Rahako tärkein?

Kuinka ihmeessä sellainen kulujen laskeminen on mahdollista. Ja miksi? Ehkä tällaiset parit varautuvat koko ajan mahdolliseen eroon ja omaisuuden jakoon. Meillä ei lasketa, kuka maksaa, eikä ole myöskään riitoja rahasta. Onhan talous yhteinen ja elämä kaikkine kuluineen yhteistä myös. Tämä tietysti perustuu ajatukseen että yhdessä myös pysytään tulevaisuudessakin.

juurikin tuollaisen ihmisen mielipide, joka hyötyy rahallisesti kumppanistaan

Tähän ei taas voi kuin kommentoida että meitä ihmisiä on moneen junaan.

Kun olimme nykyisen vaimoni kanssa avoliitossa vielä, teimme yhdessä päätöksen että pakolliset menot hoidetaan sen tililtä jolla sattuu rahaa olemaan silloin. Juu, on molemmilla myös omaa rahaa, mutta ainakaan itse en kokenut sitä niin isona asiana etten voisi puolisoa auttaa tarpeen mukaan myös tässä asiassa. Yhdessä sitä kuitenkin yritetään elää.

Melkein sanoisin että jos vuosien avoliiton jälkeen edelleen joka laskusta jokainen maksaa vain oman osansa on suhteessa jotain pielessä. Liekö jämähtänyt tilaan jossa ollaan yhdessä ihan vaan mukavuus syistä, ei tarvitse etsiskellä sitä sänkyseuraa baarista tai jotain...

Tämä tietysti vain minun mielipiteeni.

Nykyään olen vaimoni kanssa onnellisesti naimisissa ja rahasta meillä ei tapella, muista asioista joskus kylläkin. :P Pakolliset menot hoidetaan päältä kun rahaa tulee ja lopuista sitten katsotaan tarpeen mukaan...

Me jaetaan mieheni kanssa menot, mutta ok ei nyt sentään omia ruokia osteta. Meillä menojen tasajako johtuu siitä, että MINÄ en halua elää yhdenkään miehen siivellä. Toisaalta meillä kulutus ja tulot samaa luokkaa.

Sairasta laskea joka centtiä. Koko energia menee laskemiseen ettei vaan toinen pääse vähemmällä. Parempi laifmokkereiden pysyä yksinään.
Minunkin akka enne laski jooka penniun markka aikaan kun olin työtön ja minulla vähän rahaa. Joka kauppalaskusta velkaa kertyi.
Nyt minulla on kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin eukolla ja se haikailee takaisin vaan turhaan :-DDD

Taisin sohaista ampiaispesää kommentillani. En toki tarkoittanut että meidän tapa olisi ainoa oikea. Meitä ihmisiä kun on moneen junaan ja osa jää laiturillekkin.

Meillä nyt raha asiat on ratkaistu noin. Molemmilla on omaakin rahaa ja loput käytetään yhteisiin hankintoihin. Mutta jos vien vaimoni tilipäivänä ulos syömään, en todellakaan ala niuhottaa kuka maksaa mitäkin. Hoidan laskun usein itse, joskus vaimoni. Mitään järkeä jakaa laskua kahtia kun yhdessä kerran eletään kuitenkin.

Minulle avoliitto oli aikaa jolloin tutustuttiin kunnolla toisiimme siinä mielessä joskos toisesta olisi kumppaniksi elämäntiellä. Kuin avioliitto muttei ihan... Lopulta menimme sitten naimisiin kun molemmat tulimme sihen tulokseen että toisen kanssa olisi mukava viettää loppuelämä.

En sano enkä suosittele meidän tapaamme elää muille. Se nyt vain sopii meille loistavasti. En sano että joku toinen tapa ei toimisi jollain toisella pariskunnalla. Meillä tuo toimii noin, rahasta ei tapella. Monesta muusta asiasta sitten joskus kyllä.

Meillä takana seurustelua vajaat kolme vuotta ja avopuolisoni muutti toiselta paikkakunnalta luokseni reilut puoli vuotta sitten.
Minulla on omakotitalo, jonka lainasta ja remonttikuluista vastaan yksin. Sähkö-, vesi-, ja jätehuoltomaksuista avoni maksaa puolet. Ruokamenot ovat menneet niin, että se joka käy, niin maksaa. Usein kuitenkin minun osuuteni on ollut kuukausittain näistä suurempi.
Mietinkin tässä, että pitäisikö avata yhteinen tili, josta esim. nuo ruokamenot maksettaisiin. Omat tuloni eivät ole juurikaan suuremmat, kuin kumppanini ja hänellähän ei ole juurikaan asumiskuluja. Toisaalta mielestäni olisi reilua, jos hän hoitaisi kaikki ruokakulut. Avokkini on vaan niin helposti loukkaantuvaa tyyppiä, että hieman hirvittää ottaa asiaa esille.