Ollaan muuttamassa miesystävän kanssa yhteen lähiaikoina. Takana on vuosien tuttavauus ja sittemmin seurustelu. Erottu ollaan tahoillamme jokunen vuosi sitten, ja tämän on ollut alusta asti hyvin helppo suhde.
Tämä ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina, mut meidän välillä on lämmintä kiintymystä, luottamusta ja yllättäen myös intohimoa. Todella iso tekijä tässä on se, että meidän lapsemme ovat kavereita keskenään ja siksi koko porukan yhdessäolokin on mutkatonta. Kokemusta muustakin on molemmilla eron jälkeisistä aiemmista suhteista, joten tiedämme, miten arvokasta se on.
Sitä vaan tässä pähkäilen, että kun olen kokenut ihan oikeastikin sen rakastumisen tunteen, niin voikohan tämä kantaa ilman sitä? Ollaan siis 40 ja tässä kohtaa tuntuu, että tavallinen hyvä elämä olisi juuri sitä, mitä kumpikin eniten kaipaa.
Tämä ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina, mut meidän välillä on lämmintä kiintymystä, luottamusta ja yllättäen myös intohimoa. Todella iso tekijä tässä on se, että meidän lapsemme ovat kavereita keskenään ja siksi koko porukan yhdessäolokin on mutkatonta. Kokemusta muustakin on molemmilla eron jälkeisistä aiemmista suhteista, joten tiedämme, miten arvokasta se on.
Sitä vaan tässä pähkäilen, että kun olen kokenut ihan oikeastikin sen rakastumisen tunteen, niin voikohan tämä kantaa ilman sitä? Ollaan siis 40 ja tässä kohtaa tuntuu, että tavallinen hyvä elämä olisi juuri sitä, mitä kumpikin eniten kaipaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oh ja onnittelut.
Iso rakastumisen tunne on aika pettävää, sille ei kannata rakentaa pitkää suhdetta.
Yleensä ne isot rakastumiset tulevat äkkiä ja menevät myös vielä äkimmin.
Kokemusta itellä sen verran äkkirakkaudesta, että ne kestää sen 3-4 kk ja aika nopeasti se ampuu alas suhteen. Jälkikäteen ihmettelee vaan, että mitähän tossa ääliössä tuli nähtyä eli kun totuus paljastuu niiden ruusunpunaisten lasien lävitse, joita äkkirakastunut pitää silmillään.
Jos tässä suhteessasi on kiintymys, luottamus ja intohimo, niin siinäpä on oiva paketti, ja aito rakkaus.
En miettisi, vaan luottaisin tosiaan, että siitä on hyvä lähteä rakentamaan perhettä ja kotia.
Jos on hyvä ihmistuntemus, tietää jo ne nuoruuden äkkirakastumiset. Mutta kyllä jossain iässä jo tietää, kuka on todellinen oikea ja kuka ei ole. Kerropa ap 2 vuoden päästä miten kävi?
Jos suhde ei perustu rakastumiselle kumminkin puolin ja se oikealle, suhde tulee loppumaan. Joku toinen alkaa kiinnostaa enemmän kun muualla rakastuu. Eikä se ole oikein ketään kohtaan. Tietty mies voi olla sinuun rakastunut. Jos et itse ole, pitäisi olla rehellinen. Kiintymys ei kanna kovin pitkälle. Enkä halua tässä pilata kuitenkaan kenenkään suhdetta... tai mahiksia. Mutta saatko mitään sellaiselta suhteelta? Ellet myöhemmin rakastu. Entä miehen tunne? Toki järkiaviolittoja on ollut myös vanhaan aikaan.
On suhteita joissa rakastuminen tai kiinnostus joskus loppuu, mutta itse olen tavannut se oikean ja rakastuin aina uudelleen ja uudelleen. Hän ei minuun. Ja se on mahtavaa kun tapaa se oikean. Siinä menee sellaisiin "ulottuvuuksiin" elämässä, joista ei ole paluuta. Se on miljoona volttia sähköä ja uusia näköaloja. Positiivista. Vaikka lopulta muistaa että se toinen on vaan ihminen ja hänellä on huonojakin puolia, joita en voi muuttaa. Vain hän itse olisi voinut.
