Monille näyttää se kaikkein tärkein olevan bruttopalkka. Sillä ei tunnu olevan väliä minkälaista elämää bruttopalkallaan saa.
1 Mitä hyötyä on tienata enemmän? Mitä enemmän pakerrat töissä ja mitä enemmän tienaat sitä nopeammin nousee veromarginaali. Käytännössä 60 000€ tienaavalla ja 30000 € tienaavalla elämäntyyli on usein lähes sama silläreaalinettoansiot ovat lähellä toisiaan. Enemmän tienaava ajelee ehkä hieman uudemmalla autolla.
2 Keskitytään ainoastaan tuloihin ja unohdetaan menot. Säästeliäisyys nähdään inhottavana ja nolona mörkönä. Tienataan paljon ja kulutetaan vähintään saman verran. Elintaso valitaan statussyiden takia. Uusi auto ostetaan koska se viestittää paremmasta taloudesta. Käytetty auto, hintavertailu, säästäminen ja halpuus ovat kirosanoja. Useasti kaavaan sopii myös pääkaupunkiseudulle muuttaminen statussyistä tai parempien palkkojen takia. Paremmat palkat hupenevat korkeampiin elinkustannuksiin.
3 Tehdään niinkuin muutkin. HYpätään oravanpyörään (lapset, kultainen noutaja, kymppitonnien häät, ylityöt, omakotitalo, thaimaan reissut, autorahoitukset, kuntosalijäsenyydet...) ainoastaan sen takia kun muutkin niin tekevät.
Jokainenhan saa käyttää rahansa mihin haluaa. Olen vain ihmetellyt ihmisten kopioivaa käyttäytymistä...Haluavatko kaikki omakotitalon? Hauavatko kaikki lapsia? Haluavatko ihmiset ylipäätään käyttää rahansa niin kuin he tällä hetkellä käyttävät?
Muistan jostain lukeneeni, että tutkimusten mukaan ihmisten yksi yleisin haave olisi luopua töistä tai ainakin vähentää niitä. Miksi samalla kuitenkin kilpaillaan suurimmista palkoista, jotka käytetään asioihin joita ei edes haluta. Jos ihmiset unelmoivat vapaammasta elämästä, miksi he käyttäytyvät päinvastaisesti asettaen itselleen vapautta riistäviä asioita. (asuntolaina, autorahoitus, kuluttava työ, lapset, lemmikit...)
Tiedän, että saan vastauksia, joissa todetaan että kyllä lapset ovat ihania (hyvä jos mielestäsi ovat) tai että niin se maailmavain toimii tai eihän täällä elä ilman suuria tuloja.
Ehkä tämä on sitä downshiftingiä kun itse en tienaa paljoa enkä kuluta paljoa. Ei ole lapsia, kultaista noutajaa, thaimaanmatkoja, uutta autoa, autorahoitusta, asuntolainaa ym.
Oma halpa asunto on, toimiva auto, mukava kumppani, vähän rahaakin säästössä. Tärkein omistamani on kuitenkin aika jota voin käyttää runsaasti harrastamiseen, sosiaaliseen elämään (ei mihinkään vasepookkiin), parisuhteeseen ja omaan hyvinvointiin.
Onko se iso palkka ja siihen liittyvät asiat oikeasti kaikkien mielestä tavoiteltavia asioita.
ps. En ole ituhippi. En asu kehä kolmosen sisäpuolella. En ole vasemmistolainen. En elä sossutuella. En edes kannata vastikkeettoman rahan jakamista. En inhoa lapsia. En ole kateellinen millekkään ammattiryhmälle. En ole katellinen hyvätuloisille. En ole myöskään kouluttamaton vaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.
1 Mitä hyötyä on tienata enemmän? Mitä enemmän pakerrat töissä ja mitä enemmän tienaat sitä nopeammin nousee veromarginaali. Käytännössä 60 000€ tienaavalla ja 30000 € tienaavalla elämäntyyli on usein lähes sama silläreaalinettoansiot ovat lähellä toisiaan. Enemmän tienaava ajelee ehkä hieman uudemmalla autolla.
2 Keskitytään ainoastaan tuloihin ja unohdetaan menot. Säästeliäisyys nähdään inhottavana ja nolona mörkönä. Tienataan paljon ja kulutetaan vähintään saman verran. Elintaso valitaan statussyiden takia. Uusi auto ostetaan koska se viestittää paremmasta taloudesta. Käytetty auto, hintavertailu, säästäminen ja halpuus ovat kirosanoja. Useasti kaavaan sopii myös pääkaupunkiseudulle muuttaminen statussyistä tai parempien palkkojen takia. Paremmat palkat hupenevat korkeampiin elinkustannuksiin.
3 Tehdään niinkuin muutkin. HYpätään oravanpyörään (lapset, kultainen noutaja, kymppitonnien häät, ylityöt, omakotitalo, thaimaan reissut, autorahoitukset, kuntosalijäsenyydet...) ainoastaan sen takia kun muutkin niin tekevät.
Jokainenhan saa käyttää rahansa mihin haluaa. Olen vain ihmetellyt ihmisten kopioivaa käyttäytymistä...Haluavatko kaikki omakotitalon? Hauavatko kaikki lapsia? Haluavatko ihmiset ylipäätään käyttää rahansa niin kuin he tällä hetkellä käyttävät?
Muistan jostain lukeneeni, että tutkimusten mukaan ihmisten yksi yleisin haave olisi luopua töistä tai ainakin vähentää niitä. Miksi samalla kuitenkin kilpaillaan suurimmista palkoista, jotka käytetään asioihin joita ei edes haluta. Jos ihmiset unelmoivat vapaammasta elämästä, miksi he käyttäytyvät päinvastaisesti asettaen itselleen vapautta riistäviä asioita. (asuntolaina, autorahoitus, kuluttava työ, lapset, lemmikit...)
Tiedän, että saan vastauksia, joissa todetaan että kyllä lapset ovat ihania (hyvä jos mielestäsi ovat) tai että niin se maailmavain toimii tai eihän täällä elä ilman suuria tuloja.
Ehkä tämä on sitä downshiftingiä kun itse en tienaa paljoa enkä kuluta paljoa. Ei ole lapsia, kultaista noutajaa, thaimaanmatkoja, uutta autoa, autorahoitusta, asuntolainaa ym.
Oma halpa asunto on, toimiva auto, mukava kumppani, vähän rahaakin säästössä. Tärkein omistamani on kuitenkin aika jota voin käyttää runsaasti harrastamiseen, sosiaaliseen elämään (ei mihinkään vasepookkiin), parisuhteeseen ja omaan hyvinvointiin.
Onko se iso palkka ja siihen liittyvät asiat oikeasti kaikkien mielestä tavoiteltavia asioita.
ps. En ole ituhippi. En asu kehä kolmosen sisäpuolella. En ole vasemmistolainen. En elä sossutuella. En edes kannata vastikkeettoman rahan jakamista. En inhoa lapsia. En ole kateellinen millekkään ammattiryhmälle. En ole katellinen hyvätuloisille. En ole myöskään kouluttamaton vaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omaisuudesta (oli se sitten velkaa tai ihka omaa) on turha kilpailla. Joku ostaa kuitenkin hienomman auton tai isomman talon. Sitten pitää taas pinnistellä. Kun elää omaan tahtiin, niin pysyy tyytyväisenä.
Monille tärkeintä on se mitä muut näkevät. Uudet autot, iso talo, kesämökki, thaimaanmatkat ja muut krääsät. Ehkä joku niistä onnenkin löytää. Itse onneni olen löytänyt aivan muualta...