Vihaan siskoani!!!

Kirjoittaminen helpottaa usein ja selkeyttää ajatuksia. Kannattaa viilentää välejä ja alkaa elämään OMAA elämää ilman jatkuvaa alemmuuden tunnetta. Anna ajan kulua ja katso sitten onko siskosi kasvanut aikuiseksi jos ei niin et voi asialle mitään.

Opiskele, näe maailmaa ja elä :)

Lähde nauttimaan luonnosta kävelen ja juoksennellen. Anna ajatuksen tulla läpi metsän/puiston helmassa. Älä vastaa suvun puheluihin vaan ota omaa aikaa nyt.

Kannattaa laittaa välit poikki hetkeksi, jos tuntuu, että sisaresi odottaa sinun elävän pelkästään hänelle. Elä vaihteeksi omaa elämää, äläkä ole sisarellesi sylkykuppi, johon hän voi kaiken pahan purkaa.

Laittaa välit poikki hetkeksi. Varaudu siihen että siitä hetkestä voi tulla elinikäinen.

Aloittaja, kirjoituksesi voisi olla minun! Aivan samassa tilanteessa olen. Minulla on aivan samat tunteet omaa sisartani kohtaan. Minä olen se isosisko.

Minä kyllästyin vuosia jatkuneeseen eripuraan ja riitelyyn, ja sanoin että "hyvää loppuelämää, nyt olet sisareni vain paperilla. Älä soita äläkä tekstaa mulle, en halua olla tekemisissä kanssasi"

Kyllä se meidän viimeinen yhteenotto oli viimeinen pisara.

Hän saa opetella elämään ilman minua ja apuani. Kaatukoon ja nouskoon aivan itse ja yksin, kyllä se siitä nöyrtyy ja oppii elämää. Katsotaan sitten joskus, onko aikuistunut ja muuttunut paremmaksi tyypiksi, jota jaksan katsella. Jos ei, niin olkoon. Minun ei ole tarve olla hänen kanssaan/ystävänsä enää koskaan.

Keskityn omaan elämääni, ja tulen onnelliseksi ilman häntä. Itseasiassa oloni on jo paljon parempi, vaikka käskin hänen pysyä poissa vasta pari päivää sitten. Välit poikki vain. Ei se tule sua vaivaamaan jos käsket pysyä poissa ja kiellät soittamasta.

Minulla on sisko, joka on aina oikeassa. Ihan kaikkia asioita voi tehdä kahdella tavalla: Väärin ja hänen tavallaan.
En ole käynyt >20v:een hänen luonaan, eikä ikävä ole.

Miksi ihmeessä pitää näistä asioista kärsiä vuosikausia, kun ne on helppo ratkaista?

Helppo ratkaisu on todellakin, ettei ole yhteydessä.

Te olette kieroilleet siskojenne kanssa jotain ja nyt riitaantumisenne jälkeen sisko haluaa näpäyttää sinua ja sinä esiinnyt täällä uhrina. Tiedän esim. erään huoltajuuskiistan jossa sisarukset keksivät urakalla toisen lapsen isästä kaikenlaista perätöntä sossuille, tekaisivat jopa kaikenlaisia todisteitakin. Eiväthä he jättääneet kiusaa tähän vaan tuhosivat tämän liiketoiminnan ja myöhemmin työpaikan, puhumattakaan mitä ileillä kielillään ovat saaneet aikaan lapsen isäsuhteelle.

Uhriksi on kiva aina sopivassa paikassa heittäytyä. Etenkin jos ei omaa omaatuntoa

Täällä on myös isosisko, joka sai tarpeekseen. Suoraan sanottuna haistatin vitut ilkeälle, katkeralle ja pahansuovalle pikkusisarelleni jolle en koskaan ole kelvannut siskona ja ylipäätään ihmisenä.

Paljastui, että on antanut pahojen puheiden jatkua selkäni takana sukulaisten voimin katkaisematta puheita. Hän ei ole välittänyt minusta eikä koskaan tule piittaamaan. Elänyt koko elämänsä pumpulissa ottamatta mitään vastuuta elämästä ja tekemällä lapsia joita ylisuojelee samalla tuomiten minut ihmisenä ja persoonana. Millä oikeudella?

Tuntui pahalta katkaista välit mutta en jaksa enää yrittää. Minulle jäi paha mieli, häntä ei tuntunut millään tavalla kiinnostavan. Minä olen se äkkipikainen joka katuu ja tuntee olon voimattomaksi kun pyytelen anteeksi, siskoni on pitkävihainen kuten äitini ja muistaa pahalla ihmisiä välittämättä omista sanoista tai teoistaan.
Minulla on ollut väkivaltainen lapsuus, äitini on mummona myös kohdistanut väkivaltaa lapseeni. Pikkusiskoni ei joutunut kokemaan samoja asioita mitä itse. Hänen lapsensa ei ole joutunut kokemaan väkivaltaa ja aikuisten pahuutta.

