Einstein oli saanut uskonnollisen kasvatuksen kotonaan, mikä vaikutti hänen maailmankuvaan pitkän aikaa.
Vanhempana ja viisaampana Einstein piti raamatun tarinoita "lapsellisina paimentolaislegendoina", mikä käy eksplisiittisesti ilmi hänen henkilökohtaisesti kirjeenvaihdostaan.
Oliko Einstein jälleen kerran väärässä?
Vanhempana ja viisaampana Einstein piti raamatun tarinoita "lapsellisina paimentolaislegendoina", mikä käy eksplisiittisesti ilmi hänen henkilökohtaisesti kirjeenvaihdostaan.
Oliko Einstein jälleen kerran väärässä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että sadut on satuja.
Nämä hihhulit kun aina vetovat, että Einsteinkin oli satusetä. Eli satuilevat tuttuun tyyliin.
Vaikka käyttäisit tuhatta eri nimimerkkiä, sinut on helppo tunnistaa, ivastasi.
Nimimerkkejäkö sinä täällä tunnistat, no sehän ei ole vaaraksi sivullisille, eikä edes itsellesi.
Einsteinillakin on oikeus mielipiteeseensä.
Ihmiset usein sanovat asioita liioitellen tai miettimättä sanojaan sen tarkemmin, joten kaiken ihmisten sanoman tai kirjoittaman liian kirjaimellisesti tai vakavasti ottaminen ei vain käytännössä ole kovin fiksua.
Kenties Einstein ihan täsmälleen ajatteli tuolla tavalla. Tosin se, että hän on Einstein, ei tarkoita sitä, että hän ei olisi velvollinen perustelemaan mielipiteensä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Jos tiedetään, että kyseessä on fiksu ihminen, niin voimme olettaa, että hän todennäköisemmin pystyykin perustelemaan mielipiteensä tai että hän todennäköisemmin esittää perusteltuja sellaisia, mutta perustelut joka tapauksessa vaaditaan, koska väitteen totuudenmukaisuus ei tietenkään perustu siihen, kuka sen esittää.
Onko Raamatun tarinat vain lapsellisia paimentolaislegendoja? Riippuu mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Mitä hän niissä piti lapsellisena? Olisi kiva tietää, missä asiayhteydessä Einstein noin sanoi, sillä ihan yleisellä tasolla asian tuolla tavalla tiivistäminen on nähdäkseni hyvin vaikea perustella. Mitä hän tarkoitti Raamatulla? Pitikö Einstein esimerkiksi Raamatussa olevia murhia ja raiskauksia naurettavina asioina? Koska en halua olettaa, että Einstein olisi jotain noin typerää sanonut, niin tekisi todellakin mieli kysyä, että mitä hän täsmälleen oikeastaan sanoi ja missä asiayhteydessä.
Sulla "ristuksen vihtorilla" on sellainen ikävä tapa, että katselet muita kirjoittajia ikäänkuin ylhäältpåin. Ei sinun sanomasi ole mikään lopullinen totuus, se on vain sinun mielipiteesi.
"Ei sinun sanomasi ole mikään lopullinen totuus, se on vain sinun mielipiteesi."
Ja milloin minä olen muka muuta väittänyt? Tietenkin se on vain minun mielipide, vaikkakin tosin perusteltu sellainen, eikä mitään muuta.
"katselet muita kirjoittajia ikäänkuin ylhäältpåin"
Pystytkö tarkemmin selittämään, mistä tämän vaikutelman saat?
Ihan vain mielenkiinnosta nyt kysyn, että onko edes mahdollista kyseenalaistaa toisen mielipidettä vihjaamatta noin tekemällä, että itse on omasta mielestään enemmän oikeassa? Onko yleensäkään edes mahdollista sanoa eriävä mielipide vihjaamatta olevansa enemmän oikeassa? Vai ihan huviksi ja aiheettako ihmiset ovat mielipiteensä valinneet?
Jos sanon, että jokin mielipide on typerä tai erehdys, niin se ei luonnollisesti tietenkään perustu kenenkään auktoriteettiin (ei minun, ei Jumalan, ei Einsteinin eikä edes Amerikan presidentin) vaan on minun mielipiteeni niiden faktojen perusteella, joista olen tietoinen. Luulisin tämän saman koskevan kaikkien muidenkin mielipiteitä ja sitä, mihin ne perustuvat.
