Varattu ja ihastunut toiseen. APUA!!

Itsekin seurustelen ja olen ihastunut toiseen. Täysin normaali asia eikä kannata huolestua. Ihastuminen parisuhteen aikana on ok ja jopa suotavaa kunhan ei asian eteen tee mitään. (Tarkoitan pettämistä) Musta on ainakin ihanaa nähdä ihastukseni kohdetta, tuo tylsähköön
arkeen kivasti piristystä :) kyllä nämä tunteet jossain vaiheessa häviää mutta nautin nyt perhosista vatsassa niin kauan kun ihastusta kestää :D

Itse olin aikoinani ihastunut toiseen jopa kolme vuotta, ennenkuin tunteeni sitten yhtäkkiä olivat kadonneet. Koko tämän ajan olin ja olen edelleen naimisissa, koskaan en ihastustani kenellekkään näyttänyt, enkä puhunut.
Ihastus loppui aikalailla siihen kun tähän ihmiseen tutustuin paremmin ja huomasin ettei siinä ihmisessä oikeastaan mitään ihastuttavaa ollutkaan, pelkkä ulkokuori, nykyisin ei edes sitä.
Samoin tiedän että mieheni on avioliittomme aikana ollut ihastunut muihin mutta silti liittomme kestää kun tiedostamme molemmat että ihastukset tulee ja menee, täysin normaalia, ihastuksia saa olla jos ne jää vain siihen ihastukseen. Itse en menisi suhdettani pilaamaan jonkun ihastuksen takia.

Kiva kuulla, etten ole ainut kellä on tällasia "ongelmia".. Oletteko sitten flirtttailleet tai fantasioineet tai jotain muuta vastaavaa tästä ihastuksesta?? :D
Kertokaa kaikki joilla on kokemuksia tällasesta tilanteesta..
Ehkä tää nyt sit on ihan normaalia, mut tunteet on niin kovat, etten usko, et tästä ihan noin vaan yli pääsen, jos pääsen ollenkaan.

sama tilanne oli, mutta tein päätöksen, etten tee asialle mitään..Pettämistä en suosittele kenellekkään. Täällä voi sitten saada vaikka mitä vastauksia. minutki huoraksi haukuttu useamman kerran, vaikka elämässäni on ollut vain tämä yksi ihmissuhde ja olen ollut uskollinen. Kaikki eivät tunnu ymmärtävän eikä hyväksyvän varatun rakastumista toiseen. Joten tällä palstalla saat varautua kohtaamaan monenlaista.

heini x ymmärrän hyvin tilanteesi, miehesi ei ilmeisesti tiedä siitä mitään?
En myöskään suosittele pettämistä, se on väärin, mutta en kuitenkaan tuomitse ketään. Itsellä oli sellainen tilanne, että kaveri huomasi ihastukseni ja juttu levisi, myös mieheni kuuli asiasta, kaikille olen kuitenkin sanonut, ettei se pidä paikkaansa. Kellekään en ole asiasta puhunut, en halua, että kukaan tietää. Se olisi noloa. Kuitenkin haluaisin jollekin puhua, koska se vaivaa mua koko ajan. Noh, siks oonkin nyt täällä ja on helpottanut kyllä todella paljon tietää etten ole ainut tässä tilanteessa oleva. En kuitenkaan tiedä mitä tehdä..
Oletteko kertoneet tälle ihastukselle tunteistanne tai ylipäätään kellekään?
Ja tosiaan, haukkujat, pysykää poissa, koska itseäni ei ainakaan henk.kohtasesti kiinnosta mitä mieltä olette musta tai ylipäätään mistään! KUN ET TUNNE ÄLÄ TUOMITSE!

