Minulle on valehdeltu pienestä lähtien, ei kovin usein, mutta se on aina yksi asia jota joudun miettimään läpi jokaisen kerran jälkeen. Luulisin että valehtelu on osa ihmisten kulttuuria. Höh, se minua vaivaa.
Mutta en ole varma miten valehtelijoihin pitäisi suhtautua. Kosto on vähän tyhmä ajatus. Se luultavasti pahentaisi tilannetta. Yrittää siis olla olematta missään tekemisissä valehtelijoiden kanssa, olisiko se hyvä ratkaisu?
Varhaisin valhe jonka muistan on kun olin ala-asteella ja ystäväni sanoi että oikeasti hänellä on joskus ollut peräti kaksi päätä mutta toinen leikattiin pois ja on tosi hienosti leikkaus viimeistelty... taisin uskoa siinä iässä sellaisiakin.
No, sitten on myös asioita, joista ei voi olla varma onko se totta vai valhetta, mutta jos ne sanotaan vain kerrotaviksi, niin niitä ei tietenkään kerrota eteenpäin koska on epävarmaa onko moinen totta. Tätä on ollut tämän tästä.
Ylä-asteella valehtelu oli aika hurjaa. Hyvin usein käsitin vitsit todeksi, eikä vitsin alkuperäinen tarkoitusperä enää selvinnyt minulle - olipas kummallista apinointia, herrasväki. Suurempi valhesotku jonka koin oli omaa varomattomuuttani. Menetin kameran koska luotin henkilöön liikaa - kun parin tarinan kerrottuaan hän pyysi minulta myös akun laturia, juttu selvisi minulle noin puolen/kokonaisen vuoden jälkeen. Se siitä sitten.
Joskus minusta myös tuntuu väärältä että minusta puhutaan, joskus mielikuvituksellisia tarinoita joita en edes liennyt kuullut tähän asti. Sille en voi mitään, olen olemassa, ja saatan olla toisten puheenaihe. Silti se tuntuu väärältä.
Itselläni ei ole aikomusta eikä tapaa valehdella. Joko sanon tai jätän sanomatta, ja mitä sanon on totta.
No, sitten on olemassa internet. Hurja paikka... täällä nimitellään, sanotaan että ketään ei kiinnosta vaikka sanoja itsekään ei voi olla täysin siitä vakuuttunut - pitäisikö vain unohtaa että joku möläytti jotain pahaa tekstinä johonkin?
"Olet väärässä" "Ole hiljaa" yms..
Lasken tuon valehteluksi... katsokaas... olen yrittänyt ystävystyä joskus ihmisten kanssa, mutta jokainen yritys joutuu jonkun terävän huomautuksen lävistämäksi. Muilla ihmisillä lienee huonommin, jotkut joutuvat kumppanin jättämiksi. Miksi?
Onko edes mahdollista ystävystyä kunnolla ihmisen kanssa?
Mutta en ole varma miten valehtelijoihin pitäisi suhtautua. Kosto on vähän tyhmä ajatus. Se luultavasti pahentaisi tilannetta. Yrittää siis olla olematta missään tekemisissä valehtelijoiden kanssa, olisiko se hyvä ratkaisu?
Varhaisin valhe jonka muistan on kun olin ala-asteella ja ystäväni sanoi että oikeasti hänellä on joskus ollut peräti kaksi päätä mutta toinen leikattiin pois ja on tosi hienosti leikkaus viimeistelty... taisin uskoa siinä iässä sellaisiakin.
No, sitten on myös asioita, joista ei voi olla varma onko se totta vai valhetta, mutta jos ne sanotaan vain kerrotaviksi, niin niitä ei tietenkään kerrota eteenpäin koska on epävarmaa onko moinen totta. Tätä on ollut tämän tästä.
Ylä-asteella valehtelu oli aika hurjaa. Hyvin usein käsitin vitsit todeksi, eikä vitsin alkuperäinen tarkoitusperä enää selvinnyt minulle - olipas kummallista apinointia, herrasväki. Suurempi valhesotku jonka koin oli omaa varomattomuuttani. Menetin kameran koska luotin henkilöön liikaa - kun parin tarinan kerrottuaan hän pyysi minulta myös akun laturia, juttu selvisi minulle noin puolen/kokonaisen vuoden jälkeen. Se siitä sitten.
Joskus minusta myös tuntuu väärältä että minusta puhutaan, joskus mielikuvituksellisia tarinoita joita en edes liennyt kuullut tähän asti. Sille en voi mitään, olen olemassa, ja saatan olla toisten puheenaihe. Silti se tuntuu väärältä.
Itselläni ei ole aikomusta eikä tapaa valehdella. Joko sanon tai jätän sanomatta, ja mitä sanon on totta.
No, sitten on olemassa internet. Hurja paikka... täällä nimitellään, sanotaan että ketään ei kiinnosta vaikka sanoja itsekään ei voi olla täysin siitä vakuuttunut - pitäisikö vain unohtaa että joku möläytti jotain pahaa tekstinä johonkin?
"Olet väärässä" "Ole hiljaa" yms..
Lasken tuon valehteluksi... katsokaas... olen yrittänyt ystävystyä joskus ihmisten kanssa, mutta jokainen yritys joutuu jonkun terävän huomautuksen lävistämäksi. Muilla ihmisillä lienee huonommin, jotkut joutuvat kumppanin jättämiksi. Miksi?
Onko edes mahdollista ystävystyä kunnolla ihmisen kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensin kallonkutistajalle.
Sitten, jos sieltä apu löytyy, etsimään niitä ystäviä.
.,,.,.,,,,,,,