Onko niin, ettei kukaan mies halua edes treffeille yksinhuoltajan kanssa? Olen yh täysin vastoin omaa tahtoani. Välillä tuntuu siltä, että seuraavat 10 vuotta vähintään saan sitten olla myös miehetön. Elätän lapseni itse, siinä ei ole ongelmaa.
Miesten karkotin?
pilvi3
95793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
siittää lapseni itse. Ei kiinnosta toisten siittämät lapset.
siitä, että päälläsi on ähkinyt ilman kumia joku toinen mies. Mielikuva häiritsee enkä halua siitä muistutusta.
kyllä se valitettavasti mulle on ainakin karkoitin, kannattaa koittaa etsiä miestä jolla on jo omia lapsia ennestään.
Mitähän tähänkin nyt sanoisi...
Noh, en viitsi ehdon tahdon hankkia ip-porttikieltoa, joten totean vain viileän lakonisesti että en lähtisi kanssasi treffeille.
Olisit kuitenkin voinut kysäistä, onko ap käynyt panettamassa itseään Mäntyharjussa.
en tunne ketään Mäntyharjusta. onko ne kovia panijoita?
MrLothar ainakin on.
Laadin tähän eilen aika kattavan kuvauksen Mäntyharjun panoverkostosta, mutta ylläpito on näköjään poistanut sen.
Kaveri seurusteli ja meni naimisiin yh-naisen kanssa.
Olet vain nirso jolle tavis ei kelpaa. Laske rimaa reilusti. niin ehkä pääset treffeille.
Suurin osa on kuitenkin taviksia ja suurin osa halua avain yhden illan juttuja eli ne komeat on niitä joita tavoittelet eli ne haluaa vain panna sua. Sitten on ne muutamat jotka haluaa suhteen mutta eivät kelpaa ulkonäön perusteella koska naiset on nirsoja.
Lapsi joka ei ole oma vaan toisen, on kyllä monelle sinkkumiehelle turn-off, paitsi ehkä eronneille joilla on omia lapsiakin. Se tulee suhteeseen väliin, koskaan ei voi tehdä juttuja vaan kahdestaan, ja niin edelleen.
Toivotonta se ei ole, tunnen erään kiltin miehen, joka nai naisen, jolla oli jo kaksoset toisen miehen kanssa, ja se kiltti mies teki sen saman naisen kanssa sitten vielä toiset kaksi.
Ilmeisen hyvä diili miehelle, koskapa löysi elämäänsä muutakin sisältöä kuin työn.
Surkea aisuri se heppu on.
Itse olen yh ja löysin silti unelmieni miehen. Samoin monet fiksut ja menestyneet miespuoliset tuttuni ovat alkaneet vakavaan suhteeseen tai menneet naimisiin yksinhuoltajanaisen kanssa.
Ehkä se on hyvä suorastaan, kannattaa tuoda esiin mahdollisimman varhain tutustuttaessa, jolloin karsii pois nuo kypsymättömät ääliömiehet, jotka hengailevat suoli24-palstalla...
Ei se tee miehestä kypsymätöntä tai ääliötä, jos lapseton mies haluaa suhteeseen mielummin lapsettoman kuin yh-naisen kanssa.
Se on ihan luonnollista että haluaa perustaa sen perheen yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa ja sopivalla hetkellä, eikä vain heti hypätä lapsiperheen arkeen alusta asti vieraiden lasten kanssa.
Kun itse olit lapseton, niin kumpia tapailit mielummin: Lpasettomia miehiä, vai niitä miehiä joilla oli jo lapsia? Niinpä niin. Miksi miestenkään pitäisi automaattisesti haluta suhdetta yh:n kanssa?
Vinkkinä, että on paljon sellaisia miehiäkin joilla on jo lapsia. Ehkä kannattaisi tapailla heitä, koska he ovat jo tottuneet lapsiperheen arkeen? Miksi pitäisi väkisin tapailla lapsettomia miehiä, vai etkö itse hyväksi miehen lapsia?
Eihän kukaan ole väittänytkään, että yh haluaisi tavata nimenomaan lapsettomia miehiä. Itsestäni on päivänselvää, että lapsia omaava nainen haluaa mieluummin miehen, jolla on itselläänkin lapsia. Ja hämmästyttävä tosiseikka - maailmassa on yhä paljon miehiä, joilla on lapsia, kuin naisia, joilla on lapsia!
Tosin tuttu mies, erittäin menestynyt kasvuyrittävä ja fiksu, meni naimisiin yh:n kanssa, vaikka hänellä ei itsellään ollut lapsia. Sai siitä valmiin paketin kertaheitolla. Kyllä osa miehistäkin haluaa perheen, mutta kaikille oma biologinen lapsi ei ole kovin tärkeä.
Eikö muuten suorastaan Norjan prinssi löytänyt Mette-Maritin, joka oli muistaakseni yh? Samoin vaikkapa näyttelijä Matt Damon meni naimisiin yh:n kanssa, vaikkei ollut hänelläkään omia lapsia. Eli ehkä se on juuri sellainen itsevarma menestynyt mies, jonka ego kestää ne toisen miehen lapset omassa perheessä...
"Ja hämmästyttävä tosiseikka - maailmassa on yhä paljon miehiä, joilla on lapsia, kuin naisia, joilla on lapsia!"
Pikemminkin, hämmästyttävä logiikkavirhe.
Yksi mies voi saada lapsia useamman naisen kanssa. Tai yksi nainen voi saada lapsia useamman miehen kanssa.
Mies tietää aina jäävänsä kakkoseksi sinun elämässä. Sun oma lapsi on aina se ykkönen. Miksi kukaan sellaista haluaisi?
Vaihtoehtosi ovat: 1) miehet joilla on itselläänkin lapsia, 2) kiltit ja kokemattomat miehet, joille voisit olla elämän ensimmäinen nainen
On vielä kolmaskin vaihtoehto: lapsettomat miehet, jotka ovat riittävän aikuisia hyväksyäkseen lapsesi. Noihin ja kohdan yksi miehiin kannattaa panostaa.
Kiltit ja kokemattomat miehet eivät taaskaan kelpaa.
Ehkä on parempi, että kaksi kokematonta menee yksiin... Aika raskasta alkaa toisen mukana elämään uudestaan teini-ikää ja opettaa seukkaamista, jos toinen on täysin kokematon ja toisella on ollut pidempi(ä) suhteita. Hieman epätasapainoinen yhdistelmä, opettaja ja oppilas... En toki kiellä kokeilemasta, mutta en myöskään välttämättä suosittele.
ja mistähän joku 30 kokematon mies enää löytää vastaavan naisen. Tommoinen voisi olla oikea löytö YH:lle, osaisi jopa hyvällä tuurilla arvostaa, kun viimein saisi kumppanin.
Kyllä kokemattomia kolmikymppisiä naisia on olemassa. Itsekin pääsin neitsyydestäni vasta 27-vuotiaana ja eka surusteluni oli vasta 29-vuotiaana. Omasta kokemuksestani tiedän, että seurustelun oppivuodet ja harjoittelu on käytävä ensin läpi. :) Helpompaa olisi "suorittaa" ne jo teininä, mutta kaikilta se ei onnistu.
Voihan niitä muutama olla olemassa, mutta ei niitä mistään löydä. Ja jos löytää niin niille ei todellakaan sitten kelpaa vastaavanikäinen kokematon mies.
Mikä siinä nussimisessa muka niin vaikeaa on että sitä pitää "opettaa". Ehkä se WT-horolle on olevinaan vaativa älyllinen suoritus, mutta itse osaan kyllä työntää kyrvän vittuun ja rynkyttää kunnes roiskahtaa, ilman mitään harjoittelua.