Hei, olen noin 17vuotias tyttö... Olen seurustellut mieheni kanssa kohta vuoden. Rakastan oikeasti häntä... Oon rakastanu pienestä asti... sillon oltiin aina muka kavereita kaikki vuet.. Oon luvannut itelle että en tee mitään tyhmää että jättäisin sen. ollaan riidelty monet monet kerrat... lopulta tietysti sovittu ja selvitetty.. tuntuu että minua kirpasee aina se kun hän huutaa.. se vaan .. kun näkee ja kuulee että sei oo oma ittensä siinä vaiheessa se pelottaa. koska se on nii vahva muttei satuttais minua ikinä. olen tutustunut amis aikoina nykyää hänen kavereihin ja tuttuihin.. yhtenä yönä kun oltiin riidelty ja mies oli karannu -30asteen pakkasel sillalle.. katsomaan hyppäiskö,, tai että onko se mun arvonen.. en tienny siin vaihees mis se on ku sei vastannu mitään ja kun vastasi viimein puhuin sille selkeästi ja järkevästi .. sei tullu takasin minun tykö... sit ei enää vastannu ku uuestaa yritin ottaa yhteyttä. niin sinä iltana tai no klo oli 12-1 yöllä , mieheni törkeä vittumainen kaveri ajo siihen missä olin tupakilla parhaan kaverini kans. se pelleili tottakai mun kaveria kiusasi tai härnäsi mutta siis ihan läpällä kun se mun kaveri on poika :D Niin sitte se kaverini lähti pois siitä sit se mies joka ajo siihe se vmäinen huus että tarjota tupakkaa.. noh päästin kaverin nukkumaan ja tarjosin sille miehelle ite sätkää. sitten se että tulla autoon istuun etten palellu... juteltiin ... lähettiin ajeleen... me yhtäkkiä juteltii useita tunteja kaikesta... KAIKESTA... se oli jotenki niiiin outoa. meistä tuli kavereita vaikka vihasin sitä ennen. oikeasti se on tosi ymmärtäväinen ja auttavainen ja kohtelias. neljä tuntii ajeltii ja juteltii.. sitte menin kämpille nukkuun ja tuli niin hyvä mieli ja vähä outo olo.. tiän sen oudon olon... se oli... väärin se tunne minkä huomasin seuraavana päivänä kun vain näin sen miehen auton. välttelin sitä. mut sit oli mun isän hautajaiset.. mä sain sinä päivänä lievän aivotärähyksen. ketää ei ollu siin lähintöl ku se mies joten sanoin sille miten asia on ja se oli valmis viemää minut sairaalaan joka oli aika kaukana.. sanoin et ei tartte... ajeltii taas ku piti valvoo tai olla jonku seuras. . . sitte mentii sen kämpille joskus keskellä yötä melkee aamulla .. sillonki riitelin puhelimen välityksel nykyisen kanssani... ... mä sitten nukahin sinne ku sanoin että makkoilen vartin . enkä koskenu siihen ollenkaan. heräsinki kaheltatoista päivällä ja aukasin silmät. näin sen automiehen... kuinka söpösti se tuhisi.. sit puhelin alko soimaa sillä ja se herää nään sen siniset silmät.... se on sillee no mitä vittua vissii nukahit kauemmaksi aikaa :)? mä et juuuu jooo mää taijan lähtä moroo! ... oon kertonu aina kaiken nykyiselleni ja olen muutama päivä sitten tämänkin kertonu sille että olin yötä siellä. . . itkin kun kerroin koska minusta tuntu että mieheni suuttuu niiiiiin paljon mulle tai luulee että oon pettäny sitä... onneks se usko... eikä alkanu luulee mitään... täs on se ongelma kun olen kaiken kertonu hänelle aina... niin.... mitä helvettiä se menis tekemään tai ajattelis jos kertoisit että mua vaivaa tämmöne asia vaivannu jo kauan :( ja seki on muuten hassua että ainako oon mieheni seuras ja se yks automies on siin se on törkee kummalleki .. ainako ollaan kahestaa sen miehen kaa se on mulle tosi mukava ... oma ittensä. Mä vaan haluun tietää oonko nyt tehny kaiken väärin kun menin tarjoon sen sätkän. siitä tää lähti. mut sen tiän että rakastan mun miestä ! ihastuminen vaan vaivaa koska riiellään muutenki koko ajan... kertokaa mielipiteenne. meikä siis on melkee 17, mieheni melkee 18, se autotyyppi lähempänä 19....