En katkeroitunut vaan hyväksyin olevani mustalammas.
Ja tämä musta lammas jatkaa elämäänsä, päivän kerrallaan iloiten pienistä asioista ja siitä etten ole velvoitettu suvun paskanjauhamiseen osallistumaan enää.

Tollasiin raivottariin puree parhaiten se että naurahtaa päin naamaa ja toteaa "vain niin" kääntää selkänsä ja kävelee pois.

Lyön satasen vetoa että tollaset tilittäjät kävelee perässä ja säksättää, ja niitä ottaa eniten pannuun kun niitä ei vaan huomioi eikä kuuntele... etenkin kun sanoo "luuletko että minua oikeesti kiinniostaa mitä sanot" ja naurahdus päälle.
Parasta pottuilua takasin... oma sisko on samanlainen kun sinun siskosi.. kunnes keksin tämän tavan painella hänen ärsytyksen nappuloita...
Oli se tossa yhdessä vaiheessa puoli vuotta puhelakossa, ja kun sitä muutaman kerran kaupungilla näki, niin siskon naamasta näki kuinka lähellä se oli räjähtää... mutta sen iloisemman hymyn huulille otin.

Jos ei hemmetti ole mitään hyvää sanottavaa, niin minä en solvauksia kuuntele. Nyt sisko on oppinut hillitsemään jonkin verran kieltään.

Kokeile... ;)

Kokemuksesta kerron, jos pikkusisko ottaa etäisyyttä, isosisko alkaa ihmetellä? Isosisko on usein riippuvainen pikkusiskosta!

Voi, kuinka moneen kirjoitukseen voinkaan täällä samaistua... itse olen isosisko ja ikäeroa pikkusiskooni vain 1,5 vuotta. Koko lapsuuteni ajan koin jatkuvaa kiusaa kotona. Luonteemme olivat kuin yö ja päivä. Usein en edes tajunnut tulleeni kiusatuksi, niin normaalia se oli. Vasta aikuisena kaikki se paska on alkanut painaa psyykettäni enemmän ja enemmän. Yritin ottaa asiaa puheeksi siskoni kanssa, joka ei ole tuntunut muuttuvan lainkaan niiltä ajoilta. Hän kielsi kaiken, syytti marttyyrina esiintymisestä ja siitä alkoi se minun mustamaalaamiseni selkäni takana. Muutin toiseen kaupunkiin ja katkaisin välit. Olen käynyt psykoterapiassa nyt kohta 2 vuotta, mutta näen hänestä painajaisia nykyään enemmän kuin koskaan. Toivon sen tarkoittavan äärimmäisen katkeruuden rajan lähestymistä, jolloin jotakin ratkaisevaa on tapahduttava että pääsen tästä vitun ahdistuksesta ja vihasta.

Niille jotka kirjoitukseni vuoksi nyt syyttävät mua marttyyriksi tai säälin kalastajaksi, voivat mennä itseensä ja opetella ottamaan asiat välillä sellaisina kuin ne yksinkertaisesti vain ovat.

Voin sanoa, että kokemuksella pikkusiskona olen juuri samankaltainen kuin te jotka nämä kirjottavat. Joskus myös isosiskokin voi olla se riidankylväjä. Kerron kokemuksella, että pienenä oltiin tosi erinlaisia, vanhemmat pitivät enemmän minusta ja isoveljestäni, kuin isosiskostani, mutta ihan syystä. Koska tästä tämä vasta alkaakin. Mun lapsuus oli tosi väkivaltanen mun sisaren kanssa. Vaikka siskoni on itseäni vain 2 vuotta vanhempi, silti hän tuntui että voi määrätä minua miten haluaa. Saatan kuulostaa valehtelijalta, koska sanon että olen ollut yleensä se uhri, ja että olen pikkusisko. Noh, yleensä riidat alkoivat jos pyysin siskoani siivoamaan jälkensä, koska siskoni oli todella itsepäinen ja katkera persoona, häntä ei kiinnostanut kodin kunto eikä muutenkaan mikään. Joten hän saattoi sitten vastata vaan että ei, häntä ei kiinnosta ja silloin hän ei tee niin. Vanhemani olivat yleensä riidassa puolellani, mutta riidan jälkeen sisareni esitti että oli kaiken uhri ja kertoi isälle ja äidille että minä olin tehnyt sitä ja tätä vaikka oikeasti en olisi tehnyt niin. Ja vanhemmat sitten usko kaiken nielemällä, ja kertoi myöhemmin minulle että miksi minä valehtelen mitä olen tehnyt. Tosiaan, aika ristiriitanen tilanne, ei tiedä oikein kumpi valehtelee. Mutta olihan siinä sitäkin, että tottakai saatoin suutuspäissäni kertoa jotain mikä ei ole totta mutta myöhemmin kertoin sitten totuuden. Ja kun toiselle ei käynyt jokin, syntyi riita ja siitä sitten tappelu (potkimista, hakkaamista tms) Periaatteessa voin sanoa että vihaan siskoani, ja onneksi hän on muuttanut jo pois mutta minä täällä vielä asustelen opiskelujen takia. Olen katkaissut välit täysin siskooni. Ja se kuka sanoi että kannattaa nauraa päin toisen naamaa niin pysyy hiljaa, ei, ei se niin mene. Olin itse aina se jonka naamaan sisareni nauroi jos sanoin jotain, häntä ei kiinnostanut ja halusi tahalleen kiristää hermojani ja kylvää raivoa. Joka ei ole yhtään mukavaa. Ja nyt kun ajattelee että ne riidat olisi voinut lopettaa olemalla vain hiljaa, mutta siskoni ei pystynyt olemaan hiljaa, vaan aina jotain sanomassa jos vaikka jompikumpi vanhemmista pyysi nyt lopettamaan ja olemaan hiljaa, niin kun minä olin hiljaa, sillä välin siskoni: "Niinpä idiootti!" (Minulle). En ymmärrä miksi säälin häntä silloin kun hänellä oli asiat huonosti. Kun minulla oli jokin huonosti, siskoni halusi pahentaa sitä. Ongelmana on se, että unohdin aina mitä hän on minulle tehnyt ja säälin häntä, ja sitten annoin periksi. Katkaisin siskooni välit täysin, enkä enää ikinä rupea hänen kanssa yrittämään enää mitään, kun tiedän että se ei ole mahdollista hänen kanssaan. Olipa helpotus kun sai avautua.

