kysyisin muiden kokemuksia siitä että pitävätkö vanhempasi sinua epäonnistuneena yksilönä koska et ole löytänyt kumppania jonka kanssa olisi mahdollisuus saada lapsia? Itselläni on mielestäni tämä tilanne vaikka vanhemmat eivät sitä suoraan sanokkaan. Sen huomaa erona kohtelussa verrattuna siskooni jolla on lapsia ja joka on aviossa. Minun suhteeni on luovuttu jo toivosta että jatkaisin sukua ja onpa kysytty että olenko homo ja enkö ole kiinnostunut naisista kun ei tyttöystävää löydy, mikä on ollut todella loukkaavaa.
Ei auta selittelyt että ei se niin helppoa ole, ei sille mitään voi jos naiset eivät ole kiinnostuneita vaikka olen yrittänyt kaikkeni, pakkeja naisilta kymmeniä ja kyllä siinä sinnikkäinkin masentuu ja ei jaksa enää yrittää. Silti tuntuu että vanhemmat pitävät naisettomuuttani minun omana vikana. Olen koittanut selittää että nykyään naiset ovat erilaisia, nirsoja joille ei tavallinen mies kelpaa. Vanhemman sukupolven on vaikea ymmärtää tätä koska ennen nainen oli onnellinen jos sai minunlaiseni kunnon raittiin naisesta huolta pitävän miehen
Ei auta selittelyt että ei se niin helppoa ole, ei sille mitään voi jos naiset eivät ole kiinnostuneita vaikka olen yrittänyt kaikkeni, pakkeja naisilta kymmeniä ja kyllä siinä sinnikkäinkin masentuu ja ei jaksa enää yrittää. Silti tuntuu että vanhemmat pitävät naisettomuuttani minun omana vikana. Olen koittanut selittää että nykyään naiset ovat erilaisia, nirsoja joille ei tavallinen mies kelpaa. Vanhemman sukupolven on vaikea ymmärtää tätä koska ennen nainen oli onnellinen jos sai minunlaiseni kunnon raittiin naisesta huolta pitävän miehen
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei. Isä joskus kyseli, että aiotko hankkia lapsia, mutta taisin aika suoraan tokaista, että 'e'. Äiti ei ole mikään lapsi-ihminen, joten ymmärtää hyvin miksi minulla ei ole. Eikä välttämättä kyllä tulekaan.
niin no naisilla se on eri juttu koska tedetään että kyllä sen kumppanin saisi josain haluaisi mutta monilla miehillä on toinen juttu kun eivät saa vaikka haluaisivat. Lapsiakin naiset saavat jos vain haluvat ei, halukkaita siittäjiä löytyy aina. Miehen sen sijaan täytyy tehdä armoton määrä työtä ja nähdä vaivaa päästäkseen siittäjäksi.
Äitini oli juoppo, en ole väleissä äitiin ja isääni en ole nähnyt 30 vuoteen joten eipä ne mua varmaan ole ajatellut ikinä.
Kaunis tarina. Eikö tuossa olisi YTM-ainekset?
Luultavasti pitävät. Kyllä he minulle pelkkää hyvää toivovat, mutta kyllä sen huomaa että he olisivat halunneet että menen naimisiin ja hankin lapsia. Muutamia vuosia sitten he vielä puhuivat että "sitten kun sinäkin hankit lapsia". Eipä taida lapsia tulla, vaikka itsekin olsin ollut valmis niitä hankkimaan oikeanlaisen naisen kanssa. Onneksi isoveljellä sentään on 2 lasta ja pikkuveljelläkin on taas nainen, joten eivät vanhemmat jääneet kokonaan ilman lapsenlapsia.
Vähään aikaan ei ole enää kyselty naisista tai lapsihaaveista. Vanhemmatkin taisivat ymmärtää, etten minä sellaisia saa.
Isoveljeni on YTM, vaikka täysi idiootti onkin... Hänen yleissivistys on täysin hukassa, eikä osaa kirjoittaakkaan selkeää suomen kieltä. Hän on 24-vuotias ja silti vielä leikkii miekan kanssa pihalla!
Mutta hänellä on takana monta pitkää suhdetta ja paljon irtosuhteita. Toivon hartaasti että hän saisi kohta edes sen vahinkolapsen, jotta suku jatkuisi. Ei mene montaa vuotta kun vanhempani tajuavat myös sen että suvun jatkuminen makaa veljeni harteilla.
Itsehän olen koulussa menestynyt tekniikan akateeminen, mutta en kelpaa naisille. Tunnetusti kiltti, hyväkäytöksinen ja älykäs neitsytmies ei kelpaa naisille.
Lainaa isovelljen miekkaa ja mene heilumaan sen kanssa pihalle. Jos vaikka joku nainen kiinnostuisi.
Hyvä heitto :D. Repesin ääneen.
"Hei, mitäs sä täällä oikein miekan kanssa heilut? Tuu, mennään käymään kaljalla."
Varmaankin ja tuskinpa ymmärtävät, että minä olen heidän tuotteensa. Kasvatuksessa on sellaisia Jupiterin mentäviä aukkoja.