Jos et siis todella ole pettänyt, et ole tehnyt mitään väärää.. Ja rehellisyys, se on todella hyvä asia. Oot niin nuori vielä et ihastukset tulee ja menee. Riitojakin tulee ja menee. Jos todella rakastat miestäsi, tee kaikkes sen eteen.. äläkä petä.
Ite olin vasta 14, kun alettiin seurustelee mieheni kans, nyt ollaan oltu kohta 9 vuotta yhes :) Oon pettänyt (valitettavasti) sillon 15-16 vuotiaana, mut kaiken oon saanut anteeksi (onneksi) ja tässä sitä nyt ollaan :)
Oot siis ihastunut tähän autotyyppiin? Itekkin oon koko ajan ihastunut toiseen tyyppiin ja se kyllä todella rassaa... mut ei sille vaan voi mitään. Oon siis alottanu tän viestiketjun :D Mut onneksi en oo ainut joka on varattu ja ihastunu toiseen! :D
Mutta muista säkin et ihastus menee ohi, rakkaus ei..
Toivon sulle ja sun poikaystävälle kaikkee hyvää :)

Jos on varattu, ei kannata ainakaan flirttailla ja antaa turhia toiveita sille johon on ihastunut, tosi inhottavaa täältä toiselta puolen haikailla semmosita joka on varattu!

Jep

En tiiä lukeeko tätä enää kukaa mut ite olin eka 3 puol vuotta ihastunu yhteen poikaan sit se jotenki jäi ja ihastuin mun nykyseen poikaystävään, nyt ollaan 5 viikkoo oltu yhessä vasta ja nyt oon taas ihastunu siihe samaan ihmiseen johon olin sillon aiemmin..entiiä yhtää mitä mun pitäs tehä, mut kyl tää varmaa täst..

Viimeiset kaksi vuotta. Ihastuin sinkkumieheen. Flirttailimme. Hän ihastui myös minuun. Monen kuukauden intensiivinen viestittely, taisin jopa rakastua. Lopetimme yhteydenpidon koska minä halusin hänet, hän ei ollut niinkään varma. Hän löysi parisuhteen. Aloitti silti myöhemmin uuden yhteydenpidon muhun. Annoin periksi. Seksiä muutaman kerran. Ja sitten hän katosi elämästäni todella tylysti.

Täähän on melkein elossa vielä, tää ketju :) Ite oon naimisissa ja ihastunut toiseen. Ja totta tuokin että varmaan en olisi näin vahvasti ihastunut, jos kaikki olisi täydellisesti. Mutta ei aina voi olla täydellistä. Rakastan silti miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Hän tietää ihastuksestani, samoin ihastukseni kohde. Onneksi ihastumiseni on yksipuolista, sillä en tiedä kuinka vahva olisin tosi paikan tullen ja pettää en halua. Muihin miehiin en ole koskaan vilkaissutkaan, mut sit on tää yks...

Ihastuminen ja rakastuminen ovat seksuaalista latautuneisuutta.

Ihminen on seksuaalinen kaiken aikaa, niin kotona oman kullan kanssa kuin lähikaupan kanssajonossa tai työpaikallaan.

Jatkuvasti kohtaamme ihmisiä päivittäisessä elämässä, jossa seksuaalisuutemme eräänlainen sähkö reagoi toisiin ihmisiin. Tämä tapahtuu kaikille, sinkuille, varatuille, nunnille, kaikille.

Eli päivittäin jokainen kohtaa arkisia tilanteita, jossa oma seksuaalisuus jotenkin osuu toisen ihmisen seksuaalisuuteen. Yleensä nämä tilanteet on aika laimeita eikä niitä huomaa tai ne on yksipuoleista, vain toinen tuntee voimakasta sähköä.

Kun kaksi ihmistä virittyy seksuaalisuudeltaan toisia kohtaan eli tuntee kipinää, ihastuu, yleensä se tuntuu tosi voimakkaalta ja saattaa päästä syntymään tilanne, jossa molemmin puolin koetaan, että toinen on ihana. Tämä siitä huolimatta, että kotona on oma kulta - ja että näin käy, että oma seksuaalisuus jotenkin kolistelee päin toisen ihmisen seksuaalisuutta vaikka elää jo suhteessa, on maailman luonnollisin asia eikä tarkoita, että kotona/parisuhteessa olis jotain vialla.