Vai onko sinulle se, että en yritä tahallisesti vesittää ja väittää yhdentekeviksi omia mielipiteitäni, ongelma? Vai mikä tässä nyt se ongelma on, jonka vuoksi sinä tuollaista sanoit?
"Onko Raamatun tarinat vain lapsellisia paimentolaislegendoja?"
Raamattu on mielenkiintoinen kirjoituskokoelma juuri siksikin, että siinä näkyy juutalaisten ja koko ihmiskunnan antiikin aikainen henkinen kehitys "lapsellisten paimentolaislegendojen" tasolta profeettojen moraalisen paatoksen ja psalmien viisausrunouden kautta aina Paavalin kristologiaan ja Johanneksen evankeliumin syvälliseen hellenistiseen filosofiaan saakka. Raamatun heterogeenisyys on hyvä asia; emme erehdy palvomaan sitä suoraan taivaasta vastaanotettuna Jumalan virhheettömänä inkarnaationa niin kuin muslimit suhtautuvat Koraaniinsa.
Bibliolatria ei kieltämättä ole varmaankaan ole Jumalan tahto. Tosin tuon Johanneksen evankeliumin syvällisen hellenistisen filosofian suhteen en ole niin vakuuttunut. Onko tekstin sanoma aidosti sellainen vai onko sen päälle vain liimattu hellenistiseen ajatteluun perustuva tradition niin sen kopioinnissa, kääntämisessä kuin lukemisessa, joka saa ihmiset näkemään tekstin sellaisena?
>>Ihmiset usein sanovat asioita liioitellen tai miettimättä sanojaan sen tarkemmin, joten kaiken ihmisten sanoman tai kirjoittaman liian kirjaimellisesti tai vakavasti ottaminen ei vain käytännössä ole kovin fiksua.>>
Aivan totta. Sama ongelma oli Nasaretin pojallakin. Meni lupaamaan asioita joita ei sitten kyennytkään toteuttamaan. Muun muassa palata pasuunoiden ja trumpettien kaikuessa taivaasta takaisin UT:n kirjoittajien omana elinaikana. Näinhän ei sitten käynytkään, vaan kaveri jäi manalan majoille.
Niinhän siinä taisi käydä. Tosin ihan ymmärrettävää ottaen huomioon, että Nasaretin poika ei itse ollut Jumala. Ei edes omasta mielestään. En muista vielä kuulleeni ihmisestä, joka ei olisi ikinä erehtynyt missään.
>>Niinhän siinä taisi käydä. Tosin ihan ymmärrettävää ottaen huomioon, että Nasaretin poika ei itse ollut Jumala. Ei edes omasta mielestään.>>
Oli tai ei, mutta Raamatussa tuo hänen paluulupauksensa kuitenkin lukee. Raamattua taas väiteään erehtymättömäksi Jumalan sanaksi, mutta Jessen oharit tekevät siitä epätäydellisen ilmoituksen. Toki Raamatun kansien välissä on paljon muutakin sellaista, joka romuttaa käsityksen sen täydellisyydestä.
"Raamattua taas väitetään erehtymättömäksi Jumalan sanaksi"
Jotkut kieltämättä noin tekee.
"Toki Raamatun kansien välissä on paljon muutakin sellaista, joka romuttaa käsityksen sen täydellisyydestä"
Kenties, mutta aika suuri osa niistä asioista, jotka netissä yleensä nostetaan esille Raamatun täydellisyyden romuttamiseksi, perustuvat itsekin luku- ja tulkintatapoihin, jotka ovat suunnilleen yhtä kaukana siitä, mitä tieteellinen raamatuntutkimus Raamatusta sanoo, kuin tuon fundismaisen raamattukäsityksen edustajien jutut.
>>"Raamattua taas väitetään erehtymättömäksi Jumalan sanaksi"
Jotkut kieltämättä noin tekee.>>
Tulkitsen tuosta niin, että sinä et väitä Raamattua erehtymättömäksi jumalan sanaksi. Ilahduttavaa havaita välillä vapaampaa ja järjellisempääkin Raamatun lukutapaa kuin mitä perinteisesti on totuttu näkemään.
