Ettekö ymmärrä,niinkauan,kun teette väärin ja alennutte kakkosiksi:ei teitä kelpuuteta ykkösiksi!!! Ei kukaan ota kumppania,jolla ei moraalia, eikä arvoja elämässä...
Kakkoset; väärintekijöitä ei kelpuuteta ykkösiksi
Ryhtiä elämään
111528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 111
Vanhimmat
Niin se on. Kun valitaan elämnkumppania,rehellisyys on tärkeä piirre,jota ei voi sivuuttaa. Samoin kunnollisuus,vastuuntunto. Järkevä ihminen,joka ei lähde merta edemmäs kalaan: miksi hakea intohimoa/ rakkautta muualta,nun oma kumppani antaa niitä täydellisesti! Oma kumppani,jonka kanssa rakkauden, yhteisen elämän& avioliiton sinetti on solmittu!!!
He elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. Sen pituinen se.
"miksi hakea intohimoa/ rakkautta muualta,nun oma kumppani antaa niitä täydellisesti! Oma kumppani,jonka kanssa rakkauden, yhteisen elämän& avioliiton sinetti on solmittu!!! "
Jos näin olisi miksi se kumppani sitten menee hakemaan intohimoa ja rakkautta muualta vaikka on solminut yhteisen elämän ja avioliiton sinetin? Jotain ontuu logiikassasi! Varmasti sinä tunnet rkkautta ja intohimoa mutta kumppanisi tuntee niitä jotain toista kohtaan koska muuten hän ei pettäisi.
Olen muuten ollut kakkonen ja nyt ykkönen. Se siitä aloittajan näkemyksestä.
Huih hai, Epärehellinen ja heikkoluonteinen pettäjä ymmärtää heikkoluontoista kakkosta, te olette oikein hyvä pari, hui hai vaan mitä vielä tapahtuukaan.
Kysyt "Jos näin olisi miksi se kumppani sitten menee hakemaan intohimoa ja rakkautta muualta vaikka on solminut yhteisen elämän ja avioliiton sinetin?"
Et siis vieläkään ymmärtänyt....? Jos se "intohimo" on hukassa, niin sitä pitää "hakea" sen oman kumppanin kanssa, ei ulkopuolelta.
Kerrot "Olen muuten ollut kakkonen ja nyt ykkönen."
Hyvä niin. Suurimmalla osalla kakkosista tilannen on toinen. He ovat ikuisia kakkosia ja usein myös lopulta yksinäisiä. Kiva viettää viimeiset 40 vuotta yksin.
Oletko ykkönen sen kanssa, jolle olit kakknen? Oletko varma, ettei sinuakin petetä?
Mutta,kysymys on,kestääkö vääryydellä alkanut onni???? Olihan edellinen nainen,ennen sinua ykkönen aikansa!!!
Elämässähän voi aina jossitella, se on päättymätön tie.
Voi olla että petoksella alkanut päättyy petokseen kuten dramaattinen sanonta kertoo.
Entäpäs jos hyvyydellä alkanut päättyykin petokseen.
Tai jos vääryydellä alkanut onni kestääkin kunnes kuolema erottaa.
Miehänä menin naimisiin kakkoseni kanssa, josta tuli ykkönen.
Nyt tämä kakkosesta noussut ykkönen pitää salasuhdetta toiseen mieheen. Kohtalon ivaa?
Eiköhän kakkosista suurin osa liene heitä, jotka ottaa ukkomiehen vain hetken huvina ts. seksiä ja mukavaa seuraa. Monikaan ei edes haaveile yhteiselosta pettäjän kanssa. Tiedätkös miksi? Ihan samoin sillä pettäjälläkin on moraali ja arvot hukassa, kun surutta puolisoaan pettää. Kuka sellaisen riesakseen kokonaan ottaisi?
Mutta yllättävän paljon on myös liittoja, jotka on alkaneet salasuhteena. Se puolisoaan pettävä on ihan oikeasti ottanutkin sen kakkosen uudeksi puolisokseen. Ja näyttävät jopa olevan onnellisia kymmenien vuosien yhteiselon jälkeenkin.
Mun mielestä jokaisella on oma moraalinsa, jonka mukaan toimii. Yleisesti hyväksyttävää moraalia vastaan toimivat näköjään luokitellaan toisen luokan kansalaisiksi. Mutta ei se kakkonen yksin väärin tee. Mukana on myös se yhtä moraaliton pettäjä.
Jokainen elää tavallaan. Ei luulis sun napaa kaivelevan se, miten toiset elää jos itse elät oman ja hyvän moraalisi mukaan. Ja ennenkuin sanot, että olen kakkonen, niin en ole. Vaan petetty, joka yrittää olla paheksumatta muiden tapaa elää ja olla. Hyväksyä ei tietenkään kaikkea tarvitse, mutta ymmärtämään voi oppia.
Vääryydellä alkaneella suhteella harvoin onnellista loppua!!! Pahimmassa tapauksessa molemmat kumppanit alkavat epäillä toisiaan pettämisestä! Aivan,suhde joka alkanut epärehellisyydellä,niin mitä takeita on,etteivät ala etsimään uusia ja uusia kakkosia/ kolmosia?! Aivan kuin sairaus,jossa ei tule koskaan kylläiseksi...
Ei rehellisesti alkaneella suhteellakaan ole aina onnellista loppua, ei edes suhteessa jossa ei ole uskottomuutta.
Mitä takeita on missään parisuhteessa, ettei tulisi kakkosia, kolmosia jne?? Ihan sama miten suhde alkaa, ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Ei kukaan voi taata ikuista onnea. Jos ei uskalla elää, niin on parempi pysyä sitten yksin - kai sitä itseensä voi luottaa ettei petä ja jätä ;)
"Ei rehellisesti alkaneella suhteellakaan ole aina onnellista loppua, ei edes suhteessa jossa ei ole uskottomuutta. "
Ei tietenkään aina. Mikään ei ole ”aina” niin tai näin. Sen sijaan kirkkaasti suurin osa voi olla sitä tai tätä.
Nyt vaan on niin, että:
1. Suurin osa liitoista on sellaisia, joissa kumpikaan ei ole koskaan pettänyt (n. 70%, Helsingin yliopiston ja väestöliiton tutkimukset, Kontula et al.)
2. Useiden tutkimusten mukaan kaikkein onnellisimpia ovat ne ihmiset, jotka elävät yksiavioisessa, uskollisessa parisuhteessa. Tämä tulee selvästi esiin kun asiaa kysytään alle keski-ikäisiltä ja heitä vanhemmilta (joista osa siis on jo elänyt pitkän parisuhteen, eli tietävät mistä puhuvat)
3. toiseksi onnettomampia ihmisiä ovat sinkut. Tässäkin on niin, että tyytymättömyys kasvaa iän myötä. Parikymppinen sinkku voi kokea olevansa onnellinen mutta sama henkilö nelikymppisenä on yksinäinen ja katkera.
4. Onnettomimpia ovat huonossa (mm. uskottomuus, väkivalta jne.) parisuhteessa elävät. Näiden osuus kaikista ihmisistä on kuitenkin vain muutamien prosenttien luokkaa.
Toisin sanoen: rehellisesti alkaneella ja uskollisena pysyneellä suhteella on paitsi onnellinen alku niin myös onnellinen loppu sen lisäksi, että se on onnellinen suurimman osan aikaa siinä välissäkin.
Eli huono liitto on sellainen, jossa petetään ja/tai on väkivaltaa. Siellä ovat siis onnettomimmat ihmiset? Miksi ihmiset sitten haluavat olla onnettomia? Joku sanoi myös jossain keskusteluketjussa, että lapset kärsivät epärehellisten vanhempien takia? Miksi siis mennä tämä kaikki läpi? Rakkauden vuoksi?
Rakastaa voi useampaakin ihmistä, esimerkiksi sellaista, joka ei petä. Ei se yksi petollinen ihminen siellä kotona ole se ainoa, jota kykenee rakastamaan? Ja kaikella järjellä... rakastatko ja kunnioitatko sellaista ihmistä? Pystytkö laittamaan käden sydämelle ja vannoa, että opit jokin päivä luottamaan taas ja rakastamaan yhtä puhtaasti kuin ennen pettämistä? Minä en ainakaan pystynyt.
Se, että sinä et pystynyt, ei tarkoita sitä, että joku toinen voi pystyä.
Voi rakastua uudestaan, mutta juju piilee siinä, että siihen vanhaan ei, vaan siihen hieman muuttuneeseen puolisoon. Uudestaan ei siis voi rakastua siihen samaan, jonka kanssa aikoinaan naimisiin meni, koska sitä ei enää yksinkertaisesti ole olemassa, on vain muuttunut puoliso, jota rakastat virheineen tai sitten et rakasta ollenkaan.
Jälkimmäisessä tapauksessa, kun olet ensin eronnut, yrität etsiä itsellesi uuden parisuhteen, joka on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, jos etsii sitä, jonka menetti. Nelikymppisenä on vain tarjolla eri tavoin koeajettuja suurilla tai pienillä vaurioilla olevia, priimaa ei enää niillä kilometreillä löydä vastapuolestakaan. Tai sitten on jäljellä vaihtoehto, joka itselleni on ykkönen tuossa tilanteessa eli pitkällä tikullakaan en enää vastakkaiseen sukupuoleen koske pariutumis- tai edes seksimielessä.
Olen eri mieltä koko totuus-kirjoittajan kanssa, hänen viimeisestä lauseestaan.
Onnellisissa liitoissa tuppaa olemaan myös onnellinen loppu.
Mutta se ei onnellista loppua takaa, että liitto on onnellinen suurimmaksi osaksi siinä välissäkin. Se kai kaiketi takaa onnellisen lopun että yksinkertaisesti kaksi toisilleen sopivaa ihmistä ovat yhdessä, ovat siis löytäneet sen ns. oikean.
Ehkä puhumme samasta asiasta, mutta eri sanankääntein....
Mutta onneksi me mielipiteidenvaihtajat voimme olla eri mieltäkin asioista.
Siksi kai nämä palstat ovatkin mielenkiintoista luettavaa.
Sun mielipiteessäsi tulee taas esiin se, mitä mä olen miettinyt itsekseni aika monesti. Nimittäin se, että vaikka ihminen ei tuntisi elävänsä sen ainoan oikean kanssa, niin mitään ei uskalleta tehdä asian muuttamiseksi sen takia, että jospa jääkin eron jälkeen yksin. Mikä siinä pelottaa? Onko edelleen elämässä onnistuneen ihmisen mittari vain se, että on puoliso rinnalla? Puoliso, jolle sallitaan pettäminen, kunhan se vaan ei jätä.
Tietenkin voi rakastua uudelleen siihen vialliseen puolisoon. Silloin pitää oikeasti hyväksyä se, että toinen on muuttunut vuosien varrella. Ettei hän olekaan se, johon nuorena rakastui. Mutta silloin pitää myös olla valmis muuttumaan itse. Hyväksymään toisen virheet. Ja luottamus? Miten sen saat takaisin? Kerro se mulle.
Nelikymppisenä pariutuminen voi olla vaikeaa vain sen tähden, että tietää, mitä haluaa. Tietää, millaisessa suhteessa ei halua elää. Priimaa tuskin kukaan odottaa enää löytävänsä. Ja mitä mieltä on erota, jos etsii samanlaista minkä menetti? Kuka haluaa löytää uuden petturin rinnalleen?
Mun mielestä jokainen tekee pettämisen jälkeen juuri niinkuin itsestä oikealle tuntuu. Mä erosin. Koska en halunnut muuttua ihmiseksi, joka koko ajan pelkää, että milloin mua taas petetään. En halunnut muuttua sellaiseksi, joka tekee mitä vaan, ettei mies vaan jätä. Mä halusin vaan olla onnellinen. Ja mä tiesin, että kun mun luottamuksen kerran pettää, ei se luottamus takaisin tule. Ei edes tahdon voimalla.
Mitenkä niin et eron jälkeen pitkällä tikullakaan vastakkaiseen sukupuoleen koske? Mitä järkeä on tuollaisessa ajattelussa? Mikä pelottaa? Ei kaikki petä. Mulle olisi ainakin ihan luonnotonta elää 40 ikäisenä ilman seksiä. Parisuhdetta en välttämättä kaipaa. Mutta jos sellainenkin mahdollisuus tulee, otan sen avosylin vastaan. Jos ei, niin pärjään mä yksinkin. Edes yksinäinen vanhuus ei pelota. Se on mun osani sitten. Mun mielestä Lolita80 puhuu täyttä asiaa.
Tarkoitin, että jos ihminen pystyy antamaan anteeksi ja rakastamaan... Rakastaako sitä puolisoaan yhtä puhtaasti (VILPITTÖMÄSTI, TÄYDESTÄ SYDÄMESTÄ) kuin ennen pettämistä. Jääkö parisuhteeseen pieni katkeruus toisen petoksesta, vaikka anteeksi antaisi. Sen tunteen kanssa minä en osannut elää.
Erikoinen tulkinta kirjoituksestani, mutta jokainen tekee sen omista kokemuksistaan ponnistaen ja siksikin on kiinnostavaa lukea eri ihmisten ratkaisuja ja perusteluja niihin.
Yksinäisyys ei pelota, joku levy jäänyt kenties päälle, kirjoitinhan , että valintani olisi jatkaa yksin ja täysin ilman miestä. Nauttia täysillä ilman velvollisuuksia yhtään mihinkään. Ennenkuin kiljutaan, no, mikset sitten tee asialle mitään, pelkäätkö nyt sitä ja sitä, niin vastaan, että niin kauan kuin ihmisellä on vastattavana alaikäisten lapsien kasvatus, niin juuri niin kauan ensimmäinen ajatus ei ole oma mielihyvä ja omat halut.
luulen, että Lolita otti kantaa siihen, että lasten ei ole hyvä olla tuollaisessa ympäristössä? Että vaikka vanhemmat uskovat tekevänsä oikean teon laittamalla lapset ensimmäiseksi, he eivät sitä tosiassa tee jatkamalla onnettomassa liitossa. Voin olla kyllä väärässäkin Lolitan kirjoituksesta.
