Joka kerta kun omalla lenkilläni kohtaan tiukoissa trikoohousuissa tai lyhyissä shortseissa lenkkeileviä nuoria naisia, minun tekisi mieli huutaa ja polttaa maailma, koska se anna minun upottaa kasvojani noiden ihanien kiinteiden reisien ja pyllyposkien väliin.
Elämä on julmaa.
Elämä on julmaa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Naisten haaroväli on nimeltään Onnen laakso!
Ai siis jotain tällästä?
http://sexy.kuvakasa.fi/kuva.php?kuva=307
Kelpaisko?
se on niitä viimeisiä paikkoja minne todella tarvitsee mennä.
Oletko mies32?
Olen hänen komea serkkunsa.
Olen samaa mieltä, tiukkaa urheilijan peppua ei voita mikään.
Parasta, tai pahinta, ovat ne pakara- ja reisilihasten tutinat ja värähtelyt, hikiläikistä puhumattakaan... ja alkkarien erottuvat ääriviivat huh huh
Läskiä, lihaksi ja kudoksiahan siellä on, miksi siitä noin tohkeissaan pitää olla?
No joo valehtelisin, jos väittäisin ettei ole kiva katsella. Mutta asiaan liittyen, miksi naiset melkein aina lenkkeilevät ihonmyötäisissä kuteissa? Luultavasti mukavammin juoksee vähän väljemmissä housuissa. Olen itse lenkkeillyt paljonkin, ja aina kokenut kaikenlaiset speedot ja kireät venyvät juoksutrikoot älyttöminä. Onko kyseessä pelkkä pakaroiden esittelemisen halu? Ja jos on, niin miten tätä jatkuvaa poseeraamista ihmisen pää kestää?
Miksi naisten "mukava ja omantyylinen pukeutuminen" on aina sattumalta juuri sellaista, joka saa miesten päät kääntymään? Kummallista, eikö?
Ainakaan itseä tiukat juoksushortsit eivät haittaa, ne ovat täydellisen mukavat. Lisäksi omakuva on aina mukava tsekata kiiltäviltä pinnoilta kun shortsit tiukasti mukailevat paksuja reisiä.
Se on homoa, jos mies juoksee tiukoissa housuissa. Se haluaa esitellä perspakaroitaan ja etumulkeroaan muille H-ryhmän miehille.
Trikoiden ideahan on siinä, että ne siirtävät kosteutta iholta pois. Ainakin itsellä kunnon lenkillä tulee verkkareissa todella ahdistava olo, kun kangas ei hengitä kunnolla. Aerodynamiikalla tuskin keskivertolenkkeilijälle on merkitystä, mutta esim. tuulisella säällä lahkeiden lepattaminen saattaa ottaa aivoon. Ei siinä mistään muotojen esittelemisestä ole kyse, ainakaan itselläni. Mutta mielipidekysymyshän tuo on, varmaan jotkut tykkää väljemmästä.
Kyllä tiukka on aina parempi, joka asiassa :P
Niin. Jos on sitä mieltä että jotkut lötköttävät housut ovat juostessa mukavemmat, niin ei ole tainnut kokeilla hyviä juoksutirkoita. Kyllä hyvät juoksutrikoot ovat mukavammat juostessa kuin jotkut löysät housut tai perusverkkarit.
Se onkin sitten eri asia että kuinka mukavaksi sen olonsa tuntee niissä, kun kaikki muodot tosiaan erottuvat paremmin ja ihmisillä on tapana tuijotella. Itse en oikein kehtaa trikoita pitää, kun jalat ovat melko paksut ja lyhyet suhteessa muuhun kroppaan.
Joo joo, ja baariinkin mennään vain kavereiden kanssa tanssimaan.
Samaa mieltä naisena.
Naiset käyttävät tiukkoja juoksuvaatteita, koska ainoastaan tiukkoja myydään juoksuvaatteina. Entisiä 80-90 -lukujen joggingasuja kaupitellaan nyt oloasuina. Ainoa oikea tapahan lenkkeillä on juosta harmaissa jogging-housuissa ja löysässä valkoisessa t-paidassa Central Parkissa tai Washingtonin National Mallilla peitetoimintahommissa.
