jännittää liikaa

Itelle on kans tullu samanlaisii tuntemuksii ja sit ku niit pyörittää omassa päässä nii ei meinaa oikee olla läsnä siin hetkes. Ite oon ainaki tehny sillee, että oon vaa antanu tulla kaikkien tunteiden. Vaikka maha pitää metelii nii ei se siitä luultavasti välitä, jos ees huomaa sitä ollenkaa. Sitä jotenki vaa pitää noit tosi isoina asioina vaik ei niil loppupeleis oo mitää merkitystä.

Jännittäminen on esteenä sinun ja elämisen välillä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä, eikä sitä voi elää ilman että ottaa riskejä. Jos ei ota riskejä, ei elä. Haluatko antaa jännittämisesi estää sinua kokemasta elämää? Älä ota itseäsi liian vakavasti, olemme kaikki vain ihmisiä, ja jokaisen maha murisee ja päästelee ääniä joskus, jokainen pieree ja röyhtäilee. Jos niin vahingossa käy, se on vaan elämää, ja jos toinen ei ymmärrä niin hänen pitäisi hankkia vaimokseen barbara-nukke oikean ihmisen sijaan. :D Ajan kuluminen parisuhteessa myös auttaa, kun toinen tulee tutummaksi ja turvallisemmaksi.

hanki itsetunto ennenkuin mokaat koko suhteen

jos sä oot nus.sinut sen kaa niin kyllä sun pitäis pystyy olla sen vieressäkin.

Ala kehittää esiintymistäsi toisten seurassa.
Kansanopistoissa on tarjolla esiintymistaito, -teatterikursseja ym. vastaavia, nyt syksyllä kannattaa tutustua valikoimiin.
Myös muut harrastekurssit voivat antaa tarvittavaa itsevarmuutta.
Meditaatio, rentoutumiskurssit myös avuksi, että opit hengittämään oikein.
Paniikkisi voi suureksi osaksi johtua väärin hengittämisestä.

Mitä enemmän liehut ihmisten kanssa, avaat suusi ja esität mielipiteitäsi, sen vähemmän jännität.
Tarkkailet itseäsi liikaa toisten/toisen seurassa. Koeta unohtaa oma olemuksesi ja keskity enemmän ASIOIHIN tai toisen kuuntelemiseen aidosti, syventyneenä.
Sosiaalista lahjakkuutta voi opetella, se ei ole monellakaan synnynnäistä.

Seksiä harrastettiin kännissä. Selvinpäin en uskaltanut sitä uudestaan tehdä ja toinen ehti jo turhautuun. Minkä kyllä ymmärrän täysin. En osaa ottaa rennosti ja antaa vaan olla. Jännitän ihan liikaa. Ja kauan siinä sitten menee ennen kun tuntee olonsa toisen seurassa rennomaksi? Päätin juuri yli kolmen vuoden suhteen joten siitä ei ole kiinni ettenkö olisi kyseisessä tilanteessa ennen ollut. Voiko olla mahdollista että välitän tästä ihmisestä liikaa ja siksi tulee kauheet paineet siitä mitässanoo ja tekee? En tahdo ajaa tätä ihmistä pois. Ja se itsetunnon hankkiminen ei ole ihan niin helppoa. Sitä on yritetty monta vuotta työstää mutta lähinnä alaspäin ollaan menossa.

Haluaisin puhua hänelle miltä musta tuntuu mutta pelkään sen ajavan hänet pois. Ja sekin pelko on varmasti turha. Entisestä erosta on jo aikaa ja se käsitelty. Miksi sitä pitää pelätä että nolaa itsensä. Kai sitä pitää yrttää puhua ja ottaa riski miten toinen reakoi.