Onko täällä useampiakin pareja, jotka avoliitossa jakavat kaiken kulun todellakin puoliksi? Tunnen muutaman tämmöisen parin ja ihmettelen kovasti. Ystävä pariskunta esim. asunut useamman vuoden yhdessä, mutta ostavat jääkaappiin omat ruokansa. Myös ravintolassa tilataan laskut erikseen. KAIKKI maksetaan siis erikseen ja jos toinen on joskus maksanut liikaa, niin toinen muistuttaa siitä seuraavalla kerralla.
Toinen pariskunta taas lainailee toisilleen rahaa jos toisella ei sillä hetkellä satu olemaan. Siis ihanko totta, että avoliitossa elävät LAINAILEVAT toisilleen rahaa ja vielä vaativat takaisinmaksua?
Tunnen itseni erittäin onnekkaaksi, että olen saanut parisuhteen, jossa raha ei ole ikinä ollut tärkeä. Se maksaa, jolla sillä hetkellä on rahaa. Rahaa myös annetaan toiselle jos on tarvetta, minkäänlaista kirjaa ei siitä pidetä. Tietenkin omat hankinnat yleensä erikseen, mutta meillä aika usein myös menee niin, että jos ollaan yhdessä vaateostoksilla ostamassa kummallekin vaatteita, niin ainoastaan toinen maksaa koko setin, ei ruveta mitään "Tää on sun ja tää on mun" leikkiä vetämään.
Rakkaan mieheni sanoin kun halusin maksaa oman matkani "Eikö se nyt ole se ja sama, maksanko mä vai sä? Yhdessähän me sinne kuitenkin lähdetään."
Toinen pariskunta taas lainailee toisilleen rahaa jos toisella ei sillä hetkellä satu olemaan. Siis ihanko totta, että avoliitossa elävät LAINAILEVAT toisilleen rahaa ja vielä vaativat takaisinmaksua?
Tunnen itseni erittäin onnekkaaksi, että olen saanut parisuhteen, jossa raha ei ole ikinä ollut tärkeä. Se maksaa, jolla sillä hetkellä on rahaa. Rahaa myös annetaan toiselle jos on tarvetta, minkäänlaista kirjaa ei siitä pidetä. Tietenkin omat hankinnat yleensä erikseen, mutta meillä aika usein myös menee niin, että jos ollaan yhdessä vaateostoksilla ostamassa kummallekin vaatteita, niin ainoastaan toinen maksaa koko setin, ei ruveta mitään "Tää on sun ja tää on mun" leikkiä vetämään.
Rakkaan mieheni sanoin kun halusin maksaa oman matkani "Eikö se nyt ole se ja sama, maksanko mä vai sä? Yhdessähän me sinne kuitenkin lähdetään."
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuinka ihmeessä sellainen kulujen laskeminen on mahdollista. Ja miksi? Ehkä tällaiset parit varautuvat koko ajan mahdolliseen eroon ja omaisuuden jakoon. Meillä ei lasketa, kuka maksaa, eikä ole myöskään riitoja rahasta. Onhan talous yhteinen ja elämä kaikkine kuluineen yhteistä myös. Tämä tietysti perustuu ajatukseen että yhdessä myös pysytään tulevaisuudessakin.
typeräähän se on jos toisella menee asioihin enemmän rahaa kuin toisella... ihmisillä kun on niitä OMIAKIN menoja. se oma elämä kun ei lopu seurustellessa
juurikin tuollaisen ihmisen mielipide, joka hyötyy rahallisesti kumppanistaan
Lifemocker on hyvä esimerkki niistä ihmisistä jotka parisuhteessa ollessaan ajattelevat ensimmäisenä mahdollista eroa.. Mikäli lifemockerilla on edes mitään parisuhdetta :P
molempien osallistuminen parisuhteeseen TASA-VERTAISESTI on nimenomaan sitä KUMPPANUUTTA
varmastikkin tämä on suuri juttu teille ketkä näkevät vain parisuhteen hyötymisen kannalta
Tähän ei taas voi kuin kommentoida että meitä ihmisiä on moneen junaan.
Kun olimme nykyisen vaimoni kanssa avoliitossa vielä, teimme yhdessä päätöksen että pakolliset menot hoidetaan sen tililtä jolla sattuu rahaa olemaan silloin. Juu, on molemmilla myös omaa rahaa, mutta ainakaan itse en kokenut sitä niin isona asiana etten voisi puolisoa auttaa tarpeen mukaan myös tässä asiassa. Yhdessä sitä kuitenkin yritetään elää.
Melkein sanoisin että jos vuosien avoliiton jälkeen edelleen joka laskusta jokainen maksaa vain oman osansa on suhteessa jotain pielessä. Liekö jämähtänyt tilaan jossa ollaan yhdessä ihan vaan mukavuus syistä, ei tarvitse etsiskellä sitä sänkyseuraa baarista tai jotain...
Tämä tietysti vain minun mielipiteeni.
Nykyään olen vaimoni kanssa onnellisesti naimisissa ja rahasta meillä ei tapella, muista asioista joskus kylläkin. :P Pakolliset menot hoidetaan päältä kun rahaa tulee ja lopuista sitten katsotaan tarpeen mukaan...
