kertokaa mulle ihmiset, jotka olette parisuhteessa, että mikä siinä on hienoa. Musta on ainakin rasittavaa, että joutuu kuuntelemaan toisen jäkättämistä ja ottamaan toisen mielipiteet huomioon, sanotaan vaikka, että jos diggaan tänään kuunnella tätä musaa ja tsekata tätä leffaa niin toinen osapuoli sanoo ettet tsiigaa ja suuttuu jos duunaa päinvastoin. Parisuhteessa kun elää niin vapaus on mennyttä ja tylsyys valtaa elämän, toki ensimmäiset 3 kk on hauskaa, kun mennään ja duunataan kaikkea yhdessä, mutta kun arkipäivä koittaa ja toiseen tottuu niin helvetti on omasta mielestäni parempi paikka, kuin parisuhde. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat tsemata samaa lärviä vuodesta toiseen ja tyytyä yhteen ainoaan kumppaniin. Yleensä suhteeseen liittyvät mustasukkaisuus riidat ja muut tunnepuolen skeidat. Olen yli 30 vuotias ja olen ollut suhteessa ja se oli niin tylsää et huhuh, siis sinkkuna on niin paljon helpompaa olla, kertokaa ihmiset mikä teidät pitää suhteessa? Älkääkä vastatko rakkaus, koska se on vain sana, onko toisen ihmisen kanssa elämä jännittävämpää teidän mielstä vai mikä?
miksi pitäisi olla suhteessa?
no emotions
282764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
oikeassa aikuisten ihmisten parisuhteessa, jossa pari on toisilleen sopiva, ei juurikaan tarvitse ottaa toisen mielipiteitä huomioon. ainakin meillä ajatellaan niin samallalailla ja puhalletaan yhteen hiileen, ettei mitään suunnitteluja tarvita.
ja molemmilla on oma vapaus tietenkin. on menoja omien kavereitten kanssa ja välillä tietenkin mennään myös yhdessä.
sulla on aika tunkkainen käsitys parisuhteesta, sillä parisuhde ei VIE SUN ELÄMÄSTÄ MITÄÄN POIS, se vaan TUO SIIHEN LISÄÄ SISÄLTÖÄ.
Tunnut olevan tyytyväinen suhteesesi. Onko se yhteensopivuus se avain? Vai se että ajattelette samalla lailla niin puhetta tarvitsee olla vähemmän??
molemmat ovat samantyylisiä ihmisiä, jotka haluavat samoja asioita
Kyllä suhteet syö energiaa ja ei voi tietää käykö toinen vieraissa jne. Mustasukkaisuus stressaa. Sinkkuna olen onneellinen ja helpompaa. Seksiä saa sitten ns kaverilta.
Yhteensopivuus on tietenkin se avain, ihan itsestään selvää pitäisi olla. Jos molemmat pitää esimerkiksi samanlaisesta musiikista, ei tarvitse toisen musiikista valittaa. Meillä on mieheni kanssa vain vähän eroavaisuuksia, joten ongelmia on vähän, mutta niitä kohdatessamme koitamme mukautua toistemme mieltymyksiin tai jos se ei onnistu, niin sitten on vain siedettävä. Voi olla vastavuoroisestikin, että "kun minä nyt sitten kestän tuota, niin sinä saat kestää tätä".
Vaikea se on täysin samanlaista löytää, mutta mahdollisimman saman tyyppinen on mielestäni hyvä. Se sujuvoittaa yhteiseloa paljon.
Näin on.
Onneksi olkoon, että olet löytänyt onnen itseksesi! Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta pariutua.
Toki on varmaan paljon ihmisiä, jotka hakeutuvat parisuhteeseen, koska "se kuuluu asiaan". Mutta oikea syy parisuhteeseen on rakastuminen, joka huumeen lailla pyyhkäisee ihmisen mukanaan. Se kehittyy sitten pikku hiljaa rakkaudeksi, mikä tarkoittaa sitä, että haluaa kaikin keinoin auttaa kumppanin unelmia toteutumaan.
Niin kuin näiltä palstoilta näkyy, ei se parisuhde mitään ruusuilla tanssimista ole. Mutta ihastusta ja rakkautta ei voi vain järkeillä sivuun; ne ovat elämää suurempia tunteita.
Sanoisin että on aika epäterve parisuhde, jos kaikki pitää tehdä aina yhdessä, ja hyvä että edes vessaan pääsee ilman toista.
