Olen elänyt ahdistavassa parisuhteessa kai jo liian kauan, koska minulle ei enää ole selvää, mikä on ns. normaalia ja mikä on tahallista loukkaamista parisuhdekeskustelun varjossa. Onko ihan yleistä, että mies toteaa naisen olevan aivan huono ja passiivinen sängyssä tai ehdottaa kaljapäissään 3:n osapuolen tuomista mukaan? Seuraavina viikkoina sama mies on tyytymätön, ettei nainen ole kiinnostunut seksistä häneen kanssaan...ja nainen ihmettelee, miksi mies haluaa sitä surkeaa seksiä sittenkin. Samoin mies katsoo oikeudekseen vihapäissään todeta saavansa saman 100 eurolla muualta. Onko paljonkin miehiä, jotka vihaisina olleessaan tunkevat erektiota nukkuvan naisen selkään tai lonkkaan? voin kertoa että se on hyvin ikävä tapa herätä aamulla.
Onko siis niin, että parisuhdekriisin keskusteluun kuuluu, että saa sanoa ihan kaiken mitä mieleen tulee ja vastapuolen pitää unohtaa nämä kiihtyneessä mielentilassa sanotut asiat. Entä viittaukset Bulevardilla tapahtuneeseen perhesurmaan, onko muillakin miehiä, jotka ottavat esiin iltalehtien perhesurmat keskusteluvaihtoehoina kun nainen esittää toivomuksen puhua tulevaisuudesta ja eri vaihtoehdoista perheen tulevaisuuden ja asumisjärjestelyjen suhteen.
Onko siis niin, että parisuhdekriisin keskusteluun kuuluu, että saa sanoa ihan kaiken mitä mieleen tulee ja vastapuolen pitää unohtaa nämä kiihtyneessä mielentilassa sanotut asiat. Entä viittaukset Bulevardilla tapahtuneeseen perhesurmaan, onko muillakin miehiä, jotka ottavat esiin iltalehtien perhesurmat keskusteluvaihtoehoina kun nainen esittää toivomuksen puhua tulevaisuudesta ja eri vaihtoehdoista perheen tulevaisuuden ja asumisjärjestelyjen suhteen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sulla on pas-ka mies. Eroa.
Kyllä sinulla on hämärtynyt sen tajuaminen, mikä on hyvä parisuhde ja mikä huono. Hyvä merkki on se, että alat nyt tuntea voivasi huonosti tuollaisessa parisuhteessa, jossa ilmeisesti kumpikaan ei tiedä paremmasta.
Ota askelia kohti terveellistä itsesi, ja toisen kohtelemista. Jos toinen ei ole kiinnostunut, prosessi etenee itsestään omien edistysaskeleittesi myötä.
Ehkä sinulle tuollainen kohtelu tuntuu normaalilta? Johtuneeko lapsuuden kokemuksistasi? Ehkä kumppanillesi naisen ikävä kohteleminen tuntuu tutulta? Opittua?
Hae vastauksiasi itsestäsi. Kun olet niitä löytänyt, lähde suhteesta pois. Vasta kun saat vastaukset omaan käytökseesi (pidät huonoa kohtelua rakkautena), muutoin tämä ongelma seuraa sinua seuraavaankin parisuhteeseesi.
Ei kenekään pidä tuollaisia kommentteja kuunnella, olipa puoliso kännissä tai selvinpäin. Pidä nyt huolta itsestäsi ja lähde vaikka turvakotiin, jos mies alkaa heittää enemmän noita perhesurma-juttuja. Kyllä ne puheet kuitenkin jotain kertoo, mitä siellä päässä liikkuu. Ja varsinkin tuo seksillä painostaminen ja uhkailu on kyllä vihonviimeistä!
Älä anna miehen lannistaa itseäsi. Puhu hänelle avoimesti, että tunnet näin. Jos sekään ei auta, niin hae apua. En halua kehottaa ketään eroamaan, mutta jos turvallisuus on uhattuna, niin se on ainoa vaihtoehto.
Tsemppiä ja halauksia!
Toisen tahallinen loukkaaminen ja satuttaminen sanoilla tai fyysisesti EI OLE OIKEIN!
