Olen eronnut 5 vuotta sitten, lähdin miehen uskottomuuden vuoksi..molemmat elimme omaa elämäämme tapailimme uusia tuttavuuksia molemmat... mutta kuitenkaan mitään pysyvää emme löytäneet..nyt olemme muuttaneet exän kanssa uudelleen yhteen, ja elämme arkea KÄMPPIKSINÄ...Joskus tulee mieleen olenko exälle kuitenkin vaan se hätävara, ja turva??
Kämppikset
harmaa arki
6291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harrastatteko seksiä keskenänne? Jos ette, niin olette oikeasti kämppiksiä. Teistä ei kumpikaan taida osata olla yksin ja siksi hätäpäissänne turvaudutte toisiinne. Jos tuo on susta parisuhde, niin se on sun mielipide. Älä sitten pety, kun mies lähteekin joku päivä uuteen elämään ja sä jäät yksin.
Mikä yksin elämisessä suakin pelottaa? Et sä uutta suhdetta tule löytämään ennenkuin opit olemaan onnellinen yksin.
Tuo on aikamoinen klisee, että "pitää olla ensin yksin onnellinen ennen kuin voi löytää uuden suhteen"... Jos ei koe oloaan onnelliseksi ilman kumppania, niin sitten ei tunne: Kaksin aina kaunihimpi :)
Aivan, aivan puuta heinää tuo hokema, että ensin pitää olla yksin onnellinen ennen kuin voi löytää suhteen. Se ei voi pitää paikkaansa, koska jo todellisuus puhuu sitä vastaan. Ihmiset löytävät uuden suhteen monesti silloin, kun ovat aivan maassa suhteen loputtua. Tai ovat muuten onnettomia sen vuoksi, että ei ole kumppania.
Mistähän tuo vanha sanonta on oikein saanut alkunsa? Jos mennään ajassa taaksepäin, oli yleistä, että kumppani löytyi parikymppisenä. Hänen kanssaan sitten mentiin naimisiin ja naimisissa pysyttiin. Ei ollut nykyisenlaisia määriä aikuisia ja keski-ikäisiä yksinäisiä ihmisiä, joilla erinäisiä suhteita taustalla. Ja toisaalta ihmiset elivät kyläyhteisöissä, joissa oli turvallista ja aina läheisiä ihmisiä ympärillä ilman parisuhdettakin.
Maailma on nyt toisenlainen. Ihmiset elävät kaupungeissa. Elämä on aika perhekeskeistä. Jos ei ole omaa perhettä, elämä voi olla aika yksinäistä. Tällainen tilanne saa osaltaan aikaan sitä, että ihmiset ryhtäilevät suhteesta toiseen. Se ei tietenkään ole ideaalitilanne, mutta toisaalta, tuskin se, että ihminen on onneton yksin, estää häntä luomasta onnellista suhdetta toiseen ihmiseen. Oikeastaan voisi kysyä, kuka ylipäätään voisi olla onnellinen yksin? Nykyajassa niin käy helposti, ellei ole kumppania.
Ehkä tuon vanhan sanonnan voisi päivittää meidän päivään. Jotain totta siinä kuitenkin on. On hyvä, jos ihminen on käsitellyt menetyksensä joten kuten vähintään. Mutta vaikka olisikin käsitellyt suhteen loppumisen, yksinäisyys voi tehdä olosta tosi tukalan. On siis erilaisia syitä siihen, miksi yksin ei ole hyvä olla. Mutta aivan varmaa on, että rakkaan ihmisen löytyminen tuo auringon elämään. En usko, että siihen pitää olla erityisesti valmis.
exä on aina umpikuja
Ei ole aina, sillä joskus on käynyt niin, että ero tehty pikaistuksissa ja luuloista muiden kanssa olevan parempaa, mutta kun huomaa, että mitään kummempaa ei löydy ilman häntäkään.
Voi olla hyvä palatakin yhteen, jos ei oikein mitään järkevää syytäkään ole ollut, niin voi olla että onkin sitten elämänikäinen yhdessäolo, sillä kun huomaa että mitään sen parempaa ei ole muuallakaan, enää ei hötkyile minkään perään.
Asia on toinen jos siinä on mustasukkaisuutta, uskottomuutta, pahoinpitelyaä, alkoholismia tai humeidne käyttöä yms. silloin tuskin on järkevää yhteen enää mennä.
Kenenkään ei tarvitse henkensä kaupalla olla kenenkään kanssa, ei tarvitse marttyyriksi alkaa, pitää viedä lapsensa ja itsensä turvaan.
ei kannata jatkaa jos vaikka vuosia pettänyt selän takana ja on väkivaltainen, jos sitä ei hyväksy..