Yksi tärkeä osa parisuhdetta on että antaa toiselle myös sitä omaa aikaa ja tilaa. Jos kumppani ei tykkää katsoa sitä leffaa niin ei tarvitse. Voi sen katsoa ihan hyvin sitten yksinkin. Ei omaa elämäänsä tarvitse kokonaan muuttaa ja elää vain siten kuin toinen haluaa. Kompromisseja toki saattaa joutua joskus tekemään, mutta on eri asia tulla joissa asioissa vastaan tai luopua jostain asiasta kumppanin takia kuin että tekee kaiken toisen mieliksi.
Se että ei myöskään aina tee kaikkea kumppaninsa kanssa auttaa myös siihen että ei tule niin nopeasti sellainen olo että toisen naamaa ei halua enää nähdä tai jos sellainen tunne on tullut se että pääsee harrastamaan jotain ihan yksin tai tuulettumaan välillä ilman kumppania voi auttaa.
En jaksa ruveta kanssasi vänkkäämään noista riidoista ja mustasukkaisuus asioista sen kummemmin. Sanon vain että olen kanssasi erimieltä jo ihan senkin takia että oma suhteeni ei ainakaan ole riitaisa, eikä meillä kyllä ole mustasukkaisuuttakaan esiintynyt oikeastaan.
Se että luulet suhteiden olevan hirveän vaikeita ja että niissä on mukana enemmän negatiivisia asioita kuin hyviä kertoo vain millaisissa suhteissa olet itse elänyt.
Jos jokainen suhde olisi hirveää säätöä ja niin vaikeaa miksi kuvittelet että niin moni kuitenkin elää parisuhteessa tai etsii sitä pysyvää kumppania jos se kerta on niin hirveää?
Miksikö olen parisuhteessa? Koska haluan jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa. Ja miksikö haluan? Koska rakastan häntä ja se kuuluu osaksi rakkauteen, joo tiedän käytin nyt tätä sinun kammoksumaa r- sanaa, mutta ei parisuhdetta voi oikein muulla tavalla selittää. Parisuhteeseen kun yleensä mennään sen takia että rakastetaan toista, ja olettamus on että kun kaksi ihmistä ovat parisuhteessa he rakastavat toisiaan (ainahan näin ei toki ole). Itse olen parisuhteessa koska löysin hyvän miehen, jonka kanssa jakaa elämä sekä ilot ja surut. Olen sitoutuvaa tyyppiä ja aina tähdännyt siihen että löytyisi se joku jonka kanssa voisi viettää loppu elämän.
Miksikö suostun sitoutumaan yhteen ihmiseen koko loppu elämäkseni? Koska hän on hieno ihminen ja kohtelee minua hyvin. En tiedä löytäisinkö hänen kaltaista miestään enää jos päästäisin hänet menemään. Sellainen tuuri ei välttämättä saata osua kahta kertaa kohdalle.
Sängystä toiseen hyppiminen ei ole minua varten. En halua etsiä seuraa jos sattuisin tuntemaan itseni yksinäiseksi tai huomaisin kaipaavani läheisyyttä. En voisi harrastaa irtosuhteita tai yhden illan juttuja. Mielestäni seksi kuuluu parisuhteeseen. En voisi harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jonka tapasin jossain baarissa. Seksi on niin paljon muutakin.
Kaikki eivät ole ikiteinejä ja etsi aina vain jännitystä.
PS Jos sinua ei kiinnosta kuunnella muita on ihan turha olettaa että kukaan sinuakaan suostuisi kuuntelemaan. Se on kahden kauppa. Ja lyön vetoa että sinullakin on varmasti päiviä jolloin tarvitsisit kuunteliaa, vaikka nyt niin kovaa yritätkin esittää.
PPS Ja vieläkin lapsellisempaa kuin jatkuvan jännityksen etsiminen elämässä on se kun joku väittää että rakkautta ei muka ole, että se on vain sana. Ugh kasva aikuiseksi äläkä viitsi esittää.
Jos kumppani on lähes täydellinen itselle, niin sillon ei välttämättä kyllästy toisen naaman katsomiseen, vaikka viettäisikin runsaasti aikaa yhdessä. Voi riippua tietenkin myös ihmisestä, toiset kyllästyvät ja toiset eivät.
Mullapa onkin pitkä seksisuhde tässä. Eli jutellaan,lemmitään koko yö noin viikon välein. Viestitään siinä välissä. Mutta emme seurustele. Oma rauha mutta tykätään toisistamme. Toimii hyvin!