>>aika suuri osa niistä asioista, jotka netissä yleensä nostetaan esille Raamatun täydellisyyden romuttamiseksi, perustuvat itsekin luku- ja tulkintatapoihin, jotka ovat suunnilleen yhtä kaukana siitä, mitä tieteellinen raamatuntutkimus Raamatusta sanoo, kuin tuon fundismaisen raamattukäsityksen edustajien jutut.>>
Antaisitko pari esimerkkiä tällaisesta? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että mitä mahdat tällä tarkoittaa.
"Tulkitsen tuosta niin, että sinä et väitä Raamattua erehtymättömäksi jumalan sanaksi"
Minulle Raamattu on lähinnä vain se luotettavin tunnettu lähde, joka kertoo alkuperäisestä kristinuskon ja sen taustalla olevan uskonnollisen tradition evoluutiosta. Jostain syystä olen vain päättänyt kokeilla selvittää perinpohjaisesti, miltä tuon tradition näkökulmasta näyttää. Kai sitä voisi kutsua minun tämänhetkiseksi työskentelyhypoteesin korvikkeeksi ja minun tämänhetkistä elämäntapaani jonkinlaiseksi "olllaanpa sitten kristitty ja katsotaan, mitä se käytännössä tarkoittaa" -kokeeksi. Minua siis kiinnostaa enemmän se, mitä Raamatun kirjoittajat oikeasti ajattelivat ja halusivat teksteissään sanoa, kuten tieteellistä raamatuntutkimustakin, eikä mikään kirkon oppien niihin teksteihin ulkopuolelta lukeminen ja sokean uskon ylläpitäminen Raamatun erehtymättömyyteen. Se, mitä Raamattu sanoo, ja se, onko se totta, kun ovat kuitenkin kaksi täysin toisistaan erillistä asiaa. Jos näitä ei erota, niin on turha ikinä kuvitella pääsevänsä selville, mitä siellä oikeasti sanotaan.
"Antaisitko pari esimerkkiä tällaisesta?"
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
Tuossa listassa on ihan asiallisiakin huomautuksia, mutta osan kohdalla en voi kuin ihmetellä, että mitä tuon listan kokooja on oikein ajatellut.
Raamatun kirjat ovat toki hyvin vanhaa tekstiä ja niiden kirjoittajien ja kokoojien ja meidän välillä on sekä iso kulttuuri- että kielimuuri, mutta ne silti ovat vain tavallista tekstiä ja niitä tulee lukea niiden samojen luetun ymmärtämisen perusperiaatteiden mukaan kuin mitä tahansa muutakin tekstiä.
Jos siis esipuheena tuolle listalle kerrotaan, minkälaisiin järjettömiin lukutapoihin Raamatun erehtymättömyyttä puolustavat vetoavat, olisi tehnyt minulla mieli olettaa, että listan kasaaja ei olisi itse samaan sortunut, mutta näin silti näyttää käyneen. Varsinkin listan loppupäässä.
Mutta itse noista esimerkeistä nyt:
"Montako Jumalaa?
1. Kor. 8:4 -- Jumalia on vain yksi.
vs.
2. Kor. 4:4 -- Myös Saatana on 'tämän maailman jumala' (näin ollen jumalia vähintään kaksi)."
Siis mitä ihmeen literalismia tässä nyt oikein harrastetaan. Eikö tuo tajua, että sanan "jumala" käyttö ei ole rajattu vain siitä yhdestä puhumiseen, vaan että tuota sanaa käytetään vielä nykyäänkin paljon rikkaammin kuin hän nyt tuossa antaa ymmärtää. Selkeä ekvivokaatio.
"Tuleeko leskien mennä naimisiin?
1. Kor. 7:8-9 "Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;"
vs.
