Olemme olleet yhdessä melkeinpä 10 -vuotta. Olen vielä alle 3 -kymppinen nainen ja jonkun aikaa on tuntunut siltä, että tätäkö tämä elämä on. Mieheni on aivan ihana, mutta silti suhteemme jotenkin ahdistaa ja kaipaisin jotakin uutta.
Hän ei aavista mitään. En tajua miten pystyisin sanomaan hänelle, että haluaisin muuttaa pois.
Tässä ei ole kyse siitä, että kaipaan jännitystä elämääni. Nykyisin vain suunnaton ahdistus vaivaa minua.
Sekin pelottaa, että myöhemmin katuisin tekoani ja minusta tulisi vanha katkera eukko joka vain surisi menetettyä rakastaan.
Mieheni todella on kiltti ja rakastava ja ottaa minut huomioon ym. ym. mutta silti jokin mättää.
Tämä asian tuskailukin aiheuttaa ahdistusta...
Onko kohtalotovereita?
Hän ei aavista mitään. En tajua miten pystyisin sanomaan hänelle, että haluaisin muuttaa pois.
Tässä ei ole kyse siitä, että kaipaan jännitystä elämääni. Nykyisin vain suunnaton ahdistus vaivaa minua.
Sekin pelottaa, että myöhemmin katuisin tekoani ja minusta tulisi vanha katkera eukko joka vain surisi menetettyä rakastaan.
Mieheni todella on kiltti ja rakastava ja ottaa minut huomioon ym. ym. mutta silti jokin mättää.
Tämä asian tuskailukin aiheuttaa ahdistusta...
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko varma, että miehesi on ahdistuksesi syy? Entä jos ahdistus vaan syntyy sisälläsi miehestäsi riippumatta?
siitä, että normaalisti hyvin toimivan parisuhteen
alkuhuuman jälkeen, muodostuu vähitellen sammuvan huuman tilalle voimistuva yhteenkuuluvuuden tunne, jolloin parisuhteen arkikin tuntuu edelleen elämisen arvoiselta.
Ehkäpä sinun tapauksessasi näin ei ole käynyt, joten koet, ettei miehesi olekaan sinulle se oikea.
Ilmeisesti miehesi kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olettaa sinun tuntevan samoin.
Tilanne on vaivannut sinua jo ilmeisesti pidempään, joten saattaa olla hyvinkin niin, ettet tule kokemaankaan yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, joskus se on vaan niin, eikä sille ole mitään järkevää selitystä. Suosittelisin kuitenkin keskustelemista miehesi kanssa kokemistasi tuntemuksista, jolloin hänkin herää ruususen unestaan todellisuuteen, eikä sinunkaan tarvitse sen jälkeen tilannetta yksin mielessä pyöritellä.
no sen voin ainakin sanoa, että ei se sinkkuna olo niin juhlaa ole, että sitä pitäisi kadehtia. Toki tästä vapaudesta nauttiikin, mutta sitä kuitenkin kaipaa toista ihmistä vierelleen jakamaan arkea. Niin, ARKEA. Sitä elämä pitkälti on.
Mitäpä jos vaihtaisit asunnossanne järjestystä, kävisit kampaajalla, hankkisit uuden harrastuksen yhdessä miehesi kanssa tai yksin...? Tulisi hieman vaihtelua. Jos parisuhde on kunnossa, niin en suosittele siitä lähtemistä. Mieluummin mieti, mikä sinua oikeasti vaivaa, oletko kenties masentunut? 3-kympin kriisi iskenyt? Toki elämä on erilaista, jos päätät erota, mutta en voi sanoa, että se ratkaisisi ongelmaasi. Juttele miehellesi enemmän ajatuksistasi, ehkä se auttaa..
hei. tuli mieleeni oma tilanteeni. olen ollut aviossa ja 19-v ja on lapsiakin. olen vähän alle 4-kymppinen. muutamia kuukausia olen tuntenut pirunmoista ahdistusta mieheni ja itseni välillä. ja haluaisin vain täältä kotoa pois. mieheni on paras aviopuoliso,mitä kuvitella saattaa. Mutta jotenkin ahdistaa vaan niin paljon että haluaisin paeta vaikka autiolle saarelle...
Elätkö liikaa miehellesi ja miehen kautta? Haluaisistko enemmän vapautta toteuttaaksesi itseäsi? Niin kuin joku aikaisemmin jo sanoi, en myöskään usko, että tässä on kyse miehestä vaan sinusta. On tullut hetki, jolloin sinun on kohdattava itsesi.