Koko elämän ajan olen kokenut pettymyksiä parisuhteessa milloin olen tullut jätetyksi, petetyksi tai en muuten vain kelpaa. Viimeisin on vienyt uskon rakkauteen ihastuin mieheen todella mutta hän vain halusi minulta seksiä lopulta hän valitsi toisen naisen nuoremman kuin minä. Koko helvetin elämän ajan oletn tullut torjutuksi. Ei ymmärrys enään riitä. Turhauttavinta tässä on se kun kaverini ja sukulaiseni ihmettelevät kun minulla ei ole miestä. Sanotaan, että ota mies. Niinkuin tuosta noin vaan minulle kun se ei ole koskaan ollut helppoa. En saa ketään kenet haluan. En riitä sellaisena kuin olen. Vituttaa. En ole mitenkään ruma tai läski kun se tuntuu olevan nykyään miehille niin tärkeetä. En kyllä enään edes jaksa vaivautua miesten suhteen kun kuitenkaan en riitä. Ikää on ensi vuonna 25 joten tunnen oloni jo vanhaksi ja pelin menetetyksi. Kuka nyt vanhaa ämmää haluaa kun on tarjollla niitä 18 vuotiaita joita miehet tuntuu kuolaavan. Vittu pentuja kuolataan sairasta.
Ei koskaan parisuhteeseen
peli menny
12233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ymmärrän oloasi, mutta hieman suhteellisuutta nyt kuitenkin tähän ikäasiaan. 25-vuotias on todella nuori vielä. Kerronpa vaan, että itse aloin tapailla miehiä 30-vuotiaana. Hyvin ehdin mukaan parisuhde-elämään. Vapaita miehiä oli joka puolella. En väitä, että sopivan löytyminen oli helppoa, mutta en usko että se on koskaan silloin, kun haluaa hyvän suhteen.
Sinun kannattaisi nyt ottaa pieni tauko miehistä. Tee kaikkea mikä sinua kiinnostaa, iloitse elämästä. Ajattele vaikka niin, että otat ihan rennosti seuraavat viisi vuotta ja katsot, mitä elämä tuo tullessaan.
Olet ajautunut suhteeseen sinulle sopimattomien miesten kanssa. Siinä on sinulle kyllä hieman pohdittavaa. Ihmiset eivät niin vain tule elämään, vaan sinä olet halunnut juuri ne miehet elämääsi. Miksi? Mieti sitä. Mahdollisuuksia on monia. Yksi on se, että jotenkin hakeudut uhrin osaan.
Älä viitsi lietsoa taikauskoa/uskomuksia (mitä yleisesti jauhetaan), että nainen olisi halunnut paskoja miehiä elämäänsä. Se ei ole totta. Kyllä ne pelimiehet yleensä löytyvät tietyistä paikoista ja niitä on paljon suomessa. Netti on yksi mistä niitä voi löytää, jostain syystä muilla miehillä on jo nainen, eivätkä ole siellä tai karttavat nettiä deittien osalta. Baari on toinen mistä voi löytää pelimiehiä/renttuja, jos siihen liittyy usein tapahtuvaa alkonkäyttöä. JOKA kolmas pettää suomessa. Silti ei tarvitse lukittautua kotiinsa... vaan analysoida mies tarkemmin ja usein. Isoissa firmoissa lienee enemmän vaihtoehtoja tutustumiseen miesten kanssa ja sattumalta. Menee jonnekin missä on ihmisiä. Mutta ei huoli kaikkia heti, jos ei tunnu että voi luottaa. Ja suomi on pieni maa täällä ei riitä komeita miehiä kaikille ja kivoja, ilmeisesti...? Toivoa toki ei kannata menettää, aika kuluu ja tulee uusia energioita.
Uhrin osaan? Älä vittuile aloittajalle. Ei kukaan hakeudu uhrin osaan, joskus ON uhri. Ja miehet ovat röyhkeitä, hyväksikäyttäviä. Ei nuori nainen tunnista kuka on sellainen, ja jos rakastuu. Kokemus kertoo... Ellei ole tietoa muilta saatu.
Kyllä sitä joskus tiedostamattaan hankkiutuu uhrin osaan toistuvasti. Ja sitten ihmettelee kerta toisensa jälkeen, miksi kohdellaan huonosti.
Kun havainnoi itsessään sen kipupisteen - siis että miksi ajautuu huonoihin suhteisiin - siitä alkaa elämä onnellisempana.
Eikä se ole mitään hömppää tai taikauskoa, vaan ihan fakta psykologian puolelta.
