Itselläni on ollut suhteiden ja uusien naisien löytämisessä se periaate että jos molemmat eivät ihastu ja halua suhdetta heti alusta lähtien en ole enää jäänyt perään itkemään.
Nyt on kuitenkin eteeni ilmestynyt nainen jonka kanssa synkkaa todella hyvin. Tiedän että hän pitää minua huipputyyppinä ja upeana ihmisenä mutta ei halua sen enempää kuin ystävyyttä.
Mikä naisten näkökulma tässä tilanteessa on eli kannattaako minun taistella (tarkoitan sitä että pyrin näyttämään ja osoittamaan hänelle että olisimme lähes täydellinen pari) ja uskoa että vielä jokin päivä saada hänet itselle vaikka hän treffailisi muita miehiä siinä välissä. Meinaan sitä että onko joillakin sekä naisilla että miehillä vain niin että ei heti tajua tai jokin pelko estää yrittämästä.
En ole ennen ollut vastaavassa tilanteessa joten onko tämä vain haaveilua vai onko mahdollista että esim. puolen vuoden päästä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Vai kannattaako unohtaa ja mennä eteenpäin?
Nyt on kuitenkin eteeni ilmestynyt nainen jonka kanssa synkkaa todella hyvin. Tiedän että hän pitää minua huipputyyppinä ja upeana ihmisenä mutta ei halua sen enempää kuin ystävyyttä.
Mikä naisten näkökulma tässä tilanteessa on eli kannattaako minun taistella (tarkoitan sitä että pyrin näyttämään ja osoittamaan hänelle että olisimme lähes täydellinen pari) ja uskoa että vielä jokin päivä saada hänet itselle vaikka hän treffailisi muita miehiä siinä välissä. Meinaan sitä että onko joillakin sekä naisilla että miehillä vain niin että ei heti tajua tai jokin pelko estää yrittämästä.
En ole ennen ollut vastaavassa tilanteessa joten onko tämä vain haaveilua vai onko mahdollista että esim. puolen vuoden päästä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Vai kannattaako unohtaa ja mennä eteenpäin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Naisilta ei kannata koskaa kysyä neuvoa ja kannattaa unohtaa tuo. Jos ei kerran ystäväkorttia enempää anna ja vielä muita miehiä etsii, niin turhaan tuhlaat aikaasi tuohon.
Ennemmin nekin paukut kun satsaat uusiin valloituksiin, niin helpommin löydät sitä molemminpuolista kipinää, eikä tarvitse sitten mahdollisen suhteen aikanakaan jossitella, että "eihän tuo edes ihastunut minuun alunperin".
Eli itse olen vahvasti alkuperäisellä linjallasi. Turha alkaa vänkäämään jos sitä jotain ei vaan ole alusta alkaen.
Jos nainen jo nyt tietää, ettei tunne kemiaa sinua kohtaan = haluaa olla vain ystäviä = teillä ei tule koskaan olemaan normaalia seksielämää. Miksi hakata päätä seinän? Haluatko itsekään oikeasti elää loppuelämääsi selibaatissa?
ei mitkään "taistelemiset" ole rentoa ja luonnollista tutustumista
"Mikä naisten näkökulma tässä tilanteessa on eli kannattaako minun taistella (tarkoitan sitä että pyrin näyttämään ja osoittamaan hänelle että olisimme lähes täydellinen pari) ja uskoa että vielä jokin päivä saada hänet itselle vaikka hän treffailisi muita miehiä siinä välissä. Meinaan sitä että onko joillakin sekä naisilla että miehillä vain niin että ei heti tajua tai jokin pelko estää yrittämästä. "
Pikemminkin niin päin, että annat naisen olla ja käyt itse hoitelemassa muutaman naisen, niin voi olla että tuokin sinusta kiinnostuu. Tuo mitä itse ehdotat vain varmistaa sen, ettei hän ainakaan halua sinua.
Nainen saattaa kiinnostua, jos näkee rinnallasi muita naisia (eli ymmärtää menettävänsä hyvän jätkän). Mutta jos ei sittenkään, niin homma on aika selvä. Mutta elä lähde ainakaan "ruikuttamaan" akalta toista mahdollisuutta, siitä ei tykkää kukaan.
Ei ole mitenkään epätavallista, että vuosia ja jopa vuosikymmeniä kavereina toisensa tunteneet ihmiset ovat päätyneet kimppaan keskenään. Minä tunnen sellaisiakin pariskuntia, jotka tavatessaan ovat olleet omilla tahoillaan naimisissa eikä mitään kipinöintiä ole näkynyt pitkään aikaan.