Siinä vaiheessa, kun lähtee ajatuksilla ruokkimaan tilannetta ja kasvattamaan sitä kohti kuviota, jossa ihastuminen pääsee valloilleen, voidaan ajatella, että asianomaisella itsellään on jotain seikkailun halua tai piristyksen kaipuuta elämässään. Sinänsä vikaa itse kotona ja olemassa olevassa parisuhteessa ei välttämättä ole. On vaan kyse jostain omasta sisäisestä lukosta tms...

Joillakin ihmisillä on sellainen taipumus, että he eivät osaa pitää itseään eloisana noin vaan, vaan tarvitsevat viinaa, shoppailua tai uusia ihastumisia säännöllisesti, että kokisivat olevansa elossa.

On ihmisiä, jotka tavallaan kokevat, että rakastavat puolisoaan, mutta kun tällaista kipinää pääsee syntymään jonkun toisen kanssa, kipinää, jota vielä ruokitaan omin teoin ja ajatuksin, jonkun muun kanssa, he jotenkin tempautuvat siihen mukaan. Se omaa puolisoa kohtaan aikoinaan tunnettu rakkaudeksi kutsuttava tunne ei siinä tapauksessa ehkä rakkautta olekaan, kun olemassa olevaan parisuhdesopimukseen suhtaudutaan oudon kevyesti, kun uusi hullaantuminen pyyhkii kaiken noin vaan pois.

On toki parisuhteita, joissa molemmat tai toinen muuttuu suhteen aikana sellaiseksi kivipaadeksi omaan ja toisen jalkaan, jonka myötä molemmat painuu upoksiin ja elävänä kuolleena hautaan ja se on vaan hyvä, jos tällaisesta unesta joku ulkopuolinen ihastuminen herättää henkiin. Parisuhteen tarkoitus ei ole näivettää ihmistä seksuaalisuudettomaksi. Se on hyvä kun kotona ja muualla kipinöi. Tekonsa voi aina valita, eli ettei ruoki ihastumisen tunnetta.

Olen ihastunut parisuhteen aikana usein toisiin miehiin. Kerran olen mennyt ihastukseni mukaan ja jättänyt edellisen suhteeni. Elämäni suurin virhe, jonka perusteella voin sanoa, että:

Väärällä tavalla menemme tulkitsemaan hullun hullaantumisen merkkinä siitä, että olemmekin väärän puolison kanssa ja kenties tuossa olisi oikeampi kun näin suuresti hullaannumme.
Tosi asiassa useat ihmiset saavat meidät hullaantumaan. Ei tietenkään kaikki, mutta hyvin moni. Sinänsä ei ole välttämättä olemassa sitä yhtä oikeaa, mutta siitä yhdestä jonka valitsee, voi tulla juuri se suuri rakkaus, kun nähdään vaivaa mennä hullaantumisesta saakka rakastamiseen asti.

Rakastuminen ei ole vielä rakkautta. Rakkaus ja rakastaminen tulee myöhemmin.

Kun tämä rakastamisen vaihe saavutetaan parisuhteessa, ei sitä enää mitkään ulkopuoliset ihastumiset heilauttele, vaikka ihastumisia saattaa tullakin. Tästäkin on jo kokemusta. Voi tykätä toisista ja vähän niinkuin leikkimielisesti flirttailla, mutta oikeastaan tosiaan se tulee huumorin kautta, ja aidosti ei ole enää seksuaalista mielenkiintoa mukana, koska taustalla on se tunne, että oma kulta on se kaikkein rakkain. Ja hänen kanssa haluaa olla.

Joten jos ihastut, ja elät parisuhteessa ja ihastumisen kohde on joku muu kuin puolisosi, älä ainakaan ala suhteeseen ihastuksen kanssa. Ihastumisen tunnetta ei kannata käyttää siihen, että alkaa suhteeseen yksinkertaisesti siitä syystä, että se on vain uusi ihastuminen ihan vaan Ihmiseen eikä mihinkään yliluonnollisen ihanaan, vaikka tunne niin vakuuttaakin.

