Parisuhteen aikataulut

Emme olisi muuten osanneetkaan elää.

Oli, ja on aivan luonnollista suunnitella asioita eteen päin.
Emme pidä, emmekä ole pitäneet varsinaisia katsauksia, vaan asiat täsmentyvät päivittäisissä keskusteluissa.

Nuorena hahmotus olotilasta jossa halusimme olla 50:n tietämissä. Ei mitään tarkkaa mutta puitteet.

Alkuvuodet varmistaen sopuisan tulevaisuuden ennen lapsia.
5:n vuoden tähtäyksellä taloudellisten puitteiden luominen ja työsuhdeasunnoista omaan taloon.

Jatkuva 5 - 10:n vuoden tavoitehahmotelmien päivitys ja koko ajan tarkempi tuntuma vuodeksi eteen päin.

Suunnittelu ei tarkoita orjallista etappeihin tähtäystä vaan suuntaa joka on tarvittaessa vaivattomasti muutettavissa.
Esimerkkinä työpaikkojen ja paikkakuntien vaihdot.

Jo ennen avioitumista olimme vaistomaisesti keskustelleet toistemme tavoitteista ja näkemyksistä.
Mikään ei tullut yllätyksenä.

Minä olisin toivonut 3 lasta mutta vaimo stoppasi kahteen.

Työn suhteen olemme molemmat toteuttaneet omia tavoitteitamme mahdollisuuksiemme puitteissa.
Vaimon kotivuodet oli suunniteltu etukäteen ja hän itse päätti työhön palaamisestaan. Osa-aikainen sopi silloin hänelle parhaiten.
Olen kannustanut häntä ay- ja paikallispolitiikassa sekä harrastuksissa.
Vastaavasti olemme aina keskustelleet minun vaihtoehdoistani ja valintojen vaikutuksesta perheeseen eikä koskaan ole syntynyt kriittistä jälkipuhetta.

5-kymppiin saakka asiat menivät "putkeen" mutta sitten laman siivittämät konkurssit aiheuttivat minulle 3:n vuoden vaihesiirron ja vaimon yllätti sairaus.

Nykyään hahmotamme elämäämme vain 1 - 2:n vuoden tähtäyksellä.
Lähinnä matkat. Niidenkin aikajänne ulottuu vain vajaan vuoden päähän.
Lapsenlapsemme tuovat omalta osaltaan värinsä tekemisiimme.

Teemme hyvinkin nopeita päätöksiä mutta ilman eteen päin tehtyä hahmotelmaa emme osaisi elää.

Julkisen puolen terveydenhuollon kanssa on mahdoton tehdä yli 2:n kuukauden päähän tähtääviä suunnitelmia. Yksityisellä sektorillakin mammat änkyttelevät hämmästyneinä!

joo, olen ollut kaks vuotta naiseni kanssa ja se sanoi joskus et 27 vuotiaana se toivois et sil olis puoliso eli mentäis naimisiin ja sit lapsia joskus 29 vuotiaan kun se on saanut töitä ja opiskellut tarpeeksi. Sanoin vaan et okei ja ensi vuonna tai joulua ennen mä kosin sitä se täyttää 27 v maaliskuussa eli ensi kesänä naimisiin. Mulla on kyllä mailman ihanin nainen ja kaunis kuin mikä et on pakko kosia ja sormuksen olen ostanut jo.

Eipä juuri, vaan annetaan elämän mennä omalla painollaan. On suuntaa-antavasti, esim. 2-3 vuoden päästä lähtö opiskelemaan (minulla, itse ehkä aiemmin) mutta edes raameja ei olla tehty. Pitäiskö?

Ei koskaan olla kysymällä kysytty, vaan ne asiat on tullut ilmi keskusteluissa muuten vain. Ei me mitään suunnitella, elellään vaan ja unohdetaan suunnitelmallisuus! Molemmilla kuitenkin elämä edessäpäin.

Kyllä, ilman muuta tilannekatsauksia on syytä pitää. Silloin päivitetään sopimuksien sisältö uudestaan ja tarkastellaan aiempien toteutumista. Molemmat tietävät silloin missä ollaan menossa suhteessa. Suosittelen kaikille kunhan muistaa että ne erimielisyydet pitää neuvotella siinä samalla ja ihan rauhallisesti.. ei se maailma kaadu eikä tiputa reunalta vaikka näkemykset ei olisikaan enää ihan samanlaisia. Tehdään ehkä kompromisseja jos ei päästä yksimieliseen tulokseen. Toki molemmilla pitää olla halu tuohon kaikkeen. Tätä kutsutaan myös parisuhteen huoltamiseksi ..tai vaikka katsastus :D Mutta hommat täytyy tutkia ja korjata että molemmilla on hyvä elämä.

"Pidättekö koskaan mitään "tilannekatsauksia" tai teettekö mitään kolmevuotis / viisivuotissuunnitelmia? Siis näistä elämää suuremmista asioista, kuten asunnonhankinnasta, kihlautumisesta - naimisiinmenosta, lapsista, uratoiveista jne? Kysyttekökoskaan toisen ajatuksia, mitä hänen mielestään suhteessa tapahtuu tai pitäisi tapahtua tai olisi toivottavaa tapahtuvan seuraavan vuoden (kahden, neljän, viiden, kymmenen vuoden) aikana?"

Emme. Kaikki mullistavatkin päätökset on tehty aika lailla miettimättä ja suunnittelematta.