1. Tim. 5:14 "Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin.""
Lainataanpas tuosta Raamatusta vähän laajemmin sitä kuuluisaa asiayhteyttä mukaan. Sanotut asiat kun tulee kuiten sijoittaa sen keskustelun yhteyteen, jossa ne sanottiin, eikä irrottaa niitä siitä, että saisi ne sanomaan jotain sellaista, jota itse haluaisi niiden sanovan, eikö? Kyse on siis eisegeesin ja eksegeesin välisestä erosta.
(1 Corinthians 7:9)
Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.
(1 Timothy 5:11)
Nuorempia leskiä älä ota mukaan. Kun intohimot heräävät, he vieraantuvat Kristuksesta ja tahtovat mennä naimisiin.
(1 Timothy 5:12)
He joutuvat tuomion alaisiksi, koska ovat rikkoneet ensimmäisen uskollisuudenlupauksensa.
(1 Timothy 5:13)
Kierrellessään talosta taloon he oppivat laiskottelemaan ja lisäksi juoruilemaan ja sekaantumaan muiden asioihin, puhumaan sellaista mitä ei pitäisi.
Korinttolaisille Paavali antaa yleisiä neuvoja kun taas Timoteukselle hän näyttää antavan neuvoja, jotka painottuvat seurakuntatyön tekemiseen. Luonnollisesti siis neuvot voivat erota toisistaan. Vai olisiko järkevämpi ajatella, että joka tilanteessa ja asiayhteydessä tulisi toimia täysin samalla tavalla? Ei tietenkään.
Mutta nyt pitää alkaa valmistautua töihin lähtöön, joten en ehdi sen enempää nyt kirjoitella. Lisää myöhemmin, jos siltä tuntuu.
Kiitokset esimerkeistäsi, christus.victor.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ja noiden esimerkkien kohdalla olen jopa samaa mieltä kanssasi. Kyllä sen verran tulisi tosiaan jaksaa lähdetekstiä lukea, että sen konteksti avautuu ja että tajuaa, mitä on kommentoimassa. Tällaisia hutiloituja huitaisuja on kieltämättä liikkeellä jonkin verran.
Toinen ääripää asiassa on sitten se "Raamattu on aina oikeassa lukipa siellä mitä tahansa" -asenne. Tällaisessa katsannossa yritetään aivan todellistenkin ristiriitojen edessä sovittaa tekstejä väkisin yhteen, ja keinoja kaihtamatta saada siitä eheän näköinen kokonaisuus. Usein keinoina on haastavan tekstinkohdan tulkitseminen kuvainnolliseksi ja symboliseksi, tai sitten uuden merkityksen antaminen kyseessä oleviin jakeisiin. Jotkut ongelmalliset kohdat jätetään kylmästi vain huomioimatta, ettei harmonia särkyisi.
Kumpikaan näistä ääripäistä ei ole rehellistä Raamatun lukemista.
>>Minua siis kiinnostaa enemmän se, mitä Raamatun kirjoittajat oikeasti ajattelivat ja halusivat teksteissään sanoa, kuten tieteellistä raamatuntutkimustakin, eikä mikään kirkon oppien niihin teksteihin ulkopuolelta lukeminen ja sokean uskon ylläpitäminen Raamatun erehtymättömyyteen.>>
Tuohan on hyvä asenne. Tässä muuten kiinnostava artikkeli juuri samansuuntaisesta ammattimaisesta lähestymistavasta Raamatun teksteihin:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/heikki-raisanen-mita-tapahtuu-kun-kuolet
Kaveri on sen verran kuuluisa, että oletkin luultavasti jo tutustunut hänen töihinsä, mutta linkki on myös muita varten.
>>Se, mitä Raamattu sanoo, ja se, onko se totta, kun ovat kuitenkin kaksi täysin toisistaan erillistä asiaa.>>
Tästä en voisi enää olla enempää samaa mieltä.
Ei muistanutkaan, että olisin noin laajasti ollut Räisäsen kanssa samaa mieltä asioista. Siitä kun kuitenkin on jo vuosia, kun viimeksi jotain hänen kirjoittamaansa luin. Tosin ei tuossa nähdäkseni mitään ihmeellistä ole, sillä tuon tyyppinen näkemyksestä väkisinkin tulee, jos ottaa Raamatun tekstit ja ihan tavallisen terveen järjen tosissaan.