Ihastuminen menee ohi. Sen antamana energia ja noste kannattaa suunnata vaikkapa liikuntaharrastukseen tai seksiin oman rakkaan kanssa, sillä;

ihastumisessa on kyse vain latautuneesta seksuaalienergiasta, joka on yhtä väkevää energiaa kuin luovuus ja ne voidaan suunnata kaikkeen muuhun kuin ihastuksen kohteeseen ja/tai seksiin.

Olen seurustellut kohta 4 kuukautta täydellisen miehen kanssa josta välitän todella paljon ja luulin että mikään ei voi tulla meidän väliin. Nyt olen tutustunut erääseen toiseen poikaan jota en voi olla ajattelematta. Pelkään että olen kyllätynyt omaan poikaystävääni :( tämä toinen poika on siis kiinnostunut minusta ja haluaa viettää aikaa kanssani. Toivon että tämä on vain väliaikainen vaihe ja rakastun taas uudelleen omaan poikaystävääni. Pelottaa silti että näin ei käy

oli kaunis sunnuntaipäivä ku menin nykysen tytön kaa keskustaa ja se oli siellä sitte sen kaverin kaa ja me sit siin tavattii ekaa kertaa ja me lähettii sitte nelistää yhelle kaverille ja meil oli toosi hauskaa.

Itsellä samanmoista onkelmaa. Ja kaiken hyvän lisäksi en tunne ihastustani, ehkäpä siis huumaa? Elän avioliitossa ja muksujakin on jo, enkä ois uskonut et ihan näin kovasti isken johonkuhun silmiäni. Viehättävän ja itsevarmanoloinen kassaneiti, luonnetta täynnä. Liittoni on siis ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt kriisejä ollu mut aina selvitty ja pystytty puhumaan ja eikun vuan. Mut en ymmärrä tätä, et siltikin ihastun toiseen naiseen. Kuvaan tilannetta; lähen lähikauppaan, jossa siis hän työskentelee. Huomaan hänet ja tervehin, niin kuin yleensä asiakaspalvelijoita. Ja sitten.. Vien ostokset hihnalle ja kokoajan olo alkaa mennä pusertavaksi. Ja lopulta tunnen, kuinka näkökentässä hämärsi ympäriltä ja tunnen tai uskon, että naamani ehkä hetkeksi meni yhtä punaiseksi kuin kassaneidin hiukset. Ja vaistosin hänestä, et nyt tapahtu jotain. Ja sit pin-koodi väärin. Keräsin kyllä itseni, mut tiedän et hän huomasi oudon käyttäytymiseni.

Mut uskon, et tää on vain sitä hetken huumaa. Ja vähäsen jopa ehkä toivottuakin, meinaan arki on vähän tympeetä, mut silti en aio viedä tätä yhtään pidemmälle. Mut tää tunne.. Pistää miehen kyllä matalaksi.

Mulla on samankaltaista problematiikkaa. Pitkä suhde takana ja vaimon kanssa saatu lapsia. Parisuhteessa ei mitään vikaa, arki välillä perustylsää. Rakastan vaimoani vaikka pitkiin aikoihin ei ole minkäänlaisia perhosia ole vatsassa tuntunut. Tänään sitten törmäsin tuntemattomaan naiseen ja alettiin jutella niistä näistä. En ole pitkään aikaan tuntenut tälläistä (perhosia mahassa ja hetkellinen euforinen tunne) pelkästä näkemisestä ja juttelemisesta.
Toinen osa minusta haluaisi pistää asialle stopin ja toinen taas ehkä etsii tähän perus arkeen vain pientä flirttiä.
En edes muistanu tuota tunnetta jonka koin tänään (sama tunne jonka koin kun tapasinvaimoni useita vuosia sitten).
Todella vaikeaa. Numeroita emme vaihtaneet eikä mitään muutakaan sellaista, mutta lenkkipoluilla varmasti taas törmäämme.