Itseäni on auttanut, kun puntaroin OMAA käytöstäni ja kun EN hauku, EN nimittele, EN kiroa, EN uhkaile, ENkä käy käsiksi, niin vika on silloin siinä, joka niin huonosti käyttäytyy!!!
Olkoonkin, että minun syykseni KAIKKI laittaa!
En koe tekeväni mitään sellaista, josta minua syytetään ja haukutaan (esim huoraksi, sillä vuosikymmeniä olen ollut uskollinen!!!), siksi katson, että hän saa kyllä ihan itse pitää syyt niskassaan, vaikka en sanokaan sitä ääneen!
Kun olen tämän tiedostanut, että SYY ON SIINÄ, JOKA VÄÄRIN TEKEE, ei minulla ole ollut itsetuntoni kanssa ongelmia, en ole ottanut kannettavakseni sellaista syyttelyä, mikä ei oikeasti minulle kuulu. Kun mies herjaa ja syyttää, olen täysin tyynesti hiljaa, koska näen, että ongelma on HÄNELLÄ, ei minulla! Hän on jopa niin pitkälle mennyt syyttelyssään, että vieressäni seisten huusi, että nyt tilaat ITSELLESI ajan terapiaan! Tilasin ja olin kiitollinen, että SAIN KESKUSTELLA ammatti-ihmisen kanssa!!! Siitäkin tuli sanomista, että valehtelen siellä!!! Ja soittoja terapeutilleni, että "se nainen on mielenvikainen, yrittäkää ottaa siltä ne luulot pois päästä!" Terapeuttini sanoi, että mies ei ole ammattihenkilö tekemään diagnooseja, eikä silloin pidä uskoa, mitä hän yrittää tolkuttaa minulle ("sä oot sairas, mielisairas, sekopää, skitso, ..")!
Mies ei kohtele seksuaalisesti huonosti, päinvastoin. Enkä käytä seksiä häntä vastaan, siksi ilmeisesti se puoli toimii parhaiten! Minun ei tarvitse tehdä väärin, vaikka toinen tekisikin! Voin hyvin nauttia siitä, että seksi ainakin on ok! Hän ei ole ehdotellut kolmatta mukaan, mutta on kyllä loukannut minua sanomalla, että "h-ratkin on parempia kuin sä", ja tarkoittanut siis ihmisinä (ja tämän myös ymmärsin näin).
Ei ole ihme, että luottamuspulaa on. Mies asettuu aina muiden puolelle, jopa h-rien, jos esim sanon, että minua loukkaa p-rnokapakat ja naisten alistaminen seksuaalisesti. Tämän sanoessani olenkin sitten sairaalloisen mustasukkainen!!! Olen sanonut, että minua ei saa MIKÄÄN hyväksymään väärää seksiä, ja että minulla ON oikea asenne tavallisena naisena ja saan pitää siitä kiinni! Mietin kyllä joskus, MIKSI mies puolustaa horoja ja minua haukkuu! Varsinkin, kun hänellä ei ole seksitoimissamme valittamista, enemmänkin päinvastoin. Oma syyllisyyskö laittaa haukkumaan? En tiedä, eikä ole sekään mun asia! Jos kokee syyllisyyttä, selvittäköön itse asiat!
Jokainen on vastuussa VAIN OMISTA teoistaan ja sanoistaan!
Tämä vapauttaa toisen syytöksistä!
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on toinen nainen... Miten ihmeessä katselet tuollaista miestä. Hän ei ilmeisesti kunnioita ja rakasta sinua?
Huhhuh! Enpä ole aikoihin kuullut tällaisesta parisuhteesta! Anteeksi, kun sanon näin, mutta teidän parisuhteenne on loistava esimerkki siitä, millainen rakastava parisuhde ei ole. Miten ihmeessä olet jäänyt tuollaiseen suhteeseen?
Jos minulle kommentoit, nimimerkki tuleva ex-vaimo, niin näin olen ajatellut, että ei kunnioita, ainakaan aina. On parempia aikoja, mutta hirveitäkin välillä. Minusta hän on hyvin itsekeskeinen, oman nautinnonhaluinen ja pitää minua omasta elämästään kauempana. Hän jää kiinni pikku vilpistelyistäkin.