Tässä tullaan taas siihen, että stereotyyppisesti ajatellaan se perhetilanne ongelmineen. Uskooko kukaan, että tuollaisesta tilanteesta voi myös nousta molemmat jaloilleen, molemmat vanhemmat siis? Omassa tilanteessa on noustu jaloilleen, mutta kaikenlaista kivittäjää ja utelijaa löytyy. Ihan kuin ihmiset haluaisivat vain nähdä epäonnistumisia, ei kyetä myöntämään sitä, että kun kaksi yrittää parhaansa voi parisuhde muuttua taas hyväksi. Tuskin nyt kukaan väkisin puolisoaan rakastaa ja pitää kädestä.
Lapset laitettiin etusijalle ensin ja sitten rakastuttiin toisiimme uudestaan. On aivan mahtavaa löytää toinen uudestaan, kun kuitenkin pohjimmiltaan tuntee toisen hyvin sopukoita myöten.
Haluan vain tuoda esiin, että aina kannattaa ensin ajatella asiat loppuun asti ja tunnustella sydämessään mitä oikeasti haluaa. Haluan kannustaa ajattelemaan positiivisesti, jos on tahtoa, on myös halua. Olen onnellinen, että en heittänyt rukkasia naulaan ja vaikka monien mielestä jossakin kirmaa se unelmieni prinssi, niin kirmatkoon. Halusin jatkaa, koska rakastin enemmän kuin vihasin ja niin kasvoin inhimillisenä ihmisenä taas pätkän enemmän. Toivon, että ympäristökin jaksaa, eikä odota haaskalintujen tavoin, koska toinen repsahtaa, vaan kannustaa positiivisuudellaan.
Jokainen peilaa uskottomuutta omien kokemuksiensa kautta, niin minäkin. Kenties tämä kriisi oli suhteessamme käytävä, että ymmärsimme millaisen hiomattoman timantin olemme kumpikin vierellemme löytäneet.
Olen onnellinen puolestasi, jos pystyt elämään päivästä toiseen ilman katkeruutta tai ajatusta siitä mitä kumppanisi/ sinä olette suhteellenne tehneet! Ja että toinen on varmasti jättänyt suhteensa eikä epäilyille ole enää tilaa.
Olen nähnyt miten juuri nuo kädessäpitelemiset/rakastan sinua/rakastan perhettäni ovat kukoistaneet kriisin jälkeen. Miten ne on sanottu ilman minkäänlaista omaatuntoa pettämisen paljastuttua. Muutama kyynelkin on saatettu tiputtaa. Miehen kuitenkin jatkaessa suhdettaan ja sanoessa ne sanat myös toiselle. Minä annoin anteeksi pari yhdenillanjuttua. Mutta kun paljastui, että mies oli löytänyt pitempiaikaisen "tyttöystävän", josta jäi kiinni... mies lupasi lopettaa. Silloin nuo edellämainitsemasi asiat kukoistivat. Hellyyttä ja seksiä riitti avioliitto sujui "täydellisesti".
Kunnes taas epäilykseni nousivat pintaan. Pieni ääni sanoi sisälläni, että kuvittelen omiani. Kaikki on ollut niin ihanaa. Epäilys ei vain jättänyt rauhaan. Vaan ei selkäni takana kaikki ihanaa ollutkaan. Sen myötä opin säännön, joka on pätenyt kaikissa tuntemissani pettämisessä: Jos se salasuhde jatkuu kauan, niin on erittäin epätodennäköistä, että se joskus loppuu. Jos se loppuu, niin se johtuu siitä, että kakkonen jätti.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole sanoa, että teidänlaisia tapauksia ei ole. Mutta yritän vain avata sitä, miten vaikeaa on antaa anteeksi ja miten pettämisen epäily kuitenkin jää parisuhteeseen ikuisiksi ajoiksi. Että jotkut ihmiset eivät kykene sinunlaillasi ottamaan noita kädessäpitelemisiä merkkeinä onnellisesta suhteesta, kun on olemassa ihmisiä, jotka tekevät sen iloisina, kuitenkin pettäen koko ajan.
JA
Jotkut ihmiset jäävät siihen liittoon huonoista, itsekkäistä syistä ja sitten valittavat täällä palstoilla, kun puoliso on yhtä pas*aa. Itseään ei kannata psyykata myöskään positiivisuudella jatkamaan liittoa, koska siinä unohtaa aidot tunteensa ja se lasku sieltä ylhäältä tulee olemaan kova, kun aidot tunteet tulevat taas pintaan. Kuin laittaisi ne kuuluisat ruusunpunaiset lasit päähän ja ne tipahtaisivat jälleen pois.
Uskon itse avioliittoon, olen äärimmäisen romanttinen ihminen vaikka pettäjän kanssa meninkin naimisiin. Koska uskon, että tuolla on olemassa sellainen kumppani, joka ei petä. Jos sellaisia on ollut ennen aviomiestäni, on sellaisia hänen jälkeenkin. En pelkää yksinoloa enkä myöskään tyydy elämään miehen kanssa, jota "rakastan enemmän kuin VIHAAN". Haluan kaiken, haluan rakastaa toista tuntematta että toinen itsekkäistä syistä tuhosi jotain arvokasta meidän suhteestamme. Niin kuin meidän suhteemme ei arvokas olisi ollutkaan...
Nyt puutarhatöihin...
Viimeinen kappaleesi on ihana! Kiitos siitä!
Harvinaisen rohkeaa tekstiä. Hienoa, että teitä rohkeita nuoria naisia on.
Eivät kaikki halua epäonnistumisia parisuhteissa. Suurin osa, joka ehdottaa eroa haluavat nimenomaan sinun parastasi. Haluavat että saat vain sen parhaimman, etkä "tyydy" mihinkään.
Nyt ehkä petyt, mutta ei meillä pettämisen jälkeen kuultu liirumlaarumia ja rakastamishöpötyksiä, vaan käytöksen täydellinen muutos ja paluu aikaan ennen pettämistä. Tuo pitää kädestäkin ei ole oikeasti konkreettista kädestä pitämistä, vaan tarkoittaa sitä henkistä tukea, jota puolisolta voi hyvässä parisuhteessa saada. Jatkamme arvokasta suhdettamme kolauksen jälkeen ja jos tämä ei ole aitoa rakkautta niin, sitten en ymmärrä rakkaudesta mitään. Annoin ja sain kaiken, en tyytynyt mihinkään.
Kiitos keskustelusta ja toivottavasti saat puutarhassa paljon aikaiseksi.
Paluu aikaan ennen pettämistä? JATKATTE arvokasta parisuhdettanne? Erittäin huono idea. Suhde muuttuu pettämisen jälkeen ja paluuta aikaan ennen pettämistä ei ole. Ei parisuhdetta jatketa vaan se korjataan. Toivottavasti et tarkoita tekstilläsi, että leikitte nyt niitä henkilöitä, joita olitte vuosia sitten ja leikitte aikaa, joka oli ennen pettämistä. Se ei ole terveellistä parisuhteen kannalta.