Kyllä se suhteessa oleminen taitaa YH:llakin vielä vaatia opettelua kaikesta päätellen.
kyllä sä olet itse sen päättänyt että pennun olet tehnyt. sillä on tietenkin seurauksia
Vähän karua luettavaa. Lasten isä päätti yhtälailla, että pennut tehdään, siihen nimittäin tarvitaan kaksi. Sittemmin jätti lapset ja vaimon, on nyt toisaalla naimisissa ja elää lapsetonta elämää.
Elämä on joskus julmaa, mutta rehellisesti sanottuna parhaat mahdollisuutesi on miehen kanssa jolla on jo lapset jossai olemassa. Samalla tavalla monel miehel tääl palstalla on jo syntymästä lähtien semmoset kortit, että on synnynnäinen naistenkarkotin.
mutta rehellistä. Kyllä ainakin ikäryhmässä 35 ja alle lapset tiputtavat markkina-arvoasi todella huimasti. Monet eivät missään nimessä hyväksy puolisoa jolla on ennestään omia lapsia. Sillä ei ole mitään väliä mitä lasten isä on tehnyt tai ajatellut, se ei kiinnosta mahdollista uutta kumppaniasi millään tavalla.
Pointti kuitenkin on että jos naisella lapsi on (riippumatta siitä mikä siihen tilanteeseen on johtanut) niin valtaosa (ehkä 4/5) suhtautuu siihen joko ehdottomana "ei":nä tai ainakin HYVIN suurella varauksella. Joten jos haluat sen pitkän ja komean lapsettoman sekä menestyvän miehen niin voi hyvin olla että haaveeksi jää. Karua ehkä, mutta näin elämä vain menee. Menneistä "virheistä" joutuu vaan joskus maksamaan koko elämä ajan.
Itse olen 29-v. lääkäri ja kun tuossa vielä vuosi sitten olin sinkku (yhteensä 3 vuotta) niin tuli kyllä hyvin selväksi, että tässä ikäryhmässä YH:t (tai ainakin monet) vielä luulevat saavansa yhtä hyviä miehiä kuin ennen raskautta. Ovat vielä monesti naisista aktiivisimpia, koska ilmeisesti halu löytää kumppani on kova. Valitettavasti se ei vain riitä jos lapsia on. Kyllä minuakin tuona aikana lähemmäs 10 YH mammaa kävi koittamassa, mutta tein kyllä heti selväksi kun lapsi mainittiin ettei asiat tule minun osalta etenemään mihinkään.
En aio toisten mukuloita elättää/kasvattaa tai antaa kilpailla huomiosta omien yhteisten lasten tai itseni kanssa. Lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu resepti. Ja ennen kuin moralistit iskevät niin sanon jo ennakkoon puhuvani todellakin kokemuksesta. Nimittäin itsekin uusioperheenlapsi 5-6 ikävuodestä lähtien. En toivo vastaavaa kenellekään.
Uusioperheen onnistuminen riippuu hyvin pitkälti siitä, miten aikuiset osaavat hommansa hoitaa. Kaikki eivät osaa, jolloin lapset väistämättä kärsivät. Vain koska sinulla on negatiivinen kuva uusioperheestä, ei se tarkoita etteikö joku muu voisi hoitaa asioita niin, että lapsilla on hyvä olla eikä huomiosta tarvitse kilpailla.
Jokainen toki tekee kumppanin valinnan omilla kriteereillään enkä tarkoita millään tavalla kritisoida omiasi, mutta hiukan kalskahti ikävästi korvaan tuo, että uusioperhe on tuhoon tuomittu resepti. Harvapa uusioperhettä varsinaisesti lähtökohtaisesti toivoo, mutta elämä ei mene aina kuten kuvitteli sen menevän... Silloin joutuu katsomaan elämää eri kantilta, halusipa sitä tai ei. Siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko jää surkuttelemaan katkerana kohtaloaan ja elää onnettomana tai sitten katsoo rohkeasti tulevaisuuteen ja päättää tavoitella onnea, joko yksin tai yhdessä uuden kumppanin kanssa, kukin tyylillään.
Jos miehellä on vastakkain oma biologinen lapsi ja naisen aikaisemmasta liitosta oleva lapsi. (tälloisiä tilanteita tulee jatkuvasti varsinkin köyhemmissä perheissä) Niin systemaattisesti KAIKKI miehet ajavat oman biologisen lapsen puolta, niin kuin heidän kuuluukin.
Ei kukaan rationaalinen ihminen jätä siinä kohtaa lastaan kakkoseksi, vaan tekee niin kuin vanhemman kuuluu ja puolustaa lastaan. Naiselle tilanne on eri, koska molemmat ovat omia, mutta ei kukaan, toistan EI KUKAAN mies aseta puolison lasta samalle viivalle omiensa kanssa vaikka kuinka olisi samaa perhettä. Tämä pitäisi kaikkien YH mammojen ehdottomasti tiedostaa.
Tottakai käytännön arki voi sujua hyvin ja mies voi olla kiva ja suht reilu puolisonkin lapselle, mutta jos vähänkään huonommin alkaa mennä ja tiukempaa on niin välittömästi priorisaatio omaan lapseen astuu kehiin. Tämä teidän pitään vain käsittää, että näin on.
Ja olen eri mieltä myös noista vaihtoehdoistasi: ruikuttaminen tai eteenpäin meno. Kysynkin vain miksi ihmeessä pitää muka pitäisi elää onnettomana jos ei halua perustaa uusioperhettä? Ei miksikään.
Aivan hyvin voi hankkia mies/naisystävän, jota tapailee kodin ulkopuolella ilman muksuja. Ei sitä pakko ole kotiin tuoda, saati sitten yhteen muuttaa. Itse jos olisin YH niin en edes yrittäisi tuoda kotiin YHTÄÄN naista ennen kuin muksut olisivat luokkaa 16-17.
Mutta se ei suinkaan rajaa pois etteikö voisi seurustella vaikka 10 vuotta, saada kaikki edut (seksi, jakamaton huomio, lepohetkiä kotoa...) ilman että pitää muuttaa yhteen. Paljon parempi ratkaisu kuin uusioperhe.
Olen samaa mieltä, oma lapsi ajaa muiden lasten ohi enkä ole missään sanonut, etteikö näin olisi. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö lapsia voitaisi kohdella tasavertaisesti hyvin toimivassa uusioperheessä niin, etteivät lapset koe, että ketään syrjitään.
En oleta, että jos esimerkiksi löydän miehen, jolla on omia lapsia, että minun lapseni nousisivat samalle tasolle hänen sydämessään kuin hänen omat lapsensa. Eivät hänenkään lapset nouse samalle tasolle omani kanssa. Kummallekin ne omat lapset ovat viime kädessä ne tärkeimmät, mutta ei se edelleenkään mielestäni estä sitä, etteikö sydämessä voisi olla tilaa myös kumppanin lapsille ja etteivätkö lapset voisi kokea, että heistä välitetään tasapuolisesti. Onhan lapsillekin ne omat vanhemmat tärkeimmät. Silti vanhemman uusi kumppani voi tulla lapselle tärkeäksi ihmiseksi elämässä, vaikka ei ihan sitä äidin tai isän paikkaa voisikaan ottaa.
Teit myös liian pitkälle menevän olettamuksen tuosta onnen löytämisestä. En sanonut missään kohdin, että tullakseen onnelliseksi PITÄISI perustaa uusioperhe. Uusioperhe on vain yksi muoto monien joukossa löytää elämäänsä onni. Joillekin mainitsemasi kodin ulkopuolella tapailu on se oikea vaihtoehto, toiset haluavat elää yksin ja jotkut päätyvät uusioperheeseen. Kukin siis tyylillään, kuten jo edellisessä kommentissani mainitsin.
