Avioliittolaissa sanotaan seuraavasti:
Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle:
___
3) irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon;
___
Eli toiselle (=kolmannelle osapuolelle) ei saa siirtää tai luovuttaa, mutta saako irtaimistoa viedä mukanaan ja ottaa omaan käyttöönsä, jos asuu eri osoitteessa kuin puoliso. Siirtyvä omaisuus lähtisi siis 50/50 omistetusta kiinteistöstä vuokra-asuntoon. Siirtyvä omaisuus on muuttajan hankkimaa, mutta kiinteistöön jäävälle välttämätöntä yhteisomistuksessa olevan kiinteistön hoitamisen kannalta. Eli esim. lumikola, trimmeri ja ruohonleikuri.
Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle:
___
3) irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon;
___
Eli toiselle (=kolmannelle osapuolelle) ei saa siirtää tai luovuttaa, mutta saako irtaimistoa viedä mukanaan ja ottaa omaan käyttöönsä, jos asuu eri osoitteessa kuin puoliso. Siirtyvä omaisuus lähtisi siis 50/50 omistetusta kiinteistöstä vuokra-asuntoon. Siirtyvä omaisuus on muuttajan hankkimaa, mutta kiinteistöön jäävälle välttämätöntä yhteisomistuksessa olevan kiinteistön hoitamisen kannalta. Eli esim. lumikola, trimmeri ja ruohonleikuri.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaa. Irtaimen jakamisesta teidän pitäisi sopia keskenään. Joskus se on vaikeaa, ellei mahdotonta.
Itse sain muuttaessani ottaa keittiön pöydän ja tuolit. Kaikki muu jäi exälle, myös lasten kalusteet, jotka ex myi. Minun piti hommata kaikki uusiksi. Eli toisin sanoen ahneempi voi tehdä mitä huvittaa.
Mutta ei kai ahneemman ole pakko antaa tehdä mitä huvittaa? Lisäyksenä tapaukseen vielä, että vuokra-asunnossa asuvalla ei ole näille välineille käyttöä, koska ne on siellä tarjolla jo ennestään.
Irtaimiston jaosta on kyllä pääpiirteissään muutoin jo sovittu, mutta tämä yhteiselle kiinteistölle tarpeellinen irtain jäi sopimatta. Sopuratkaisuun pääsemistä pidän mahdottomana, ja siksi minua kiinnostaakin, että mitenkähän tämä asia on lain valossa tulkittava.
Jos jollain on kokemusta asiasta niin vastailkaa ihmeessä.
Aikoinaan sovimme exän kanssa, että kumpikin ottaa, mitä on huusholliin hankkinut - ja kun hankintoihini kuului mm iso kasa (uusia) mattoja, pesukone ja huonekaluja, joista tiesin, etten tule tarvitsemaan, kysyin exältä, tehdäänkö "vaihtareita" tai haluaako hän käypään hintaan ostaa minulta ne? Tuolla tavalla mentiin ja hyvä tuli.
Pakko siis ei ole kiinteistön hoidon kannalta välttämättömiä "läpi käsiensä" päästää, vaan kauppaa kannattaa käydä. Ja jossei toinen halua kauppoja tehdä, ostakoon sitten uudet.
Joopa- joo...
Kyllähän sitä aina uutta tavaraa saa - ei kai se trimmerin ja ruohonleikkurin osto nyt niin ylivoimaista ole?!
Mitäpä jos koettaisitte laskeskella tavaroiden rahallista arvoa, että siinä suhteessa homma menisi about 50/50.
Olemme eroamassa, ja miehelläni on runsaasti omaisuutta rahana, osakkeina ja asuntoina. Minulla on hieman käteissäästöjä, muttei muuta omaisuutta.
Olen aikanaan jnyt kotiin 10 vuodeksi ja kasvattanut meidän 4 lasta.
Olemme tehneet avioehtosopimuksen, jolla on poistettu molempien avio-oikeus toisen omaisuuteen. Jäänkö ilman asuntoa ja rahaa, kun eroamme? Olemme eroamassa,koska ole löytänyt uuden miehen ja tämä tuli julki tänä kesänä.
Avioehdon voi aina riitauttaa jos se on kohtuuton ja kyllä miehsi joutuu maksamaan taasinkoa niilta vuosilta jolloin kotna olit lapsia hoitamassa mutta oikeuteen joudut menemään jos suosilla ei maksa mitään ja se siitä. Miksi olet avioehdon tehnyt tai miksi kaikki omaisuus on miehn nimissä ja ainakin asunnot pitäsi avioliitossakin laittaa kummankin nimiin ja nyt sinä olet tehnyt imaiseksi niitä kotitöitä kun hoidit alspianne 10v kotirouvana.