Tietenkin olin pettymys. Äitini varsinkin on jo nuoresta pitäen jauhanut minulle että "sitten kun saat lapsia yms..." Nyt olen 28 vuotias ATM aisuri, joka ei todennäköisesti saa enää koskaan pillua. Kyselyistä pääsee hyvin eroon kertomalla totuus julkisesti suvun kuullen.
Viime kesänä olin ns. "sukujuhlilla", jossa tietenkin tuli hirveä kyselytulva perheen perustamisesta, seurustelusta ja muista asioistani. Vastasin kaikille lapsista ja perheestä kysyneille, että "Olen atm-aisuri, joka ei saa naista, ellei kelpuuta ei neitsyttä, ja minä en kelpuuta, eli varmaan en lapsia tule samaan." Johan loppu utelut sen jälkeen.
Pisteet rehellisyydestäsi.
Pitikö edes selitellä mitä "atm" tarkoittaa. Etkä sinä voi mikään aisuri olla, jos sulla ei ole naista.
Käytin tarkalleen ottaen sanamuotoa "Alemman tason mies aisuri". Tuon neitsyt jutun laitoin "tarinaan" vain sen takia koska siinä on helppo tekosyy selittää naisettomuutta. 28-vuotias mies ei hevillä löydä itselleen neitsyttä naista jos etsii perheenperustamistarkoituksessa. Jos oisin laittanu perusversion, että naista ei ole vielä löytyny ni ei ne kyselyt mihinkään lopu.
good thinking!
Luulen että enemmänkin vain ihmettelevät. Isä on elänyt nuoruutensa sillä aikakaudella jolloin mies sai helposti vaimon jos vaan oli työteliäs ja suurinpiirtein nuhteeton kansalainen. Äiti pitää tietysti poikaansa niin suuressa arvossa että kuvittelee sinkkuuteni johtuvan vain minun nirsoudesta. Hänelle on ihan turha alkaa edes selittämään että ei sinun poikasi vaan oikein kelpaa näille nykyajan naisille.
Ennen saattoi olla monessa mielessä vaikempaa, mutta jos parinmuodostusta ajatellaan miehen kannalta niin nyt on ne todelliset katovuodet käsillä ja pula-aika pahimmillaan.
Saikohan "ennen vanhaan" oikeasti naista yhtään sen helpommin? Varmaan sai, mutta kuitenkin piti vähän vaivaa nähdä. Käydä tansseissa, baareissa. Nykyään naiset on ehkä nirsompia ja enemmän on näitä "en tarvitse miestä"-naisia.
Niin, vaikeahan se on sanoa kun ei itse ollut paikalla, mutta ainakin isäni "otti" naapurintytön luultavasti ilman baareja ja tansseja. Vanhan kansan malliin varmaan tutustuivat jossain heinäpellolla tai muissa talkoohommissa. Olen ymmärtänyt että ne, jotka jäivät poikamiehiksi, olivat jotenkin ongelmatapauksia. Nykyään siihen ei juuri ongelmia vaadita että saa olla yksin.
Niinpä. Nykyään tuntuu, että juuri ongelmatapaukset pariutuvat.
Uskon, että he ovat enemmänkin surullisia puolestani. He eivät voi koskaan ymmärtää, että nykyään ei riitä ahkeruus ja hyvä sydän. En ole tästä vihainen tai katkera kennelekään. Olen hyväksynyt sen, että vietän tämän lyhyen maallisen taipaleeni yksin.
Eniten minua säälittää äitini puolesta, joka ei koskaan tule näkemään toivomaansa lastenlasta. Tämän hyväksyminen tulee olemaan raskas paikka hänelle. Niin paljon olen saanut, mutta mitään en voi antaa takaisin.
Minut tekee kuitenkin hyvin onnelliseksi se, että näen heidän olevan hyvin ylpeitä niistä asioista, joita olen elämässäni saavuttanut.
Tiedän, että voin aina luottaa rakastavien vanhempieni tukeen, mihin ikinä elämä minua tulevaisuudessa johdattaakin. Valitettavasti en pysty ikinä maksamaan tätä velkaa takaisin. Eikä minun tarvitsekaan, olen heidän poikansa kaikkine puutteinenikin.
Kun eräänä päivänä (toivottavasti pitkän ajan päästä) kuolen ja sukuni päättyy, saattaa minua viimeiselle matkalleni vain muutamia ystäviä ja kaukaisia sukulaisia, mikäli heitä on. Talvella, kun lumi peittää hautakiveni ei kukaan sitä käy puhdistamassa. Eikä pidäkään. Siinä se seisoo vuosikymmenet merkkinä maallisesta epäonnistumisestani. Muilla teoillani ei ole merkitystä. Kukaan ei niitä muista. Ulkopuolisille ei ole kuin kylmä hautakivi. Minut saa kuitenkin hymyilemään ajatus siitä, että kerran eli kaksi ihmistä, jotka tiesivät ketä tuon kiven alla makaa vaienneena ja arkkuun pantuna.
Vähän on vaikea kysellä. Äiti kuoli ollessani noin 13-v, ja isä kun olin about jonniin verran päälle parikymppinen. Jos yhtään lohduttaa, niin yksin tänne tullaan, ja yksin täältä aikanaan myös lähdetään, jotta sitä rataa. Mitään ei saa täältä lähtiessä käärinliinoihin. Nyt nukkumaan...