Tietääkö kukaan tämän palstan lukijoista, kuinka osituksessa omaisuus jaetaan. Olen saanut perinnöksi asunto-osakehuoneiston. Jouduin ottamaan siihen lainaa ja nyt myös mieheni omistaa siitä osan. Laina on molempien aviopuolisoiden nimissä. Kun ositus tehdään meneekö myös tämä asunto puoliksi?
Minusta tuntuisi oudolta, että mieheni saisi vanhempieni perinnöstä puolet. Meillä ei tehty perinnönjaossa eikä sitä ennenkään ole ollut avioehtoa.
Kiitos avusta, jos joku vastaa!
Minusta tuntuisi oudolta, että mieheni saisi vanhempieni perinnöstä puolet. Meillä ei tehty perinnönjaossa eikä sitä ennenkään ole ollut avioehtoa.
Kiitos avusta, jos joku vastaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
testamentilla ei ole rajattu puolison avio-oikeutta pois niin miehelläsi on osituksessa oikeus ½ asunnosta.
Mikään ei estä sopimasta toisin.
Tehkää hyvät ihmiset niitä avioehtoja....
Lasten vanhemmat voivat myös tehdä omiin testamentteihin merkinnän, että lapsen aviopuolisolla ei ole oikeutta lapsensa perimään omaisuuteen.
Ja jos on ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ja avioehtoa ei ole, kun ero tulee, niin tasinko on kuitenkin olemassa.
Hyvin oleellista on, olivatko vanhempasi lisänneet testamenttiin "aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta perittävään omaisuuteen". Ellei testamenttia tai avioehtoa ole, menee paletti näin:
Ei ole lain mukaan merkitystä sillä oletko saanut asunnon perintönä vai lottovoitolla. Se vaikuttaa puolisoiden netto-omaisuuksien laskennassa ... eli 100% omasta omaisuudesta plus 50% yhteisestä omaisuudesta, miinus 100% omista veloista ja miinus 50% yhteisistä veloista, saadaan netto-omaisuus.
Puolisoiden netto-omaisuus tasataan tasingolla yhtäsuuriksi.
Jos ositus selkeästi kohtuuton, se voidaan oikeudessa kohtuullistaa ... mahdollista, mutta harvinaista ja varmasti "juristiasia".
Jos se tuntuu oudolta, niin olisiko asiaa kannattanut pohtia naimisiin mennessä, tai ottaa edes selvää?
Ei vanhempani ollut tehnyt testamenttia, joten nyt puolisoni saa siis puolet isäni pienestä kaksiosta. Olen luullut, että perintö olisi jotenkin suojassa erossa tapahtuvalta ositukselta. Nythän minun sukuni varallisuutta menee tavallaan vieraaseen sukuun.
Eikä avioliiton solmimisen huumassa tullut mahdollinen ero mieleenkään. Avioliitto solmittiin kestämään " kunnes kuolema meidät erottaa". Avioehto olisi tietenkin ollut keino suojata oma tuleva perintöosuus. Avioliiton solmimisen aikoihin ei kumpikaan omistanut kuin tuulen huuhtoman takapuolen. Niinpä ei siinä vaiheessa ollut mitään
omaa omaisuutta suojattavana avioehdolla. Avioliiton aikana yhdessä hankittu omaisuus kuuluukin mennä puoliksi.
Tuskin mieheni olisi niin hyväntahtoinen, ettei ottaisi itselleen kuuluvaa osuutta, jos kerran laki sanoo näin. Rehellisesti sanottuna tuskin minäkään kieltäytyisin moisesta. (Silti tunnen, että se olisi väärin.)
Luulo ei tunnetusti ole tiedon väärtti, mutta mitäpä sitä hieromaan tämän enempää.
Mikään ei tietenkään estä miestäsi olla ottamatta osituksessa tasinkoa mikä ao. asunnosta hänen eduksi syntyy. Samoin kuin yleensä vanhoja opintolainoja ei kehdata ottaa netto-omaisuuden laskentaan, vaikka se lain mukaan olisikin mahdollista (eli tavallaan maksattaa exällä osan vanhoista lainoistaan) ellei avioehtoa ole.
Usein "tyhjätaskunuoret" pitävät avioehtoa turhana koska aikomus on mm. se omaisuus hankkia yhdessä, mutta eivät ajattele sitä ... että joskus toinen voi velkaantua nopeastikin (ja puolisolle kertomatta), joiden velkojen "maksumieheksi" tasingon kautta joutuu puolisokin jos ero räpsähtää... vekkuli juttu muuten...
Tuohon varsinaiseen perintöasiaan ... juuri vastaavien tilanteiden varalle monet vanhemmat tekevät testamentin, missä lasten puolisot rajataan perinnön osalta avio-oikeuden ulkopuolelle.