VOI toimia. Oman näkemyksen ja tilastojen mukaan uusioperheet toimivat jokatapauksessa huomattavati huonommin kuin ensimmäiset.
Tätä tukevat myös avioerotilastot. Ja vaikka ei tutkittua tietoa vielä olekaan, niin jo melkein uskailtaisin väittää, että lasten lisääntyneellä psyykkisellä pahoinvoinnilla ja uusioperheillä on ihan suora yhteys.
Joten YH:t harkitkaa tarkkaan ennen kuin edes ajattelette tuovanne lastenne elämään uutta puolisoa. Todennäköisyytenne oikeasti onnitua saada homma toimimaan mvös lasten kannalta on HUONO.
Jep, koettu on. Itse olin se lapsi uusioperheessä. Äiti meni naimisiin uuden miehen kanssa jolla jo lapsi. Olin 11-v kun yhteen muutettiin. Heti alusta saakka meni pieleen. Emme voineet sen miehen kanssa sietää toisiamme. Äiti ei koskaan asettunut minun puolelle missään vaan halusi olla puolueeton. Mies sai vapaasti haukkua minua pirun sikiöksi jne..no äitini sai koston myöhemmin: kun kotoa muutin 16-v pois, katkasin välit poikki. Nyt olen 27 enkä edelleen yhteyttä pidä. Kuulin mummulta että ne erosi kun olin 17- v.
Taitaisit jäädä aika yksinäiseksi, jos esittelisit seurustelukumppanin lapsille vasta kun ovat teini-iässä... erot tapahtuvat nimittäin lasten ollessa taaperoita.
minä tapasin yh:na yh-miehen, ja suhde onnistui. mies toi lapsensa mukaan jo toisille treffeille, minä oman lapseni kolmansille treffeille. nyt asutaan yhdessä ja hyvin menee.
parin päästä uudestaan. Ja muista että läheskään kaikki vaikutukset lapsiin eivät tule nyt, vaan niitä tulee vielä 10 vuoden päästäkin.
Ja on ihan eri asia käydä kertaalleen näyttämässä toiselle että: "tälläisiä mulla on" kuin että toisen ottaisi osaksi arkea. Tapaaminen ei vahingoita ketään, mutta jos seuraavaksi vietetään jo viikonloppuja yhdessä ja puhutaan yhteen muutosta niin sellainen ei tule kysymykseenkään.
Tiedän itse 2 tälläistä tapausta (toinen aninen, toinen mies) joissa lapset ainakin päällisin puolin pärjäävät hyvin ja vanhemmalla on nais/miesystävä jonka kanssa viettää aikaa ilman lapsia. Suosittelen lämpimästi kaikille.
En näe tuossa mitään ongelmaa, paitsi sen jos joku on niin itsekäs että pakosta täytyy saada joku elämään arkea omia tarpeita tyydyttämään. Vastuutonta toimintaa.
Itse pohdin hyvin tarkkaan ennen kuin tuon uuden ihmisen lapseni elämään ja uskoisin valtaosan yksinhuoltajista tekevän niin myös. Tuo nyt on itsestäänselvyys jokaiselle lapsestaan aidosti välittävälle vanhemmalle. Valitettavasti on liikaa myös heitä, jotka asettavat oman onnensa lasten hyvinvoinnin edelle.
Jos pilkkuja viilataan, niin avioerotilastothan tukevat ydinperheiden toimimattomuutta myös. Hajonneista ydinperheistähän ne uusioperheetkin muodostuu... Ehkä erot ovat siis enemmänkin seuraus yhteiskunnassa vallitsevasta pahoinvoinnista kuin syy? Täytyy myös muistaa, että eroja tapahtuu nykyään senkin takia enemmän kuin ennen, että se on mahdollista. Ennen ero ei ollut käytännössä mahdollista ja ihmiset alistuivat elämään onnettomina loppuelämänsä, jopa väkivaltaisissa suhteissa. Ei sekään hyvältä kuulosta ja sekin traumatisoi lapsia. Ydinperheessä eläminen itsessään kun ei sitä onnea ja hyvää elämää tuo.
Enkä tarkoita nyt missään nimessä sitä, että ero olisi hyvä asia, tai että uusioperhe olisi automaattisesti se paras ratkaisu. Ero on aina äärimmäisen raskas kaikille osapuolille ja takuulla lapset kärsivät erojen takia. Tiedän omakohtaisesti miltä tuntuu, kun elämältä putoaa pohja ja joutuu luopumaan siitä, minkä oli uskonut olevan ikuista. Se sattuu ja syvältä. Se, että joutuu yhteiskunnan asettamien ennakkoluulojen kohteeksi, ei ainakaan helpota tuskaa.
Itseäni vain joskus harmittaa se, että ihmisiä lokeroidaan tai heistä tehdään päätelmiä esimerkiksi vain sen perusteella, että hän on yksinhuoltaja. Yksinhuoltajassa on paljon muutakin kuin yksinhuoltajuus. Jokaisella meistä on oma tarinamme, jokainen yksinhuoltaja on oma persoonansa ja on mielestäni äärimmäisen alhaista tuomita ihmistä tietämättä hänestä mitään. Tämä siis yleisenä kommenttina, ei niinkään sinulle suunnattu.
aina lokeroineet toisiaan. Eikä se tule koskaan loppumaan. Niin ihmisen mieli vain toimii, se etsii yhteläisyyksiä ja pyrkii yksinkertaistamaan asioita. Tämä siksi että se helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa ja auttaa reagoimaan asioihin nopeammin. Välttämätön ominaisuus apina-, ja luolamiesaikaan eikä se mihinkään tule ihmisistä poistumaan.
Ja kyllä kaikki ymmärtävät mitä sana: "yksinhuoltaja" pitää sisällään. Vaikka ihmisessä olisi vaikka ja mitä muuta, niin siitä huolimatta sanan sisältö on kaikissa heissä yhtenäistä. Ja koska ihmiset tunnistavat mitä yksinhuoltajuus joka tapauksessa pitää sisällään he tekävät ratkaisuja jo sen termin kuullessaan. Tätä kutsutaan hahmontunnistukseksi.
Ja kuten jo tuolla alottajalle sanoin niin ainakin alle keski-ikäisissä lapsettomissa sana: "yksinhuoltaja" on itsessään riittävä peruste toteamaan: "Joo ei kiitos." Ja kun 100 miehestä, jotka sinulle kelpaisivat miinustaa ne 50, jotka jo seurustelevat, sekä jäljelle jääneistä 50 vähentää 2/3 (ainakin)YH-stauksen vuoksi on jäljellä 17, näistä kun vähentää ihan jo perusjuttujen vuoksi sopimattomat (esim ikisinkut, pelimiehet, seksinperässä juoksijat ja ne jotka vain eivät jostain muusta syystä ole sinusta kiinnostuneita) niin jäljellä on 1-5 miestä, joiden kanssa sinulla on hyvä/ok sauma parisuhteeseen.
