Eilen kanttarellimetsässä Huhuksessa maasta lehahti lentoon isokokoinen lintu aivan edestäni. Lensi vain lähipuun oksalle, johon istahti oksalle. Tunnistin kyllä linnun uros huuhkajaksi. Valtavan iso, sitä ihastelin. Voi itku, ei taaskaan kamera mukana manailin. Muistin, että onhan kännykässäni kamera. Otin linnusta kuvan. Katsoin otosta. Oma silmäni siellä näkyi. Siis otin kuvan väärinpäin. Kävelin huuhkajaa lähemmäksi ja huhuilin huuhkajan tavoin. Istuu oksalla kuin kotonaan. Itsetuntoni kohoaa. Kuvittelen olevani osa luomakuntaa, jolloin linnutkin minut ystävänään pitävät ja minuun luottavat. Näin varmaan hetken aikaa uskoinkin. Olin jo melkein 5 metrin päässä huuhkajasta kun tapahtui jotain odottamatonta/ihmeellistä. Uros huuhkaja pudotti maahan jonkun ison oksan tai jonkun. Samassa naaras huuhkaja lähti puun juuresta lentoon. Eivät jääneet norkoilemaan lähipuiden oksiin kuvaustani odottelemaan.
Jos metsään haluat mennä nyt
Tattien metsästäjä
671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikein hienoa. Tosi faunaa. Meillä Sukelluskeskuksessa pörrää yksi raivostuttava lepakko. Kukaan ei tiedä mistä se tulee sisään, mutta kaikki tietävät mistä se menee ulos.
(reps)
Ei pöllönpää, aika erikoinen tapaus, kyllä! Sanktiot tuollaisesta saattavat silti olla varsin kotoisat.
Olipa jännä aloitus, mutta pliisu loppu. Enskerralla otappa kamera mukaan :)
Kuka on kytännyt minua, kun olen ollut metsässä kameran kanssa? :)
Tätähän tää on aina. Kun lähden kuvausreissulle kameran kanssa, mitään kuvattavaksi kelpaavaa ei satu kohdalle. Annahan olla kun jätän kameran kotiin...
Jk. On muuten oppimista uhrautumisesta meillä ihmisillä vaikkapa uros huuhkajasta. Mistäs tuo huuhkaja olisi tiennyt, vaikka olisinkin ollut salametsästäjä haulikko mukanani.
Mr. Kalluppihan se siellä.