Eikä pelkästään vain jätä kunnioittamatta. Tuollainen käytös kertoo välinpitämättömyydestä. Yhdyn "tuleva ex-vaimo"n mietteisiin, että tuo kuulostaa siltä, että miehelläsi on toinen nainen. Onko hän sairaalloisen mustasukkainenkin?
Miksi annat miehesi, jonka pitäisi rakastaa sinua, kutsua sinua huoraksi?
Eli periaatteessa kumpikin teistä elää jo omaa elämää. Jos mies pitää omasta elämästä kauempana ja on jäänyt kiinni pikku vilpistelyistäkin... kuulostaa niiiin tutulta. Tekstistäsi tuli ex-mieheni mieleen. Ihmettelen vain sitä, mitä tekosyitä käytät jäädessäsi tuollaiseen suhteeseen? Minä käytin lapsia ja yksinäisyyden pelkoa. Kunnes nekään valheet eivät sitten lopulta menneet itselleni läpi.
"En koe tekeväni mitään sellaista, josta minua syytetään ja haukutaan (esim huoraksi, sillä vuosikymmeniä olen ollut uskollinen!!!), siksi katson, että hän saa kyllä ihan itse pitää syyt niskassaan, vaikka en sanokaan sitä ääneen! "
Tämähän kertoo vain sen, että otat henkisen väkivallan vastaan hiljaisesti. Turha myöskään sanoa, että huorittelu ei vaikuta itsetuntoosi, kyllä ne sanat jäävät alitajuntaan. Ja itse hiljaa olemalla kostat jokatapauksessa miehen sanat. Et halua ilmeisesti tilanteen edes muuttuvan?
Toivottavasti terapeuttisi löytää syyn siihen, miksi alistut tuollaiseen suhteeseen...
Välinpitämätön ... jonka pitäisi rakastaa ... annat kohdella huonosti. Avainsanoja. Hän ei juurikaan välitä, miten voin, kunhan vain siitä kukaan ei saa käsitystä, että voisin huonosti hänen takiaan. En voi itkeä, se on hänelle osoitus, että hänen takiaan itken, ja sillon alkaa huuto. Ei ole olkapäätä, jota vasten itkisin. Kerran itkin täysin muun asian takia ja kun hän tuli siihen paikalle enkä HETI kertonut, mitä itken, alkoi hirveä huuto ja mun syyllistäminen, kun varmaan luuli, että hänen takiaan itkin! Sillon en edes halunnut kertoa, annon vain huutaa ja ajattelin, että nyt sen näen, että ei todellakaan ole MUN syy, että hän käyttäytyy oikeasti väärin. Myöhemmin kerroin, miksi itkin, mutta en tiedä, ymmärsikö itse toimineensa väärin. Voin vain kuvitella, että moni muu olisi varmasti hävennyt ja oikeasti pyytänyt anteeksi. Mieheni ei alennu sellaiseen, ellei hänen oma "julkisivunsa" siitä hyödy!
Ap, Sinulla on vaikeaa. Niin on minullakin. Emmekä ole ainoat. Moni teistä muista on selvinnyt tällaisista. Kaikille ero ei ole ratkaisu, vaan lisäongelma. Itselläni ikää jo niin paljon, eikä kannata repiä elämää täysin palasiksi. Jos on oikeasti vaikeaakin, niin on myös paljon hyvää, jopa siinä ihmisessä, joka tuottaa paljon surua.
Niin, onko sellainen mustasukkainen, joka raivotessaan muistuttaa 40 vuotta sitten tapahtuneista, vaikka itse oli silloin samanlainen? Tästä se huorittelu johtuu. Ei vain näe itseään. Asialla, joka on perinpohjin selvitetty, hän voi syyttää. Häntä ei voi. Hän onkin mies. En tiedä, onko toinen, joskus sanonut niin "lähellä", että haluaa sen alueen liitossa pitää puhtaana, että hyvin vaikea on muuta uskoa. Joskis taas kaikki uskottomuuden merkit, mitä esim netistä voi lukea, voin havaita hänessä. Silti en ole ollenkaan varma. Niitä mrrkkejä voi löytyä ilman uskottomuuttakin. Esim kännykän räplääminen ja salaaminen. Minäkin teen niin, enkä todellakaan ole uskoton. Kirjoitan (monille palstoille, esim lemmikkieläimistä yms), enkä halua kenenkään katselevan puhelintani ja henk.koht. viestejäni (lasten, sisarteni, ...!). Minäkin tykkään kauniista vaatteista ja laitan peilin edessä hiukseni, mutta en muiden miesten takia. Samon voi toimia mies. Ja kuitenkn tuollaisista asioista tulkitaan uskottomuutta. Ja voidaan tehdä virhearvioita. Hetkeäkään en epäile, etteikö mies kelpaisi muille! Ihannemies, jos ei tunne syvemmin!!! Harva nainen kuitenkaan jäisi, kuten minä olen jäänyt. Onhan se outoa, että rakastaa sellaista, joka kohtelee jopa järkyttävällä tavalla. Joskus. Joskus taas pitää kuin kukkaa kämmenellä. Sellainenkin syö vomia, kun ei tiedä, mikä se oikea totuus on!