100:sta 1-5, kun katsot asiaa noin niin ymmärrät miksi se treffeille pääsy on vaikeaa. (varsinkin kun ainakin 2/3 sanoo YH-statuksen vuoksi jo kättelyssä "Ei kiitos.".) Karua, mutta mielestäni ainakin hyvin lähellä totuutta.
tuohon avioliittotilastoihin. En tarkoittanut ensiavioliittotilastoa, vaan uusinta avioliittotilastoa. Mitä lukuja muistan niin 50% ensi avioliitoista päättyy eroon. UUSINTA-AVIOLIITOISTA 65-70% päättyy eroon. (lähdettä en nyt muista, joku jenkkitutkimus se oli)
Eli tuota tilastoa vastaan kun miettii, että jopa uudelleen avioituneista 2/3 tai yli päätyy eroon (luulisi että ihmiset oppivat virheistään, mutta ei) niin tästä voi päätellä että VÄHINTÄÄN sama määrä vastaavista avouusioperheistä epäonnistuu. Todennäköisesti jopa vielä suurempi osa, koska uskoisin että avioliittoon menemisen suhteen ihmisillä on vielä ylimääräinen kynnys.
Joten mielestäni tuo ehdottomasti tukee johtoajatustani: jos olet lapset tehnyt niin kasvata ne itse, yksin tai yhdessä biologisen vanhemman kanssa, mutta älä tuo siihen muita. Tuota tilastoa vastaan katsottuna riski tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä on PALJON suurempi. Aina on tietenkin ihmisiä jotka onnistuvat, mutta he ovat selkeä vähemmistö.
Helpottaahan se toki elämää, jollei koe tarvetta kyseenalaistaa omia käsityksiään ja pohtia asioita hiukan muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. On vaivatonta yksinkertaistaa, se ei aivoilta paljoa vaadi. Kuten itsekin sanoit, tuo on luolamiestason ajattelua ajalta, jolloin tärkeintä oli vain selviytyä hengissä päivästä toiseen. Nykyihmiseltä voitaneen kuitenkin odottaa jo edes hiukan enemmän, eikö?
Olet täysin oikeassa siinä, että lapseni vähentää huomattavasti mahdollisuuksiani "parisuhdemarkkinoilla". Se ei sinänsä minua haittaa. Jokaisella on oikeus itse päättää minkälaisen kumppanin vierelleen haluaa enkä loukkaannu siitä, jos joku ei halua suhteeseen kanssani sen takia, että minulla on lapsi. Ei se mielestäni ole edes karua, vaan ymmärrettävää ja arvostan sitä, jos asian ilmaisee suoraan ja rehellisesti. Tosin ei ole vielä tullut yksiäkään pakkeja, pikemminkin minä olen niitä pakkeja antanut...
Odottaisin kuitenkin ihmisiltä sen verran ymmärrystä, etteivät tekisi olettamuksia ihmisistä, joita eivät tunne. Sanoit, että ihmiset ymmärtävät mitä sana "yksinhuoltaja" pitää sisällään. Jos nyt jätetään se tosiasia huomioitta, että joillekin yksinhuoltaja ei ole sopiva kumppani jo pelkästään lasten olemassaolon takia, niin mitä muuta? Vai viittasitko vain tuohon, että jo yksinhuoltajuus itsessään riittää?
toivoa, että ihmiset olisivat "kehittyneet" noista ajoista, mutta biologisesti näin ei ole. Vaan nykyajan ihmiset ovat biologisesti käytännössä samanlaisia kuin 20 000 v sitten. Hahmontunnistus on mielen perusmekanismi joka toimii meissä kaikissa, on toiminut ja aina tulee toimimaan.
Sen kieltäminen on itsepetosta. Vaikka se on peräisin luolamiesajoilta niin se ei suinkaan ole mitään "2 luokan ajattelua". Jos halvennat sen "luolamiestason" ajatteluksi niin halvennat yhtä ihmisen perusmekanismia. Ihan sama kuin dissaisit janon tunteen olemassa oloa. Vai sanotko siihenkin että: "Nykyihmiseltä voitaneen kuitenkin odottaa jo edes hiukan enemmän, eikö?"
Itse ainakin yritän tietoisesti harjoittaa nimenomaan tuota hahmontunnistusta työssäni, kun joko potilas, toinen lääkäri tai hoitaja alkaa kertomaan tarinaa potilaasta niin siinä saa oikeasti olla todella hyvä hahmontunnistus että pystyy poimimaan siitä puhetulvasta tärkeät asiat, muodostamaan niiden avulla kokonaiskuvan ja pystyy siten täydentämään ja tarkentamaan sitä suunnatuilla kysymyksillä. Usko pois sen käyttö ei aina suinkaan ole yksinkertaista, vaan välillä todella vaativaa.
Ei ihmisten tarvitse tehdä olettamuksia sinusta. Kyllähän täällä osa möläyttää jo YH sanan kuullessaan: "Vit*un tyhmä lehmä, kannattiko nussia ilman kumia väärää miestä ja saada äpäriä?" mutta harva ihminen oikeasti niin ajattelee. Nimenomaan yksinhuoltajuus itsessään riittää. Kuten jo tuossa aikaisemmin yritin sanoa, että monelle miehelle on aivan sama miten olet tilanteeseen joutunut mutta se fakta että olet yksinhuoltaja tekee sinusta turn off:in monelle. Ei siinä tarvita mitään ennakkokäsityksiä.
Erotilastot ovat surullista luettavaa, se on totta. Luvut ovat suunnilleen mainitsemasi kaltaisia myös Suomessa.
Tilastoissa on kuitenkin aina se huono puoli, että numeroiden kertoma tarina kertoo vain osan totuudesta. Numeroiden taakse mahtuu lukematon määrä ihmiskohtaloita, niin onnellisia kuin surullisiakin, eikä kaikki onnelliset tarinat löydy ydinperheistä.
Itse en aio antaa tilastojen päättää, miten elän elämäni. Mikäli joskus tulevaisuudessa kohtaan oikeanlaisen miehen, en aio lopettaa suhdetta vedoten vain siihen, kun tilastot näyttävät niin kurjilta. Uusi suhde on aina riski ja vaikka aion olla entistä varovaisempi tulevaisuudessa, en silti halua pistää päätäni pensaaseen ja luovuttaa täysin.
Erotilastot ovat surullista luettavaa, se on totta. Luvut ovat suunnilleen mainitsemasi kaltaisia myös Suomessa.
Tilastoissa on kuitenkin aina se huono puoli, että numeroiden kertoma tarina kertoo vain osan totuudesta. Numeroiden taakse mahtuu lukematon määrä ihmiskohtaloita, niin onnellisia kuin surullisiakin, eikä kaikki onnelliset tarinat löydy ydinperheistä.
Itse en aio antaa tilastojen päättää, miten elän elämäni. Mikäli joskus tulevaisuudessa kohtaan oikeanlaisen miehen, en aio lopettaa suhdetta vedoten vain siihen, kun tilastot näyttävät niin kurjilta. Uusi suhde on aina riski ja vaikka aion olla entistä varovaisempi tulevaisuudessa, en silti halua pistää päätäni pensaaseen ja luovuttaa täysin.
Biologisesti ihminen ei tosiaan ole juurikaan luolamiesajoista muuttunut, mutta koko maailma ympärillämme on. Ihmisellä on saatavana enemmän tietoa kuin koskaan ja ihmisen ymmärrys asioista on takuulla erilainen kuin 20 000 vuotta sitten. Mielestäni se antaa nykyihmiselle mahdollisuuden nähdä asioita hiukan laaja-alaisemmin kuin esi-isämme muinoin, olkoonkin että perusmekanismit ovat ennallaan.
Samalla tavalla kuin sinä tarvitset monenlaista tietoa tehdäksesi luotettavan diagnoosin, tarvitsee myös ihminen monenlaista tietoa toisesta ihmisestä muodostaakseen luotettavan kokonaiskuvan ko. ihmisestä. Pelkkä yksinhuoltajuus ei siis kerro ihmisestä oikeastaan mitään. Kyllä, se riittää olemaan turn off joillekin, mutta se mitä hain takaa on, että toivoisin ihmisten näkevän hiukan pidemmälle eikä pelkästään yksinhuoltajuuden perusteella tuomitsevan ihmistä. Tarkoituksenani ei siis ollut halventaa mitään, pahoittelut jos annoin sen kuvan.
