Ärsyttää kun toinen vanhemmista (toinen kuollut) ei luota ollenkaan. Pitää ihan lapsena vielä, vaikka olen lähempänä kolmeakymmentä oleva mies.
Onko se niin vaikeeta luottaa... Tuntee ittensä ihan nollaksi.
Ois se mukava joskus kuulla, että "kyllä sä pystyt/mä luotan suhun". Enpä muista kuulleeni tuommosia lauseita, tai ylipäätään mitään kehuja, jos elämäni varrella on onnistumisia tullut. Luuli työtäni joksikin pikku "sipistelyksi" vaikka on todella, todella kaukana semmosesta.
Muutenkin, sama mitä teen, niin pidetään vähäpätösenä.
Heti ollaan neuvomassa miten joku asia tehdään, kysymättä mun mielipidettä.
En tiiä, jotenkin pännii tommonen lapsena pitäminen ja kun ei luoteta...
Muita kohtalotovereita?
Onko se niin vaikeeta luottaa... Tuntee ittensä ihan nollaksi.
Ois se mukava joskus kuulla, että "kyllä sä pystyt/mä luotan suhun". Enpä muista kuulleeni tuommosia lauseita, tai ylipäätään mitään kehuja, jos elämäni varrella on onnistumisia tullut. Luuli työtäni joksikin pikku "sipistelyksi" vaikka on todella, todella kaukana semmosesta.
Muutenkin, sama mitä teen, niin pidetään vähäpätösenä.
Heti ollaan neuvomassa miten joku asia tehdään, kysymättä mun mielipidettä.
En tiiä, jotenkin pännii tommonen lapsena pitäminen ja kun ei luoteta...
Muita kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoppa kerrankin ihan suoraan vanhemmallesi että tuollainen vähättely on ihan hanurista ja jos se ei lopu niin en viitti viettää äikaansa hänen kanssaan ollenkaa jos tuo vähättely ei lopu ja niin helppoa se on.
laita välit poikki lopullisesti ja elä omaa elämääsi. itse olen tehnyt elämäni suurimman virheen pitämällä yhteyttä omiin vanhempiini enkä enää osaa paeta.
Koskaan ei ole liian myöhäistä "paeta". Sen voi tehdä vähin ääni, huomaavaisesti ja hiljalleen. Etääntyy muka "kiireiden" ja muun kautta. Muuttaa kauemmas. Miettii joka ratkaisussa että haluanko nimenomaan minä tätä, enkä tee tätä sen takia että vanhempani varmaan arvostaisivat tätä, tai että onko tämä minun itseni mielestä se paras ratkaisu minulle/meidän perheelle, eikä niin että mitä vanhempani tässä tilanteessa tekisivät tai mitähän ne ajattelevat jos teen niin tai niin. tuntuu että sydän revitään irti kun katkaisee välit narsistiin, mutta kun aikaa kuluu, niin alkaakin tuntua siltä että on vasta löytänyt sydämensä takaisin, ja että se minkä luuli olevan sydän, olikin jäätynyt mötikkä jonka pelkäsi murenevan jos katkaisee välit narsistiin. Aloita narsistista etääntyminen heti tänään, tsemppiä!
Asuthan omillasi? Vanhemmat - varsinkaan äidit! - eivät välttis tajua lapsen aikuistuneen, jos hän ei muuta omilleen.
Tiedän, että joidenkin sukujen tai perheiden perinteeseen kuuluu tyypillisesti omien lasten vähättely ja muiden kehuminen, oli syytä tai ei.
Sano suoraan, että et yhtään tykkää tuollaisesta vähättelystä ja mollaamisesta. Ei sillä tavalla tehdä toista ihmistä kohtaan! Voit myös pistää vanhempasi vähän miettimään asioita kysymällä, että ovatko he mielestään kasvattaneet sinut niin, ettei sinusta muka ole mihinkään.
Jonkinlainen irtiotto on nyt kyllä paikallaan ennen kuin välit tulehtuvat pahemmin. Tuskinpa haluat ainoan vanhempasi kanssa riidoissakaan olla tai kokonaan katkaista välejä. Toivottavasti hän älyää muuttaa käytöstään, ettei sinun oman itsesi suojelemiseksi tarvitse katkaista kanssakäymistä kokonaan!
Joo olen jo monia vuosi asunu omillani, eri kaupungissa kaikenlisäks asun. No just tuo vituttaa, kun muka " minusta ei ole mihinkään ".
Ei nyt suoraan sano noin, mutta ei ole vaikea lukea rivien välistä.
Joskus älytön kiukku ja syke nousee, mutta silti saan itteni rauhottumaan ja en sit sano mitään. Pitäisi kyllä sanoa, että en oo mikään pentu enää/osaan minäkin.
Joo täällä sama. Toinen vanhempani tietää minun ammattialastani mielestään paljon enemmän kuin minä, riippumatta siitä että minulla on alalle koulutus, hänellä ei, olen ollut kymmenen vuotta alalla töissä, hänellä kiinnostus samoihin juttuihin on harrastuksen kautta. Työni on hänestä selvästikin samalla tavalla jotain vähäpätöistä "sipistelyä". Ei tajua että olen urallani edennyt ihan huomattavaan asemaan vastuineen päivineen ja että teen työni aivan hyvin, enkä tarvitse neuvoja siinä. En myöskään muista koskaan kuulleni lausetta "kyllä sä pystyt/mä luotan suhun". Sanoisin että narsisti on tuo sinun vanhempas. "Onnittelut" ja toivottavasti pääset irti, elämä paranee.