Oletko selvillä siitä, mitä ja miksi jännität?
Toisten paremmuutta? Omaa huonommuutta? Hankalia tyyppejä? Auktoriteettejä?
Oliko kotikasvatuksesi ankara?
Toisten paremmuutta? Omaa huonommuutta? Hankalia tyyppejä? Auktoriteettejä?
Oliko kotikasvatuksesi ankara?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikkia edellä mainitsemiasi paitsi kotikasvatus oli ihan hyvä.
Haen takaa sitä, et jos sais kiinni siitä jännittämisen möykystä että mitä oikeesti jännitän/jännittää, niin sen vois jopa saada kuriin.
yks rehellinen, Lottis.
Jännityksen saa kuriin harjoituksella ja kokemuksella. Yleensä tuntemattomat asiat jännittää. Esim. ei uskalla tehdä jotain jos ei ole ennenkään tehnyt ja pelkää seurauksia tai muiden reaktioita tai vaikuttavansa tyhmältä tms. Niin kauan kuin ei uskalla tehdä tuota jotain asiaa, jonka kuitenkin haluaisi tehdä, niin sen tekeminen jännittää. Ei jännitys välttämättä kokonaan katoa, mutta se vähenee ja sen oppii hyväksymään. Jos jännittää jännittämistä, niin siitä seuraa noidankehä. Jännitys pitää hyväksyä ja ei ainakaan pidä pelätä sitä, että muut huomaa, että jännittää. Mieluummin vaikka sanoo suoraan, että perkele kun jännittää.
Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelko todella pahana jo ainakin 3 vuotta ja kaikkiaan jotain 8 vuotta. Elämä on pilalla kun ei pysty naisia iskemään. Kauppaan meneminenkin on usein todella vaikeaa ja kaikki muukin omien asioiden hoitaminen ja ihmisten tapaaminen. Tällaista paskaa taitaa olla koko elämä minun kohdalla. Monia keinoja on tullut kokeiltua tämän ongelman voittamiseksi mutta mistään ei ole apua ollut. En voi sanoa että kasvatuksessa olisi pahemmin mitään vikaa ollut. Ei ole ollut ainakaan liian ankara kasvatus, ennemminkin päinvastoin.
Siis jos puhutaan siitä että mikä jännittää aloitteiden tekemisessä, niin...
Näin pinnallisesti sanottuna tietysti se, että vastaukseksi tulee "Painu vittuun siitä" tai jotain vastaavaa. Tuota sattuu sen verran usein että se on tietysti han ymmärrettävä pelko.
Toinen kysymys on sitten, että miksi sitä tarvitsee pelätä? Jasiinä mennään sen verran syvällisten kysymysten äärelle, että en edes tiedävarmasti vastausta.
Ehkä pelkään sitä, että jatkuva torjutuksi tuleminen oikeasti vaikuttaisi itsetuntooni. Jossain välissä sain niin paljon tylyjä pakkeja että en ole enää yli vuoteen tehnyt yhtäkään kunnollista aloitetta. Voisiko olla että he ovat onnistuneet tuhomaan itsetuntoni sen asian suhteen, kun ei enää yhtään tee mieli tehdä aloitteita.
Minulla tulee sosiaalisessa kanssakäymisessä valitettavan usein tilanteita että en keksi sanottavaa. Se johtaa niin sanottuneisiin vaivaantuneisiin hiljaisiin hetkiin. Tai no itse en ole vaivaantunut niissä tlanteissa mistään muusta kuin siitä että se toinen vaikuttaa vaivaantuneelta.
Noita tilanteita pelkään. Eli jossain määrin omaa riittämättömyyttäni.
Sitten ehkä pelkään vähän myös sitä, että menetän uskoni koko ihmiskuntaan jatkuvien töykeiden pakkien seurauksena.