Osasit tehdä sen todella taitavasti,
huomaamatta ja vähitellen.
Hieman kiusoitellen ja ihanasti
puhuen.
Tyhmänä rakastuin, varoittamatta- ja
nyt saan nuolla syviä haavojani vielä
pitkään.
Miksi teit tämän minulle,
teinkö jotain pahaa sinulle?
Miksi jätit minut itkemään ikävästä ja kaipuusta?
Olisit voinut edes lohduttaa, kun kerran haavoitit.
Miten unohdan sut, kerro se...
vai annatko vielä sydämeni kohdata sinun sydämesi,
tuletko vielä vastaan, vai annatko minun riutua ikävääni.
Tiedän, että et tule koskaan unohtumaan.
Rakastan sinua oikeasti ja aidosti.
huomaamatta ja vähitellen.
Hieman kiusoitellen ja ihanasti
puhuen.
Tyhmänä rakastuin, varoittamatta- ja
nyt saan nuolla syviä haavojani vielä
pitkään.
Miksi teit tämän minulle,
teinkö jotain pahaa sinulle?
Miksi jätit minut itkemään ikävästä ja kaipuusta?
Olisit voinut edes lohduttaa, kun kerran haavoitit.
Miten unohdan sut, kerro se...
vai annatko vielä sydämeni kohdata sinun sydämesi,
tuletko vielä vastaan, vai annatko minun riutua ikävääni.
Tiedän, että et tule koskaan unohtumaan.
Rakastan sinua oikeasti ja aidosti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Näin pääsi käymään myös minulle. Olen mies, lähes 50 v. Kaksi viikkoa elämäni parasta aikaa uuden suhteen kanssa. Täydellinen yhteensopivuus. Kesän taika. Kaikki. Elämä taas edessä.
Sitten täydellinen hiljaisuus viikon. Sen jälkeen tekstiviesti. Vanha rakkaus yllätti, goodbye.
Eipä ole tälleen koskenut kahteenkymmeneen vuoteen. Hän jätti minut itkemään, ei pyytänyt anteeksi, en tiedä ymmärsikö mitä oikein teki.
Kirjoitin asiallisen viestin. Jos hän on ihminen, jos hänellä on tunteita, niin ainakin minä olen kertonut miltä tuntuu.
Epäilen, että kyseessä on joku omaksuttu käyttäytymismalli, jolla saalistetaan toisen ihmisen sydäntä. Kun se on saatu, lempataan pihalle ja aletaan saalistaa seuraavaa.
Sairasta touhua, jos menee homma näin.
Tuntuu niin kovin pahalta, vaikka todellisuudessa en hänen
ole koskaan ollutkaan. En tiedä miksi meninkin rakastumaan häneen-
en tiedä mikä sai tän aikaan, mutta kaipaan häntä niin, että en jaksa tehdä nyt mitään. Tyhmää tänne kirjoittaa, mutta muutakaan en voi. Haluaisin niin hänen
luokseen, halata ja koskettaa. Kertoa kuinka paljon kaipaan- vaikka ei se siitä muuttuisikaan. Tiedän kyllä missä mennään, en ole hullu. Tää tukala olotila on vain niin raskasta kestää. En saa häntä ikinä, silti kaipaan- olen kaivannut jo liian kauan.Pelkään vain, että tämä saa vielä minut tekemään jotakin peruuttamatonta, niin paha olla on. Elämä ei todellakaan hymyile tällä hetkellä, vaikka kaikki muuten onkin hyvin. Hitsi, kun olen tyhmä. Onneksi sain eilen jutella asiasta yhden ystävän kanssa...helpotti eilen, mutta ei enään tänään. Yksin olo on kaikista pahinta, ajatukset menee väkisin vain häneen. Eilen joku motiristi ajoi taloni ohi - sitä ei täällä syrjässä tapahdu usein- ajattelin heti, että se on hän...näin tyhmä olen, kun etsin häntä kaikkialta. Silti jo monta viikkoa siitä kun näin hänet ja vieläkin edessä monta viikkoa. Enkä tiedä näenkö häntä enää ollenkaan :(... kirjoitan tämän vielä nimimerkilläni, sitten lopetan. Itken ja kaipaan...muuta en voi. Tiedän, ettei tämä tuska tile kovin helpolla häviämään.
viestiä, kun samanlainen olo. Mutta miksi et saa koskaan häntä? Etkä saa tehdä mitään peruuttamatonta!