Ei pari suhde tarkoita sitä että ruvetaan toisen tossun alla elämään. AP ei ole tällä hetkellä valmis elämään parisuhteessa, ehkä huonon kokemuksen takia, mitä sitten?
Ole sinkku ihan vapaasti vaan ja nauti siitä, toisaalta voisit antaa parisuhteessa elävien olla ihan rauhassa. Sä oot tehnyt omat päätöksesi, hyvä niin.
Minua ei rassaa jos ihmiset on parisuhteessa tai sinkkuina, jokaisen oma valinta se on.
Jos et ole henkisesti kypsä elämään toisen ihmisen kanssa, niin älä tee niin, hyvin yksinkertaista.
Toki kaikkien tarvitse parisuhteessa olla. Ei se ole kaikille, ja jos oma elämäntyyli ei satuta ketään niin mikäs siinä antaa mennä vaan ja eläkööt niin kuin haluaa. Ei kaikkien tarvitse perhettä perustaa tai pamauttaa naimisiin.
Jos AP:n suhteet on ollu riitaisia kaikki niin ihan ymmärrettävää että suhdetta ei etsi, mutta omaan korvaani ainakin särähti moni asia, jotka antavat hänestä erittäin lapsellisen kuvan. On aika emoa ja lapsellista sanoa että rakkaus on vain sana.
Kolmekymppiminen henkilö vielä kyseessä, eikä mikään teini. Varsinkin se että suhde lopetetaan siksi että siitä katoaa kaikki jännitys kuulostaa niin lapselliselta. Toki hienoa ettei parisuhteeseen jää roikkumaan, jos se ei kerta tunnu hyvältä.
Aloittaja ei selvästikään ole sitoutuvaa tyyppiä jos kiinnostus kerran kuolee jo kolmessa kuukaudessa. Alkuhuuma kestää yleensä ainakin vuoden joten siihen verrattuna kolme kuukautta on pelkkä hiiren pieru.
Oletan että aloittaja on mies. Ainakin kuulostaa mieheltä.
Sen perusteella kuinka paljon sain viestistäni miinuksia näkee hyvin miten paljon hyväksyttävämpää miehen on hyppiä suhteesta toiseen. Auta armias jos nainen tekisi tätä samaa, huoraksihan sitä haukuttaisiin. Mutta kun mies tekee niin se on sitten näköjään OK.
Hyviä pointteja sulla! Ei mitään lisättävää. Ja tosiaan, nuo miinukset kyllä ihmetyttää..
Tai sitten aloittaja itse miinusteli kaikki viestit, jotka eivät sopineet hänen ideologiaansa. Sekin on paljon mahdollista.
Omasta itsestäsi kiinni jos sinulle on tylsää parisuhde.
Todennäköisesti luulet tietäväsi toisesta ihmisestä kaiken, kun tuijotat aikasi häntä läheltä. Ihminen ei ole parisuhteessa yleensä siksi koska haluaa, vaan siksi ettei ole vaihtoehtoja.
Se mitä parisuhteeksi luullaan: Yhteenmuutto, yhteiset sisustussuunnitelmat olohuoneeseen, pariskuntana vierailut toisten pariskuntien luona..
Nämä on pelkkää pintaa, ja yritystä sopeutua tilanteeseen että täytyy olla parisuhteessa. Ne ei ole parisuhteen synonyymi vaan ne on toimintaa jotka monet liittävät parisuhteeseen kuuluvaksi. jotkut on hölmöjä ja menevät siihen täysillä mukaan luullen sitä parisuhteeksi, joillekin riittää se että on joku, ja jättävät yhteenmuutot ja muut kliseet sikseen.
Parisuhteeseen oikeasti ryhdytään vain siksi että löytyy ihminen jonka huonot puolet on valmis hyväksymään koska ei pysty elämään ilman. Ei siksi että löytyy muka niin täydellinen ihminen että hänen kanssa muka kannattaa olla koska siitä muka saa jotain.
Parisuhteeseen ei valita sopivaa kumppania jonka kanssa on asioista samaa mieltä, vaan ihminen jonka kanssa haluaa olla samaa mieltä siksi että mieluummin on tämän ihmisen kanssa, kuin että joku toinen hänet saa. Tyytyy yhteen kumppaniin siksi että ei kehtaa pettääkään, joten alkaa käyttää mielikuvitusta mitä uutta voisi löytää parisuhteen toisesta osapuolesta..
