Toiselle paikkakunnalle muutto?

Kiitos vinkeistä. ;)

Hän kyllä tukee opiskeluani, mutta ehdottaa että lähtisin vuoden myöhemmin, lyhentäen kaukosuhteen kestoa. En kyllä tiedä mitä se vuosi sinne tai tänne nyt sitten tekee niin suuren eron...

kauko suhde kirjoitti:

Kiitos vinkeistä. ;)

Hän kyllä tukee opiskeluani, mutta ehdottaa että lähtisin vuoden myöhemmin, lyhentäen kaukosuhteen kestoa. En kyllä tiedä mitä se vuosi sinne tai tänne nyt sitten tekee niin suuren eron...

Lue lisää

Meillä 40 vuotta yhdessä, siitä pian 8 vuotta monen sadan kilometrin päässä toisistamme. Joka viikonloppu yhdessä, silti ikävä ei ole helpottanut sitä osapuolta, jonka oli jäätävä kotiin. Toisella menoa ja meininkiä suuressa ihmisvilinässä, toisella tyhjä koti maaseudulla. Ei todellakaan helppo yhdistelmä. Menossa olevan helppo vaikka sortua vieraisiin kaikenlaisissa työkuvioissaan ja illat ja yöt kaukana kotoa viettäen. Kotona olevalle tulee väistämättä monenlaisia pettymyksen tunteita ja surua, pelkoa suhteen jatkumisesta, huolta siitä, kun toiselle raha niin tärkeä, ettei edes yhteistä asuntoa halua, ellei olosuhteet siihen pakota. Välillä voi asua kustannuksitta, mutta jos maksettava vuokraa, siitä seuraa sen kotiinjäävän syyttelyä, että rahat menee hänen takiaan!!! Syyttely kaikesta muustakin on lisääntynyt, jopa väkivaltaa on esiintynyt. Kotona toisen helppo olla muuten, puutetta ei ole, mutta suunnaton yksinäisyys raastaa suhdetta siltä puolen. Toinen taas kokee väsymystä työstään ja sanoo haluavansa olla mieluummin kotona, mutta ei tee elettäkään muuttaakseen tilannetta, joten toiselle jää vain tunne, että puolisonsa nauttii kahdenlaisesta elämäntilanteestaan: viikot omaa elämää, vknloput parisuhde-elämää. Oman elämän tavoittelija pyrkii jopa salaa tekemään jotain, mikä itseä kiinnostaa, hyviä asioita, mutta toisen kapean elämänkuvion takia ei voi toiselle kertoa kaikkia menemisiään ja tekemisiään ja siksi joskus jää pikku vilpistelyistäkin kiinni, mikä ei ainakaan lisää luottamusta. Luottamusta syö myös se, että puhelimeen tullut alkuaikojen jälkeen hyvin monia naisten numeroita, vaikka väittää, että ei ole sen ja sen numeroa, kuitenkin on. Jopa juhlapyhien tervehdyksiä lähettelee näille naisillekin ja kun puoliso näkee sen vierestä, niin raivolla vaientaa. Kotiin jääneen syytä on kaikki ja hän on sairaan mustasukkainen, vainoharhainen, ja paljon pahempiakin nimityksiä saa kuulla ja mielipuolista raivoa ja tavaroiden paiskomista. Vaatimusta luottaa, vaikka pettäisi lupauksensa ja jäisi kiinni vilpistä. Sellainen asioiden "huomaaminen" on vainoharhaisuutta. Myös toisen puheiden vääntämistä on, josta joutunut sanomaan, että "älä vääristä, kun niin en ole sanonut." Muiden ihmisten silmissä meneväisemmällä on tarve näyttää paremmalta, fiksulta, hyvältä puolisolta, kahden jääden voi vaikka heti silmänräpäyksessä taas jatkaa mieletöntä raivoa. Näin esim puhelimen soidessa. Jos hänelle tullut jokin moka, se käännetään puolison tai jonkun muun syyksi. Anteeksipyyntöjä ei kuulu, vastaa vain, että ei ole mitään anteeksipyydettävää, ja syy on vain sen toisen. Jos se toinen tekee jotain tai saa jotain, missä tämä menevämpi ei ole osallisena, toinen saa kokea tavalla tai toisella kostoa ja meneväisen itsensä hyvitystä, jolla jotenkkn aina pyrkii satuttamaan toista tai ainakin ilmaisemaan, että "minä myös"! Kilpailuasetelman takia kotona oleva ei edes halua itselleen mitään, koska se sattuu aina lopulta itseensä. Parempi olla vain yksinkertaisissa elämänkuvioissa ja pitää huoli, ettei toiselle tule mitään, mistä kokee jäävänsä paitsi. Sukusuhteet ja kaveripiirit ongelmia, niissä meneväinen haluaa olla se keskipiste, suositumpi ja pidetympi jätäen toisen varjoonsa. Lapset meneväinen ja talludellisesti enemän hyödyttävä on haalinut puolelleen jopa siinä määrin, että lapsetkin ovat yhtyneet kuoroln huutamaan, että "olet mielisairas!" Kotiin jätetty on raivoamalla pakotettu "menemään hoitoon", vaikka toinen on itse välillä aivan mielipuolisen raivon vallassa väännettyään puolisonsa sanoja ja ajatuksia omien mielikuviensa mukaan ja uhkailee asioilla, joihin kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta, vaan on oikeasti rikollista. Vaan siltikin se toinen puoliso on se syyllinen, mielisairas, rikollinen, väärä, sairaan mustasukkainen, ... Elämän loppusuora on menossa, oman elämän oikeissa uomissa pitäminen tärkeää, perheen hajoamisen estäminen myös. Asioiden sydämeen patoutuminen estettävissä purkamalla tuntojaan vaikka kirjoittamalla. Sen ymmärrän, että ihmisestä ei voi päältä päin ja vähän tuntien sanoa, millainen hän oikeasti on! Moni ihana, sosialinen, lempeä, herttainen ja söpösti puhuva mies voi olla sen hetken jälkeen toisaalla järkyttävää kielenkäyttöä suustaan estottomasti päästävä, silmät vihaa leiskuen raivoava ja koko naissukupuolta halveksiva väkivaltaa puhkuva ... Puoliso ei saata ollakaan se pirttihirmu seksinpihtaaja mielisairas skitso ...