En tiedä, onnistuinko selittämään yhtään enempää, mutta se nyt ainakin tuli selväksi, että olen turn off monelle miehelle ;)
Kiitos kuitenkin viihdyttävästä keskustelusta ja mukavaa illanjatkoa :)
Minäkin olin nuorin lapsi uusioperheestä. Perheen "alkaessa" olin itse kymmenen, äitipuolen nuorin minua 2v vanhempi, oma veljeni 15, äitipuolen vanhin 17. Oli kyllä yhtä helvettiä tuo aika elämästäni. Sen lisäksi että äitipuoli oli skitsofreeninen alkkis, niin hänen poikansa kiusasi minua. Aloin oireilla aika voimakkaasti tuohon aikaan. En toivo uusioperheen arkea yhdellekään lapselle. En itseasiassa ole koskaan kuullut yhdestäkään onnistuneesta uusioperheestä...
Lapsi kärsii yhtä lailla ydinperheessä, jos vanhempi on skitsofreeninen alkkis. Ei pelkkä ydinperheessä kasvaminen ole mikään tae sille, ettäkö lapsi olisi jotenkin suojassa aikuisten aiheuttamilta ongelmilta.
Itse kasvoin kahden alkoholistivanhemman ydinperheessä. Se oli kaikkea muuta kuin idyllistä onnea ja usein toivoin, että vanhempani olisivat eronneet. Olisi ainakin loppunut se jatkuva riitely ja lyöminen...
Tässä uusi aviomiehesi.
http://www.youtube.com/watch?v=ZcSI5nFfhRs
Ei se varmaankaan kaikkia miehiä karkota. Osan kyllä. Ei kait haittaa ainakaan sellaisia miehiä, joilla on jo omia lapsia ennestään.
Minulle kelpaa nainen jolla on lapsi. Itse en kelpaa koska en ole komea vaan tavallinen mies. Naiset löytää aina sen juopon joka käyttää naista vain panonukkena. Itse ne baareissa käy kun kerran vuodessa. Olen myös melko hyväkuntoinen ja yksinäinen mutta en vaan kelpaa naisille.
Itse olen ihastunut naiseen jolla on lapsi. Tämä lapsi on yksi tekijä miksi ihastun hänessä yhä enemmän ja enemmän. Kaksin he ovat kuin unelma joka ei voi olla totta. He tuovat elon ja ilon elämääni. Toivottavasti saan tämän naisen vielä jokin päivä ymmärtämään että olen heille tarpeeksi hyvä "isäpuoli" ja hän uskaltaa lähteä oikeasti kokeilemaan kanssani suhdetta.
Se riippuu paljon ihmisestä ja ehkä lapsestakin miten hyvin sen kanssa tulee toimeen. Ongelma on se että lapsellisen naisen kanssa on kaksi osapuolta jonka kanssa täytyy luonnollisesti tulla toimeen ja natsata.
Kyllä niitäkin miehiä on ja varsinkin kun mennään sinne kolmenkympin päälle niin he ovat jo kasvaneet sen verran että alkavat tajuamaan elämästä jotakin. Varovaisuutta se tietysti lisää enemmän.
jaha..periaatteen mies tuli antaan päivittäisen annoksensa elämänviisauksia.
Luin sun viestiketjusi aiheesta kun et auttanut neitoa hädässä. Fiksua tekstiä.
Kerroin sen takia että mielipiteelläsi ei taida olla merkitystä.
Onhan yh:ssä ainakin se hyvä puoli, että se todistetusti pystyy synnyttämään ja osaa kasvattaa lapsia. Jos siis haluaa vielä lisää lapsia.
Mies38, kaikki eivät todellakaan halua juoppoa tai edes komeaa. Ei kiitos. Sen sijaan suomalaisten miesten vimma korostaa tavallisuuttaan on vähän mysteeri. Eiköhän jokaisessa ole jotakin, mikä erottaa muista.
Joo, minun erottaa muista helposti siksi että olen ruma atm.
Lähtisin mielelläni treffeille yksinhuoltajan kanssa.Minun kanssa treffeistä kiinnostuneista yksinhuoltajista yksi oli juoppo,toisella lapsi oli isovanhempien hoidettavana ja kolmas halusi vain lapsenhoitajan ja meni itse baariin.
En täytä tavallisen yksinhuoltajan vaatimuksia miehen suhteen.
Ei se ketään oikeaa miestä häiritse, mutta netissä vinkuvia atm:iä ehkä.
Osa kommenteista häilyy taas hämärän rajamailla. Periaatteessa itseäni asia ei sinällään häiritse, ongelma olisi pikemminkin, että en osaa olla luonteva lasten kanssa. Omiin lapsiin (joita minulla ei vielä ole) sen sijaan muodostuu tavallisesti voimakas kiintymyssuhde luonnostaan, joka helpottaa asiaa. Eli jos ei koe olevansa mikään lapsirakas ihminen muutenkaan, vieras lapsi arjessa on vähän vaikeampi juttu. Ehkä ei ylipääsemätön ongelma sentään.
"Olen yh täysin vastoin omaa tahtoani."
Mitä tuo sinun tapauksessasi tarkoittaa? Sitä että olisit halunut epäluotettavan pahan pojan muuttavan tapansa sinun vuoksesi? Luotit häneen ja paneskelit kortsutta. Kuinkas kävikään... Paha poika ei muuttunutkaan kiltiksi. Eihän se sinun vikasi ole. :P
Myös leski voi olla yh.
On olemassa myös kilteiksi ja kunnollisiksi itsensä mieltäviä miehiä, jotka haluavat perustaa perheen, mutta eivät sitten haluakaan kantaa siitä vastuuta.
Sellaisia peter pan-tyylisiä tapauksia.
Näitä löytyy tietysti myös naispuolisia vastineita.
Että yh voi olla myös mies.
Itse asiassa nämä "kiltit pojat" eivät ole moraaliltaan yhtään sen parempia, vaan oikeastaan pahempia.
"Kiltit pojat" kun ovat kuitenkin enimmäkseen olleet naisettomia vastoin tahtoaan, eivätkä sen takia etteivät olisi halunneet harrastaa seksiä siinä missä pahatkin pojat. Kun nämä kiltit sitten saavat itseluottamusta ja oppivat tuntemaan ja käsittelemaan naisia, niin alkaa kovasti houkuttelemaan ottaa vahinko takaisin.
Kun paha poika saa riennoista tarpeekseen, hän haluaa vakiintua, eikä kaipaile takaisin siihen elämänvaiheeseen joka tuli jo elettyä ja koettua.
En miehenä mielellään alkaisi seurustelemaan yksinhuoltajan kanssa ihan vaan sen takia, että haluaisin kaikkien yhteisten lasten olevan varmasti omiani. Sitä kuitenkin sitten panostaa monella tasolla niin paljon tuohon jälkikasvuun, joten sitä myös haluaa olevan omien geenien kyseessä! Muuten tuntuu jotenkin resurssien hukkaamiselta. Pahoitten jos joku yh ottaa tästä mielipiteestä nokkiinsa.