"jos diggaan tänään kuunnella tätä musaa ja tsekata tätä leffaa niin toinen osapuoli sanoo ettet tsiigaa ja suuttuu jos duunaa päinvastoin."
Mistä tällainen käsitys on tullut? Todellisuudessa melko alikehittyneiden ihmisten touhua, juuri sellaisten jotka ei uskalla tehdä omannäköistään parisuhdetta vaan ovat katsoneet telkkaria liikaa.
LäheisriippuvuuS ...
Mikä sitten pitää ihmisen suhteessa? Itsellä se on ollut perheen perustaminen, toisen läsnä olo, turva, lämpö, läheisyys, asioiden jakaminen, yhteisen elämän rakentaminen. Se kun löytää ihanan tyypin, siitä seuraa ihastuminen ja rakastuminen. Rakkaus sana vaan kuvaa suhteessa olemisen halua niin hyvin, sillä se sana pitää sisällää suurta välittämistä toista kohtaan. Sitä haluaa olla jonkun kanssa, koska siinä elämisestä saa niin paljon irti, jotka rikastuttaa ja ruokkii omaa elämää.
Mielestäni parisuhteessa oleminen ei kuitenkaan ole mikään hyvän ja huonon ihmisen mittari. Jokainen meistä elää tyylillään ja juuri niinkuin hyvltä tuntuu. Kaikki kuitenkin ollaan yksilöitä ja varustettu sisimmältään hieman erillaisiksi. Ja hyvä näin, jokaiselle jotakin :)
Mikään laki ei määrää että pitäisi olla suhteessa😂😂
Aloittaja, sinä et oo parisuhteeseen sopiva yksilö vielä, sä oot sitoutumiskelvoton sinkku, kunnes tajuut parisuhteen hyvät puolet - - -
Ei sinkkuelämäkään oo mitään herkua, kun kuitenkin etsii kaveria, eikä yksinäisyyteen totu, jos et oo erakko.
Sinkut pyörii ystäväjoukoissa mukana, etsivät pariutumismahdollisuutta, pariutuvatkin, mutta eivät sitoudu syystä tai toisesta, odottavat aikaa, jolloin se oikee ehkä löytyy, silloin rakastuvat ja aloittavat parisuhteen - - - - >>> tuleeko sitä sit pitkän sinkkuajan jälkeen enää, he ovat käyneet varovaiseksi, vaativiksi ja tottuneet yksineloon, he ovat jo sitoutmiskammoisia sinkkuiluun urautuneita omaan napaansa tuijottelijoita, minä itte tyyppejä.
Ei kaikki tarvii parisuhdetta ja jos ei parisuhteessa osata elää, turha mennä siihen toista osapuolta kiusaamaankaan, puhumattakaan että lapsia ryhtyis viel tekemään.
Parempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa, vaikka nykyään tuppaa olla muodissa nuo suhteet, jotka kestävät sen aikaa kun ensihuumakin. Sit taas aletaan taas seuraava perheen perustaminen jotta päästään eroamaan jne.
Jotkut ovat muodostaneet parisuhteen kaltaisen olotilan ystäviensä kanssa. Tiedän muutamia naisia, joilla on niin tiivis kaveripiiri että se täytää parisuhteen kriteerit, ja seksi haetaan kertakäyttöisesti baarissa tarjolla olevista miehistä. Silloin he sanovat, että mitä miehillä tekee ja mitä parisuhteella tekee.
Samoin miehillä voi olla kaveriporukka jolle avaudutaan ja naisia ei tarvi kuin seksiin.
Mutta joskus käy niin että nää kaveriporukan muut osapuolet löytävät elämänsä rakkauden ja pariutuvat, tällöin sinkkuelämä jää vähemmälle ja kaverisutheet vähemmälle huomiolle. Se uskottu onkin nyt parisuhteen osapuoli, eikä enää tarvtise myöskään kaveretia saalistusreissuille..
Kun jokainen kaveriporukasta on omansa löytänyt, sille viimeisellekin jää vaihtoehdoksi etsiä uudet kaverit (mikä on kohtuullisen raskasta enää vanhemmalla iällä), tai sitten pariutua ihastumansa henklön kanssa..
Näin se pariutuminen tulee eteen vannoutuneemmallakin sinkulla, koska sen tilalla minkä kaverisuhteet ennen täytti ja teki parisuhteen turhaksi,
on tyhjä kohta ja yksinäisyys konkretisoituu.