No, juuri miesten olemassaolon takia olen lähes aina lenkkeillyt löysissä vaatteissa. Tosin tiukkoja juoksutrikoita ja -toppeja kokeiltuani täytyi myöntää, että niillä on mukavampi juosta (ovat kevyemmät ja aerodynaamisemmat kuin löysät vaatteet). Mutta kyllä sitä pientä epämukavuutta mieluusti kärsii, jos voi estää voyeristiä saamasta tyydytystään.
Tuokin mielipide todistaa, että naiset näkevät juoksun tai muun urheilun hyvänä syynä esitellä kroppansa muotoja. No mikäs siinä, onhan naisten geeneihin koodattu itsensä esittely.
Niin, onhan se aika epäuskottavaa, että joku voisi käyttää urheiluvaatteita muustakin syystä kuin itseään esitelläkseen. Varmaan uintia harrastavat naisetkin pukeutuu uimapukuun ainoastaan sen takia että muodot tulis paremmin esiin.
Ei . Tiedän, että jotkut naiset esittelevät kroppaansa jopa urheillessaan, mutta jos mieskin tekee niin, on se minun silmiin jo aika hinttimäistä. Kivahan miehen kroppaa on ihailla, mutta ei silloin, jos kyse on itsensä tyrkyttämisestä.
No voi :( Paksuja reisiä :( Olisin niin toivonut, että sinulla olisi ollut sexyt hoikat juoksijan reidet..
Ei kai sinullakin vain viisari värähdä housuissa jäntevät miehen sääret nähdessäsi kun noin vihamielisesti vastasit?
En sentään juokse löysissä collegehousuissa, käytän tavallisia kevyestä hengittävästä materiaalista tehtyjä juoksuhousuina myytäviä housuja, joista tarvittaessa saa vähintään lahkeiden suut kiristettyä. Vartalonmyötäiset juoksutrikoot on usein valmistettu osin elastaanista/spandexista, joka on mielestäni epämiellyttävä materiaali - temperamenttikysymys kenties.
Naisen on vaikeampi löytää noita löysiä hengittävästä, ohuesta matskusta tehtyjä juoksuhousuja, joskus olen itse ostanut miesten xs-housut. Juoksen niin paljon että monenlaisia on tullut kokeiltua ja hyvästä materiaalista tehdyt trikoot on kyllä teknisesti parhaat (omasta mielestäni). Jotain collegekankaisia en todellakaan edes enää harkitsisi.
löysissä housuissa eniten itseäni häiritsee kahina, kuuntelen mieluiten luonnon ääniä. Mutta oletteko siis jo housuihin siirtyneet? Itsellä vielä shortsit/juoksuhame käytössä. Eikä muuten haittaa minua trikoot miehelläkään.
Ei vaan ne harrastavat uintia, jotta saisivat pukeutua uimapukuun.
Nyt kun oikein mietin miesten anatomiaa, niin heille vasta juoksuhame sopisikin. Miksi eivät käytä?
Tuskinpa ne tytöt on kiinnostuneita vanhemmista setämiehistä.
Ennen tutkimusmatkailijat kiersivät Australiat ja muut maailmankolkat. Nykyisin todellinen maailmanvalloitus ja uusien tutkimattomien alueiden valloitus tapahtuukin näköjään ATM-miesten voimin naisvartaloita etsien.
Minä en ole koko kesänä kohdannut lenkeilläni sen enempää ihonmyötäisiin pukeutuneita nuoria naisia kuin ketään muutakaan. Syy tosin voi olla siinä, että ei ole montaakaan kertaa tullut lähdettyä juoksemaan ennen iltayhtätoista.
Yllätyin miten hyvässä kunnossa olen ollakseni näin huonokuntoinen: yläasteella ja lukiossa Cooperin testissä meni jotakin vähän yli 2600 metriä, mutta nykyisin pystyn juoksemaan yli kuuden kilometrin lenkin tuota vauhtia ylläpitäen. Pidän sitä saavutuksena, koska ruokavaliollani ja unirytmilläni voi pitää ihmeenä, että yleensä pystyn tekemään mitään. (Ehkä pidempäänkin pystyisin tuota vauhtia pitämään, mutta tuo vajaa kuusipuolikas on reitiltään hyvä; pidempi vakireittini, noin kymppi, ei ole vertailukelpoinen, kun matkaan sisältyy metsäpolkuja, pehmeällä hiekalla juoksemista sun muuta. Vuorottelen näitä: lyhyt toimii nopeana hikirääkkinä kelloa vastaan, pidempi enemmän kiireettömänä nautiskeluna.)