Tarkoitit varmaan, että annoitte anteeksi ja rakensitte uudestaan paremman elämän ja lujemman parisuhteen?
Huh, huh,...tässä näkee, että jos joku yrittää tehdä toisin vastoin normia pettäjälle kengän kuva perseeseen joutuu syyllistämisen kohteeksi.
Olitko ihan tosissasi?
Sä et ymmärtänyt "siinä on ero" kirjoitusta. Hän tarkoitti, että ei parisuhde lähde sillä uuteen nousuun, että palataan aikaan ennen pettämistä. Se aika oli ja meni ja ei pidä odottaa, että jatkossa elämä olisi samanlaista kuin ennen. Molempien on hyväksyttävä se tosiasia, että ihmiset muuttuu vuosien aikana eikä takertua siihen, millainen toinen oli vuosia sitten.
Ei kukaan alennu mihinkään. Kyse on rakkaudesta naisen puolelta, mies käyttää hyväksi. Kakkosnaisilla voi hyvinkin olla omatunto, moraali, arvot mutta huijarimiehellä ei ole. Mies ei välttämättä keskustele mistään tilanteen selvittämiseksi, ei alussa eikä lopussa.
On suhteita,jossa mies ja nainen ovat molemmat kakkosia..! Aloitus sopii niin kakkosnaisille,kuin miehillekkin!
Niinpä niin... Ja tässä yksi syy, miksi pettäjä ei eroa: on pelko pers.eessä, ettei kelpaisi eron jälkeen kakkoselleen tai kenellekään muullekaan...
Onko todellakin tavoittelemisen arvoista pyrkiä ykköseksi petturin vaimon tilalle..??
Kyllä meidän tapauksessa mies halusi minut. Kyse oli ihan molemminpuolin rakkaudesta. Minä lopetin, kun en halunnut olla petturi, ihan hänen lapsiakin ajattelin.
vai ei kelpaa, mitenkähän monta taloa on rakennettu, sille kakkospuolisolle, kun on niin paljon parempi kun ykkönen..
Mikä siinä on niin vaikea sulattaa, että kaikki kakkoset ei edes halua ykkösiksi? Ei se parisuhteessa eläminen ole se ainoa tavoiteltava asia elämässä.
Niin, en minäkään suostuisi parisuhteeseen pettävän miehen kanssa. Kuka sellaiseen alentuisi?
Miten epäromanttista! Ja vastaus ei ole vain sinulle, joku taso, vaan teille kaikille.
Odottaa vain kunhan rakastutte....ja muuten se on vain ELÄMÄÄ :)
Tai sitten kaikki ei vain rakastu. Itselläni on takana pitkiä suhteita, mutta en ole ikinä rakastanut. Ihastunut kyllä, mutta se hiipuu äkkiä. Lastani kyllä rakastan, mutta eipä ole sellaista miestä keksitty johon olisin rakastunut. Silti minulla on onnellinen elämä. Kaikki ei tarvitse samoja asioita kuin toiset.
Sanot, ettet ole ikinä rakastunut? Silti olet ollut parisuhteessa, miksi?
Oletko sanonut kumppanillesi, että joo, ihan kivaa on, mutta en mä sua rakasta enkä oo koskaan rakastanutkaan..?
En enää ole paeisuhteessa koska en rakastanut. Siinä vaiheessa ku ihastuminen hiipui ja tajusi ettei rakasta niin parisuhde tuli päätökseen parin vuoden mietiskelyn jälkeen.
Miksi ei onnistuisi uusi liitto, vaikka molemmat oilisivat olleet varattuja. Toki onnistuu. Nämähän ovat ihmisiä, jotka molemmat ovat uskaltaneet tehdä ratkaisunsa ja yleensä järkevällä tavalla huolehtivat lapsistaan ja eivät ole jatkaneet puolison pettämistä vaan selvittäneet sotkunsa.
Mutta jos salasuhde päättyy ja kakkosena on ollut nainen ja suhde on kestänyt pitkään , ja mies jatkaa vaimonsa kanssa, kannattaisi kakkosen vaihtaa paikkakuntaa. Jos suhteesta on puhuttu julkisesti, kyllä se ainakin pienemmissä kaupungeissa jättää stigman sen naisen otsaan. Ei häntä arvosteta. Ei oteta oikein missään asiassa todesta. Miehetkin pitävät helppona naisena. Näitä ajatuksia herännyt suuressa naisvaltaisessa työyhteisössä, jossa näitä onnettomia muutama on.
missä pullossa sinun elämä on? kuin Ansaa ja Taunoa, nyt on vuosi 2013!
Tuossa sun esimerkissä näkee juuri sen naisvaltaisen työyhteisön pask....amaisuuden. Juorutaan selän takana toisten asioita. Onko tullut sullekaan kerrankaan mieleen, että sitä jätettyä kakkosta voisi vähän tukea, kun hänellä on suru puserossa? Eipä tietenkään ole. Kanat vaan kaakattaa ja juoruaa. Ja nauttivat toisen onnettomasta olosta.
Ai paikkakuntaakin pitäisi vaihtaa? Älä ole naurettava. Jos ihmisen arvostus on siitä kiinni esim. työyhteisössä, miten elää henkilökohtaista elämää, niin jotain on pielessä. Yksityisasiat ei kuulu työpaikalle. Siellä tehdään töitä eikä juoruta ja pilkata ketään. Mutta nainen on naiselle susi. Naisten välistä solidaarisuutta ei ole olemassakaan.
"Yksityisasiat ei kuulu työpaikalle. Siellä tehdään töitä eikä juoruta ja pilkata ketään."
Vähän realismia hei. Todellisuudessa, ihmiset on ihmisiä ja ihmiset juoruilevat. Jos ihmiset pettää ja valehtelee, kuten kakkosen pitäisi tietäää jo ihmisten osaavan tehdä, juoruilu on yksi pikku vähempiarvoinen lisäsynti vain.
Kun asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, eivätkä asenteet pohjimmiltaan muutu kymmenissäkään vuosissa.
Esimerkki viime viikon keskustelusta. Uusi työntekijä ihmetteli tämän hyljätyn naisen epäystävällisyyttä häntä kohtaan. No vanha työntekijä sivisti. " älä kuule puhu sen kuulen miehestäsi, lapsistasi, mökkielämästäsi tai matkoista, se saa sen raivon partaan" ja sitten kertoi naisen taustat kolmen vuoden suhteesta perheelliseen mieheen.
Minulle ei kuulu kenekään puoltaminen eikä moittiminen. Uuden työntekijän tukeminen ja perehdyttäminen. Kerroin vain huomioni.
siis uuden jne kuuluu.
Minulla on kuusivuotta takana suhdetta varattuun mieheen. Olen naisvaltaisessa työpaikassa töissä. Yksikään ihminen työpaikallani ei tiedä asiasta mitään. Suhde jatkuu edelleen. En halua parisuhdetta ja tuo suhde mieheen ei kuulu kenellekään.. vähiten työkavereille.
