06:00 am

Jack Bauer hypisteli aseensa perää jalkakäytävälle parkkeeratussa autossa. Hän istui kuljettajan paikalla ja katseli bulevardin venreyttä, jonka juuret jo valmistautuivat imemään makean elämän piiloon syvälle maan alle. Hän oli haistavinaan talven jossain viileyden kesäverhojen taustalla. Auton ikkunaan koputettiin. Jack säpsähti.

Käännähtäessään koputuksen suuntaan, Jack näki vierellään virkapuvun tapaisen asun. Mutta kun Jack avasi ikkunan, niin hän ymmärsi pysäköinninvalvojan koputtaneen ikkunaan. Kieltämättä joillekin naisille sopii virkapuku, vaikka tässä tapauksessa se oli hyvin karu ja yksinkertainen.. Mutta silti.

- Tiedättekö, että olette parkkeeranneet jalkakäytävälle, virkailija tiedusteli. Jack katseli tämän kirkkaan taivaan sinisiin silmiin ja tunsi jonkinlaisen uskonnollisen tuulahduksen käyvän sisällään. Ilmassa tuoksui otsooni. Jack esitti korttinsa ja kertoi, että on kansallisen turvallisuuden asialla.

- Minäkin olen kansallisen turvallisuuden asialla, Olen ollut sitä jo pitkään. Ja koska olemme molemmat kansallisen turvallisuuden asialla, niin turvallisuus on varmasti taattu tältä päivältä, jos vain noudattaisitte pysäköimissäännöstöä.

Jack, perheellinen mies, hallituksen agentti, katseli enkelimäisiin kasvoihin yläpuolellaan. Hän tunsi olonsa mikroskooppiseksi. Olihan niin, että Jack ei juuri sillä hetkellä ollut kuin epäsuorasti kansallisen turvallisuuden asialla. Oikeastaan hän oli syömässä hotdogia vapaaksi katsomassaan paikassa. Jack piti luonnosta. Tässä tätä luontoa nyt sitten oli koko rahan edestä.

- Teillä on ketsuppia leuassa, nainen sanoi ja kaivoi sakkovihkon esiin. Lantiolla roikui Mace ja etälamautin. Jack hieroi leukaansa kuin toruttu kolli kotipöydän alla. Hän istui kuin potalla, kun äidin rinta painautui vasten hänen poskeaan ja käsi pyyhkäisi hänet puhtaaksi.

- Anteeksi. Etsin paremman parkkipaikan, Jack urahti muotojen siniseen maailmaan. Nainen hymyili outoa hymyä. Hymyssä oli jotain salaperäistä, jotain selittämätöntä. Se oli kuin huvittuneisuuden esiaste tai välitön ja lapsenomainen kepeys suuren tietämyksen ja ymmärryksen maailmassa. Hieman ahdistuneena Jack nosti kytkintä. Auto ei tosin vielä ollut käynnissä.



(reps)
269
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nasdaq kirjoitti:

Jack Bauer hypisteli aseensa perää jalkakäytävälle parkkeeratussa autossa. Hän istui kuljettajan paikalla ja katseli bulevardin venreyttä, jonka juuret jo valmistautuivat imemään makean elämän piiloon syvälle maan alle. Hän oli haistavinaan talven jossain viileyden kesäverhojen taustalla. Auton ikkunaan koputettiin. Jack säpsähti.

Käännähtäessään koputuksen suuntaan, Jack näki vierellään virkapuvun tapaisen asun. Mutta kun Jack avasi ikkunan, niin hän ymmärsi pysäköinninvalvojan koputtaneen ikkunaan. Kieltämättä joillekin naisille sopii virkapuku, vaikka tässä tapauksessa se oli hyvin karu ja yksinkertainen.. Mutta silti.

- Tiedättekö, että olette parkkeeranneet jalkakäytävälle, virkailija tiedusteli. Jack katseli tämän kirkkaan taivaan sinisiin silmiin ja tunsi jonkinlaisen uskonnollisen tuulahduksen käyvän sisällään. Ilmassa tuoksui otsooni. Jack esitti korttinsa ja kertoi, että on kansallisen turvallisuuden asialla.

- Minäkin olen kansallisen turvallisuuden asialla, Olen ollut sitä jo pitkään. Ja koska olemme molemmat kansallisen turvallisuuden asialla, niin turvallisuus on varmasti taattu tältä päivältä, jos vain noudattaisitte pysäköimissäännöstöä.

Jack, perheellinen mies, hallituksen agentti, katseli enkelimäisiin kasvoihin yläpuolellaan. Hän tunsi olonsa mikroskooppiseksi. Olihan niin, että Jack ei juuri sillä hetkellä ollut kuin epäsuorasti kansallisen turvallisuuden asialla. Oikeastaan hän oli syömässä hotdogia vapaaksi katsomassaan paikassa. Jack piti luonnosta. Tässä tätä luontoa nyt sitten oli koko rahan edestä.

- Teillä on ketsuppia leuassa, nainen sanoi ja kaivoi sakkovihkon esiin. Lantiolla roikui Mace ja etälamautin. Jack hieroi leukaansa kuin toruttu kolli kotipöydän alla. Hän istui kuin potalla, kun äidin rinta painautui vasten hänen poskeaan ja käsi pyyhkäisi hänet puhtaaksi.

- Anteeksi. Etsin paremman parkkipaikan, Jack urahti muotojen siniseen maailmaan. Nainen hymyili outoa hymyä. Hymyssä oli jotain salaperäistä, jotain selittämätöntä. Se oli kuin huvittuneisuuden esiaste tai välitön ja lapsenomainen kepeys suuren tietämyksen ja ymmärryksen maailmassa. Hieman ahdistuneena Jack nosti kytkintä. Auto ei tosin vielä ollut käynnissä.



(reps)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu