Antti Heikkinen: Pihkatappi

peksu.makela

Heikkisiä rynnii kirjamaailmaan leveällä rintamalla. Mikko-Pekka tuo terveiset Kutturasta ja Antti Nilsiältä. Sukulaisuutta ei lie, sattumaa vain kun nämä osuivat lukupöydälle melkein peräjälkeen. Muutakin yhteistä on kuitennii kuin kirjoitajan sukunimi. Kumpikin käsittelee paljon puhuttua rakennemuutosta, tosin eri näkövinkkelistä. Mikko-Pekka nostattaa koko saamenmaan kapinaan, Antin kapina on puhtaasti henkilötasolla ja uskottavampaa.

Antti Heikkinen kertoo sukutarinaa, omaa vai keksittyä lie sivuseikka. Läpi käydään lähihistoria minäkertojan ensimmäisistä muistikuvista nykyhetkeen. Perinjuurin syväkepulainen muisti alkaa Kekkosen hautajaisista. Joita puoliorvoksi jäänyt Jussi-poika seuraa isukin ja vaarin kanssa televisiosta. Vaari on puolueen rivimiehiä, soitteluväleissä Vironperän Jussin kanssa ja vahvan maahengen läpisavustama on isäkin. Maanviljelijäksi Jussiakin on suunniteltu, mutta nuorukaisen oma tahto vie toisaalle. Navetan hajusta teatterilavalle, kirjoittamaan ja kuvaamaan.

Kirjoittamisesta on kyse koko ajan. Jussi kirjoittaa sukunsa tarinaa, kyselee tapahtunutta ja keksii mitä ei tietoonsa saa. Ajassa hypellään kansalaissodan teloituskomennuksilta nykyhetkeen ja Jussin kasvun eri vaiheisiin. Pelkkää auvoa ei maalaiselämä Savon sydämessä ole, mutta irtiototkin on tuskaisia. Nautittavan hauskoja kohtauksia Heikkinen Jussin elämään kirjoittaa ja marssittaa kirjan läpi hyvin luonnehdittuja tyyppejä isovanhemista kylähulluihin ja teatterikorkean pääsykokelaisiin.

Kyläelämän kohokohdat, ripillepääsyt, lakkiaiset ja hautajaiset käydään läpi välillä turhankin perusteellisesti. Pitääkö ne kaikki naapurit saattaa viimeiseen lepoon ennen kuin takakansi vastaan tulee? Karuimpia ovat välirikon kuvaukset. Kun maamieskoulu vaihtuukin lukioon ja talikko tietokoneeseen saattaapi muutama vuosi mennä puhumatta isän ja pojan välillä. Toki eroon kasvamisessa apuna on myös suvussa kulkenut puukko, jolla jo neljäs sukupolvi setvii ihmissuhteitaan.

Juonipaljastuksista ei enempää, ettei tu sanomista. Sen vain, jotta kyllä se Kekkonenkin lopulta tulee, muutenkin kuin elokuvissa.

Antti Heikkisen teksti on yhtaikaa nautittavan hauskaa ja synkeän totta. Viljelijämäärä vähenee jyrkästi, mutta tilakoko kasvaa ja koneita tarvitaan siihen mistä ennen selvittiin väen voimalla. Joku lukija saattaa kokea savonkielisen replikoinnin liian haasteelliseksi. Kirjakielellä kasvatettu joutuu välillä arvailemaan mitä mikin sananpaukaus oikein tarkoittaa. Kun tämän kielikynnyksen yli selviää, lukijalla on hauskaa. Silloin kun ei itketä.

Rohkenen suositella lämpimästi muustakin kuin Kallion hipsteriklubien arkiolevaisen nykytodellisuudesta kiinnostuneille.

10

250

Vastaukset

  • Savonia tuli, oikeutetusti

  • Eikö se pihkatappi tarkoita karhun talviunien aikana pedon perseen sulkua? Onko nimi siitä tai sympooli?

    • Siitä, ja symboli. Lukeminen kannataa aina.