Tuosta "taistelemisesta" en oikein osaa sanoa mitään, koska nyt on kysymys kahden yksilön keskinäisistä asioista, joihin ei ole kirjoitettu sääntöjä. Ehkä ihastuksesi kohde huomaa sinut oikeanlaiseksi tai sitten hän tuskastuu siihen, että olette sopineet olevanne pelkkiä kavereita mutta sinä et suostu siihen. Hyvä idea tai sitten ei, emme voi tietää, kun sinäkään et tiedä.
Te nuoret pojat tässä ketjussa olette semmoisia romantikkoja, että heti pitäisi olla kipinää ja himoa, muuten ei ikinä voi olla mitään. Ihan tasan sitä samaa kioskiromaanikamaa, josta monet teinitytöt unelmoivat. :)
Niin, siitä minäkin olen aina unelmoinut ja aina sen mukaan myös elämäni elänyt. Aina on löytynyt sellaisia naisia. Tai aina ja aina, mutta siis jokainen nainen, jonka kanssa olen ollut missään "romanttisemmissa" väleissä on ollut "kioskiromaanikamaa" kanssani.
Sinä olet siis sarjahöppänä, kun yhä olet sinkku. Vakavaan parisuhteeseen tarvitaan muutakin kuin pelkkä kipinöiden räiske ja himo. Kipinöinti loppuu aikanaan ja sitten usein koittaa avieron päivä, jollei mitään muuta ole jäljellä.
Nojaa. Kuinka paljon paremmin sitten on käynyt niille palstalaisille, jotka eivät ole uskoneet kipinöihin?
Ja tietysti sitä muuta on jäljellä kipinöillä aloitetussa suhteessa ihan yhtälailla kuin kipinättömistä alkaneessakin. Eivät ne kipinät mitään vähennä, vaan tuovat lisää.
Vaikea sanoa kun ei tiedä mitä kyseinen nainen ajattelee. Voi olla ettet ole sitä mitä nainen haluaa. Tai kyllä joskus harvoin voi pelkokin estää suhteen.
Mutta jos nainen tietää olevansa juuri se mitä haluat, eikä silti halua suhdetta niin voi olla vaikeaa. Tietysti voit pyytää naiselta suoraa vastausta jota et ehkä kuitenkaan saa.
En miettisi tätä asiaa sen enempää mutta tunnen kuitenkin että välillämme on jonkinlaista kipinöintiä ja muutenkin näyttäisi synkkaavan. Jokin sisälläni kuitenkin sanoo että en usko ettei hän olisi ollenkaan kiinnostunut.
Tiedän että hänellä on ollut epäonnea ja viimeiset vuodet ovat menneet miesten kanssa totaalisesti nurin joten yhtä vaihtoehtoa mietin että joko hän haluaisi mutta ei uskalla vielä peläten että kanssani käy niin kuin edellisten tai sitten en ole tarpeeksi kiinnostava jostakin syystä (minkä tottakai hyväksyn, pakottaakaan ei voi)
No ehkä Se aika sitten näyttää, täytyy pyöriä muiden kanssa ja ehkäpä Se ajatus että jonain päivänä katoan kokonaan hänen elämästä toisen naisen mukaan saa hänet miettimään uudestaan ja täysin ymmärtämään mitä hänelle pystyn olemaan ja antamaan.
Tämä tieto etten lähde ruikuttamaan vaan päinvastoin oli juuri se mikä ei varmaankaan minua väärään suuntaan vie.
Olin juuri vastaamassa ensimmäisen postauksesi pohjalta, mutta tämä viimeisin oikeastaan antoi lisätietoa/ -pontta sille mitä olin kirjoittamassa, eli:
Ensin pitäisi mielestäni tietää, onko ongelma sinussa (hänen silmissään, eli hän ei koe sinua potentiaalisena parisuhdekandidaattina vaikka huipputyyppi muutoin olisitkin) vai onko ongelma naisessa itsessään (hän ei ole valmis parisuhteeseen).
Oli vaihtoehto sitten kumpi tahansa, niin mielestäni voit asiaa naiselta suoraan kysyä. Jos pidätte toisianne huipputyyppeinä, et mielestäni häviä mitään kysymällä. Kysymättä jättämisellä voit hävitä.
Naisen mielipide tässänäin, ei kannata taistella. Kyllä se nainen taistelematta sinut haluaa elämäänsä, jos sinusta pitää ja sinua elämäänsä haluaa. Semmoiset ritarileikit ja taistelut on minusta melko turhia. Katsele joku semmonen joka haluaa enemmän, kuin kaveruuttasi.