Eiköhän se kuulu jollekkin. Mitä mieltä olet vaimon ja koko perheen roolista? Usko tai älä. Jossain vaiheessa se paljastuu ja loppuu. Osa ihmisistä, myös läheisistäsi ei pidä sinua sylkykuppia kummempana. Ja pahinta on, että itse et myöskään arvosta tekojasi, kun aikaa kuluu. Kokemusta on. Ajattelin, että ei kuulu kelleen ja palautetta tuli niin että roiki.
Miehen perhe on avovaimo. Ei lapsia hänen kanssaan.
Läheiseni ei tiedä asiasta mitään. Kun loppuu niin loppuu. Suhde on vaan pieni osa elämääni. En odota sen kestävän ikuisesti.
Ikää minulla on jo sen verran että tiedän mitä arvostan. Pitkä "oikea" parisuhde takana enkä halua enää kumppania.
Niin mullakin ja kenellekään en työpaikallani ole kertonut asiaa. En edes ystävilleni. Se on mun oma salaisuus. Mua ei kiinnosta yhtään työkavereiden yksityisasiat. Jokainen hoitakoon oman tonttinsa itse.
Et halua enää kumppania, mutta toisen kumppani kyllä kelpaa. Oletko niin ruma, että et saa vapaata., vaan tyydyt murusiin, joita avovaimon pöydältä tippuu.itsekeskeinen
Tuo ruma on iänikuinen veto. Mies on nimenomaan toisen kumppani, ei minun. Jos olisi minun niin silloinhan minulla olisi kumppani jota en halua.
En halua vapaata koska sellainen jää herkästi pikkuhiljaa asustelemaan kotiini.
Jos olen itsekeskeinen niin on mieskin. Mieskin voi tehdä valintansa ja jäädä omaan kotiinsa eikä hyppiä vieraissa.
Käytösa ainakin on rumaa.
Itsekeskeistä minäminä- touhua! Hyi että kuvottaa! Mitä varattu mies antaa,mitä vapaa ei antaisi!? Sitäpaitsi teet väärin miehen kumppania kohtaan! Häntä,kenet mies kumppanikseen valinnut!!!
Ihmiset muuttuu, elämä muuttuu. Ne asiat, joita on halunnut 20 vuotta sitten tai kuka on ollut 20 vuotta sitten, ei enää ole. Ei ihmistä voi pakottaa elämään samaa elämää, jos ei itse tahdo.
Miksi tuo mies ei sitten tyydy kumppaniinsa? En minä miestä väkisin pidä. Vaikka MINÄ en olisi tuon miehen kanssa niin mies haluaa silti vierasta. Jo haluaminen on väärin kumppania kohtaan. Toteutus on sivuseikka koko asiassa. Monet miehet jättää toteuttamatta mutta en haluaisi miestä jolla on koko ajan haave vieraasta.
Miksi miehet ei yleensä kommentoi täällä tekemisiään ja syitä niihin?
Oletko jotenkin yksinkertainen? Jätettyä kakkosta pitäisi vielä tukea? Eiköhän hän ihan itse suhteeseen lähtenyt eikä kenenkään pakottamana. Siinä olet kyllä oikeassa, että yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle - eikä myöskään työpaikkaromanssit varatun kanssa. Ja nainen on naiselle todellakin susi - juuri se itsestään liikoja luuleva kakkonen nimittäin sille vaimolle. Naisten välistä solidaarisuutta ei ole olemassakaan, muutenhan ei olisi kakkosiakaan.
En kyllä naisena ja äitinä katsoisi sen huonommin,kuin miestäkään!Ei nainen ole tksin väärin toiminut.
"En haluaisi miestä, jolla on koko ajan haave vieraasta" , mutta eikö juuri jokainen kakkonen halua kuvatunlaista miestä ja kiihkeästi vielä? Ihmeellisen kieroa ajattelua. Yhtä kieroa kuin se, että itselleen joku sallii pettämisen, mutta jos uskollinen puoliso sitä tekisi, niin ei kestetä edes ajatusta siitä.
Ei mies ole todellakaan minun mies. En ELÄISI sellaisen kanssa. Kiihkeydestäkään en omalla kohdalla puhu. Kiva joskus viettää mökkiviikonloppuja ja harrastaa hyvää seksiä. Miehen puolella kiihkeyttä taitaa olla enemmän.
En muuten petä ketään vapaana ihmisenä.
Mitä onnettomia?, usein mies on se aktiivinen pettäjä ja onneton on vaimokin kun pitää pettäjän.
Mies pääsee kuin koira veräjästä tässäkin jutussa, vaikka leiman ansaitsisi ensimmäisenä.
Tsot tsot. Eihän tällä palstalla pettävistä miehistä saa pahaa sanaa sanoa. Heillähän vaan maine ja kunnia kasvaa, kun montaa naista pyörittävät samaan aikaan! Vaimo antaa käryn käytyä anteeksi, kun mies kuitenkin rakastaa vain vaimoaan. Kakkonen joutuu nöyränä väistymään taka-alalle ja nuolemaan haavansa yksin.
Voi viatonta mies parkaa. Joutui väkisin vietellyksi, paha kakkonen vei vastoin miehen tahtoa...
Kyllähän pettävä mies on osapaha myös! Ei kuuluisi päästä,kuin koira veräjästä! Kakkosnaista ei saa yksin syyllistää. Miehen pitäisi osata sanoa EI,jis olisi kunnonmies!!!
Kyllähän tuossa leimaantumis jutussa on pitkälle totuutta. Mies kun palaa ruotuun, sopii vaimonsa kanssa niin sen kun porskuttaa. Perheellä on omat juttunsa. Mutta kun nainen jää yksin sen salasuhteen jälkeen, puolustajat ovat vähissä. Sekin mies voi surkutella, ei muuta. Ja ihmiset, jotka tietää, aliarvioivat koko ajan. Ei auta, jos ajattelee, että en välitä. Ihmisten asenteet kuitenkin vihlovat. Työyhteisö voi olla julma. Mutta se ihminen itse voi omalla asenteellaan myös vaikuttaa eli kunnioittaa perheellisiä.
Jos käry kävisi, niin varmasti minut teilattaisiin. Vaikka tämä naimisissa oleva mies on aina se joka ehdottaa tapaamista. Ja suostun tapaamisiin, mikäli ne sopii minun elämäntilanteeseen. Jos olen varattu toisaalle, en sekaannu tähän varattuun. Mutta jos olen vapaa, suostun tapaamisiin. Eipähän minun tarvitse elää puutteessa ;)
pöljäkö oot? Ei voi muuta sanoa.
ei ei mutta elossa
Ja kävelet tuhon tiellä...
Näin suhtkoht hyvännäköisenä miehenä voin kertoa, että iskuyrityksiä on tullut useampi avioliiton aikana. Baarissa, työpaikalla, ulkoillessa, harrastusten parissa. Osa näistä ei ole tiennyt, että olen naimisissa ja vasta myöhemmin huomanneet sormukseni, osa taas häikäilemättä pyytää ulos, vaikka näkevät sormukseni. Naisia on siis monenlaisia tullut matkan varrelle. Sellaiset naiset, jotka ovat sormukseni nähneet, ovatkin vain tarvinneet petinsä lämmittäjää muut ovat vain pyytäneet kahville.