Lupasin itselle, etten enää uskoisi mitään mitä tääällä lukee tai kuvittelisi omiani. Mutta jostain syystä minun on PAKKO kirjoittaa tähän jos olisit hän. Minä rakastan häntä! Jos kuulisin hänen tehneen jotain peruuttaamatonta, sama tapahtuisi minulle. Saisit minut jos haluaisit, mutta jos et halua, niin olen kanssasi kuitenkin. Ja jos en ole, niin ajattelisit vaikka että minulla lähtee kohta hiukset kun stressaava elämäntilanne tällä hetkellä muutenkin. Jos se sinua lohduttaisi:(
En voi tietää kuka olet, mutta luulen, että jos olisit hän ja välittäisit
siitä, mitä viimeksi hänelle sanoin kun nähtiin- kysyisit jossakin muualla
mitä mulle kuuluu. Mutta tiedän, että näin ei ole. "Leikki" tavallaan tunteillani ( en tarkoita tuota nyt pahalla). Enkä todellakaan tiedä kuinka kestän tätä ikävää. Siksi mietin vähän kaikkea...Rakastan häntä vain niin paljon, vaikka se onkin turhaa. Haluaisin tavata kahden kesken edes kerran, mutta en voi sitä edes ehdottaa. En kuitenkaan halua hänelle mitään harmia ja toivon, että hän on onnellinen ja varmaan onkin. En usko, että edes muistaa keskusteluamme. Olisin halunnut silloin edes yhden halauksen häneltä ja hieman lohdutusta, vaikka hän ei - äh, turhaa tää kirjoittaminen- itken taas- onneksi ei ole ketään näkemässä. En tiedä mitä tekisinon niin paha olla. Vain hänen lähellään tunnen oloni hyväksi ja rauhalliseksi, vaikka saan silloinki katsella vain kaukaa.
Vaikka en tunne sua, toivon kuitenkin että stressaava elämäntilanteesi helpottaa ja
löydät sen jota kaipaat. Itselläni tänään hieman rauhallisempi olo,
aikka hän mielessä onkin. Muistelen hänen hyviä puoliaan ja niitä hetkiä, kun
töissä olen saanut olla hänen " lähellään". Yritän nyt jaksaa eteenpäin, vaikka häntä unohtaa en voikkaan. Pelkään vain seuraavaa kohtaamista, mutta hänet tuntien sekin menee ihan varmasti hyvin. Tulevaisuudesta ei tiedä, mitä tapahtuu, mutta toivon hänelle hyvää elämää rakkaittensa parissa. Ikävä on läsnä vielä pitkään,
mutta onneksi hänellä ei ole samanlaisia tunteita- joten hänellä on toivottavasti kaikki hyvin, vaikka meninkin tunteistani kertomaan. Ehkä me naiset ollaan vain tunteellisempia kohdatessamme jonkun todella tärkeäksi ajattelemamme ihmisen.
Kiitos, että olet olemassa ja olet " ymmärtänyt" minua.
Miten kauan menee siihen, että mahdollisesti kohdatessani hänet en kokisi suuria tunteita, katkeruutta tai vihaa vaan osaisin hymyillä hänelle ja sanoa moi. Se olisi kuitenkin paras vastaus. Muutaman sanan vaihtaminen. Antaisinko hänen selittää?
Osaisiko tai haluaisiko hän sanoa mitään? Vertaan itseäni siihen, kun olin vuosikymmeniä sitten 20-vuotias tai 27-vuotias ja samanlaisessa tilanteessa ja miten pelkäsin vastaavaa kohtaamista. Pitääkö minun pelätä? Ei, sillä minun ei tarvitse mitään hävetä. Olin täydellä sydämellä mukana, rehellisenä ja omana itsenäni. Miksi häpeäisin mitään? En myöskään ala opettamaan aikuista ihmistä. Pidän häntä jo tietyntyyppisenä ihmisenä, mikä ei häntä mairittele, mutta en pysty häntä muuttamaan. Tai sitten hän on pelkästään aivan sanomattoman tyhmä, tunteeton, ajattelematon tai kaikkia niitä. Asia on selvä, unohdan hänet ja se on mahdollista ajan kanssa ja toisaalta keskittymällä itse uusiin asioihin (potkin itseäni eteenpäin elämässä).
Tällä tavalla ajatellen uskallan kävellä missä tahansa, katsoa ja puhua kenelle tahansa. Itsetietoisen naisen kauneus ja olemus ei pelota minua eivätkä katseeni harhaile, vaan katson häntä silmiin ja puhun vakuuttavasti.