Ennen olisin automaattisesti todennut että kannattaa vaan suunnata katsetta muualle. Mutta viimeisin pitkä parisuhde lähti käyntiin ystävyydestä, joten en voi enää täysin tyrmätä moista ajatusta. Taisi kuitenkin olla enempi poikkeus sääntöön, myönnettäköön.
Exä oli samalla alalla, kävi työkavereitten kanssa usein työpaikallani ja alkoi pikkuhiljaa viihtymään siellä itsekseenkin. Puolisen vuotta kesti siirtyä asiakassuhteesta kaveruuteen ja siitä ihan ystävyyteen ennen kuin päädyimme parisuhteeseen. Itse en tajunnut alkuun yhtään miehen ihastusta, vasta kun omat työkaverit alkoivat kommentoimaan miehen venyviä visiittejä työpaikallani heräsin tajuamaan sen, ettei miehellä ollut pelkkä kaveruus mielessä. Oli vaan aika ujo ja hiljainen tyyppi, eikä tehnyt minkäännäköisiä selviä aloitteita tai vihjailuja. Aika ajoin olin hänellekin hehkuttanut käyneeni treffeillä muiden miesten kanssa, kun pidin häntä vaan kaverina.
Kun hänen ihastuksensa lopulta selkeni mullekin, alkoi omatkin tunteet häntä kohtaan syvenemään. Mutta kuten todettu, saattoipa hyvinkin olla vaan näitä "yksi tuhannesta" tapauksia...
En halua masentaa mutta mitä todennäköisemmin olet hänelle vain ystävä. Kyllä jokainen nainen jolla on tunteita ja halua tuntemansa miehen kanssa muuhunkin kuin ystävyyteen, kertoo tästä suoraan miehelle.
Se että olet kertonut hänelle tunteistasi ja se että hän tämänkin jälkeen käyttäytyy sinua kohtaan siten että tuntisit että hän haluaisi sinusta muutakin ei välttämättä tarkoita sitä. Nainen on aina otettu siitä kun joku kunnollinen mies on hänestä kiinnostunut. Ainakin omassa kaveripiirissäni ei juurikaan ole naisilla ole semmoisia miespuolisia kavereita joille voi puhua ihan kaikesta.
En toki tyrmää sitä mahdollisuutta että hän olisi kiinnostunut eikä uskalla lähteä tai syttyisi sinuun myöhemmin. Yleensä kyllä jos hän on jo kerran sanonut että ystäviä niin eipä se siitä todennäköisesti enää muutu ellette ole kunnolla tutustunut jo toisiinne. Kuukaudessa ja kahdessa oppii kyllä jo sen verran toisesta että tietää haluaako muutakin kuin ystävyyttä.
Olet oma itsesi. Itsellä kävi niin että pyysin naista ulos joka kieltäytyi mutta meistä tuli hyvät kaverit. Myöhemmin tajusin että hänen Eka kieltäytyminen oli Se syy miksi päädyimme lopulta parisihteeseen.
Meillä molemmilla oli elämä vähän hukassa mutta toistemme avulla saimme ne kuntoon ja tämä oli meitä tiukasti yhdistävä tekijä josta tajusimme että olemme luotuja toisillemme. Joskus Se ottaa aikaa. Kävimme molemmat treffeille muiden kanssa kaveruuden aikana mutta noin 5kk ekan pyynnön jälkeen Se vain tapahtui. Tällä hetkellä olemme kihloissa. Leikkiminen ei auta, olette kavereita ja joko Se muuttuu joskus tai sitten ette ole tarkoitettu toisillenne.
..tai sitten kävi niin että ne treffikumppanit olivat pettymyksiä ja sinä ja hän toisillenne "vähiten huonot", joten nyt sanotte toisianne sielunkumppaneiksi kun ette kehtaa sanoa että tyydyitte vähiten huonoon. Mikäs siinä.
Oli miten oli, ei se vähiten huono voi olla kun aamuisin herää toisen vierestä ja tietää että elämä ei olisi yhtä onnellista ilman vieressä nukkuvaa ihmistä. Pettymyksiä ne treffikumppanit olivat koska ilman niitä ei olisi nähnyt niitä toisessa piilossa olevia ominaisuuksia joita nyt tietää ettei löydy muista sekä henkistä ja sitä kunka harvojen ihmisten kanssa voi olla samalla aaltoviivalla. Kenenkään niiden kanssa ei pystynyt käymään samoja keskusteluja.
Itse yhtään olematta ylimielinen näen asian niin että muut eivät olleet tarpeeksi hyviä. Kaveruuden aikana tapahtuneet asiat loivat vahvan pohjan itse parisuhteelle.
elämä on parasta yksin, keskity sen nauttimiseen YKSIN
kusipäille "kavereille" kenkää ja raskas vittuilu päälle