    • donnerinjörkka kirjoitti:

      Siitä, ja symboli. Lukeminen kannataa aina.

      Tämäntyyliset kirjannimet eivät houkuttele lukemaan, vaikka symboliikasta olisikin kyse.


  • Poika osaa vissiin kirjottaa. Meinaan kun Juice-kirjaansa myyty kohta 40 000. Se on kirjaksi paljon!

    • Voipi siinä olla Juicellakin jotain osuutta asiaan. ;)


    • Paljon mahdollista kirjoitti:

      Voipi siinä olla Juicellakin jotain osuutta asiaan. ;)

      Voipi se olla silviisiikin tai sittennii toesinpäen.


    • Parikanniemen pehtoo kirjoitti:

      Voipi se olla silviisiikin tai sittennii toesinpäen.

      Kyllä L e s k i s e n nimi saattoi vaikuttaa, mutta hyvin poika hänenstä kirjoitti...koruttoman totuuden mukaisesti...mielestäni.


  • Kirjoitan tähän vuosia vanhaan ketjuun, kun en muutakaan kehtaa aloittaa. Kuitenkin vuosien saatossa mättänyt tuo, että Hra Heikkistä on pidetty jonakin "maaseudun kirjailijana". Kysehän on samasta asiasta kun joskus Haanpäätä pidettiin tukkijätkänä, kun oli niiden ympärillä kasvanut.
    Kyllä Heikkinen on moderni ja urpaaniturpaanikin kirjailijana. Vaikka kasvoi maaseudulla, niin ei liene päivääkään maatöitä tehnyt itse. Eli herra kertoo tuossa "tapissa" ihan itsestään osittain, valinta kertoo omista valinnoista.
    Miten siis voidaan puhua jostain "Maaseudun kirjailijasta", jos tuntuma on se että lähti niistä hommista pois tekemättä niitä yhtään päivää, kysynpähän vaan?! No, kaikki on toki suhteellista, Juicekin puhui joskus "maaseudulla asuneensa", vaikka asui pikkukaupungissa nuoruutensa. Mutta kyllä monikin on peltoja voinut katsella, vaikka ei maaseudulla olisi nuoruuttaan viettänytkään. Jos kirjoittaa kaiken havaintojen pohjalta, niin ulkopuolinenhan silloin on ollut. Kaikkea tosin voi katsella ulkopäinkin, mutta on se mielestäni jollain tavalla häiritsevää kirjallisuudessa.

  • En toki halua tällä kirjallisia tai muitakaan valintoja moittia. Mutta mielestäni se vaan tuo uskottavuutta jos kirjoittaa kokemuksesta, eikä siitä että on sivusta tarkkaillut.
    Ihan sama esim.nykymusiikissa muuten, lapsenkasvoiset pari-kolmekymppiset laulaa jotain juttuja, jonka merkitys on hämärtynyt, kun ei ole omakohtaista suhdetta siihen mitä laulaa. Sekin on minusta hyvin häiritsevää. Mutta en kirjallista lahjakkuutta kiellä noin muuten.

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Julman näköinen Martina

    Gaalaan tullessa häntä haastateltiin . Tavallaan.... tavallaan... tavallaan. Koko ajan hoki tavallaan sanaa. Mekko oli kaunis mutta Mara ei oikein on
    74
    1135
  2. Nykäsen Pialta pääsi itku

    Nykäsen leski itkee, kun gäntä ei kutsuttu vastaanottamaan Matti Nykäselle Urheilugaalassa myönnettyä palkintoa urheilun Hall of Fameen pääsystä. Palk
    45
    838
  3. Miksi ihailet häntä?

    Onko jotenkin erityinen?
    Ikävä
    73
    781
  4. Häränvirasta löytyi ruumis

    Perjantaiaamuna löytyi naisen ruumis Häränvirrasta. Mitähän on tapahtunut ja kuka lienee?
    Äänekoski
    17
    490
  5. Martina häikäisi Venla -gaalassa

    Martina sai kehuja sekä puvustaan että kauneudestaan.
    62
    473