Kertokaa mitä teen. Paras pitkäaiakinen ystäväni
meni kihloihin keväällä ja kihlattu muutti
ystäväni luokse asumaan. sen jälkeen siltä ei ole
mulle aikaa liiennyt ja sinne on vaikea mennä kun
näkee ettei se tykkkää siitä. Jos uskallan pyytää
ystävääni jonnekin vaikka kahville niin se
kihlattu heti nostaa metelin että häntä ei
hyväksytä=kun ei pyydetä mukaan ja tunkee väkisin
mukaan. Haluisin jutella ystäväni kanssa mun
omista ja aroistakin jutuista enkä välttämättä
kaipaisi sitä kuuntelemaan siihen. Mutta tämä ei
onnistu mitenkään. Kun olen yrittänyt puhua sille
jotain se vaan on hiljaa tai alkaa naljailemaan
mulle. Ja sitte se kehtaa syyttää että minä en
hyväksy sitä!!!
Etä mitä voin asialle tehdä????Ystäväni käskee
vain sopeutumaan tilanteeseen mutta miten siihen
sopeutuu? Kun se ei huomaa tässä kihlatussa mitään
vikaa???
meni kihloihin keväällä ja kihlattu muutti
ystäväni luokse asumaan. sen jälkeen siltä ei ole
mulle aikaa liiennyt ja sinne on vaikea mennä kun
näkee ettei se tykkkää siitä. Jos uskallan pyytää
ystävääni jonnekin vaikka kahville niin se
kihlattu heti nostaa metelin että häntä ei
hyväksytä=kun ei pyydetä mukaan ja tunkee väkisin
mukaan. Haluisin jutella ystäväni kanssa mun
omista ja aroistakin jutuista enkä välttämättä
kaipaisi sitä kuuntelemaan siihen. Mutta tämä ei
onnistu mitenkään. Kun olen yrittänyt puhua sille
jotain se vaan on hiljaa tai alkaa naljailemaan
mulle. Ja sitte se kehtaa syyttää että minä en
hyväksy sitä!!!
Etä mitä voin asialle tehdä????Ystäväni käskee
vain sopeutumaan tilanteeseen mutta miten siihen
sopeutuu? Kun se ei huomaa tässä kihlatussa mitään
vikaa???
Vastaukset 8
Vanhimmat
..usein käy..odottele,ei kai se ystäväsi mikään
hiirulainen ole joka ei osaa pitää puoliaan,jos
tota rataa homma menee niin pian se on nyrkin ja
hellan välissä...
"Ystäväsi" elämän pääsisältö on olla sun
ystäväs???? Ehkä kihlattu on saanut sen näkemään,
minkälainen verenimijä SÄ oot? Moni mutsi on just
tollanen. Jollain toisella ei saa olla mitään
omaa elämää, ku sen pitäis tyydyttää just vaan
sun tarpeitas...
tarkoititko että ystäväni pitäisi mua vaan
huomioida? En kyllä sitä tarkoittanut enkä näe
sitä epäreiluksi että se kerran puoleen vuoteen
lähtisi jonnekin mun kanssa kahdestaan eli en ole
joka VIIKKO edes pyytämässä sitä jonnekin kun en
uskalla. Pelkään kihlatun reaktiota taas siihen.
Jotkut muuttuvat muuttaessaan ja omistautuvat
vain ja ainoastaan suhteelleen= ystävät jäävät!
Odotas vain kun ko henkilölle itse tulee surua ja
murhetta niin jo taas kelpaa ystävän seura, tuki
ja olkapää.. Minä olen pistänyt välit poikki
sellaisten kanssa.
Olen itse kihloissa ja avoliitossa, ja sen verran
tiedän että kummallakin on oltava omat ystävät,
omat menot ja meiningit, jotta jaksaa katsella
toista vuodesta toiseen! Ystävien seura on
terapeuttista. On kamala katsella ihmisiä, jotka
takertuvat toisiinsa eivätkä
mustasukkaisuudessaan (?) kykene hetkeksikään
jättämään toista silmistään ja sitten parutaan
että mikä meni pieleen..
"Ystävän" mustasukkaisuus se vasta paha asia
onkin! Varsinkin nuoret naiset on valmiita vaikka
tuhoamaan ystävättärensä parisuhteen
kieroiluillaan ja juoruillaan, ettei ne itse jäis
ilman "ystäväänsä". Muijat katsos tuntee ittensä
huonommiksi ja syrjäänheitetyiksi heti kun
jollain toisella menee hyvin ja se on onnellinen.
Moni nainen on tosi onnellinen löydettyään miehen
rinnalleen just siksi että pääsee viimein eroon
karseista likkakavereistaan. Nainen ei voi olla
toiselle naiselle tosiystävä, aina vähintään
jompikumpi pettää toisen.
Sitäpaitsi, kun on oikeasti rakastunut, sitä
haluaa olla 24 tuntia vuorokaudessa rakkaansa
kanssa eikä sekään tunnu riittävän. Toivon sun
puolestas, että säkin saat joskus kokea sen.
Siis sulla on kauhea käsitys ystävyydestä! Mun
ystävät ovat ystäviä eivät mitään selkään
puukottajia!
Rakastan miestäni, jonka kanssa olen ollut
yhdessä yli 5 vuotta. Yritin vain tuossa sanoa
sitä, että jos pariskunta ei tee mitään ilman
toista, ei se välttämättä (huom. VÄLTTÄMÄTTÄ en
yleistä!!!!) ole tervettä rakkautta vaan
takertumista toiseen (huono itsetunto?? en osaa
sanoa). Minulla on omat menoni ja omat ystäväni
ja samoin hänellä, mikä ei kuitenkaan tarkoita
sitä ettei meillä olisi yhteistä elämää. Se
tarkoittaa sitä, että jos lähden esim.
bailaamaan, voin tehdä sen vaikka mieheni ei
haluaisi/pystyisi lähteä mukaan. Voin myös mennä
ystävieni kanssa kahville ilman että hän tulee
mukaan. Tosiasiahan on, että jos katsoo vain yhtä
ja ainutta naamaa päivästä ja vuodesta toiseen,
syntyy kinoja ja riitoja.
Nyt enehdi enempää kirjoittaa, mutta jos jäi
jotain epäselvää, niin kirjoita takaisin ja
palaillaan ensi viikolla asiaan!
p.s. tarkoitit varmaan nuorilla naisilla alle 20
vuotiaita? Itse olen 24 ja meidän "porukassa" ei
ihmisiä mitata sen mukaan seurusteleeko vai ei,
meihin kuuluu niin vapaita kuin varattujakin.
Juuri tuon halusinkin kuulla että sellaisia
avoimia suhteita vielä on. Koska mun toiset
seurustelevat kaverit ei käyttäydy noin vaan ovat
vapaita menemään miten haluavat. Ja en tainnut
tuossa alussa sanoa että se ystäväni on mies ja
kihlattu nainen eli ehkä se on sitten minusta
mustasukkainen tai jotain kun yleensä täällä
"pienissä kaupungeissa" ei ole niin yleistä että
nainen ja mies ovat kavereita. Heti ollaan
levittämässä pettämis yms. juoruja! Mutta
kuitenkin kiitos vastauksesta!
jos pari on seurustellut jo vuoden niin eiköhän
alkuhuuma ole jo haihtunut ja tekisi mieli
muitakin=kavereita nähdä eikä samaa naamaa
katella. Ja en ole rikkomassa kenenkään välejä
koska samalla menisi ystävyyskin enkä sitä halua.
Ja ystäväni on mies eikä nainen että tilanne on
ehkä siksikin hankalampi.