Täälläkin neuvoja kaivattaisiin.. Olen ollut mieheni kanssa pian 10-vuotta ja meillä 3-lasta.. Meillä on yhteisiä ystäviä aika paljon. Nyt minä olen ihastunut ystäväämme ja hän minuun.. kerran suutelimme kännissä ja nyt kun kävin hänen luonaan vain tupakilla hän kaappasi minut suoraan syliin 😯 se tuntui sillä hetkellä ihanalta,perhosia vastassa.. en tiedäitä hemmettiä minun pitää tehdä..niin ristiriitaiset tunteet.kun lähden kotoa johonkin minusta tuntuu että en jaksa tätä enään mutta kun tulen takaisin niin tuntuu että olen siellä minne kuulunkin.. 😢😢

Moi olen kihloissa kaukosuhteessa ja nyt olen ihastunut toiseen mitä tehdä

Mäkin meitin, oon ihastunut kai.. Jotain on kuitenkin sydämellä tätä neitoa kohtaan. En osaa tulkita häntä, enkä hänen katseitaan. Kerran jumituin hänen silmiin, ja hän huomasi sen, kysyi että "mitä" hymyillen hämmentyen. Vastasin että " ei mitään" - vaikkakin hänen silmänsä onkin lumoavat. Jonkin aikaa sitten, hän katsoi mua pitkään silmiin, kysyin että "mitä"? vastasi hämmennykseltään että "ei mitään".
Halasinkin häntä yksi päivä, hän kun kosketti mua olkapäähän, laski irti ja oli lähdössä. Automaattisesti otin häntä olkapäästä ja halasin, en tiiä miksi. Mutta en molemmilla käsillä halannut, en ymmärrä viestitinkö jotain alitajuisesti. Olisin voinut halata pidempääkin, kaikki vaan katosi, se on vähän usvassa se halaus hetki.. Nyt tää vaan pyörii päässä. Ehkä mä ylitulkitsen tätä neitoa... Tai toivoisin jotain..

Moikka ajattelin et jos joku hielä lukee tätä ni kirjotan. 3v sit tutustuin erääseen mieheen, meil oli heti se kipinä (oltii alaiköisiä sillon) näkeminen oli lähes mahdotonta koska 15 vuotiaiden vanhemmathan ei nyt lapsiansa vieraille paikka kunnille päästä.. joten meijön juttu törmäs seinään. Pysyttiin parhaina kavereina ja hän oli vaan koko aika ihastunut ja kertoi sitä, se tietenkin vaikeutti ylipääsemistä ja minä toisaalta halusin päästä koska tiesin ettei siitä koskaan tule mitään. Noin 2v myöhemmin tapasin minullr täydellisen miehen samalta paikkakunnalta kun itse olen meillä tulee kohta vuosi. Mutta suhteemme aikana tämä "vanha ihastus" on tullut helsinkiin joskus 4kk sitten, sovimme vihdoin sen tapaamisen eisiinä ollu mitää tuntu sellanen kipinä joka taas syttyi. Ja tietenkin halattiin se loppuhali tuntui niib hyvältä että olisin halunnut jäädä siihen, lähdin. Jöin miettimään tapaamista ja oma poikaystävä ei tuntunut enään oikealta (epäilen että huomasi ihastumisen kun olin kertonun menneestä) oma oli tosi kiukkuinen ja yritti udella mahdollisimman paljon. Nyt viikko sitten nöin kyseisen pojan uudestaan sama juttu taas, mutta nyt ihastumista edelsi ajatukset siitä että hän vaikuttaa edelleen hyvon kiltiltä ihmiseltä, omasta poikaystäväsyäni on tullut väkivaltainen. Mielessäni jotenkin kuvittelen että "tän kanssa ois hyvä olla tää ei satuta" mutta en voi tietää, periaatteessahan en tunne kunnolla kun netissä voi ollq erilainen ja hän on vieläkin ihastunut minuun . Mutta koskaan en ole parisuhteessa luovuttanut, en sillon kuin luulin että ihastumisen tunne olisi ihana, olisi kiva kokea alkuhuuma uudestaan, ensimmäinen halaus ja se ensimmäinen suudelma, tiedän kyllä et de tuntuis nyt oikeelta ja hyvältä... mutta entä sitku se toinen ei ookkaan sellanen ku piti vanhaankaan ei sillon voi palata ja nykyään on jotenkin "vaikeeta" rakentaa mitään kestävää. Eli älkää antako ihastuksen viedä jalkoja altanne. Rakastan miestäni enemmänkun mitään ja toedön että jos vaihtaisin tajuaisin mylhemmin et mul oli käsissä kultaa ja heitin sen arvottomasti menemää. Nuoruudessa kyseisen virheen tehnyt otin ex-poikaystävän takaisin yli 27 kertaa ku luulin aina että se ois oikea kun olin toisessa suhteessa ni ei ku ihastuin heti ku se sano edes moi mutta mennyt on mennyttä