Tästä voi joku myös ottaa nokkiinsa, mutta seksisuhteeseen voisin alkaa yksinhuoltajan kanssa. Toki se lapsi hankaloittaa niitä touhuja, mutta olen käsityksessä, että yksinhuoltajat usein ovat vähän estottomampia ja parempia sängyssä. Siis keskimäärin, poikkeuksia tietty on. Omien kokemusteni mukaan alapää ei yleensä löysty pysyvästi synnytyksessä, mutta kokemuksia tästä ei ole tarpeeksi :D Tiukka pímppi on luonnollisesti tärkeä asia...
Tämä kommentti on monella tasolla järjetön. Mitä merkitystä "geeneillä" sinällään on. Yhtä hyvin voisi sanoa sinua lainaten:
"Sitä kuitenkin sitten panostaa monella tasolla niin paljon tuohon jälkikasvuun, joten sitä myös haluaa, että lapsillani on sama bakteerifloora suolistossaan kuin minulla!"
Sen pystyn ymmärtämään, että kaksi ihmistä haluaa yhteisen lapsen, koska tämä on parisuhteen osapuolten, naisen ja miehen, yhteinen projekti, sitoutuminen toiseen syvemmällä tasolla. Ja voihan se auttaa sitoutumaan lapseenkin tunnetasolla, kun hänessä näkee omia piirteitä jne.
Mutta kuka haluaa olla "geeniensä" juoksupoika? Sitä paitsi, ei ole vaikeaa kuvitella tilanteita, jolloin adoptio on paras vaihtoehto kaikkien kannalta.
Kaikki tietämäni yksinhuoltajat ovat uudessa parisuhteessa, joten kai sullakin toivoa on.
Mutta kyllä mua ainakin toisaalta ihmetyttää että miten joillekkin se lapsi voi olla este. Okei ymmärrän, jos vaikka haluaa viettää vielä nuoruuttaan eikä esim vielä (tai edes ollenkaan) perustaa perhettä. Se on ihan ok.. myöskin ymmärrän sen, että jos on yhteishuoltajuus ja ex pyörii jaloissa, jolloin varsinaisesti lapsi ei ole este vaan häiritsevä ex. Mut jos pelkkä lapsi häiritsee, niin itselläni ainakin tulisi mieleen, että mitä tälläisellä miehellä loppujen lopuksi olis tarjota muutenkaan. Ei tarvitse olla mitään biologista sidettä välittääkseen ihmisistä/lapsista, jotka kuuluu kuitenkin samaan perheeseen. Joten ainakin itselle tulee mielikuva, että ehkä tälläinen ihminen on jotenkin tunnekylmä jos ei kykene välittämään muista kuin ´´omaa lihaa ja verta´´ olevista ihmisistä (jos niistäkään?)
Itse voisin hyvin sitoutua mieheen ,jolla olisi lapsi ennestään ja on yksinhuoltaja, ei yhteishuoltajaa(ei exiä kiitos). Sillon on tosin tärkeää tietää syyt miksi siinä tilanteessa ollaan. Onko se joku yhdenyönpanon tulos tai vastaavaa, sillon toki ei kiitos. Mut jos lapsi on syntynyt molempien vanhempien tahdosta tai vaikka parisuhteessa e-pilleri pettänyt tms niin ok. Mut entisen parisuhteen päättymisen syy täytyy olla selvillä (se on tärkeä vaikka lapsia ei olisikaan). Useinhan syy on se, että tämä yksinhuoltaja on jätetty lapsineen. Ja mitä paskaa täälläkin jauhetaan että mitäs teki paskan ihmisen kanssa lapsen. Noh, satuttekos tietämään, että hyvin monikin ns jättäjä vaikuttaa ihan normaalilta ja kunnolliselta ihmiseltä. Ihmiset osaavat esittää hyvin. Lisäksi on ihmisiä, jotka luulevat oikeasti haluavansa perheen mutta sitten kun sellanen on tehty niin kappas, sit tuntuukin että sellanen elämä ei olekaan itseä varten - jätetään se aikasemp elämä. Ei kukaan voi nähdä tulevaisuuteen tai lukea toisten ajatuksia.
Mielestäni on ihailtavaa nähdä perheitä, joissa välitetään myös niistä toisen lapsista. Jos joku lapsi sai vaikka paskan isän joka jätti, niin sit tulee joku kiva mies josta hän saa kunnollisen, välittävän isähahmon. Tiedän tapauksia jossa aikuiset lapset tapaa ei-biologista vanhempaansa kuin oikeaa vanhempaa. Tuo on oikeaa välittämistä.
sen takia, koska omatkin vanhemmat on eronneet ja muistan miten itse suhtauduin mahdollisiin uusiin mieheen äitini kanssa. Ei kiitos, en halua olla itse tuossa asemassa.
Erittäin hyvä näkökulma.Lapsi tai nuori on osa perhettä mutta hänen mielipidettään uudesta perheenjäsenestä ei kysytä vaan joutuu pakosta uuteen tilanteeseen.
Lapsena on tärkeää olla tekemisisssä biologisten vanhempien kanssa ja ulkopuoliset henkilöt voi aiheuttaa ongelmia jotka ei välttämättä näy heti vaan myöhemmin.
Myös ne biologiset vanhemmat voivat aiheuttaa ongelmia...
Voi elämä taas millainen ihmiskäsitys...
"Mitä tuo sinun tapauksessasi tarkoittaa? Sitä että olisit halunut epäluotettavan pahan pojan muuttavan tapansa sinun vuoksesi?"
En ala täällä selittelemään. Kyseessä oli kuitenkin keskiluokkainen, koulutettu, jopa ujo ihminen, ei mikään paha poika. Toivottavasti saat kylliksi mielihyvää muiden ihmisten huolien pilkkaamisesta.
"Toivottavasti saat kylliksi mielihyvää muiden ihmisten huolien pilkkaamisesta. "
Sellaisia nämä tyypit juuri ovat. Täysiä k-päitä. Ja sitten vielä täällä nyyhkivät kun eivät saa kavereita tai naisseuraa. Sallikaa mun nauraa!!
Niin se vain valitettavasti taitaa olla jos et löydä vastaavanlaisessa tilanteessa olevaa miestä tai laske rimaa huomattavasti. Tosiasia on että mielestäsi sinua "vastaavat" lapsettomat miehet kokevat lapsen taakkana mutta jos löydät sellaisen miehen joka kokee sinut lottovoittona voi hän se lapsenkin sulattaa.
En tosiaankaan menisi yhteen miehen kanssa, joka "sulattaa" lapseni.
Niin vähän arvelinkin mutta miehen kannalta se on noin siinä alkutilanteessa kun hänellä ei ole siihen muksuun minkäänlaista henkistä sidosta olemassa ennestään. Vaikkei suoraan verrannollinen niin vähän sama asia kuin alkaisit tapailemaan miestä jolla on vaikkapa koira lemmikkinä, voi olla hyvinkin rakas hänelle mutta sinulle se on vain hänen koiransa niin kauan kunnes tutustut paremmin ja sitten vasta tiedät tykkäätkö koko elikosta vai et tai voithan tyrmätä jo suoralta kädeltä ettet tykkää koirista kun olet kissaihminen tms. Lapsettomat miehet yleensä ei ole perhe-keskeisiä ennestään niin kyllä heillä siinä lapsessa sulateltavaa on.
Missä sie asut? Mulle kelpaa nainen jolla lapsi.
Mun veljellä on lapsi 1 vuotias ja se sai sen lapsen naisen kanssa joka oli yksinhuoltaja ja nyt niillä on siis kaksi lasta. Joten miksen minäkin, jos oot kiva ja mukava etkä vedä röökiä etkä juo paljoa viinaa niin kelpa mulle.
Minä haluaisin treffeille yh:n kanssa. On omia lapsia, jotka käyvät luonani usein. Lapsettomat naiset vasta hankalia ovat.
