Onko ihmistä joka antaa arvoa toiselle heikkouden kautta?

Samaa mietin itsekin :(
Status, talot, autot, ulkoinen imago. Ne ovat tärkeimpiä miehille. Ja se vaimo siivoamassa, tekemässä ruokaa, palvelemassa ja täyttämässä miehiset tarpeet. Silloin näille oman elämänsä Herroille elämä on helppoa ja ruusuista.

Hänellä oli kaunis keittiöapulainen ja siivooja kotona, joka hoiti kaiken arkityön, jota hän ei kuitenkaan arvostanut. Hän arvosti vain rahaa, suuria tuloja ja naista hän tarvitsi ja tarvitsee vain egonsa pönkitykseen. Naista hän piti vain näyttelyesineenä, siksi hän valitsi itselleen kymmenen vuotta nuoremman ja joka kelpasi niin kauan kuin terveyttä kesti. Oikeasta ja aidosta rakkaudesta ja kiintymyksestä, jossa on valmis tekemään toisen puolesta kaiken vaikeuksien yllättäessä, siihen hänestä ja hänen mainostamasta varakkuudestaan ei ollut. Kun hänelle tuli vaikeuksia piti joustaa, tukea ja kannustaa, mutta kun keittiöapulaiselle tuli vaikeuksia, niin sai selvitä niiden kanssa aivan yksin ja etsiä apunsa mistä löysi. Valittaa sai vain hän, jolla oli rahaa. Hänellä oli vierellään aito ihminen, mutta hän satutti sitä kaikista pahimmalla tavalla.
Ymmärtääkö hän koskaan, mitä merkitsi aito ihminen rinnalla? Osasiko hän koskaan rakastaa ketään, vai rakastiko hän vain rahaa ja autoaan? Mitä on oikeastaan rakkaus?

Tunnen yhden Minnan joka on juuri tuota miehelleen. Mies menee muitten naisten kanssa ja vaimo nyysää kotonaan.

haha

Älkää naiset menettäkö toivoanne. On meitä miehiä, jotka eivät kaipaa rinnalleen kokkia, siivoojaa taikka näyttelyesinettä vaan aidon ihmisen jakamaan ja kokemaan yhdessä elämää. Monesti kaltaiseni miehet eivät ole niitä komeimpia, mutta ovat kilttejä, aitoja, saavat arvostaa toista ja eivät petä.

Itselläni juuri päättynyt 8 vuotta kestänyt epätasapainoinen suhde, jossa minä olin se osapuoli, joka antoi huomattavasti enemmän kuin sai. Minulle valitettiin kun ei tehdä ikinä mitään kivaa. Toinen osapuoli ei kertaakaan suhteen aikana kertonut, mitä haluaisi tehdä. Hän vain odotti, että toimin jonkinlaisena ohjelmatoimiston
Lopulta väsyin tähän ja jouduin irtautumaan suhteesta. Nyt yritän tehdä suhteen loppumiseen liittyvää surutyötä, joka ajoittain tuntuu musertavan rankalta.

Juurikin mietin ap:n kanssa samaa, lisättynä sillä että minun kohdallani olisi halunnut myös seksuaalisesti kiihkeän, mutta muilta tunteiltaan täydellisen hallitun. Tajusin tänään lopullisesti totuuden. Hän ei edes kysynyt kuinka voin (olen toipumassa sairaalareissusta), ei välittänyt tavata vuosipäivän merkeissä, raivostui kun pettymyksestä itkuun purskahdin. Juurikin olin hänen toiveestaan toipilaana auttanut hänen kotitöissään (kuten aina), tehnyt hänelle ruokia valmiiksi, pakottanut itseni jaksamaan tarvittavat sosiaaliset tapahtumat. Olen ollut sokeasti rakastunut ja tehnyt itsestäni täydellisen idiootin.. Enkä itseni tuntien, opi vieläkään.

Kyllä heitä on ja vapaanakin. Niitä miehiä jotka haluavat sen toisen ihmisen rinnalleen, rakkaakseen ja kauppaisivat jopa sielunsa jotta sellaisen rinnalleen löytäisivät.

Heidät löytää sieltä missä suuret hiljaiset ovat, varjoista. Paikoista minne niin harvoin katsotaan.

Mä haluan löytää sinne varjoihin. Katsoa silmiin joissa on vilpittömyys. Kuulla sanoja jotka ovat totta. Nähdä ihmisen joka haluaa tulla nähdyksi.Tarttua käteen ja sanoa; en päästä irti ellet niin tahdo.