Olen naimisissa mutta rakastunut toiseen. Tätä on jatkunut nyt pari vuotta ja nyt alkaa tuntua etten kestä enää odottelua. Järki alkaa nostaa päätään vaikka sydän sanoo jotain ihan muuta. Tilanne on raastava..

Ei oo helppoa ei.Toinen nainen pyörii mielessä kokoajan vaikka en edes tunne oikeestaan. Tekisi mieli hyppää kaivoon mieluummin kuin päätyä tänne kitisemään, mut minkäs teet.

Lueskelen näitä kertomuksianne mielenkiinnolla. Uskokaa tai älkää, mutta jo 20 vuotta minä ja hän olemme olleet ihastuneita (tai mitä lie sanaa nyt käyttäisi) toisiimme. Kun ensi kertaa tapasimme, olimme jo molemmat naimisissa. Törmäsimme sattumalta toisiimme ja se oli menoa ensikatseesta lähtien. Vetovoima välillämme oli järisyttävä ja on sitä edelleen. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta/halua erota puolisoistaan, mutta emme myöskään halunneet erota täysin toisistamme. Siksipä tätä on jatkunut 20 vuotta. Järjettömän pitkä aika.

Näihin vuosiin mahtuu kaikenlaisia tunteita. On rehellisesti sanottuna kamalaa elää näin. Rakastaa puolisoaan, mutta kaivata samalla sitä toista. Me olemme tulleet siihen tulokseen, että liekki ei sammu, koska meillä ei ole ollut mahdollisuutta polttaa normaalisti tämän suhteen liekkiä. Toki olisimme voineet aikojen alussa jättää katseet vaihtamatta, mutta emmehän voineet tietää, että tässä näin käy. Olemme yrittääneet useaan kertaan "unohtaa" toisemme ja puhua toisillemme järkeä, mutta emme ole tässä hyvin onnistuneet. Kuukausi sitten tapasimme viimeksi ja ikävä on kova puolin ja toisin. Silti elämme tahoillamme normaalia perhe-elämää. Toki pahamieli taustalla, koska kumpikaan meistä ei tahtoisi pettää puolisoaan.

Nyt olen päättänyt, että tähän tulee muutos. Sitä en vielä tiedä, mitä tarkalleen ottaen tulee tapahtumaan. En vain jaksa enää näin. Kaksoiselämää. Niin - ja tiedän, että olen tehnyt väärin, enkä ole tästä ylpeä. En kaipaa moraalisaarnoja.

Tuohon kaksoiselämä -asiaan sanoisin että aika peestä olisi olla vaimosi. Periaatteessa teet paremmin jos jätät vaimon ja kerrot hänelle, koska rehellisyys maan perii, ja vaimon on mahdollista vielä löytää sellainen mies jolle hän on ainoa. Et siis missään vaiheessa todella päättänyt jättää ihastustasi. Jos olisit päättänyt, olisi kaikki kontakti loppunut kun olisit tehnyt niin. Tunteet olisivat kuolleet. Tuo "järjen puhuminen" ihastuksen kohteen kanssa ei ole ainakaan yritystä unohtaa, vaan ajan viettoa hänen kanssaan ja avautumista intiimillä tasolla. Että silleen. Valintasi teit, ja se ei ole vaimo. Eli hyvä jos nyt teet valehtelulle lopun.

Oliks tää moraalisaarna? Ups...

Kummast tykätä enemmän nii yleensä se on se suunta