Introverttina en tule pariutumaan. Päätös kestänyt jo 13vuotta :)
Mulla sama. Yrittänyt olen seurustella,tulee vaan ahistunut olo,😂
Olen mies ja eläisin mieluusti parisuhteessa, mutta vaikeaa on, petetyksi ja jätetyksi tulemisen jälkeen. Jälkeenpäin on helppo miettiä virheitä, suurin virheeni on se, etten aikoinani tajunnut että on olemassa kahdenlaisia naisia. Rehellisiä ja epärehellisiä. Rehelliset yleensä haluavat sitoutua, taikka sitten ainakin rehellisesti kertovat mitä haluavat. Epärehelliset ovat yleensä sitoutumiskammoisia, toki menevät suhteeseen hyötyäkseen, kunnes yhtäkkiä tuuli kääntyy ja muuttuvat julmiksi hirviöiksi.
Sitä kokemusta en enää halua. Siksi elän ilman parisuhdetta. Luottamus meni, ehkä loppuelämäksi. Kaksi lasta toki on ja hyvät välit heihin. Näin 45v ikäisenä miehenä, olen huomannut, että naista on ylipäätään vaikea löytää. Suurin osa vapaana olevista on sen oloisia, etten ikipäivänä luottaisi heihin. Niin paljon olen kuullut ns "normaalin oloisten" naisten selän takana supatteluja ja juonitteluja, että oksettaa.
Hyviä naisia on harvassa, rehellisiä ja sitoutuvia, itsensä likoon laittavia. He elävät käytännössä kaikki onnellisissa parisuhteissa, niin kuin pitääkin. Sen sijaan näitä epärehellisiä kiipijänaisia on suurin osa, niitä on sekä vapaana että varattuina. Ne sotkee ihmissuhteet niin kotona kuin työpaikoilla, luoden kaaosta joka paikkaan. Sellaisista kun olisi aikanaan tajunnut pysyä erossa, niin olisi vähemmän pettymyksiä.
Minä en jaksa suhteita. Mulla on ollut pitkä avioliitto,jonka aikana voin huonosti. Erottuani masennus katosi,painoa lähti jne. Muutuin iloiseksi. Sanoivat ystäväni!! Nyt elän lasteni kanssa,toki seksisuhde ollut jne.
En ole koskaan ollut parisuhteessa ja en siihen rajoittavaan perhe helvettiin lähde mukaan ollenkaan. Yritän pitää itseni kiireisenä töissä ja harrastuksissa, niin aikaki kuluu.
Mä osaan olla itekseni ,pitämättä itseäni kiireisenä. Nautin yksin olosta.
Parisuhde sopii usein parhaiten sellaisille ihmisille, jotka ovat maanläheisiä eivätkä haikaile kuuta taivaalta. Sanoisin että kaksi rauhallista kotihiirtä sopii parhaiten keskenään pitkään parisuhteeseen, joilla ei ole liikaa tuttavuuksia ja muita aktiviteetteja sekaamassa, vaan on tärkeää olla löytämänsä ihmisen kanssa hamaan tappiin. Usein tällaiset ihmiset tekevät pitkän työuran yhdessä ja samassa työpaikassakin. Tällaiset ihmiset ovat usein harmittomia hiirulaisia, jotka ei pidä meteliä itsestään.
Sen sijaan aktiiviset elämänsuorittajat, harvoin viihtyvät saman naaman kanssa koko ikäänsä. Vaan se kyllästyminen iskee jossain vaiheessa, niin kuin kaikkeen muuhunkin. Vaihdetaan harrastuksia, autoja, työpaikkoja, puolisoita, milloin mitäkin. Koko ajan kova tarve runnoa eteenpäin, ja löytää uusia innostuksia. He ovat tyhjiä sisältä, ja tyhjyys pitää täyttää ylibuukaten kalenteri täyteen ja suorittaen. Siinä hullunmyllyssä puoliso on vain yksi pieni vaihdettavissa oleva palanen elämää. Tällaiset ihmiset tunnistaa usein puhetulvasta ja sosiaalisuudesta, he näkyvät ja kuuluvat.
Ei tarvitse olla. Helpompaa ilman. Mulla on työ ja nuorin lapsi vielä kotona pitkään kanssani. Elämä soljuu kyllä parhaiten näin.