Chuck Norris approves.
Kyllä kai tätäkin harrastusta voi pitää jonkinlaisena sisäisen taistelijansa löytämisenä ja itsensä voittamisena. Yhden lepopäivän (jolloin kävin vain kävelylenkillä äidin kanssa) jälkeen oli taas aika kokeilla voimiaan. Jostakin syystä jalat tuntuivat ihmeen painavilta ja jo puolen kilometrin jälkeen iski melkoinen kenkutus. Ajattelin kuitenkin Chuck Norrisia ja Rockyn treenimontaaseja ja pakotin itseni jatkamaan. Jossakin kahden kilometrin jälkeen jalat alkoivat vertyä – minun urheiluuni eivät kuulu mitkään alku- tai loppuverryttelyt, vaan ovelta suoraan täysillä juoksemaan ja sitten jarrut pohjaan viisi metriä ennen kotiovea – ja homma alkoi taas maistua jollakin lailla.
Loppujen lopuksi aika, jota lähinnä minuutin tarkkuudella seuraan, oli kutakuinkin sama kuin paras vauhtini tuolla reitillä. Olin tyytyväinen ja kiitin Rockyä ja Norrisia, mutta samalla vähän harmitti, että jos olisin saanut saman taisteluhengen päälle jollakin sellaisella kerralla, kun jalat eivät tunnu raskailta pökkelöiltä, olisi ennätys varmasti parantunut minuutilla tai jopa parilla.
Vaikka löysinkin kilpailuvietin itseäni vastaan, en usko sen leviävän myöhäisiltajuoksusta muille elämänalueille. En myöskään pidä todennäköisenä, että alkaisin syödä tai nukkua terveellisesti parantaakseni tulostani. Yksi mielestäni hienoimmista ja itsensä näköisistä tavoista kuolla suomalaiselle miehelle rauhan aikana on lähteä viisikymppisenä Finlandia-hiihtoon ilman säännöllistä treeniä, urheilijan elintapoihin totuttautumista tai muuta asianmukaista valmistautumista – ja kuukahtaa matkan varrelle. Valitettavasti en pidä hiihtämisestä, mutta hatunnosto kaikille tätä kautta lähteneille: olen hengessä mukana pimeässä juostessani!
Ei kannata juosta, jos ei saa pillua.
Mä lähden nyt lenkille ja tästä hyvästä laitan pussihousut jalkaan.
En tahdo että mies32 tai kukaan muukaan kärsii ja tuskailee pakaroideni perään.
Laitan huomenna, ehkä, mustan lakanan päälleni. Näytän muumilta, mutta mitäpä siitä.
Jos olisin tässä ajassa elävä, rohkea kuin Rosa Sparks, laittaisin napakat juksutrikoot ja siihen sopivan pitkähelmaisen juoksupaidan, koska niissä on vain niin paljon mukavempaa lenkkeillä. Mutta tänään mennään pussihousuissa, vaikka niissä hikoilee kaksinverroin.
ps. hyttyset eivät yletä kärsällään pussiohousujen läpi, trikoista menee läpi niin että heilahtaa.
Miehet ovat niin herkkiä, elävät silmillään. Jotkut pinkeät pomppivat pakarat saa miehen vatutuskäyrän nollasta saataan noin kolmessa sekunnissa.
Kostoksi tosta ketjusta aion alkaa tuijottaa nuorten tummien ja komeiden kurdimiesten peboja.
epäterveellistä,
peppu.)
Voi juma että juoksemisessakin pitää nähdä seksiä. Eikö sitä jo saa silmillensä ihan tarpeeksi ihan joka puolelta?
Tänään salilla oli tosi kaunis nätti ja tiukka kroppainen nainen jolla tosi nätti per.se myös.
Haluan myöskin kiittää teitä Ihanaiset herkkuperceet, joiden takia tappisoluni sauvasoluni erectoivat myöskin advettisohjossa, kiitos !
Herkku-butt = löysät hodet = epic fail