Olen samassa tilanteessa enkä oikein tiedä, pääseekö tästä ihan helpolla yli. Elimme päälle viisi vuotta ns. virtuaalisuhteessa (olemme/olimme aika ujoja ja kotihiiriä) ja kun viimein muutin samalle paikkakunnalle pari viikkoa sitten, hän kertookin ettei tunne enää mitään sellaista tunnetta, ja ottipa uuden miehenki samantien. Hieman on sekava olo, kun luulin tehneeni muuton hänenkin vuokseen... Kyllähän hän tuntui vihjailevan jotain, mutta ajattelin olevani jotenki paranoidi tai hänen kiusoittelevan minua. Ero sattui vain niin pahassa kohtaa, että tuntuu yhä epätodelliselta. Jokainen aamu on tuskaa heti kun tajuaa, missä mennään. Rakastan häntä todella, enkä osaa olla edes vihainen... Ainoastaan surullinen. Kunpa tämä olisi vain ekstra-pitkää painajaista, kun siltä se todella tuntuu. Tuntuu todella selän kautta sydämeen puukotetulta, vaikka hän onkin nyt ystävä. Tietäähän sen, miten olisi käynyt jos olisin suuttunut. Välit olisi poikki kokonaan. ... Voin vain odottaa, jos omatkin tunteeni joskus katoaisivat. Jaksamisia kaikille, kyllä me vielä selviämme - tavalla tai toisella.
Kuullostaapa tutulta. Aluksi olin suhteesi varautunut ja kaikki oli lähinnä pientä harmitonta flirttiä. Yhtäkkiä tajusin olevani korviani myöten rakastunut sinuun. Yhdessä olo oli luontevaa ja kertakaikkisen upeaa,oltiin kuin luodut toisillemme ja kaikki saivat huomata rakkautemme. Yllättäen kuitenkin etäännyit,jotain tapahtui. Itkin perääsi viikosta toiseen,kuukaudesta toiseen. Vastauksena vaihtelevasti vannottua rakkautta ja ikävää ja seuraavana hetkenä kylmää hiljaisuutta. Aina jaksoin odottaa sitä hetkeä kun sain tuntea olevani ainutlaatuinen ja aidosti rakastettu. Aina kuitenkin kaiken hyvän päättyessä kylmään kyytiin. Haluan kaiken tai en mitään ja sinulle se ei tunnu sopivan joten annetaan olla.. Rakastan sinua liikaa ja sä vain satutat mua tällä pelaamisella. Palan halusta kuulla sinusta,haluan vierellesi. Siinä olen onnellisin. Mutta nyt on päästävä irti. Anteeksi,musta ei ole tähän.
Kuulin hänestä tänään hieman,
ystävältä,
ikävä iski taas kovaa ja korkealta.
Ei tästä nyt tuu mitään,
sydämeni kuuluu nyt vain hänelle.
Pitäisi varmaan erota...teen väärin
miestäni kohtaan. En tule kuitenkaan
koskaan saamaan miestä, jota ikävöin...
en tiedä, miksi tässä kävi näin.
Rakastuin ja hän on ajatuksissa koko ajan.
Itkettää, haluan hänen luokseen.
Symppaan sua. Oon kohtalotoveri.
ei minun rakkaudelleni häntä kohtaan ollut ikinä mitään todellista mahdollisuutta.
Jossain vaiheessa, kun olin sairas ikävästä, syyllistin häntä, kun hän ei vuodattanut ikäväänsä koko ajan. Loukkasin kai, rn tiedä, lyttädin tunteitaan, kai niin tein, en tiedä. Pelkäsin koko ihanan ajan menettäväni kunnes menetin, jonkin mahdolliselta tuntuvan. Se tunteeni, meidän tunteemme.. se oli niin kaunista elämän aikas ja taikaa. En tiedä. Miksi saa eikä saakaan. Miksi. Tuntuu pahalta. Sattuu.
kaipaan sinua, et ole minun. Etkä minua halua.. se sattuu. Niin kovin paljon.
Kuules.. oletan että olet nainen ? Olet kirjoittanut täälä ikävää jo kovin kauan..
Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja kerro se hänelle!
Mitä menettävää sinulla on? Me elämme täälä niiiin lyhyen ajan, jos..huom JOS hän on suhteessa toiseen ja ovat onnellisia. . Silloin anna asian olla. Toisen suhdetta ei saa rikkoa.
Mutta anna ajatuksillesi nyt mahdollisuus ja kerro tunteet ja ikävä.
Ei toinen todellakaan voi tälläisestä suuttua. Päinvastoin. Itse ainakin olisin otettu..
Älä hukkaa elämääsi turhiin kyyneliin ja ikävään. Ei tämä aivokirurgiaa ole. Tunteiden kertomista. Olkaa vaikka ystäviä, mutta älä kadota ihmistä elämästä jos tieedän että kaipaus kävisi liian suureksi. Tiedän kokemuksesta.
Vastaatko mulle vai aloittajalle.
minun kaipuuni ei ikävästäni perusta. Siksi oon täällä..
vastaat aloittajalle. Päivi on naisen nimi :)
Anteeksi ajattelen toisin.. ystävä, jota kohtaan tunnen intohimoa? Mulle se ei sovi. Ehkä hänelle aloittajalle. Toivottavasti hänen adia selviää joskus.
rakkaus on kovaa.
Päivi ei oo aloittaja vaan Minna;) Sen jo nimimerkistä
huomaa....
Ei mut tuo minä sinphän vastaus on ikään kuin mulle :)