Olen ollut näissä tilanteissa (erittäin) päihtyneenä, selvinpäin, vaimolle vihastuneena, mieli matalana, vaimo raskaana/synnyttänyt (jolloin seksiäkään ei ole paljoa ollut) you name it. Mutta ei ole koskaan, koskaan tullut mieleen kohdella vaimoa epäkunnioittavasti ja pettää. Ei ikinä. Aina olen vaimoa kohdellut kunnioittavasti, en ole hu*raksi nimitellyt enkä "iskenyt vyön alle" KOSKAAN. Tiedättekö miksi? Koska rakastan vaimoa. Rakastan lapsiani. Minulle ei ole mikään arka paikka sitä osoittaa, vaikka olenkin maskuliininen mies. Minun mielestä toista ei vain loukkaa jos välittää. Miksi aiheuttaisi toiselle sydänsuruja? Minä olen vaimoni tukena enkä tekemässä hänen elämästään vaikeaa.
11,5 vuotta oltu yhdessä ja toivottavasti monta, monta vielä lisää.
Minun neuvoni kaikille on se, että heittäkää epärehellinen kumppani pois elämästänne ja älkää ottako sellaista kumppania, joka on pettänyt entiSIÄ tyttöystäVIÄÄN. Useampaa edellistä kumppaniansa pettänyttä ihmistä voi tuskin muuttaa uskolliseksi.
Huomaa, että sinun tekstiisi ei kukaan kommentoi. Katsos, kun nämä naiset täällä eivät enää ymmärrä, että hyvä mies ei huoraa! ;) Toivottavasti kaltaisiasi on vielä olemassa tuolla! :)
Mitä etsit täällä uskottomuuspalstalla?
eräälläkin oli oikein uskonollinen lause seinällä, miten pitää elää ja petti sen kun kerkes, aina uus kun vanhaan kyllästy..
Voi se toimia. Jos molemmat eroavat kohtuullisessa ajassa, ollaan oikeasti rakastuneita ja halutaan tehdä oikein (erota!).
Ei se ole niin tavatonta, että mennään naimisiin, kun halutaan perustaa perhe, mutta ei ihan oikeasti olla täydestä sydämestä rakastuneita. Sitten kun sen oikean kohtaa, kun on jo naimisissa, pitää osata tehdä oikein, tehdä valinta. Jos valinta on, että haluaa elää elämänsä rakkauden kanssa, erotaan. Silloin se toimii siinä missä mikä tahansa muuten alkunsa saanut parisuhde.
Kakksoset ei todellakaan huoli pettävää miestä puolisokseen, kunpahan otetaan ilo irti elämästä, syödään, juodaan ja naidaan, se riittää. Peskää ja viikatkaa vaan puhtaat vaatteet kassiin, että ukkonne pääsee reissuun. Te ykköset olette harvinaisen sokeita naisia. Kenen mies on ollut yksin mökkeilemässä? muka muiden sukulaisten kanssa? kavereiden kanssa motskaroimassa kesä retkillä? menossa octoberfestille kavereiden kanssa? hih niillä on mukana vierasnainen ja kaverit ei kerro teille totuutta. Kivaa kun tulee syksy ja talvi, liitonkoulutukset ja seminaarit, saatika sitten työmatkat, ai kuinka ihanaa,
jahdissa, kalassa, ylitöissä, työkavereiden kanssa tunturissa, veljen luona, vanhempien luona ja sokerina pohjalla mietiskelemässä suhteen tilaa...yksin ja sekin selitys upposi
Ja ai,kuinka niin väärin!!! Noh kaikki tulee eteen,mitä taakseen jättää
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että kaikki "kakkoset" ovat vapaita?
Kakkonen ei väkisin ole ketään vienyt, nyt sen ymmärrän. Minun ex petti aikoinaan ja erosin siksi, syytin kakkosta kaikesta.
Nyt kun itsellä ollu varattu, huomaan et ei varattua kukaan väkisin pidä, päinvastoin varatusta vaikea päästä eroon.
Ja aina varattu on muka eroamassa, mutta eipä eroa jos ei puoliso jätä.
En kyllä itse viihtyny kakkosena, enkä koskaan enää siihen ala, mutta uskoin silloin et on eroamassa.
Petetyksitulemisen tuskainen kokemus kannattaisi käyttää vihana, mutta rakentavana voimana, jolla opettaa itselleen viisaat elämänarvot, ja vihan voimallakin. ei niin että piilottaa vihansa katkeruuteen ja kyynisyyteen, ei enää välitä itse siitä miten muita ihmisiä kohtelee ja lopulta menettää oman moraalinsa. Onni löytyy kuitenkin vain niin, että elää niin, että ei loukkaa ketään muuta ihmistä. Toisten ihmisten loukkaaminen ahdistaa, tuo epäonnen ja tuskan hyvän ihmisen sydämeen.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi sä kakkosta syytit miehesi pettämisestä? Teitkö sen suojellaksesi itseäsi totuudelta vai minkä takia?
Usko vaan, eksäsi luritteli samat valheet kakkoselleen kuin mitä itse olet kakkosena saanut nyt kuulla. Eikö susta tuntunut pahalta aloittaa suhde varattuun mieheen, kun itse olit pettämisen kokenut? OIkeastiko sä uiskoit, että hän oli eroamassa?
Niin kuka ei "kelpuuta"?
Pettävä ukonketku ei ole paras "kelpuuttamaan" ketään mihinkään.
Kakkonen ottaa salasuhteesta ilon niin kauan kun sattuu huvittamaan, sitten matka jatkuu. Kuka nyt pettävän ukon haluaisi?!
Aloittajaa taitaa jotenkin kylmätä ajatus, että ukko on lähdössä kakkosen matkaan ja itseään psyykatakseen ja kakkosia pelotellakseen kirjoittaa tuollaista höpöhöpöä...
höpöhöpöä itsellesi, oluiggggggggjk.
Totuus on näet sinun tarujasi ihmeellisempi. Tutkimukset nimittäin osoittavat ensinnäkin, että suurin osa pettäjista pettää uudestaan, mikä on tosin järkeen käypääkin jos moraali kerran on sellainen, että ylipäätään voi pettää toisen luotamuksen. Toiseksi, joku nämä pettäjät aina ottaa - ja tulevat petetyksi. Usein se on kakkonen tai joku jo eron aikana.
No missäs kohtaa sanoin, ettei pettäjä pettäisi uudelleen? Just sitä tarkoitin, ettei pettävä ukonketku ole paras kelpuuttamaan ketään uuteen suhteeseen ainakaan tämän asianomaisen kehnon moraalin perusteella.
En myöskään sanonut, etteikö joku ottaisi pettäjää - kysyin vain, että kuka sellaisen haluaisi?!