Minullakin meni miltei 40 vuotta oman kipupisteeni tunnistamiseen.
En ole tuo kirjoittaja, jolle vastasit. Oli vain pakko näin sivusta kommentoida.
Sama juttu, monesti huijattu aiemmin elämässä. Mutta ei kannata päättää ettei koskaan. Vaikka itselläkin näyttää siltä ettei ole löytynyt. Jos olen sinkku loppuelämän sitten olen, jos en sitten en. Jäi välittäminen erääseen joka lähti.
Kaverisi ja sukulaisesti pitää tukkia turpansa nyt. Ei minultakaan kukaan usein kysele sellaista. Ja sanon etten halua ketä tahansa, pitää olla oikea. Ja ei ole löytynyt. Vanhempi on kanssa niin paskaa jauhanut ja sanonut todella ilkeitä asioita, se on hänen oma vikansa ja häiriönsä.... Ei toisen nirsoutta eikä vääriä valintoja.
Olen 30 ikäinen. Eikö mulla olisi enemmän syytä valittaa jo. Sä oot 25 vasta joka on monille nuori. Olen huomannut että miehet ottavat usein 8 vuotta nuoremman, mutta se on miehen kapeakatseisuus... ja ehkä "pedon" taipumukset. Ne ärsyttävät kyllä miehissä. Ja pinnallisuus. Ettei nähdä sielua, energiaa ja sisintä myös. Mutta se on heidän menetyksensä. Menettävät hyvin paljon.
Ja naisten miehiä, kuvittelevat että toisen voi korvata toisella naisella (muka paremmalla, vaikka ei ole). Se ei ole totta ettei voisi korvata. Se ei koskaan ole sama ihminen, kuin se toisen upea sielu. Ihmiset ovat erilaisia persoonia. Ja siinä uudessa on omat pahat puolensa. Joskus tulee kyllästyminen...heille. Ja mies voi taas olla tuuliviiri ja luonneongelmia.
Joskus täysin turhan takia mies tekee pahaa toiselle ja suosii toista. Eikä se suosittu ole parempi nainen, mies vaan sattui joskus rakastumaan ensin siihen nuoreen likkaan. Pinnallisista syistä usein. Eikä rakastumiseltaan näe toisen naisen hyviä puolia. Moni mies on varattu ja leikkii toisella naisella, usko menee kyllä miehiin helposti tälläisessä yhteiskunnassa. Sinä tunnistat pian miehet joilla on joku toinen, tylyydestä. Tai ei ole rakastunut tai kiinnostunut - jos on tylyn tai torjuvan oloinen tai lipevä... Se pinnallisuus on ikävää miehissä, että nuori, hoikka ja kaksikymppinen vaan kiinnostaa.....
On kauheaa kyllä joutua aina torjutuksi ja elää yksin pelkästään. Mutta koitetaan kestää jotenkin eteenpäin... On kuitenkin Mahdollisuus että tulee joku kiva ja mielikuvitus/toive saa lentää. Jos ei tule, tehdään sitten muuta. Itselläni on joka päivä ikävä miestä joka lähti. Ja harmittelen kun on sinkku. Ja näyttää että monilla on joku, mutta on heilläkin eroja tai huonoja puolia. Olkoon komeita tai kauniita ihmisiä pinnaltaan. Ja toki nämä ja muut asiat mietityttävät sinkkuja joka päivä.
Sori tämä "jaaritus". No mutta toivossa on hyvä elää. Joskus se vika on siellä muualla kuin itsessä, vaikka aina kuvittelee sen vian ensimmäisenä itseen. Ja yrittää muuttua loputtomiin sopivaksi toiselle. Eikä sekään auta. Mutta joskus vika on miehen päässä... Kun ei ole syvempää ymmärrystä asioista. Älä anna seksiä, näkee nopeasti onko toisella seksi mielessä vai ymmärtääkö näyttää kiinnostuksensa ilman sitäkin.
Muuttuminen on hyvä asia, mutta joskus jos se menee liian pitkälle, onko järkeä. Ihminen haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja peilatuksi positiivisesti. Jos mies katoaa ja kaikki oli merkityksetöntä miehelle, nainen voi kadottaa itsensä. Ja silloin pitää silti uskoa itseen, ainakin yrittää. Vaikka välillä olisikin hukassa. Että on sellainen upea sielu kun on.
"Se ei ole totta ettei voisi korvata."
Tarkoitin sanoa, että se ei ole totta, että voi korvata. Meni sanat solmuun.
