Siitä on nyt kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Päivä päivältä olo on vaan kurjempi. En voi vieläkään ymmärtää kaiken olevan ohi. Paska puhetta, että aika muka parantaa haavat!!!
Miksi?
Rikki
141689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...
Kohta (11.9) vuosi täynnä erosta.Eipä ainakaan
minulla ole "aika parantanut".Tunnen itseni enemmän
väsyneeksi ja masentuneeksi, elämä ei enää minua
kiinnosta.Piakkoin taas syntymäpäivät joita ei
jaksa juhlia yksin,taidan ostaa kopan kaljaa ja
juoda yksin kotona,baareihin ei huvita yksin mennä.
Toivottavasti sinä pääset erostasi yli vaikka
vaikeaa se on.
Tiedän, etten tästä selviä vuodessa, tuskin kahdessakaan. Sellainen möykky tuntuu sydämessä olevan. Mutta luvataanko silti toisillemme, että vielä joskus haavat on nuoltu ja aika tehnyt tehtävänsä! Hyvää Syntymäpäivää Sinulle!!! ...näin jo etukäteen. Mutta miksi juhlia yksin? Saanko tulla mukaan? (paljonko muuten täytät?)
23.Miksi juhlia yksin?Koska minulla ei
oikeasti ole ketään,sen vuoksi.Sitäpaitsi
yksinäisyyteen tottuu, niinkuin kaikkeen muuhunkin kipuun.
Älkäähän nyt noin vakavasti ottako, teillähän on elämä edessä ystävät rakkaat. Minulla lähenee jo 40v ja pettymyksiä on takana aika monta, mutta aina sieltä noustaan. Pää pystyyn ja pihalle sieltä, kohti uusia seikkailuja . sitähän elämä on - seikkailuja, pitää osata nauttia hetkistä eikä jäädä menneisyyteen rypemään.
ei kiinnosta pätkääkään seikkailu tai ulos lähteminen ja päätäni pidän kyllä pystyssä(ja ns.
lippua korkealla).Ne ihmiset jotka jaksaa oikeasti
kiinnostua elämästä niin hei,tosi hienoa,en minä
jaksa innostua mistään uusien ihmisten tapaamisista.
Minulla on yksi harrastus kodin ulkopuolella ja
se riittää minulle(siellä näkee ihan tarpeeksi
uusia "tuttavuuksia"), kotona sitten soittelen
kitaraa,kuuntelen musiikkia ja luen.Hyvä ilta
on minulle se että luen hyvää kirjaa, nautin kupin
kaksi kahvia,pyörin vähän netissä ja painun
nukkumaan.Tulee muuten eläminen halvaksi:).
Hmm...surullista..mutta tsemiä sulle!Koeta piristyä..vaikket heti antaisi siihen itsellesi lupaa niin joku päivä kuitenkin-lupaatko?!
=) Mäkin soittelen kitaraa suruuni ja lauleskelen....ja toisinaan käyn netis. Juuu...halvat on huvit meillä! =) Mutta jaksan uskoa huomiseen...ja ehkä vielä kohtaamme hänen kanssaan.....ja huomaat sinäkin ettei se ollut pelkkä hetken hurmio! ;)
Olet sydämessäni...siinä puolikkaassa joka minulle vain jäi.....kyllähän tuolla puolikkaallakin näyttää jotenkin jaksavan, kun ei liikaa rehki! =)
-Sielunpuolikas-
*punastuu* =) ...jotenkin niin tuttua...
Aivan varmasti kohdataan =)
....no sie kai olet tyyliin jostakin Helsingistä ja mie Ivalosta...... c",)
Ja tuskin edes koskaan olla tunnettu saati sitten kohdattu...
Mutta väliäkös tuolla....en jaksa oikein enää stressata.......antaa elämän mennä etiä päin omalla painollaan.
Ehkä "SINÄ" pudotat vaikka kaupassa kauppalappusi ja kohteliaana HERRASMIEHENÄ sen nostan ;) Iloiset kysyvät katseemme kohtaavat jälleen ja silmien syvyyksissä pinkoilevat tuhannet kysymykset! Aivojen puheentuotto osasto hakee oikeita sanoja, mutta ujouden osasto vie voiton tuoden valtavan punameren poskillemme.
Kehon tuntoaisti herrat huutavat halaamaan noita nais puolisia...saaden kerrankin taas pitkästä aikaa sen oikean mahtavan huumaavan hyvänolon tunteen....huulet itkevät pitkää lomaansa.
Saan muodostettua pelkän pienen pelonsekaisen sanan OLEHYVÄ...sekin tulee ehkä hiukan änkyttäen...juuu... Edelleen puheentuotto osaston rakkauspuolen väki haluaa päästä vapauteen kirmaamaan. Tavoitteena päästä tuon vastakkaisen sukupuolen sydämeen tekemään mahtavan hyvänolon tunteen!
Käännyn vielä katsomaan uudestaan ja katseemme kohtaavat... "Päästä meidät" Huutavat sanaset. Mutta ujous osasto itkien tekee työtään ja vie voiton....vai viekö....... Ehkä sen saamme joskus selville!
-Sielupuolikas-
Enpä ole Ivalosta,enkä Hesasta..ja voi olla ettei olla kohdattu..missään kaupassa ei ole kyllä tavattu mutta kohteliaana herrasmiehenä kyllä häntä olen pitänyt..halailtukin on ja vaihdettu piiiitkiä katseita mutta jos et ole Romeoni niin ei mahda mitään.Tuosta viimeisestä lauseesta vaan päättelin että olis voinut olla mahdollista,mutta..no,mene ja tiedä.
....no eihän me kaupas tavattu... Se nyt oli vain sellainen taivaanrannan aurinkoa katsellessa tullut ajatus/haave, että jospa vielä joskus............ =)
Ja eikä täs Ivalosta olla saati sitten Helzingist....
No halaaminen ja lähellä olo tuo vahvan fiiliksen...puhumattakaan sitten suudelmista!! No ei niist tarvitse täällä julkisel paikal hirveästi puhua.....tuloo muut kateelliseksi! ;)
Aina ei tarvitse puhua mitään, koska pelkkä läsnäolo ja läheisyys kertoo jo tuhat sanaa...kunhan vain sydämet sulautuu toisiinsa!
Näinhän siinä taisi käydä.....kai.
-Sielupuolikas-
Siitä on nyt 2 tuntia. Tuntuu että pää räjähtää eivätkä kyyneleet lopu koskaan!!! Elämä on paskaa...
nimittäin eron vuosipäivä!jippii,nyt juon olutta
sen "kunniaksi"(huomenna aamul töihin,ei voi paljon juoda) ja huomenna kunnon humalat.Pienessä
tuiskeessa on kiva muistella miltä tuntui herätä
rakastamansa ihmisen vierestä, itkeä toisen
olkapäätä vasten, nauraa toisen hassuille
tavoille ja kiristellä hampaitaan kun toinen
teki jotain oikein ärsyttävää.Eipä paljon
tekisi mieli huomenna nousta ylös sängystä.
9.11 2001 sortui WTC,9.11 2003 sortui minun
oma muurini.En malta oottaa synttäreitäni ensi
kuussa.Vitut kaikesta ja kaikista.
Palasina:Ei ne kyyneleet lopu ihan heti mutta
kyllä se helpottaa joskus.Kai.Toivottavasti.