Heips,
Haluaisin kysellä hieman yleistä mielipidettä:
Olen 20-vuotias ja muuttamassa piakkoin Helsinkiin opiskelemaan. Haluaisin harrastaa pianonsoittoa (klassista siis) muutenkin kuin itsekseni, hyvän opettajan ohjauksella.
Olen harrastanut musiikkia musiikkiopistolla 10 vuotta (9-vuotiaasta lähtien), klarinettia soitellen. Vasta myöhemmin, ollessani 14-vuotias, kiinnostuin pianosta. Kävin yksityistunneilla kaksi vuotta, jonka jälkeen olen harrastanut pianon soittamista aktiivisesti aina tähän päivään saakka. Kun tapasin viimeksi (n. 2 vuotta sitten) yksityisopettajani kotipaikkakunnallani, hän sanoi minun kehittyneen huomattavasti edellisestä tunnista. Hänen mukaan soittotasoni olisi 2/3 tutkintoluokkaa, ja soittotekniikassa ei ollut suurempia ongelmia.
Haluaisin siis tiedustella mielipidettä, kuinka hyvät tulevaisuudennäkymät tällä pianoharrastuksellani on (tiedän, ehkä typerää kysellä tällaista, mutta toivoisin että joku pianisti tai muusikko lukisi tämän viestin)? Haluaisin nimittäin edetä pianonsoitossa niin pitkälle kuin mahdollista!
Haaveeni ovat todella suuria pianon suhteen, mutta en uskalla 'heittäytyä'. Olen kuullut niin paljon puheita siitä, että hyväksi muusikoksi voi tulla vain jos aloittaa harjoittelun todella pienenä (ellet ole ihmelapsi). Itse aloitin kyllä mus.harrastuksen pienenä, mutten juuri pianon soittoa.
Takana on siis mus.opistotason säveltapailu ja teoria (I), 10v. klaran soittoa, perustekniikat suunnilleen kunnossa pianon soittamisessa. Ja kauhea motivaation määrä soittaa pianoa. Olen huomannut, että pianoa soitan yksinkertaisesti vain enemmän ja ennen kaikkea soittamisen ilosta, toisin kuin klarinettia. Ja viime pianotunneilla pari vuotta sitten olin ihan innoissani harjoittelemassa "kotiläksyjä".
Toivottavasti joku muusikko nyt huomaa tämän viestin ja ahdinkoni. Nimittäin asia vaivaa minua suunnattomasti, ja koko ajan mielessäni on ajatus "se juna menee ohi" mitä enemmän aikaa kuluu... Ja jos joku tietää hyviä yks.opettajia tai opistoja Helsingissä, suositelkaa! Olen hakenut tähän mennessä vain metropoliaan harjoitusoppilaaksi.
Haluaisin kysellä hieman yleistä mielipidettä:
Olen 20-vuotias ja muuttamassa piakkoin Helsinkiin opiskelemaan. Haluaisin harrastaa pianonsoittoa (klassista siis) muutenkin kuin itsekseni, hyvän opettajan ohjauksella.
Olen harrastanut musiikkia musiikkiopistolla 10 vuotta (9-vuotiaasta lähtien), klarinettia soitellen. Vasta myöhemmin, ollessani 14-vuotias, kiinnostuin pianosta. Kävin yksityistunneilla kaksi vuotta, jonka jälkeen olen harrastanut pianon soittamista aktiivisesti aina tähän päivään saakka. Kun tapasin viimeksi (n. 2 vuotta sitten) yksityisopettajani kotipaikkakunnallani, hän sanoi minun kehittyneen huomattavasti edellisestä tunnista. Hänen mukaan soittotasoni olisi 2/3 tutkintoluokkaa, ja soittotekniikassa ei ollut suurempia ongelmia.
Haluaisin siis tiedustella mielipidettä, kuinka hyvät tulevaisuudennäkymät tällä pianoharrastuksellani on (tiedän, ehkä typerää kysellä tällaista, mutta toivoisin että joku pianisti tai muusikko lukisi tämän viestin)? Haluaisin nimittäin edetä pianonsoitossa niin pitkälle kuin mahdollista!
Haaveeni ovat todella suuria pianon suhteen, mutta en uskalla 'heittäytyä'. Olen kuullut niin paljon puheita siitä, että hyväksi muusikoksi voi tulla vain jos aloittaa harjoittelun todella pienenä (ellet ole ihmelapsi). Itse aloitin kyllä mus.harrastuksen pienenä, mutten juuri pianon soittoa.
Takana on siis mus.opistotason säveltapailu ja teoria (I), 10v. klaran soittoa, perustekniikat suunnilleen kunnossa pianon soittamisessa. Ja kauhea motivaation määrä soittaa pianoa. Olen huomannut, että pianoa soitan yksinkertaisesti vain enemmän ja ennen kaikkea soittamisen ilosta, toisin kuin klarinettia. Ja viime pianotunneilla pari vuotta sitten olin ihan innoissani harjoittelemassa "kotiläksyjä".
Toivottavasti joku muusikko nyt huomaa tämän viestin ja ahdinkoni. Nimittäin asia vaivaa minua suunnattomasti, ja koko ajan mielessäni on ajatus "se juna menee ohi" mitä enemmän aikaa kuluu... Ja jos joku tietää hyviä yks.opettajia tai opistoja Helsingissä, suositelkaa! Olen hakenut tähän mennessä vain metropoliaan harjoitusoppilaaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottakai sinun kannattaa jatkaa soittamista! :) Itse opiskelen musiikkia ammatikseni ja minulla on monta ikätoveria, jotka eivät aikoinaan jatkaneet ammattiopiskeluun, mutta harrastavat soittoa innokkaasti edelleen. Ja jos opiskelet esim. yliopistossa niin Helsingistähän löytyy vaikka mitä opisklijakuoroja ja -orkestereita myös, niihin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä jos olet kiinnostunut! :)
Jos kaipaat pianonsoiton opetusta niin voisin suositella hakeutumaan esimerkiksi Sibelius-akatemian ylioppilaskunnalle kysymmään apua. Siellä on laaja opettajapankki jossa siis Siban opiskelijat tarjoavat yleensä aika edullisia soittotunteja monissa eri soittimissa. Tsekkaa siis tämä: http://taideylioppilaskunta.wordpress.com/esiintyjapankki/etsitko-opettajaa/
Mutta siis, jatka IHMEESSÄ soittoharrastusta, siitä saa ihan vaan harrastuksenakin toooosipaljon irti! :)
Kiitos vinkistä todella paljon! Yritän hakeutua tuonne Sibelius-akatemian ylioppilaskunnalle apua kyselemään : D
Mielestäni on täyttä roskaa väittää ettei aikuinen oppisi. Jos oikeasti kiinnostaa ja on motivaatiota niin ei mikään estä jos kädet toimii.
Pianonsoiton ammattilaiseksi ja virtuoosiksi voi tulla vaikka aloittaisi pianon soittamisen vasta myöhäänkin aikuisiällä. Esimerkiksi viulussa ei näin tietääkseni voi käydä.. (Älkää suuttuko jos olen väärässä tuon viulujutun suhteen) Mutta siis pianisti kun olet, sinun kaikki unelmasi ovat mahdollisia!!
Helsingin pianostudio tarjoaa opetusta kaikille aikuisille. Ryhmä- ja yksilöopetusta eri tyylilajeissa. www.helsinginpianostudio.net