raskas taakka varsinkin jätetylle,tunneskaala on on varsin kirjava on surua,vihaa,ikävää,kostoa! Itse käyn juuri läpi ja ei tässä paljon muuta mieti kuin että miten tässä jaksaa? Ei ole enää sitä turvallista paikkaa (kotia) mihin palata saatikka seurailla omien lasten touhuja ja olla vastassa kun he saapuvat koulusta iloisesti tervehtien..Tämä on varmasti elämän raskain vaihe minkä olen kokenut ja jos tästä selviää niin täytyy olla onnellinen..Sen minkä tästä on oppinut niin mikään ei ole itsetään selvää itse luulin että tätä yhteistä soppaa hämmennetään loppuun saakka vaan toisi kävi! Jos jotain tästä oppii niin sen että suhdetta kannattaa vaalia kaikin tavoin ja jos jokin asia vaivaa niin ne kannattaa aina puhua puhtaaksi niin se helpottaa elämää kummasti.....
Ero on aina
Elämän valttikortit
5221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huomasin että kirjoitusasu ei ole mitenkään mallikelpoista mutta eipä ole tämä olotilakaan niin huippu että parempaan pystyisikään!
Surun, vihan ja ikävänkin ymmärrän, mutten kostoa. Jos toinen on halunnut erota, niin miksi sitä pitäisi kostaa?
Yritä jaksaa. Tuo on aika paha "Ei ole enää sitä turvallista paikkaa (kotia) mihin palata" Kotihan on aina siellä minne sen rakentaa. Erossa on siis ryhdyttävä puuhastamaan uutta, turvallista kotia. Itse pääsin erossani "helpolla", sillä en kokenut kotia kodiksi exän kanssa. Oli aivan suunnaton helpotus rakentaa oma koti. Nyt pystyy lastenkin (nuorten itseasiassa) kommunikoimaan ja tekemään asioita, jotka jäivät tekemättä exän takia. En nyt tietenkään tarkoita, että sinä olisit ollut exällesi varsinainen murheenkryyni ;), mutta kerron, että näkisit miten vastakkaisia erot voivat olla.
Niin, parhaiten jaksaa, erossa ja kaikissa muissakin asioissa, kun ottaa päivän kerrallaan. Helpottaa paljon, kun ei tarvitse jaksaa kauas hamaan tulevaisuuteen kerralla.
Suosittelen omasta kokemuksesta eroseminaaria, se on itseasiassa toiselta nimeltä Jälleenrakennus seminaari. Ihminen on melko palasina eron jälkeen ja tuo on turvallinen paikka saada vertaistukea anonyymisti ja luottamuksellisesti. Siellä voi oppia paljon itsestään, ihmissuhteista ja saa myös työkalut eheytymiseen ja uusien toimivampien ihmissuhteiden rakentamiseen. Itsetunto paranee huimaa vauhtia seminaarin kuluessa ja positiivinen kehitys jatkuu seminaarin jälkeenkin. Seminaariin meno oli yksi elämäni viisaimpia päätöksiä. Voimia sinulle jatkossa!
Se miltä ero tuntuu, riippuu siitä, halusiko sitä itse. Tämä näkyy selvästi ensimmäisissä kirjoituksissa. Jos itse kokee olonsa epätoivoiseksi, on masentavaa, kun eron helpotuksena kokeneet kertovat onnestaan. Tulee itselle todella epäonnistunut olo.. Suhteen vaaliminen ja ongelmista puhuminen on loistava neuvo. Entäpä sitten, jos puolisolle tunteista ja ongelmista puhuminen on vaikeaa? Toinen puhuu ja toinen vaikenee/pakenee paikalta kun aihe tuntuu kiusalliselta?
Jaksamista eron läpikäyminen vaatii, mut siitäkin voi selvitä. Lukase tää viestiketju http://keskustelu.suomi24.fi/node/11641831 ja pohdi olisko näistä sulle apua matkalla uuteen elämään