Olen seurustellut jätkän kanssa viisi vuotta, niistä 4 vuotta oltu kihloissa. Kaikki on ollu tähän asti kuin unelmaa (ei pieniäkään riitoja yms.), mut nyt elämä on yhtä helvettiä. Mä nimittäin huomasin kevättalvella, ettei kaikki ole kohdallaan; kummatkin kuljettiin omia polkujamme (ei yhteisiä harrastuksia, seksiä yms.)ja ukkoni oli lähes joka ilta kavereiden kanssa menossa (harrastamassa). Yhteistä aikaa ei juurikaan jäänyt, mikä masensi minut. Toiselle ei osannut enää edes sanoa mitään. Keväällä mä sit lähdin kesäksi kotipaikkakunnalle, mikä ei ainakaan parantanut tilannetta. Asiat ovat nimittäin edelleen samassa jamassa vaikka olemme yrittäneet olla yhdessä enemmän. Mä en vaan osaa olla enää niin kuin ennen; iloinen ja positiivinen. Ukko ikään kuin syyttää mua tilanteesta ja epäilee mun luotettavuutta koko ajan, mikä kuluttaa mua entisestään. Onko kellään kokemuksia, koska tarvitsen asiaan mielipiteitä!!
Tuskaa
Tuskastunut
7858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lohdutan : D
Noin käy ihan jokaiselle. Arki astunut elämään. Nyt täytyy vain sopeutua tilanteeseen, jossa punaisena hehkunut liesi (lihan paistoasennossa 5-6) onkin yhtä äkkiä perunankeitto asennossa (2)...
Jos et pysty tähän, olet tuomittu sinkkuuteen...tai lyhyisiin suhteisiin...
Tämä on tätä aikuistumista, arjessa elämistä, pienistä asioista ja tunteista nauttimista...
Teidän tarttis saada järjestettyä yhteistä aikaa jonain iltana. Mieluummin kaksi peräkkäin. Teette jotain sellaista mistä molemmat tykkää tai teitte silloin, kun oli vielä kivaa yhdessä ja teitte kimpassa.
Kokkailua yhdessä, saunomista ja lasit viiniäkin, ehkä. Arjesta vähän juhlallisempaa. Juttelette toisillenne ja kuuntelette toinen toistanne. Ei syyttelyä eikä äänen korotusta.
Jos välillänne on välittämistä tai jopa rakkautta, niin tuo aika on molemmille tahdosta kiinni.
Parisuhdetta pitää hoitaa kuin kukkaa. Ei elä kastelematta kovin kauatta, paitsi kaktus piikkeineen...
Olen pahoillani, mutta musta tuntuu, ettei teidän suhde tuu kestämään. Mistä tämä tunne tulee... Ette osaa jutella, ukko syyttää sua.
Luin jostain, että on tutkittu juttu, että toisen syyttäminen (turhista) on melkonen kompastuskivi. Myöskin se, jos ei osaa kommunikoida.
Puhukaa ja puhukaa, selvitä MIKSI ukkos syyttää sua. Jos ette puhumalla asioita selviksi saa ja tilanne jatkuu helvetillisenä, tiedätte varmaan itse mikä on parasta teille molemmille.
Erosta ollaan puhuttu, mutta se tuntuu niin vaikealta. Ukko syyttää mua ehkä siksi, kun mä olen se osapuoli, joka on menettänyt positiivisuutensa. Ukko on sitä mieltä, että asiat selviää, mikä on tietenkin hyvä asia. Mustakin tuntuu välillä, että asiat alkavat palautua mallilleen, mutta se hyvä olo ei kauan kestä. Lisäksi ukostani on tullut hyvin mustasukkainen; muille miespuolisille (kavereille) puhuminenkin saattaa loukata häntä. Mä en usko, et tää on sitä suhteen arkipäivää, olemmehan eläneet yhdessä ongelmitta jo niin kauan.Tää on niin vaikeaa..
sanoa, mutta kuulostaa siltä, että ukkosi on itse sinua pettänyt. Jos hänellä ei ole pienintäkään syytä olla sinusta mustasukkainen, eikä ongelmaa ole aikaisemmin ollut, kuulosta miehesi mustasukkaisuus aika oudolta. Yleensä pettämis-tapauksissa pettäjä epäilee juuri oman kumppaninsa uskollisuutta; hän ei usko, että kumppani voisi olla hänelle uskollinen kun ei hän itsekkään ole. Toiseen on vaikea luottaa, jos itse pettää...kannattaisi kysyä asiasta. Onko miehesi antanut sinulle jotain yllätyslahjoja ilman syytä? Saanut yht äkkiä hellyys puuskia ja pelännyt menettäväsi sinut? Nämä ovat myös eräitä merkkejä pettämisestä mustasukkaisuuden lisäksi...varmaksi en tietenkään voi sanoa.
En vaan voi uskoa sitä hänestä.. On hän ostanut minulle yhden lahjan. Hänen mukaansa se on ns. sovintolahja, johon riidat ja pahat sanat loppuisivat. Nykyään hän on myös entistä enemmän kiinni minussa, välillä tuntuu että tukehdun. Hänen sanojensa mukaan olen koko hänen maailmansa. En tiedä mitä tehdä, olemme keskustelleet asioista paljon. Pettämistä en vain ole osannut ajatella, koska se ei jotenkin "sovi hänen tyyliinsä". Mutta sainpahan vinkistäsi lisää ajattelemisen aihetta..
vaan on valitettavan usein niin, että mies on sittenkin pettänyt vaikka ei ikinä uskoisi juuri Hänestä. Ystäväni seurusteli kumppaninsa kanssa melkein 2 vuotta, ja sai loppuvaiheessa tietää miehen olleen hänelle uskollinen vain puoli vuotta alkuaikoina. Todisteita pettämisestä oli koko ajan ollut (fritsuja kaulassa jne) mutta ystäväni oli sulkenu silmänsä todellisuudelta. Ei sinun miehesi välttämättä petä, mutta kannattaa kuitenkin tarkkailla. Jos taas kysyt suoraan, voi miehesi joka tapauksessa kirkkain silmin väittää, ettei vahinkoja ole tapahtunut - jotkut ovat vain niin hyviä näyttelijöitä. Ystäväni poikaystävä (nykyään entinen) ei ole vieläkään myöntänyt pettämistä, vaikka moni tyttö on tullut myöntämään pelehtineensä kyseisen herran kanssa...