Vaimot nyt uskoo mitä vaan. Mies leikkii taas aikansa "avointa" = teeskentelee ja peittää jälkensä entistä paremmin. Vaimo taas sadatta kertaa uskoo ukkonsa jättäneen kakkosen ja luottaa entistä sinisilmäisemmin tyyppiin joka ei erota totuutta valheesta. Mitenkähän käy KUN saa tietää miehen vieneen kakkosen ihan kotiinsa asti, eikä edes vain kerran, se jää nähtäväksi ;)
Konstit on monet kun vaimolta asioita halutaan pitää salassa. Pettäminen tuskin loppuu muuta kuin kumppania vaihtamalla, väärää petetään - ehkä sitä oikeaa ei???
No raivostuttavaahan se olisi tietää, että mies pettää niin sivistymättömän naisen kanssa, joka toisen perheen kotiin työntyy ja useamman kerran. Olisi se pettymys että niin huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa pettää. Ei miehellä olisi sen jälkeen arvoa. Rotunaiset eivät mene perheen kotiin.
No, katsos, senhän näet helposti, kun otat yhteyden vaimoon. On siinä kiva katsella, mitä mieltä vaimo on ja miten sitten reagoi. Yhdessäkö leikitte miehen kanssa ja vaimon kustannuksella, katsotte paljon hänen psyykensä kestää? Ja riemumielin olet tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa, onnea vaan jatkoon.
Vai että nyt oikein väärää petetään. Niinhän se on väärää ja huonoo - mistä tämäkin ajatus sikiää, että petetyn vika on, jos toinen pettää. Kyllä se vika on yksin pettäjän korvien välissä ja sitä vikaa tukee sopivasti juuri oikealla hetkellä kohdalle sattunut tyrkky.
Hölö pölö jos joku pettää niin hän etsii jotain uutta ja kun kaikki täsmää .. hän menee. ja sitten vaimo jää
ihmettelemään kun se ero tuli kuitenkin niin puun takaa.en lähde arvosteleen suhteita mutta miehet ja naisetkin tuntuu vaihtavan niin kuin vauhdissa seuraavaan asuntoon ja nämä perinteiset jää yksin moneksi vuodeksi koska ovat niitä yhden parisuhteen ihmisiä.
Ei välttämättä yhden parisuhteen, jos tarkoitat, että rakastaisi vielä pettäjää eronkin jälkeen. Vaan itse ainaki petetyksi tulemisen jälkeen eronneen olen tullut varovaiseksi. En ole yksin, suhteita kyllä on, mutta avo- taikka avioliitto ei enään houkuta. Tosi rakkaus jos osuu kohdalle (tiedän mitä haluan, ja vähempään en tyydy), sitten olisin valmis vaikka mihin. Mutta nuorena sitä ei tiennyt mitä halusi, ja niinhän sitä väärän kanssa avioitu... onneksi nykyään kuitenkin on helppo erota, paperilla. Henkisesti se ei ole helppoa varmaan kenellekään.
Kuulehan nuorikkoni,kyllä niitä perinneihmisiä(ihmisiä,jotka käyttävät aivoja ja sydäntä),on kuule enemmän,kuin uskotkaan!!!:) ei tarkoita,että jos ihminen toimii spontaanisti,että se olisi hänen yleinen toimintamalli! Toisilla nämä arvot ovatkin yllättävän merkittäviä tekijöitä!!!... Osa jopa nuoremmista toimivat näin.
Tptta. Viisaimmat ja rehellisimmät eivät huoli edes häntä, jonka tietävät aiemmin olleen uskoton tai salasuhteilleen. Jos salasuhteilija haluaisi tämänlaisen uuden puolison, hän ehkä joutuu aloittamaan uuden suhteensakin valehtelemalla menneisyydestään.Ja se ei lupaa mitään hyvää jatkoon.
Hyvät kumppanit eivät petä. Kuka haluaa hyvän kumppanin? -Sinkku.
Kuka haluaa huonon kumppanin? -Ykkönen ja kakkonen.
Ketkä valittavat ongelmistaan täällä vielä vuosien päästä? -Ykkönen ja kakkonen.
Kuka jättää pettävän kumppanin, jos joku jättää? -Kakkonen.
Kaava on selvä.
Juuripa näin. Olen tässä keski-ikäisenä seurannut muutaman aviomiehen ikäkriisejä. Ukoilla on ollut joko enmmän tai vähemmän vaittomia säätöjä (muutama tapaus ystävä/tuttavapiirissämme). Nämä kaikki kakkoset ovat olleet aivan jotain muuta kuin ne elokuvien parikymmentä vuotta nuoremmat hehkeät naiset. Nämä kakkoset ovat olleet noin viisikymmpisiä, sinkkuja (takan useita kiville menneitä suhteita). Erikoista on ollut se, että ulkonäöltään nämä salanaiset ovat olleet arkipäiväisiä noin niinkuin kauniisti sanottuna. Eli tyyliin verrattuna vaimoon on vaihettu mersu tilapäisesti ladaan. Nämä kakkoset eivät ole kelvanneet vapaille miehille. Ukkomiehiä on huomioitu mm kehumalla ja kuuntelemalla loputtomasti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Siis rumia ja moraalittomia naisia olivat ainakin nämä kolme tapausta - myös lapsettomia
EI NIIN,koska kukaan ei uskalla luottaa petturiin/ valehtelijaan!!!
Niin kelpaavat kevytkenkäisinä ylimääräiseen hupiin. Ei avioliittoon! Sitäpaitsi ei kukaan,joka haluaa kunnollisen tulevaisuuden rakenna elämää pettäjän varaan! Sen tietää heti,ettei siinä hyvin käy!!! Paljon sanotaan,että ihastutaan,mutta täytyy rakastaa itseäänkin,eikä ottaa pettäjää!
Nyt on ihan pakko vastata ketjun aloittajalle ja kumota tuo omahyväisyys. Tässä ex-kakkonen, joka on jo kohta 5 vuotta ollut hyvin onnellinen ykkönen, ihan aviossa asti. Liitto on onnellinen, luottamusta löytyy puolin ja toisin, eikä kumpikaan häpeile muistella, että suhde alkoi salasuhteena. Päinvastoin - vaikeuksien kautta voittoon.
Välit molempien exiin ja lapsiin ovat kunnossa, kaunaa ei kanneta ja asiallisesti pystytään asioita hoitamaan.
Inhoan yli kaiken tuollaista tekopyhyyttä ja yleistämistä, mitä ap.aloituksessaan julistaa. Jokainen tarina on omansa ja hyvin harvoin (jos koskaan) kukaan on niin täydellinen ja rikkeetön, että pystyy toisia tuomitsemaan. Miten joku edes haluaa korottaa itsensä tuollaiseen asemaan, josta käsin katsoo olevansa "kelvollinen" jakelemaan tuomioitaan?
Yleinen käsite kyllä puhuu ap:n toteamuksen puolesta!!! Ja valehtelija on valehtelija,vaikka voissa paistaisi! Itsekkään en hyväksy pettämistä! Ja olen huomannut,kuinka toiset " kakkoset" jätetään kuin nalli kalliolle,kun aviossa oleva kyllästyy leikkimään heidän kanssaan! Eikö muka ikinä epäluottamus kalva koskaan mieltäsi??!Kannanotto sopisikin niile kakkosille kyllä,jotka jatkavat,vaikkatietävät ettei toinen aiokkaan erota koskaan.