En vain tiedä, mistä sellaisen yh:n löytäisi. Vuosiin ei ole tärpännyt. Kaikilla niillä on vähintään miesystävä. Niin ne ainakin antavat ymmärtää.
Yritä leikkipuistoista, lwnkkipoluilta, kuntosaleilta, ruokakaupasta, lasten harrastuksista, esim. Futiskentän laidalta, koulun vanhempainilloista tms. Oikeat yh-äidit, joilla lapsi asuu itsellä aina, eikä siis ole vuorohoitoa exän kanssa, eivät käy baareissa. Ei ole lastenhoitajaa ilta -tai yöajaksi, joten baarikeikka jää kertaan vuodessa jos sitäkään.
Kun yksin pyörittää arkea ja käy töissä ja jos vielä lisäksi on liikuntaharrastus pari kertaa viikossa, niin ei kertakaikkiaan ole aikaa mihinkään ylimääräiseen. En usko, että kovin moni yh on myöskään netissä ja lukee tai laittaa nettitreffi-ilmoituksia, mutta voihan sieltä joskus joku löytyä.
Ehkä kannattaa kysellä tutuilta, tieävätkö he ketään yh-äitiä, joko sokkotreffeille tai sitten, että tunnistaisit puistossa, kuka sellainen on, että osaisi mennä juttelemaan. Itse aikoinaan yritin tulkita, kuka mies voisi olla yh-isä, mutta tosi vaikea päätellä. Sormuksen puute ei nykyään kerro vielä mitään, ja sen pahempaa mokaa ei olekaan kuin yrittää vahingossa iskeä jotain lapsen kaverin äidin kaverin miestä. Siksi pitäisi ehdottomasti tietää etukäteen kuka on sinkku, ennen kuin voi alkaa jutella tai flirttailla lapsiperheympäristössä.
Kuten vastauksista näkyy, joillekin miehille lapsi on este suhteelle. Jokaisella on omat toiveensa ja tarpeensa parisuhdetta ajatellen, ja joidenkin elämään ei vain syystä tai toisesta sovi kumppani, jolla on lapsia.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö halutessasi voisi löytää uutta parisuhdetta. Siihen vaaditaan vain se yksi oikea mies, kenen kanssa elämänarvot kohtaavat. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta eipä se helppoa ole lapsettomillakaan.
Älä kuuntele noita halveeraavia kommentteja :) Itse myöskin eronneena olen yllättynyt kaikesta siitä negatiivisesta kommentoinnista, joita yksinhuoltajat saavat osakseen. Välillä haukutaan kevytkenkäiseksi, toisinaan saa kuulla tehneensä typerän valinnan lapsen isän suhteen tai sitten tulee kapeakatseisia kommentteja siitä, että vähintään elättäjää lapsellesi olet hakemassa.
Itse en enää ota noista itseeni enkä anna yksinhuoltajuuteni (tai yhteishuoltajuuden, lapseni isä osallistuu aktiivisesti lapsen elämään) määritellä sitä, kuka olen. Tiedän itse paremmin ja jätän loukkaavat kommentit omaan arvoonsa.
Mitä tulee kumppanin löytymiseen, niin en ole ottanut siitä stressiä. Ehkä joku päivä kohtaan miehen, joka saa sydämensykkeen tihenemään ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, hyväksyen myös lapseni elämäänsä. Siihen asti keskityn olemaan hyvä äiti lapselleni, huolehtimaan itsestäni, panostamaan uraani, olemaan mahdollisimman hyvä ystävä ja sisko ja vain nauttimaan elämästä.
kuin huomaatkaan olet ollut yksin lähemmäs 10 vuotta. Varmasti juuri sitä ap toivoi aloittaessaan.
Saatan ehkä olla kymmenen vuotta ilman miestä, kuka tietää, mutta yksin en tule olemaan. Elämääni mahtuu muitakin ihmisiä kuin kumppani enkä aio rakentaa tulevaisuuttani sen varaan kohtaanko itselleni sopivaa miestä vai en.
Toivottavasti ap löytää itselleen kumppanin, hän vaikuttaa sitä haluavan, joten toivotan hänelle onnea rakkaudessa. Harmi, jos sinä tulkitsit kommenttini eri tavalla.
Joka tapauksessa lapsiperheissä aika rientää hyvinkin nopeasti!
Kymmenen vuotta on yksi hujaus..
Ja sitten lapsukainenkin jo on iso ja lentää pesästä pois.
Itse tämän entisenä yksinhuoltaja tiedän.
Hyvä että tuli hankittua edes yksi lapsi, vaikka yh:na jouduinkin elämään.
Eipä tarvitse keski-iän kynnyksellä valittaa ikisinkkuuttaan netissä.
Eikä kokea olevansa yksinäinen: kyllä lapset tuovat iloa ja elämää mukanaan monella tavoin vielä aikuisinakin..
Vielä sellainen asia, että ottajia olisi kyllä piisannut, ja piisaa kyllä vieläkin. Minä vain en halua miestä riesakseni.
Lapsia voisin kyllä ottaa elämääni lisää.
Olenkin harkinnut osallistumista tukiperhetoimintaan erolapsien hyväksi.
Et kerro, että minkä ikäinen olet tai että minkä ikäinen lapsi/lapset on/ovat. Sillä on paljon merkitystä, että onko kyseessä yksi kiltti ja rauhallinen pieni lapsi, jonka saa helposti isovanhemmille hoitoon vai onko kyseessä esimerkiksi neljän lapsen YH, jonka lapsilla on ikähaitari 1-15-v, jolloin pääsee "nauttimaan" murrosikäisestä, uhmaikäisestä, vaippaikäisestä jne.
Tosi moni YH löytää halutessaan miehen. Tosin ei välttämättä niin hyvää kuin se ensimmäinen, mutta ihan OK miehen kuitenkin. Valitettavasti vain osa YH:ista on aikamoisia rassukoita, jotka ovat halunneet lapsen, jotta saavat sisältöä elämäänsä. En väitä, että AP on sellainen, mutta YH-porukassa on laidasta laitaan ihmisiä ja osa syrjäytyneistä työtä vieroksuvista alkkisäideistä on antanut yksinhuoltajille huonon maineen.
Jos haluat saada miehen, niin panosta ulkonäköösi, kasvata lapsesi hyvin ja huolehdi urastasi. Kun huolehdit näistä kolmesta seikasta, niin taatusti saat miestä. Jos taas ylipaino kasvaa vuosi vuodelta ja edellisestä kampaajakäynnistäkin on pari vuotta, lapsi kasvaa kuin pellossa ja työ on lähinnä työvoimatoimiston tukityöllistämishommaa, niin eipä tarvitse kovin kummoisia prinssejä odottaa.
Ei kannata väheksyä muita yksinhuoltajia. Todennäköisesti sinulle sopisi mainiosti esim. viikonloppuisä, jolle lapsiarki on tuttua.
Varoituksen sana: pedofiilejä kannattaa varoa eikä kannata sen vuoksi olla täydellisen luottavainen. Ihan samantien ei kannata muuttaa saman katon alle.
Suomessa ujoja inssimiehiä on tuhansia sinkkuina. Siitä vaan valkkaamaan.
Taatusti kehityskelpoisempi ratkaisu kuin viikonloppu-alkis jännityksineen.
Ja nämä paskan länkyttäjät tässä ketjussa, on niitä bodari-kaulaketju-miehiäkin jättänyt kumppaninsa kuin nallin kalliolle vauvan tullessa liian kovaksi arjen kestämiseksi. Katso, on kiva ähkiä, pyörittää naisia ja pyöriä rafloissa kaverien kanssa stailattujen naisen kanssa ja ei mitään vastuuta kuin omasta navasta.