Kuulostaa siltä, että rakastat teidän yhteisiä vuosianne, en sanoisi niinkään miestä, joka hän on nykyisin. Mies tekee varmaan samoin. Näin päättelisin tekstisi pohjalta. Elämä on voimia vievää, kun on pelkästään suurta draamaa tai ollaan ylionnellisia. Sellainen parisuhde ei ole terve. Toiseen tulee voida tukeutua silloin kun haluaa ja toisen edessä pitää pystyä itkemään. Ilm, että tulee siitä "tuomituksi". Anteeksi, mutta minua kuvottaa miehesi toiminta. Harvoin noin itsekkäisiin tyyppeihin törmää.
Mietin tuossa hetken, että jos olisit nuori, sinun kannattaisi etsiä uusi mies/olla yksin kuin tuollaisessa suhteessa, mutta sitten mietin, että jos sinulla on jo ikää... niin kannattaako... Sitten ajattelin, että ei koskaan ole liian myöhäistä tuntea itseänsä onnelliseksi ja olla sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa. Minun mieheni tekee niin, enkä voi kuvitellakaan haluavani toisenlaista suhdetta enää. Edellinen pitkä parisuhteeni oli samanlainen kuin sinulla.
Minä olin tuollaisessa suhteessa 9vuotta.. Oma vakaumus oli että kun kerran naimisiin menen niin siinä pysyn, tapahtukoon mitä tahansa.. KUNNES aloin voida niin huonosti että oli fyysisesti kipeä jatkuvasti... Sillon alkoi ero prosessi.. SEN jälkeen on mennyt kolme vuotta, edelleenkin on kaikki mun syytä. Itsetunto tipotiessään jne...
Hienoa, että uskalsit tehdä oikean päätöksen. Kenenkään ei tarvitse kärsiä parisuhteen vuoksi! Parisuhteen pitää olla positiivinen lisäys omaan elämään, eikä se saa tehdä jatkuvasti onnettomaksi! Keskity nyt omaan hyvään oloosi ja anna negatiivisten ihmisten jäädä elämäsi ulkopuolelle! :)
Ap, ei todellakaan saa sanoa kaikkea mitä mieleen juolahtaa riidankaan aikana. Omakohtaisesti voin sanoa että kaikenmaailman huorittelu, ämmittely jne. kertoo vain ja ainoastaan välinpitämättömyydestä ja rakkauden puutteesta puolisoa kohtaan. Hänelle, sinun tunteillasi ei ole mitään väliä, vaikka anteeksi pyytäisikin. Teet itsellesi palveluksen jos heität tuonkaltaisen miehen ulos.
Ap. vastaa, että perhepaketti pysyi koossa niin kauan kuin mies sai pitää päänsä, lasten kasvaessa alkoi näkyä ettei kestä vastustusta hyvin.
Niin kauan kun ei keskustella, arki sujuu ja lapset hoidetaan. Keskustelu ei suju, haluaa itse valita mistä puhutaan ja vaimon omat jutut ja itsenäistyminen ovat iso ongelma. Miehen mielestä hän on nyt mallikelpoinen, vaimon halu poistua kuviosta on ainoa ongelma. Ei huorittele, toteaa vain että naisia saa baarista ja rahalla. Aiemmin jopa vältteli seksiä, nyt se kelpaisi mutta vaimo menee karkuun kosketusta.
Ymmärrän täysin, en minäkään pystyisi koskemaan tuollaista miestä.