eikö.

Mitäs jos ehdotat "vapaata suhdetta"? Molemmat saa tulla mennä ja seurustella, kulissi pidetään pystyssä , kunnes lapset on 18? Voisi toimia.

Ja sinä "puolisosi arvo?", voisit pitää tuon kahvia-ja-pullaa psykologiasi ihan vaan korviesi välissä. AP ei kertonut mitään eron todellisista syistä, joten älä sinä niitä rupea hänen suuhunsa laittamaan. AP ei selkeästi halua jakaa/tarvitse mielipiteitä eroamisen syistä, vaan pohtii täällä riittääkö taloudelliset ja henkiset rahkeet erota.

EX puolison latusapu on poitettu laista jo ajat sitten ja vain lapsista maksetaa ja jos eroat niin sinä joudut lapset ottamaan itsellesi kun nykyisellä puolisolla ei ole töitä niin ei ole myöskään elatuskykyä että saisi lapset hoidettua. Jos pari lasta niin heista elatusapu 300-700€ kuussa ja ex joutuisi töihin menemään jos eroat koska teillä ei taida enää olla mitää yhteistä.

mitä se avioliitto sitten on? ikuista onnea, aina riittää juttua ja iloa? minulle se on elinikäistä kumppanuutta, ei sen enempää. kunhan luottamus ja kunnioitus säilyy, millään muulla ei väliä. niinkun joku ehdotti, antakaa toisillenne vaikka vapaus kaikkeen jos siltä tuntuu. älä kuitenkaan perhettä hajota...

Taitaa monen eron syynä tuo, että raha ja mannona, harrastukset ja yleensä kaikki itselle saatava on ennen perhettä. Ei oel ihmekään, että toinen ei sitten enää näe muuta kuin eron tai olosuhteiden pakosta yrittää olla kodissa esim. lasten vuoksi tai sitten osaa laskea,että yksinään lasten kanssa tulot elämiseen eivät riitä.

Ihan järkevää ajatellakin, ei se elämä aina erolla korjaannu, vaan saattaa mennä vieläkin pahemmaksi, riippuu tilanteesta.

Juuri tänään juttelimme aiheesta, nuorten elämä ja elämä aikaisemmin.
Siinä tuli esiin, että elettiin enemmän yhteisönä lähinaapureiden kanssa ja ystävienkin kanssa. Eli saatettiin poiketa iahn noin vain toisen luokse rupattelemaan, ei tarvinnut ilmoitella etukäteen, eikä edes kahvia keitelty, vaan hetki ruapateltiin, lapset leikkivät keskenään. Siinä sai sitten purkaa paineet ulos, eipä niitä sitten tarvinnut kotona puolison kanssa riidellä. Tällä vältettiin turhanpäiväiset narisemiset ja voitiin elää sitä oikeaa parisuhdetta, keskustella perheen suunnitelmista, lasten tulevaisuuden koulutuksista.

Varmasti siitäkin ajasta löytyy huonojakin puolia, mutta periaatteessa ihmiset voivat paremmin .
Tällaista aikaa, että puolisolle ei puhuttu oikein mitään oli aika harvoin. Naapuston kanssa keskustelemalla tuli saaneeksi sitä aikuisseuraa, eikä silloin niin paljon juostu missään harrastuksissa tai sinne mentiin sitten yhdessä eikä erikseen, baareissa ei todellakaan kaljamuki kädessä istuttu paskaa puhumassa. Kun sillä paskan puhumisella ei ole mitnkäänlaista merkitystä, nolottaa vain jälkikäteen mokailut kaljapäissä.

Moni liitto virkoaisi, kun siitä poistettaisiin median ja hienouden perässä juokseminen ja tilalle otettaisiin vaikka perheen yhteinen ajanvietto sitten sellaisessa harrastuksessa, jossa perhe voi olla kokonaisena mukana.

Ihan varmaa on, että kyllä kriisejä syntyy jos toinen laukkaa jatkuvasti omissa menoissaan, vaikkapa vain harjoitttelmeassa johonkin maratoniin.
Silloin kun perhe on pikkulapsivaiheessa, silloin aikuiset hoitavat lapsensa yhdessä ja osaavat sanoa ei houkutuksille karata omiin viihteisiin. Se on aikuisuutta.
Ennättää sitä juosta sittenkin kun lapset ovat muuttaneet pois ja jos silloin olisi jonkinsortin järkikin jo mukana menossa. Tai mono painaisi jo sen verran että pysyisi kohtuudessa kaikenlainen hullutus.

Menkää parisuhdeterapiaan, joko yksin tai yhdessä. Tai sitten ihan siisti toistainen asumusero, että kumpikin saa tilaa ajatella asioita vapaasti.

Parisuhteessa on hyvätkin puolensa vaikka ne sinne vaippojen sekaan saattaa unohtua.

Avioero on kamala kokemus kaikille ja etenkin lapsille. Itse jo toista vuotta käyty huoltoriitaa ja rahaa palaa kymmeniätuhansia euroja.

Kannattaa siis vielä miettiä.