Oireiden syklisyydestä

Kyllähän ihmisen elämään kuuluu ajoittain sterssiäkin. Ei siitä pidä säikähdää. Ala jälleen rentoutumaan ja opettele juttelemaan paineista läheisten kanssa.

Tietty syklisyys näissä lähes lamauttavaan tilaan johtavissa kehon ja psyyken tapahtumamalleissa tosiaan näyttää olevan, ne ovat jaksollisia.
Aste asteelta näistä ihan syvimmistä kuopista näytänkin hiukan irtaantuvan niin että syvin pudotus on jo oli 10v päässä takana, ne kuitenkin palaavat.

Miten voi päästä hiukan loivenevalle radalle mielialojen heilahtelujen suhteen? Jos ja kun kyseessä on aivorakenteisten, ehkä välittäjäaineiden toiminnan tila, tuleen ei saisi jäädä makaamaan.
On järkiperäisesti vahvistettava elimistön endokrinologista, eli sisäeritystilaa. Kai se voi tapahtua onnellisissa elämäntilanteissa itsestään, mutta tähän tarvittaisiin hyvät elämänolosuhteet.

Enemmän tai vähemmän tuuliajolla elävä ihminen, syrjäytynyt ja ehkä neurofysiologisesti syntymästään asti erilainen tyyppi tuntee olevansa umpikujassa pelatessaan peliä nimeltä elämä.

Alan kirjallisuutta lukiessaan voi onnekkaiden sattumien avulla löytää menetelmiä, joilla 'omassa kotona' voi vähä vähältä vahvistaa sisäeritysjärjestelmänsä(sej) tilaa, hiukan kuukaudessa, vuodessa enemmän.
Tietyt päivittäiset hengitys- ja venyttelyharjoitukset voivat tällaiselle riskiryhmän henkilöllekin antaa mahdollisuuden päästä alkuun vahvistaa sej;n tilaa. Se vaatii vahvaa omaehtoista sitoutumista, ehkä elämänikäistä, oman terveydentilansa hyväksi.

Huomaan toisinaan, että stressinsietokykyni on laskenut alkukesän tapahtumien myötä (vaikea leikkaus, siitä toipuminen työt). Sitten ajauduinkin uupumukseen ja ahdistusoireisiin. Sain apua, kävin terapiassa, luin itsehoitokirjoja ja aloitin joogaamisen. Siitä lähti nouseminen pois kuopasta. Ärsyttävää huomata kuitenkin, että viime viikolla samat epäedulliset ajatukset valtasivat vähän mieltä ja tottakai pelästyin siitä, että taasko sitä mennään, kun juuri on asiat parantuneet. Eilen ja tänään tuntuu olevan kuitenkin parempi päivä. Ja tottahan tuo on, että elämässä ulkoisen stressin määrä vaihtelee - tahtoisinkin vaikuttaa siihen, miten käsittelen sitä ja suhtaudun siihen stressittömällä tavalla lisäämättä tuskaisuutta entisestään.