Olen tilanteessa, että pitäisi valita, jäädäkö miehen luo ja sanoa hyvästit muuten itselleni sopivalle elämälle/elintavoille, vai hylätä mies ja elää muuten sellaista elämää kuin haluan, ilman häntä...
Mitä haluaisin kuulla: onko joku joskus luopunut unelmastaan kumppaninsa vuoksi, tai eronnut kumppanistaan voidakseen tehdä jotain muuta? Millaisia ajatuksia siitä on tullut jälkikäteen? Onko kaduttanut?
Mitä haluaisin kuulla: onko joku joskus luopunut unelmastaan kumppaninsa vuoksi, tai eronnut kumppanistaan voidakseen tehdä jotain muuta? Millaisia ajatuksia siitä on tullut jälkikäteen? Onko kaduttanut?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse hylkäsin aikanaan unelmani parisuhteen takia, nainen ei tehnyt mitään kompromisseja muutamaa vuotta myöhemmin. Kaduttaa edelleen, 10 vuotta myöhemmin tuo päätös.
Oli tarjolla ulkomailta opiskelupaikka, työpaikka ja sellainen elinympäristö mitä kaipasin. Sen sijaan jäin Suomeen ja nyt olen täällä jumissa kun näillä Suomesta saaduilla papereilla ei tuota duunia saa. Edelleen mietin täällä paskaduunia painaessani sitä, että miksen silloin vain lähtenyt. Kyllähän se oli selvä merkki ettei naista kiinnostanut niin paljoa kun ei suostunut edes miettimään muuttoa tai kaukosuhdetta.
Suhteemme päättyi muutamia vuosia myöhemmin kun kyseinen nainen sitten itse muutti opiskelupaikan perässä ulkomaille, yritin ehdottaa että lykkäisi vuodella niin pääsisin mukaan, mutta ei kiinnostanut.
mikäs tämä tälläinen elämä on johon ei kyseinen kumppani sovi?
Kiitos nimimerkille "Minä vaan mietin", halusin oikeastaan kuulla juuri tämän kaltaista omasta kokemuksesta tulevaa pohdintaa.
Lifemocker: ihan hyvä kysymys. Mikäpä estäisi meidänkään osalta etäsuhteen, mutta en haluaisi sen venyvän kymmeniin vuosiin. Taloudelliset syyt sitovat hänet tämänhetkiseen asuinpaikkaan. Minulla taas olisi mukavemmat olot toisaalla, muuten paitsi ainoastaan hän jäisi puuttumaan.
Jos jollakulla on vielä omasta elämästä kokemuksia...kiitän. Olen tainnut päättää niin, että omalla kohdallani annan sekä ajan että neuvonpidon hoitaa asian. Uskon että ulkopuolisen olisi hankala antaa suoranaista neuvoa siitä miten toimia, kun tällaiseen liittyy niin paljon asioita...
joo no kaukosuhteet eivät kyllä toimi
Jos olet itse ollut kaukosuhteessa, joka ei toiminut se ei tarkoita etteikö kaukosuhde toimi. Itse olin poikaystäväni kanssa pari vuotta kaukosuhteessa ja nyt asutaan yhdessä.
Toki kaikista ei kaukosuhteeseen ole, mutta ei se mahdotontakaan ole. Se toimii kun sen laittaa toimimaan.
Eräs vanhempi naishenkilö sanoi kerran, että miehen takia ei kannata luopua mistään unelmasta. On hölmö, jos niin tekee.
Jos tuollaista pitää edes miettiä niin tunne tasolla et ole kovin sitoutunut mieheen. Ja on varmaan parempi että menet unelmasi perässä.
Jollei ole kovin kummoisia tunteita toiseen,jääminen suhteeseen tekee vaan katkeraksi jos siihen on liittynyt unelman menetys
Hohhoijaa!
Etpä paljon selittele unelmistasi.
Mitä ne näin reaalisti mahtavat olla?
Et voi lähteä siitä, että vertaat toisten ratkaisuihin ja ikään kuin petaat varman päälle, etteivät mahdolliset tulevat ratkaisusi kaduttaisi myöhemmin.
Ei se mene näin, koska elämä on niin monenkirjavaa ja sattumuksien täyttämää, että 100% varmuutta unelmaelämän onnistumiseen ei voi olla.
Vanhoissa sananlaskuissa on paljon viisautta: " Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa".
Sinulla on nyt ilmeisen hyvä elämä, joka sopii vartalolle, ja kohtalainen mies. Oletko varma, etteivät unelmat voisi toteutua noissa kehyksissä vain hieman muunneltuina?
Mihin unelmat perustuvat, vai ovatko ne vain tarkoitettu jäämään unelmiksi.
Muista, että ihmisellä on oltava AINA unelmia.
Jos saavuttaisit nykyiset unelmasi, niin mistä sen jälkeen unelmoisit? Eikö olisi kauheaa, jos enää ei olisikaan unelmia?
Näin se menee, teemme niitä itsellemme lisää, kun entiset on saavutettu. Mieti, oletko tosiaan valmis rikkomaan hyvän elämän saavuttaaksesi jotkin unelmat?
En neuvo, ettetkö voisi tehdä niin, mutta miettiä kannattaa, kuinka paljon on valmis maksamaan.
Ja jos hylkäät miehesi, niin hänkin tavallaan maksaa unelmistasi. Onko se sen väärti? Odottaako maailma sinulta sitä? Et elä yksin, elät muiden kanssa ja olet myös osittain vastuussa muista....
Voi kun olisi se kristallipallo mistä katsoa mihin suuntaan lähteä? Mutta ehkä kun me tiedetään että elämä on valintojen tekemistä alusta loppuun kannattaa pitää kiinni siitä että minkä valinnan teetkin niin se on just se oikea. Et voi kuitenkaan jälkikäteen tietää mitä olisi tapahtunut jos olisit valinnut toisin. Se on turhaa. Toinen tosiasia on se että KUKAAN TOINEN ei voi koskaan sanoa kenellekkään toiselle mitä tietä tämän tulisi kulkea ja mikä olisi just tälle oikea tie. Ehkä itsensä kuunteleminen on vain se oikea tapa toimia siinä kohtaa kun näitä valinnan paikkoja tulee.?