..mitä vastata pikkutytölle?
Tilanne tämä: tulin kotiin iltavuorosta kello 23 jälkeen.
Naapurissa hirveä meteli, mies juovuksissa ja pisti asuntoa remonttikuntoon.
Menin ovelle ja soitin ovikelloa, en voinut muuta kun kuulin lapsen surkeaa huutoa, naisen kiljuntaa ja tajusin että tosi hätä siellä nyt on.
Pikkutyttö avasi oven täyttä kurkkua hysteerisenä huutaen. Jossain sisähuoneissa tavaraa lensi p..rkeleen h..ran yms säestyksellä. Nainen itki.
Vein työn asuntooni ja soitin poliisit.
Poliisit tulivat paikalle, ja asia eteni siihen että nainen vietiin ensiapuun ja mies putkaan. Tyttö jäi luokseni yöksi, aamulla luvattiin asiaa alkaa selvittää. Jatkotoimenpiteitä yms.
Mutta mitä sanoa lapselle joka vapisi ja itki sylissäni, katsoi anovasti ja kysyi että kuoleeko äiti nyt? Eihän äiti kuole?
Tietysti vakuutin ettei äiti kuole ja kaikki järjestyy. Omatunto kuitenkin hiljaa kuiskaili että miten voin luvata mitään? Kun niin moni nainen palaa taas siihen entiseen, antaa anteeksi ja "rakastaa" sen miesparan ehjäksi! Kunnes taas ollaan samassa tilanteessa.
Sydän särkyy kun ajattelen sitä lasta. Ja kun näitä lapsia on niin paljon! Lapsi on aikuisen armoilla. Jos nainen palaa hakattavaksi, se on aikuisen oma päätös. Traagista on se, että lapset pakotetaan seuraamaan tätä, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.. Mitä se tekee lapselle?
Tilanne tämä: tulin kotiin iltavuorosta kello 23 jälkeen.
Naapurissa hirveä meteli, mies juovuksissa ja pisti asuntoa remonttikuntoon.
Menin ovelle ja soitin ovikelloa, en voinut muuta kun kuulin lapsen surkeaa huutoa, naisen kiljuntaa ja tajusin että tosi hätä siellä nyt on.
Pikkutyttö avasi oven täyttä kurkkua hysteerisenä huutaen. Jossain sisähuoneissa tavaraa lensi p..rkeleen h..ran yms säestyksellä. Nainen itki.
Vein työn asuntooni ja soitin poliisit.
Poliisit tulivat paikalle, ja asia eteni siihen että nainen vietiin ensiapuun ja mies putkaan. Tyttö jäi luokseni yöksi, aamulla luvattiin asiaa alkaa selvittää. Jatkotoimenpiteitä yms.
Mutta mitä sanoa lapselle joka vapisi ja itki sylissäni, katsoi anovasti ja kysyi että kuoleeko äiti nyt? Eihän äiti kuole?
Tietysti vakuutin ettei äiti kuole ja kaikki järjestyy. Omatunto kuitenkin hiljaa kuiskaili että miten voin luvata mitään? Kun niin moni nainen palaa taas siihen entiseen, antaa anteeksi ja "rakastaa" sen miesparan ehjäksi! Kunnes taas ollaan samassa tilanteessa.
Sydän särkyy kun ajattelen sitä lasta. Ja kun näitä lapsia on niin paljon! Lapsi on aikuisen armoilla. Jos nainen palaa hakattavaksi, se on aikuisen oma päätös. Traagista on se, että lapset pakotetaan seuraamaan tätä, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.. Mitä se tekee lapselle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipas osuva teksti, sillä itselläni on 6-vuotias tyttö ja uusi mies joka on alkanut näyttämään hullun piirteitä itsessään.
Eilen illalla taas riidan päätteeksi otti tukasta kiinni ja veti maahan.
Jos siinnä vaiheessa olisin avannut suuni, niin turpaan olisi tullut.
Myöhemmin rauhoituttuaan yritti manipuloida ja pyytää anteeksi, mutta sisimmissäni tiedän, että rakkaus lastani kohtaan ja suojelunhalu saavaat minut vielä jättämään tämän miehen.
Hullut eivät koskaan muutu ja sen tiedostan itsekkin.
Sisällä kasvava lapseni saa minut yrittämään, mutta ymmärrän ettei meillä ole tulevaisuutta...
Kiitos kun toit tämän tekstin tänne. Tälläistä lukiessaan saa itsekkin realiteettia tähän perheväkivaltaan.
Hei sinäy Yksi lyöty. Miksi et jo lähde? Yksikin tukasta veto tai lyönti on liikaa! Miten voit jäädä odottelemaan seuraavaa, ja seuraavaa, ja seuraavaa.... Pelasta edes lapsesi, jos et itseäsi halua pelastaa. Ei voi ymmärtää. Ei voi. :'(
Hei, sitä on vaikea muiden ymmärtää, varsinkin silloin kun ei ole itse tässä tilanteessa.
Lapseni pitää miestäni jo kuin omana isänään ja äitinikin on todella iloinen että vihdoin olen asettunut paikoileni.
Tulevan lapsen takia, tiedän miten rankkaa yksinhuoltajuus on enkä haluaisi kohdata tätä kaikkea yksin.
Tietenkin ihmisten tilanteet ovat erilaisia. Minä lähdin pois lapseni kanssa toisen lyönnin jälkeen. Oli se rankkaa, mutta vielä rankempaa on asua pilvilinnassa odottamassa uutta lyöntiä. Sen tietää, että se tulee... Kyllä lapsikin huomaa että kaikki ei ole kunnossa.
Yksinuoltajuus ei ole läheskään niin rankkaa kuin pahoinpitelevän puolison kanssa eläminen.
Usko huviksesi!