Joo mä olen kans tullut torjutuksi melkein koko hel.vetin ajan vaikka seksiä en ole kertaakaan vonkannut suoraan enkä vihjailevasti. Kukaan ei ihmettele että miksi mulla ei ole naista kun ei ole kavereitakaan.
Päätellen sun kommenteista tällä palstalla olet aika uskomattoman joustamaton ja kapeakatseinen tyyppi, katsot helposti muita alaspäin, jankkaat koko ajan samoja lapsellisia asioita ja luulet olevasi taivaan lahja koko maailman naisille. Mun neuvo sulle on että kasva isoksi.
Oot vasta 25 v eli aika nuori joten mielesi muuttuu vielä monta kertaa ja miehet varmaan ehdottaa sulle kaikenlaista enne kun täytä 40 v ja 40 v voit alkaa pelätä että et kelpaa.
Kyl suhteet alkaa ja loppuu kaikenikäsillä, itellä alko viimesin 62 vuotiaana ja voi hitsi et on taas ollu ihanaa, kun on rakastunut.
Nykyään suhteet alkaa ja loppuu, ei aloittajankaan peli oo menetetty, loppuelämän suhteet ei oo itsestäänselvyys vaikka se ois tavoitteena,.
Turha ruveta liikaa murehtiin, pidä vaan valintakriteerit riittävinä ja järki päässä >>> kyl se rakkaus taas kohalle osuu, uskothan, se on totta
Jaa, vai että sairasta. Tarkoitukseni ei ole kilahtaa tai muutenkaan kiehua yli, mutta sanompa yhden asian suoraan. Poikaystävälläni kaikki aikaisemmat tyttöystävät mitä hänellä nyt sattui olemaan ennen minua, niin oli samanikäisiä poikaystäväni kanssa. Minä olin tavatessamme vasta 17v, kesällä täytin 18. Elettiin 2012 kevättä siis. Poikaystäväni oli tuolloin 23v. Tällä hetkellä olen itse 19 ja poikaystäväni täyttää kohta 25. Mielestäni tämä ei ole koskaan ollut sairasta, täydennämme toinen toista ja jos me kerta ollaan yhdessä oltu jo kohta 1,5v niin eikö sekin jo kerro jotain siitä "sairaudesta" mitä ei ole olemassa.
No ei tule kyllä kauvan kestämään jos pentu seurustelee aikuisen miehen kanssa. Ei sellainen tiedä vielä elämästä mitään.
Itsekin olen ollut väärien miesten kanssa tekemisissä. Ymmärrän osittain miltä tuntuu. Vaikka olenkin vasta 19.
Yksi ihastui toiseen tyttöön (nuorempi kuin minä, ylläri) ja jätti minut toisen takia siis. Eihän sitä ihminen tunteilleen mahda mitään. Olin itse aivan umpirakastunut ja hän päätti jättää toisen takia. Kaukosuhde se oli, mutta vain puolentoista tunnin matka.
Yksi sitten oli taas aikasmoinen renttu. Petti, haukkui ja lyttäsi mua, hukkasi rahansa pelikoneisiin, valehteli yms. Ei käynyt koulua kunnolla eikä halunnut töihin. Oli veloissakin useita tonneja koska otti pikavippejä nuoruudessaan älyttömästi.
Olen tyytynyt huonoon laatuun koska luulin etten löydä parempaa. Sellainen jonka halusin, niin uskoin ettei sellaista löydy ikinä. Aikaisemmin...sellaiset miehet joita halusin, niin he olivat joko varattuja tai eivät olisi koskaan halunneetkaan minua.
Silloin kun olin sen rentun kanssa niin ajattelin että: "Kai se on tämmöistä. Miehet pettää... niinpä tietenkin. Valehtelee, yms. Ja minä saan kärsiä."
Mutta lopulta löysinkin juuri sellaisen miehen kun olen aina halunnut ♥ Hyvin menee ja rakastan häntä älyttömästi! :') ♥ Unelmieni täyttymys
Toivotan sulle hirveesti onnea sen oikean etsimiseen! :')
Luulin etten koskaan löydä sitä oikeaa mutta toisin kävi... ja vieläpä näin nuorena jo! :3 ♥
Jatka vain etsimistä. Kyllä vielä joku päivä löydät miehen joka rakastaa ja kunnioittaa sinua sellaisena kuin olet! Vaikka kuulostaakin pelkältä toiveajattelulta....niin toiveajattelu auttaa! :)