Luovuin jo pitkän aikaa siitä uskomuksesta, että ihminen olisi rationaalinen olento. Pikemminkin vain sekoitus tunnetta ja järkeä. Vaikka maailmasta kokonaan katoaisi ihmisten usko yliluonnolliseen ei ihmisten käytöksen uskonnolliseksi luokiteltu puoli katoaisi yhtään mihinkään, vaan vain kohdistuisi muihin asioihin.
Ehkä tämä nyt on liiallista yleistämistä, mutta olen ollut näkevinäni sellaisen ilmiön, että kaikki ihmiset haluavat uskoa johonkin. Olkoon se sitten tieteen voima pelastaa ihmiskunta omalta typeryydeltään, jokin urheilujoukkue, Stephen Hawkingsin kaltaiset järjen sankarit, Buddhan opetukset, erehtymätön totuus jossain Pyhässä kirjassa, armollinen Jumala tai hyväntahtoiset avaruusoliot. Näin siis me kaikki nähdäkseni teemme tavalla tai toisella.
En voi sanoa vielä ymmärtäneeni miksi. Erilaisia arvauksia voisin heittää ilmaan, mutta osuisiko niistä yksikään kuitenkaan välttämättä siihen asian ytimeen ja perimmäisimpään syyhyn? Liekö taustalla kuitenkin tärkeinä tekijöinä oman pienuuden tajuaminen maailman ja maailmankaikkeuden käsittämättömän koon edessä? "Totuus", joka antaa miellyttävän harhakuvitelman siitä, että kaikki on hanskassa sen kautta, että pystyy jollain tavalla jäsentämään koko maailman, jonka vuoksi tulee vähemmän yllätyksiä ja perusturvallisuuden tunne on paremmassa jamassa? Mielen suuntaaminen muihin asioihin kuten viihteeseen, tekemiseen tai aatteeseen, joiden kautta saa todellisuuden ja oman olemassaolon karun luonteen pois ajatuksista? Tarve löytää itselle uskottava syy siihen toivoon, että tulevaisuus on parempi kuin nykyisyys?
Koska me olemme vain rajallisia ja katoavaisia ihmisiä on meille mahdotonta kriittisesti ja perusteellisesti käydä kaikkea elämämme aikana kohtaamaamme läpi ajatuksen kanssa (aika ei vain riitä eikä varmaankaan jaksaminenkaan. kuka jaksaa miettiä syvällisiä joka sekunti koko elämänsä ajan?), jonka vuoksi sitten teemme kaikenlaisia oletuksia ja nojaamme siihen, mitä arvostamamme ihmiset sanovat siitä, mitä emme ole itse ehtineet vielä tutkia ja tarkistaa. En usko kenenkään meistä olevan immuuni heimoajattelun kiroukselle, jonka luen noiden kyseenalaisten lähinnä kehäpäätelmiin verrattavien omien näkemysten raamatunteksteihin lukemistapojen pääsyyksi.
"Usein keinoina on haastavan tekstinkohdan tulkitseminen kuvainnolliseksi ja symboliseksi, tai sitten uuden merkityksen antaminen kyseessä oleviin jakeisiin. Jotkut ongelmalliset kohdat jätetään kylmästi vain huomioimatta, ettei harmonia särkyisi.
Kumpikaan näistä ääripäistä ei ole rehellistä Raamatun lukemista."
Olen yrittänyt painottaa ihmisille, että jos haluaa osoittaa jonkin näkemyksen olevan raamatullinen, niin tulisi lähteä edes siitä, että kokonaiskuva asiasta on olennainen ja että se löydetään vain huomioimalla kaikki tekstit sekä puolesta että vastaan. Raamattu ei kuitenkaan ole edes lähtökohtaisesti opillisesti heterogeeninen, joten oikeasti parasta olisi keskittyä katsomaan, mitä kukin kirjoittaja on itse asioista ajatellut, ja sitten tehdä eri näkemysten pohjalta jonkinlainen synteesi.