Ai että yh:n uusi mies ei ole muka yhtä hyvä kuin ensimmäinen... Oletko tosissasi? Siitä ensimmäisestä miehestähän naiset ovat halunneet erota siitäkin huolimatta, että heistä tulee yksinhuoltajia. Joten on lähes väistämätöntä, että uusi mies on parempi kuin ensimmäinen.
Aika monella miehellä toi alkoholinkäyttö lisääntyy iän myötä. Ylipainon ja epäterveellisen ruokavalion myötä myös potenssi kärsii.
Porsimisen ongelma ei ehkä ole itse kakara, vaan se, että astuttamisvaiheessa ei ole kyetty ajattelemaan asioita tarpeeksi pitkälle. Minkä tahansa elukan hankkiminen perheeseen vaatii sitoutumista ja kykyä tehdä pitkälle meneviä päätöksiä. YH -äideiltä tämä kyky puuttuu täysin. Jos taas kyseessä on miehen "vika" tarkoittaa se huonoa arvostelukykyä naisen taholta. Kuka mies kaipaa tällaisia ongelmia elämäänsä?
No kun en halua elää samassa taloudessa lasten kanssa enkä sellaista suhdetta jossa vain tapaillaan niin vastaus kysymykseesi lienee selvä.
Ei kunnon mies halua nurkkiin pyörimään jonkun panosankarin siittämää äpärää.
Kyllä se on niin että nais yksinhuoltajat tarvii miehen turvaamaan talouttaan. Minulla on siitä kokemuksia kun yks nainen pyyteli maksamaan sen ulosottolaskuja ja kaikkee muuta vaikka ei asuttu edes yhdessä ja sit sen lapsi tarvii sitä ja tätä. Naiset on röyhkeitä ja raha niillä on aina mielessä.
Hei Pilvi3..!
Meitä on niin, monenlaista ihmistä,tässä mailmassa..!! Kaiki ovat yksilöitä, kokonaismassassa..! Jokaisella on erilaiset käytöstavat, erilaisten, asioiden suhteen..! Nykyisin ei ole mikään poikeus, että on yksinhuoltaja. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Mutta, jos hakee seuraa vääristä paikoista, niin ei saa kuin, hetkellistä seuraa, yksinäisyyteen..! Kaikilla on valinnan vapaus, hakea seuransa, mistä haluaa..!!! Ehkä, kannattaisi valita hakupaikat, eritavalla, tulevaisuudessa..!!
.......................................................................................... .
Ei se nyt niinkään ole.! Uusio perheitä syntyy jatkuvasti, pilvin pimein..! Et ole vain kohdannut,oikean laista miestä..! Saattaa olla,että etsit niitä, väärästä paikasta..! Kapakat eivät ole,ainakaan oikea paikka..!
Kiitos vastauksista, kieltämättä valaiseva ketju. Opin paljon. Nainen ei saa olla nirso, mutta mies saa. Surulliseksi vetää. Moni näkee yksinhuoltajan lapset ainoastaan riesana. Tosielämässä voi käydä niinkin, että yksinhuoltajalla on pieni poika, jonka oma isä on hylännyt. Kenellekään tähän ketjuun kirjoittaneista miehistä ei näytä tulleen mieleen, että lapsista voi myös saada jotain. Äidin miesystävä, joka tulee hylätyn pojan elämään, voi parhaimmillaan muuttaa lapsen elämän suunnan täysin – lapsi saa kasvuvuosiinsa luottomiehen ja miehen mallin. Samalla lapsi kasvattaa aikuista. Moni mies tässä ketjussa puhuu lapsista kuin joistain paiseista. Lapset ovat ihmisiä.
Miehet ovat tässä keskustelussa myös sanoneet, että yksinhuoltajalle toinen mies on aina huonompi kuin se ensimmäinen, eli pitää alentaa rimaa. En ymmärrä tätä logiikkaa. Ensinnäkin, miten se huonous mitataan? Koska eka ei käyttänyt huumeita, toinen vähän käyttää? Toisekseen, miksi ihmeessä ottaisin "huonomman" miehen? Pystyn tarjoamaan lapsilleni hyvän elintason ja mieluummin olen miehetön, kuin huonon miehen kanssa.
Vastauksissa ei mainita rakkautta lainkaan. Olen nuorena seurustellut miehen kanssa, jolla oli lapsia, yksi heistä vaipoissa. Rakastin miestä ja rakastin hänen lapsiaan. He olivat kokonainen paketti. Mies oli hieno ihminen juuri sen takia, miten kohteli lapsiaan.
Luettuani vastauksenne, miehet, ei enää tunnukaan huonolta vaihtoehdolta olla "yksin" lasten kanssa.
Alkuperäinen kysymykseni muuten koski nimenomaan treffejä. Miehet eivät halua edes tavata yksinhuoltajaa. Osa naisista siis raakataan tuosta vain pois. Itse uskon, että rakastettu voi löytyä yksinhuoltajista, omaishoitajista tai muutenkin epätäydellisessä elämäntilanteessa olevista ihmisistä.
Monelle miehelle löytyy paljon vaihtoehtoja. Jossain nettitreffeillä esimerkiksi ei näe ihmisestä muuta kuin esittelytekstin. Kemioita siitä ei siis voi nähdä. Jos nettitreffeillä yhdellä ehdokkaalla on lapsi ja sitten on 30 muuta, joilla ei ole, eikö ole aika loogista jättää se lapsen omaava pois ja alkaa karsimaan noista 30:stä muusta ehdokkaita? Live-elämässä yh-äiti voi tehdä sitten hyvän vaikutuksen mieheen ja täten saada mies jäämään "koukkuun".
Onko sun mielestä muuten jotain väärää siinä, että markkina-arvosi on nyt alentunut roimasti ollessasi yh-äiti? Onko sun mielestä jotain väärää siinä, että miehen markkina-arvo määräytyy hänen ulkoisten ominaisuuksien tai statuksen perusteella? Mielestäni on turhaa itkeä niistä asioista, joille ei voi enää mitään ja sä et voi yksinhuoltajuudellesi enää mitään. Nyt sun pitää vaan pelata noilla korteilla, jotka sulla on ja ehkä yrittää vielä kovemmin kuin lapsettomien naisten. Ei teille naisillekaan kelpaa mikä tahansa. Moni palstan atm voi allekirjoittaa sen, että oikeastaan naiset ovat keskimäärin aika kronkeleita. Miksi miehille pitäisi sitten kelvata ihan mikä vaan?
joo, ärsyttää naiset jotka sanoo että eivät kelpaa kun niillä on lapsi. Se nyt ei siitä ole kiinni vaan ihan muista asioista kuten siitä että nainen haluaa miehen jolla on rahaa ja komea ulkonäkö. Tuskin ap ottaisi miestä joka tulee omillaan toimeen ja olisi ihan tavis vaikka olisi luonteeltaan muuten hyvä mies ja tykkäisi lapsista.
Voi hyvänen aika, missä umpiossa te elätte? On edelleen olemassa ihmisiä, joille merkitsee eniten persoona ja rakkaus, ei raha tai ulkonäkö! Kuinka monta kertaa se pitää tässäkin keskustelussa toistaa? En ole valinnut myöskään ystäviäni ulkonäeön tai yhteiskunnallisen aseman mukaan, miksi valitsisin kumppanin siten?? Minulle ei ole mitään merkitystä sillä onko mies ruma, "tavis" tai vaikka yksijalkainen, kunhan henkisesti on jotain yhteistä!