olen 7 vuotta sitten joutunut kokemaan lapsuuden traumoja, ja kärsimään masennuksesta, siitä alkoi psykiatri rumpa joka on auttanut.
viimiset 4 vuotta ovat olleet hyviä ja olen valmistunu koulusta ja ollut töissä, harrastuksiakin on.
kuitenkin vuosi sitten tapahtui elämässä uusi traumaattinen kokemus ja sairastuin paniikkihäiriöön, tämä on kuitenkin niin vittumainen sairaus ja vieny voimat totaalisesti, olen pystyny töissä käymään enkä ole ollut ollenkaan sairaslomalla\työttömänä.
kuitenkin inhottaa joutua syömään lääkkeitä,ja pelkään etten koskaan pysty elämään lääkittömänä,itse murhaa olen ajatellut noin 7 vuotta sitten ja alkanu nyt 2013 miettimään uudestaan,en haudo tai suunnittele mitään,mutta se voisi olla paljon helpompaa olla kuollut.
minusta ei päällepäin näy että olisin henkisesti sairas,vaan olen töissä iloinen ja sosiaalinen mutta tuska on sisällä.
iso syy miksi en tee itsemurhaa on että uskon jumalaan kaikinpuolin, olisi siinä mielin väärin tappaa itseni sillä jumala on antanu elämän lahjaksi,ja täällä suomessa on paljon ihmisiä minunkin ikäisiäni jotka taistelevat kuolemaan johtavaa sairautta vastaan,olisi väärin tappaa itseni omasta halusta sillä ne sairaat antaisivat mitä vain parantuakseen...
Kuitenkin ikuinen kysymys merkki on se miksi??? miksi minä jouduin tämmöseen elämään 7 vuotta sitten,miksi just minä?
olen vasta 23 vuotias
viimiset 4 vuotta ovat olleet hyviä ja olen valmistunu koulusta ja ollut töissä, harrastuksiakin on.
kuitenkin vuosi sitten tapahtui elämässä uusi traumaattinen kokemus ja sairastuin paniikkihäiriöön, tämä on kuitenkin niin vittumainen sairaus ja vieny voimat totaalisesti, olen pystyny töissä käymään enkä ole ollut ollenkaan sairaslomalla\työttömänä.
kuitenkin inhottaa joutua syömään lääkkeitä,ja pelkään etten koskaan pysty elämään lääkittömänä,itse murhaa olen ajatellut noin 7 vuotta sitten ja alkanu nyt 2013 miettimään uudestaan,en haudo tai suunnittele mitään,mutta se voisi olla paljon helpompaa olla kuollut.
minusta ei päällepäin näy että olisin henkisesti sairas,vaan olen töissä iloinen ja sosiaalinen mutta tuska on sisällä.
iso syy miksi en tee itsemurhaa on että uskon jumalaan kaikinpuolin, olisi siinä mielin väärin tappaa itseni sillä jumala on antanu elämän lahjaksi,ja täällä suomessa on paljon ihmisiä minunkin ikäisiäni jotka taistelevat kuolemaan johtavaa sairautta vastaan,olisi väärin tappaa itseni omasta halusta sillä ne sairaat antaisivat mitä vain parantuakseen...
Kuitenkin ikuinen kysymys merkki on se miksi??? miksi minä jouduin tämmöseen elämään 7 vuotta sitten,miksi just minä?
olen vasta 23 vuotias
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyv'ä että sinulla on usko Jumalaan. Hän kyllä näkee tämänkin nykyisen kamppailun. Moni saa, joka esiintyvä taiteilija, on saanut avun paniikkikohtauksiin sopivasta lääkityksestä. Tietenkin terapia voisi auttaa syihin, mistä kohtaukset johtuvat. Ei kai siinä ole mitään häpeää, jos syö läkkeitä. Niin monet niitä popsivat. Uskon kyllä että muutakin apua päästä vapaaksi kohtauksita. Sinun pitäisi saada niin maan perusteellisesti käsitellä nuo taustalla kummittelevat asiat.
Älä ole kärsimätön vaan anna aikaa itsellesi riittävästi aikaa toipua, Sirpaleina. Lääkkeet ovat hyvä apu paniikkikohtausten ennaltaehkäisyyn eikä niitä tarvitse hävetä.
Tarinasi tuntui tutulta ja minulla on omakohtaista kokemusta siitä, että taipumus paniikkikohtauksiin liittyy traumaattisiin tai erityisen vaikeisiin elämäntilanteisiin.
Ymmärrän sinua hyvin, sillä itsekin aikoinaan kapinoin ja nolotti hakea apteekista lääkärin paniikkikohtauksien ehkäisyyn määräämiä lääkkeitä.
Nykyään erilaisia psyykenlääkkeitä syö niin moni, ettet arvaakaan - opiskelijoistakin tutkimuksen mukaan yli viidennes. On ahdistusta, masennusta, paniikkikohtauksia jne.
Terapiasta tai keskusteluryhmistä olisi varmasti sinulle apua - se auttaisi sinua käsittelemään ja jättämään taakse traumaattiset tapahtumat, joita et omin voimin ole pystynyt käsittelemään.
Itse olen ollut oireeton jo monta vuotta. Nykyään otan lääkettä aniharvoin, muutaman kerran vuodessa ennaltaehkäisemään mahdollista paniikkikohtausta joka minulla ennen liittyi sosiaalisiin tilanteisiin.
Älä siis menetä toivoasi - paniikkisairaudesta voi toipua täysin.