Hei!Älä anna vihan voittaa, siinä vaan teet elämäsi vielä raskaammaksi.Ajattele kuinka paljon Jeesukselle maksoi maksaa sinun syntivelkasi,se velkamäärä on mittamattoman suuri, tähän nähden siskosi vääryys on kuin pisara meressä, etkö antaisi hänelle anteeksi, kun Jeesus verisen kuoleman kautta sait kaikki anteeksi,ja rukoili ristillä sinunkin puolesta:Isä anna anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. ja kasteesi joka päivä sisältää syntien anteeksiantamuksen.Ja rukoile siskosi puolesta, että tulee ystävälliseksi sinua kohtaa, rukoile, enempi kuin puhut, rukouksella pehmität ensin hänen sydämmen, ja sitten puhut hänelle ystävällisesti, kuinka suuria tekoja on Jumala hänelle tehnyt.

Mitäpä tähän lisäämään kuin ettei ole missään tekemisissä kenenkään kanssa jos huomaa
Henkilön aiheuttavan pelkkää mielipahaa.Niin tärkeä ei mulle siskoni ole JOKA VITUN KATKERA KAIKESTA.Tyhjää
Saa pyytämättäkin. Mitäpä tukkia väkisin nenäänsä aidanrakoon. EI MUUTA.

Jos on väärässä, nii ON VÄÄRÄSSÄ

Googlasin "vihaan siskoani"... En vihaa. Ärsyttää, että tunnen oloni aina epämukavaksi hänen kanssaan. Vaikka miten olen varsinkin viime vuosina yrittänyt, toivon aina, että keskustelut hänen kanssaan loppuisivat mahdollisimman pian. En halua loukata häntä, mutta hän on hidas ja tyhmä.

Terveisin,

pikkuveli

olen päättänyt etten aio enää ikinä olla missään tekemisissä pahaa puhuvien siskojeni kanssa joista toisella paha mt-onelma, toisella myös mt-ongelmaa ja seonnut uskonnon vaihtamiseen ja muuhun huuhaaseen luullen olevansa parempi kuin muut ihmiset. Juonivat yhdessä tietysti koska nuo mt-ongelmat niin pahat ja ihannoivat rahaa. Toinen vielä elää pettävän miehensä kanssa ja näkee näkyjä luullen että koko suku (ja muut naiset) ovat kaikki kiinnostuneita hänen ällömiehestään, joten rupesi aiheetta mustasukkaiseksi joka myös merkki mt-ongelmista. Mitään järkevää eivät tee tai harrasta ja kumpikin päätyivät yh äideiksi, toinen tosin tietämättään kun pettävä mies asuu hänen luonaan silloin tällöin. Sukua ei voi valita, mutta sen voi hyvin eristää ja kaikki eivät yhden suvun sisällä ole samanlaisia. Onneksi olemme myös täysin eri näköisiä, en haluaisi olla sukua heille.

minulla sisko joka mollaa kaikesta, haluaa juoda alkoholia ja jos tarjoan, haukkuu, et minun takia ei saa nukuttua kun tuli kauhea krapula...

kuollut sisko maksattaa nyt muidensukulaisten a vulla hautajaisensakjin kuolleen veljensä rahoilla........... Vittu miten irvokasta. Vihasi koko eläessään veljeä mutta maksattaa vielä haudan pohjaltakin omat kulunsa... kuinka tämä voi olla mahdollista

Minulla on sisko tuollainen,hänessä ei ole vikoja ja hän on aina oikeassa,käytti lomallamme kiltteyttäni hyväkseen,palkkioksi vai haukkumista nyt uskon että välit on lopullisesti poikki.

toinen niistä on laardiläjä-runoilija ja toinen paskanäppihitsari molemmaat täynnä tyhmyyttä