Lasten kaveruus ei ole syy suhteeseen ainakaan. Ihan eri asia on miehen ja sinun välit tai mitä siitä kehittyy. Voiko rakastua, sinä ja hän?
Kaikki ei välttämättä sitä elämänsä rakkautta kohtaa. Itse olen sitä mieltä että jos kerran kukaan ei tilanteesta kärsi niin antaa mennä vaan kun se näyttäisi tekevän kaikki lapsiakin myöten kerran onnelisiksi. Ei kaikkien suhteiden tarvitse olla "perinteisiä".
´´On suhteita joissa rakastuminen tai kiinnostus joskus loppuu, mutta itse olen tavannut se oikean ja rakastuin aina uudelleen ja uudelleen. Hän ei minuun. ´´
Hahah. :D No mahdat olla tosi onnellinen kun ´´tapasit sen oikean´´, johon rakastuit, mutta hän ei rakastunut sinuun. On varmaan tosi onnellista. Mä olen mieluummin parisuhteessa, joka perustuu kiintymykseen, luottamukseen ja intohimoon, jatkuvan rakastumisen sijasta jonka kohde ei välttämättä edes välitä sinusta. :D
Ihmiset on näköjään niin kehossa tapahtuvien kemiallisten tapahtumien ohjattavissa että huhhuh. Jos jättäisin rakkaan mieheni rakastumisen tunteen takia, joka päätyisi kuitenkin loppujen lopuksi pettymykseen, katuisin sitä aina. Jokainen rakastumisen tunne lakkaa joskus, ei kaikki ole varmasti kykeneväisiä ''rakastumaan aina uudelleen''. Ainakaan suhteessa olevat... Ehkä tuommoiset jotka eivät koskaan saa rakastumisen tunteen kohdettaan..
Rakkaus voi syntyä muullakin tavoin kuin ''rakastumisesta''. Ja rakastuminen voi syttyä myöhemmin suhteessa, sen sijaan että heti rakastutaan. Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa löytää ihminen (''Se Oikea'') jonka haluaa elämänkumppanikseen ja rakkaakseen.
Kuulostaa hyvältä se mitä teillä on. Sanonpa että se rakastumisen tunne saattaa joskus tulla myöhemminkin. Niin kävi meilläkin. Alku oli rauhallista ja saman kuuloista kuin teillä. Vahvemmat tunteet syttyi myöhemmin. Ja tällä hetkellä tuntuu että tunne vaan kasvaa, kun on niin hyvä olla yhdessä. Suosittelen hyvistä tuntemuksista puhumista ääneen, se kasvattaa rakkautta, joskus saattaa jopa saada sen roihahtamaan, vaikka yhteisiä vuosia olisi jo useampi takana.
Miksi pitää muuttaa yhteen? Sinun lapset ja minun lapset ja yhteinen arki tappavat nopeasti nekin kiintymyksen tunteet, ja jos suurta rakkautta ei edes ole mukana niin kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi jonkinlainen yhtiökumppanuus. Kokemukseni mukaan yksin-/yhteishuoltajamiehet ovat halukkaita laittamaan hynttyyt aika pian yhteen ja heillä taustalla on lähinnä äitihahmon saaminen lapsille.
Mä en usko, että on olemassa sitä oikeaa. Tai ehkä on, mutta sitten niitä oikeita on monia.
Miksi olettaa, että rakastumisen ja rakastamisen pitäisi aina olla samanlaista? Miten määrittelet rakkauden? Teillä on kiintymystä, luottamusta, intohimoa ja teidän on helppo olla yhdessä. Mitä olennaista sun mielestäsi puuttuu? Jotain, jota edellisissä suhteissa on ollut? Voisiko se, mitä teillä nyt on, riittää?
Entäpä, jos et koekaan suurta rakastumisen tunnetta juuri siksi, että suhteenne on niin vakaalla pohjalla? Ei tarvitse esittää, ei tarvitse olla hermot pinnassa koko ajan, ei tarvitse miettiä, tuleeko hyväksytyksi. Ehkä olet jo pidemmällä kuin rakastumisessa, mutta et vain huomaa sitä?
Kysymyksiä enemmän kuin vastauksia... Rakkauden ei aina tarvitse olla monimutkaista ja vaikeaa. Se voi olla tavallista, hyvää elämää.