"Melkein sanoisin että jos vuosien avoliiton jälkeen edelleen joka laskusta jokainen maksaa vain oman osansa on suhteessa jotain pielessä."
melkein sanoisin, että jos vuosien avoliiton jälkeen toinen maksaa menoja enemmän kuin toinen niin jotain on pielessä
"Melkein sanoisin että jos vuosien avoliiton jälkeen edelleen joka laskusta jokainen maksaa vain oman osansa on suhteessa jotain pielessä. Liekö jämähtänyt tilaan jossa ollaan yhdessä ihan vaan mukavuus syistä, ei tarvitse etsiskellä sitä sänkyseuraa baarista tai jotain..."
Todella vahvaa yleistystä sulta. Minä ja mun avomies oltu avoliitossa kohta kolmisen vuotta ja edelleenkin kaikki yhteiset laskut menee puoliksi (ruoat, nettilaskut jne.) Yhdessä oltu kauemmin mitä avoliitossa ja rakkaus ei ole kadonnut minnekään.
On se kumma, kun teillä tehdään tällä tavoin niin totta kai sitten muidenkin suhteissa pitää toimia samalla tavalla... :)
Me jaetaan mieheni kanssa menot, mutta ok ei nyt sentään omia ruokia osteta. Meillä menojen tasajako johtuu siitä, että MINÄ en halua elää yhdenkään miehen siivellä. Toisaalta meillä kulutus ja tulot samaa luokkaa.
Sairasta laskea joka centtiä. Koko energia menee laskemiseen ettei vaan toinen pääse vähemmällä. Parempi laifmokkereiden pysyä yksinään.
Minunkin akka enne laski jooka penniun markka aikaan kun olin työtön ja minulla vähän rahaa. Joka kauppalaskusta velkaa kertyi.
Nyt minulla on kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin eukolla ja se haikailee takaisin vaan turhaan :-DDD
He ovat kämppiksiä jos aletaan nuppineulan päitä halkomaan laskujen suhteen.
aika naurettavia käsityksiä sinulla. puoliksi laittamisessa mitään euroja lasketa. suurinpiirtein kunhan menee tasan. mutta onhan se tietysti vaikea ymmärtää kun et ole koskaan tasa-arvoisessa suhteessa ollut.
minä seurustelen, kiitos kysymästä.
tässä toinen valopää joka ei eroita kumppanuutta kämppiksistä...hohhoijaa
http://ylilauta.org/satunnainen/21536307
Taisin sohaista ampiaispesää kommentillani. En toki tarkoittanut että meidän tapa olisi ainoa oikea. Meitä ihmisiä kun on moneen junaan ja osa jää laiturillekkin.
Meillä nyt raha asiat on ratkaistu noin. Molemmilla on omaakin rahaa ja loput käytetään yhteisiin hankintoihin. Mutta jos vien vaimoni tilipäivänä ulos syömään, en todellakaan ala niuhottaa kuka maksaa mitäkin. Hoidan laskun usein itse, joskus vaimoni. Mitään järkeä jakaa laskua kahtia kun yhdessä kerran eletään kuitenkin.
Minulle avoliitto oli aikaa jolloin tutustuttiin kunnolla toisiimme siinä mielessä joskos toisesta olisi kumppaniksi elämäntiellä. Kuin avioliitto muttei ihan... Lopulta menimme sitten naimisiin kun molemmat tulimme sihen tulokseen että toisen kanssa olisi mukava viettää loppuelämä.
En sano enkä suosittele meidän tapaamme elää muille. Se nyt vain sopii meille loistavasti. En sano että joku toinen tapa ei toimisi jollain toisella pariskunnalla. Meillä tuo toimii noin, rahasta ei tapella. Monesta muusta asiasta sitten joskus kyllä.
Meillä takana seurustelua vajaat kolme vuotta ja avopuolisoni muutti toiselta paikkakunnalta luokseni reilut puoli vuotta sitten.
Minulla on omakotitalo, jonka lainasta ja remonttikuluista vastaan yksin. Sähkö-, vesi-, ja jätehuoltomaksuista avoni maksaa puolet. Ruokamenot ovat menneet niin, että se joka käy, niin maksaa. Usein kuitenkin minun osuuteni on ollut kuukausittain näistä suurempi.
Mietinkin tässä, että pitäisikö avata yhteinen tili, josta esim. nuo ruokamenot maksettaisiin. Omat tuloni eivät ole juurikaan suuremmat, kuin kumppanini ja hänellähän ei ole juurikaan asumiskuluja. Toisaalta mielestäni olisi reilua, jos hän hoitaisi kaikki ruokakulut. Avokkini on vaan niin helposti loukkaantuvaa tyyppiä, että hieman hirvittää ottaa asiaa esille.
mitä kumppanuutta siinä on, että toinen elää siivellä?
kyllä menot tulee tasata niin, että molemmilla on yhtä suuri "kakku". jos tästä suuttuu, eikä tämä käy, niin eipä taida paljon sinusta välittää. etsii vaan elättäjää ja helppoa elämää.