Sanotaan valon taipuvan painovoimassa, samoin sen jäävän painovoiman
vangiksi musta-aukossa, kertoopa joku pika-pysäyttäneensä valon. Tarinan
mukaan Einstein perusteli paljolti valon nopeuteen teorioitaan. Lie ollut aikan-
sa lapsi hänkin. Kaikkivaltiaan olemisen ankariin vaatimuksiin kuuluu tieten-
kin, johan järkikin sen ilmaisee, jos Hän haluu kaikille ilmoittaa tärkeän pe-
lastus-sanomansa on sen sovittava niin paimentolaisen kuin kuninkaan ja
tiedemiehenkin vastaanotettavaksi ja ilman liikoja selittelyjä muutoinhan Pe-
lastus-sanomansa jäisi jonkun harvan ulottuviin eikä olisi tarkoituksenmu-
kainen. On turha kuvitella että Kaikkivaltiaana Sanomansa olisi tullut selväk-
si liittymättä ihmsenä ihmiskuntaan julistaen uskoa nimeensä ykskantaan.
"Oliko Einstein jälleen kerran väärässä?" Jälleen kerran? En tiedä mitä sillä tarkoitat, suhteellisuusteorian keksintö oli ainakin oikeassa olemista.
Raamattua hän ei kuitenkaan ymmärtänyt näköjään ollenkaan ja oli sillä kertaa täysin väärässä.
Jos miesparka oli vielä jossain muussakin tärkeässä asiassa väärässä, niin voi-voi.
Einstein ei tunnetusti hyväksynyt satunnaisuuden käsitettä, johon moderni fysiikka perustuu. Eli tässä hän oli kyllä väärässä. Koko maailmankaikkeus on syntynyt juuri tuon satunnaisuuden seurauksena.
Mitä väliä Einsteinin mielipiteillä on meille?
Niin, kumpi on viisaampi: Paavali vai Einstein?. Siinäpä vasta dilemma!
Katsokaamme kuinka nämä kumpikin apostoli Paavali ja Einstein ovat yksityisen elämänsä eläneet ja päätelkäämme heidän viisauttaan myös siitä.
Tosin on ensin määriteltävä mitä pitää viisautena. Älykkyysosamäärähän ei merkitse mitään, sen mittari on hyvin kapea-alainen.
Myöskään yhteiskunnallinen asema tai huomattavat saavutukset eri elämänaloilla eivät välttämättä kerro viisaudesta vaan tieto-taidosta.
Oman aikansa hyvin koulutettuja ja arvostettuja oppineitahan toki molemmat olivat, eri aloilla.
Mietippä
Paavalin je Einstein älykyys on ero paava kerott ijankaiksien suomalla viisaudella,Einstei kertoo ihmisen omalla viisaudella,siinä on ero.
Kuulija1. Oikein vastasit, kiitos.
Mutta kumpi viisaus voittaa toisen viisauden? Siitä uusi kysymys määritellä ensin voitto. Siinäkin on ero, sillä toinen katsoo voitoksi sellaista jota toinen ei pidä minään. Dilemmat jatkuvat. Ehkä loputtomiin.
Mietippä
vastaus Niin voitto ja on maaline voitto ja ijankaikkinen voitto,Jeesus voitti pahuuden kärsimällä,tuntuu epäloogiselta mutta siitä huolimatta se on totta,hän kuoli ristillä ja sai voiton paholaiselta.
Eivät jatku loputtomiin päättyvät siihne kun tämä armotalous aika päättyy,ei jatuku yhtään sen yli.
Väärässä,kertomusten suhteeseen,ei niitä olisi kerrottu ellei olisi totta,maaiman ihmiselle tulevat vertausten muodossa,koska ei vät ymmärrä suoraa kertomusta.
En epäile Einsteinin olleen väärässä, mutta oisin kiinnostunut että mitä mieltä Albert olisi tästä pätkästä
Hesekiel:
1:4 Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta
Olen muistaakseni lukenut että Einstein oli hullu, ja Paavalin mielestä Jumalan tunteminen on hulluutta, joten samaan kastiin pistän kummatkin. Siitä en tiedä oliko ne neroja, Einsteinin opit tappoi satojatuhansia, Paavalin opit vähän enemmän(tai ei suoranaisesti)
Empp2
vastaus
Ristin saarnan hulluus
Paavali tarkoittaa ristin sanoman. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi.
Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.