Jos oletetaan, että pettäjä eroaa. Jos oletetaan, ettei hän kakkosen kanssa mene yhteen vaan etsii jonkun muun naisen. Niin mitä hän sitten kertoo entisestä elämästään uudelle naiselleen? Aivan. Jatkaa valehtelemista, kertoo etten ikinä ole ketään pettänyt enkä petä. Eikös niin?
Ikinä en ottaisi miestä, jonka tiedän jo valmiiksi pettäjäksi. Miksi aina se toinen nainen tuomitaan ja oletetaan, ettei hän kelpaa edes sille pettäjälle? Luuletko sä oikeasti, että pettäjäksi paljastunut mies on kuumaa kamaa avioliittomarkkinoilla? Ei varmasti. Edes se kakkonen ei häntä huoli kuin hetken hupiin.
Kyllä muutkin kuin pettäjät valehtelevat. Minulle ainakin ex-pettäjä on kertonut kaikki entiset ikävätkin jutut. Eipä ole ainakaan paljon kaunistellut... Jokainen mies voi valehdella, ja moni ihminen valehtelee. Harva ihminen esimerkiksi kertoo kumppaniensa todellisen lukumäärän. Kyllä tuo omani on ainakin oppinut edellisen suhteen virheistään.
Tottakai inhoat sitä, koska olet itse juuri se vastenmielinen kakkonen. Ihanko viisi vuotta on jo suhdetta takana? Kauanko miehesi oli entisen vaimonsa kanssa ennen kuin alkoi sinua panna?
No niin, tässä vähän toista näkökantaa asiaan.
En halua mollata ykköstynyttä kakkosta sillä jotainhan hänessä on kun mies monta vuotta vehtasi, ennkuin ratkaisi asian juuri kakkosen eduksi.
Olen sitä mieltä, että olis mahtaavaa jos me jokainen osaisimme olla ihmisiä toisillemme.
Myös minut petettiin, kakkonen esittäytyi itse. MIes katui halusi jatkaa avioliittoa. Kakkonen piti yhteyttä minuun kokoajan ja kertoi mitä heidän suhteessa tapahtuu.
Se ei loppunut koskaan.Vaikka kumpikin mies ja kakkonen vannoivat , että se loppu JOuduin sellaisen manipuloinnin kohteeski, että en olisi hurjimmissa kuvitelmissanikaan osannut odottaa mitään sellaista.
En tiedä miksi, oliko niin että mies toivoi minun teekvän ratkaisun. Yritinkin monta kertaa mutta aina hän halusi tulla takaisin.
Kolmen on/off vuoden jälkeen tuli ratkaisu jota minä taas en juuri sillähetkellä enää odottanut.
MIetinkin asiaa vähän eri kantilta kuin te toiset kakkosten tuomitsijat.
Myönnän, että avioeroni oli erittäin raskas ja riitaisa.
Mutta luulen, että jos mies ei olisii halunnut tulla takaisn niin monta kertaa niin olisivat saaneet toisensa jo paljon aikaisemmin. (vai eivätkö olleet varmoja toisistaan, en tiedä)
En ole koskaan toivonut heidän avioliittonsa kariutumista tai , että jompikumpi lähtisi pettämään, Ei. olen kaikesta huolimatta eron prossessin aiheuttamasta tuskasta selvittyäni hyväksynyt, että ex halusi kakkosen ja olen, toivonut heille hyvää elämää, sillä en halua, että heistä kumpikaan joutuisi kokemaan saman minkä minä koin heidän vuokseen.
Kyllä pettämisestä alkanut liitto voi kestää, se ehkä vaatii kummaltakin enämpi pitkämielisyyttä ja asioiden hyväksymistä sillä varmasti kummallakin mielessä, millälailla suhde alkoi ja mitä kaikkea siihen sisältyi.
Jatkan vielä sen verran ,että kerron tämän. Pettäminen on aina väärin, sitä ei oikeuta mikään.
Omasta kokemuksesta sanoisin, että meilläkin olisi ollut parempi jos mies olisi hakenut eron heti eikä alkanut pettämään.
Olisin saanut aikaa itselleni. Olisi ollut paljon helpompaa rakentaa elämää uudestaan ilman pettämisen aiheuttamaa tuskaa ja itsensä syyttämistä.
Meni monta vuotta hukkaan eipäs joopas leikissä jota en itse ollut halunnut.
Jos pidät tuota sun luuloasi totena, niin ole huoleti, ei sun ukkos kakkosen mukaan lähde kun ei voi kakkoseen luottaa! Oikeassa olet siinä, ettei kukaan ota kumppania, jolla ei ole moraalia, arvoja eikä kunnioita ketään. Ei edes sun miestä kukaan huoli. Onnea vaan jatkoon pettävän miehen rinnalla. Mielenrauhasi lienee taattu, kun ei häntä kukaan huoli.
:) Olen onnekkaassa asemassa: oma kumppanini ei petä! Inhottaa katsella,kuinka toiset valehtelee viattomille ihmisille! Myös ne tapaukset,joissa kakkosille valehdellaan,että ollaan vapaita ja tosiasiassa ollaan niin naimisissa,kuin olla voi
Niin,pettäminen on helppoa,nutta väärin!!! Kukaan ei halua petollisen kanssa naimisiin!
Esim. ykköistyneet kakkoset haluavat naimisiin petollisen kanssa. Jotkut, ihme ja kumma haluavat jatkaakin naimisissa patologisen pettäjän kanssa.
Kakkoset vain leikittelevät pettäjän kanssa mutta loppupeleissä eivät heitä huoli. Vaimot ovat ainoita jotka jatkavat pettäjän kanssa. Itse narutin aika kauan pettäjää joka puolestaan kuvitteli naruttavansa minua. Tässä tapauksessa sai maistaa omaa lääkettään ja kauan aikaa ennen kuin vihdoin tajusi etten hänen kanssaan ole tosissani. Omaksi miehekseni olen valinnut uskollisen ja rehellisen ihmisen. Tälle ihmiselle olen itsekin 100 % luotettava.
Sinne aloittajalle tiedoksi, että salasuhde johti avioliittoon, talon rakennukseen, 2 yhteiseen lapseen ja ihan mukavasti toimivaan uusperheeseen. On myös onnellisia loppuja, joissa kaksi sielunkumppania kohtaa, vaikka aikoinamme tapasimmekin "salaa".Joskus vaan rakkaus voittaa :)
Tulkaa pettäjät järkiinne! Lopettakaa valehtelu ja väärintekeminen!!!! Näin on parasta kaikille,myös itsellenne!!! Selkärankaa tekoihinne! Elämässä tulee kaikille vastoinkäymisiä!!! Niitä ei voi paeta salasuhteisiin! Rakasta ihmistä,siis omaa kumppania ei saa hylätä,eikä tehdä väärin..
Kuinka se sinkku kakkonen nyt niin moraaliton on ja varattu aviomies ei?! Toki ehkä epätoivoinen tai epätasapainoinen, varsinkin, jos kauaksi aikaa roikkumaan jää tai pelkästään varattuja haluaa.