Elämä maistuu kuivalta

Mun mielestä elämästä tekee kurjinta työssäkäynti, olenko ainut jonka mielestä on masentavaa ja ahdistavaa se, että joka arkiaamu on oltava tietyssä paikassa 8h.

Et ainut ole, minä en ole koskaan ollut töissä. En yksinkertaisesti kykene siihen. Eihän tässä ankeassa kylmässä, pimeässä maassa jossa ei saa naistakaan jaksa mitään töitä tehdä eikä niitä nykyään ole tarjollakaan.

Näinhän se on itsekin nuristava, että vituttaahan se, että elämä on käytännössä pelkkää rutiinia ilman ihmeellisempää vaihtelua. Helpompaa olisi vain tyytyä kohtaloonsa, mutta, kun ei... Ja ennenkuin joku tulee sanomaan, että miksi ei tee asialle mitään niin on se sanottava, että liikaa rajoittavia tekijöitä.

Vituttaako työ? Vituttaa, mutta ei sitä noin vain vaihdeta, kun hyvä että pysyy edes tämä työ seuraavan puoli vuotta.

Tympiikö tämä tuppukylä? Kyllä, mutta liekö se ruoho yhtään vihreämpää aidan toisella puolen.

Oletko väärällä alalla ja onko palkka liian pieni? Näinkin voisi sanoa, alan vaihto olisi heti kolme vuotta lisää koulua valtion tuilla millä ei saa kuin pari pussia makaroonia ja mukavaa huomata kolmantena vuonna, että ei se tämäkään miellytä.

Onko arki tylsää puurtamista? On, uusia harrastuksia vaikea edes kuvitella sopuhintaan puhumattakaan, että vuorotöissä olisi aikaakaan niille.

Kyllästynyt elämään yksin? En sinänsä, mutta ei se naisseura pahitteeksikaan olisi, mutta mistäpä niitäkin tempaisee jotka eivät heti ole häitä suunnittelemassa.

Juotko liikaa ja miksi? Juon, koska viikonloput yksin ahdistaa muutenkin ja jos jotain ohjelmaa on niin sekin on hyvin paljolti viinalla läträämistä.

Tässä nyt pari esimerkkiä miksi elämän suunnan muuttaminen ei ole mikään sormia napsauttamalla suoritettu taikatemppu.

Juon niin paljon, koska en saa pimppaa!

Elämä ilman pimppaa ei ole mitään. Sama tappaa itsensä kun ei jaksa enää edes ryypätä ja runkata.

Käyn töissä jotta saisin rahaa ostaa pimppiä maksullisilta opiskelja naisilta.