Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kadulla sen huomata sain.
Huonot on hermot , eikä ranteissa ruista,
toisilla on mutta minulla ei lain.
Suottahan ne suuret herrat työttömyyttä pohtii,
eihän tätä maailmaa sen valmiimmaksi saa.
Meikäläinen työnsä ääreen nukkuakin tohtii,
säästän työtä niille jotka sitä haluaa!
Isäukko enimmäkseen oli ahkera
unenlahjoja perinnöksi häneltä en saanut.
Äiti työskenteli paljon kotonaan,
en mä saanut kun laiskan nimen vaan.
Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kaduilla sen huomata sain.
Huonot on hermot,eikä ranteissa ruista,
toisilla on mutta minulla ei lain.
Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kaduilla sen huomata sain.
Huonot on hermot, eikä ranteissa ruista
toisilla on mutta minulla ei lain.
Saivat minut puhutuksi Karjaalle töihin,
kuntakin se riemumiellä matkarahat soi.
Vaan joka markan upotin mä Eestin laivan viinaan
ja körökyyti kulkijan taas kotikylään toi.
Jonkin aikaa olin minä varatöiden vanki,
etelässä valtatietä kun mä tervasin.
Vaan takasin mä palasin taas niin kuin pumeranki.
Tervaahan se työ on ollut mulle muutenkin.
Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kaduilla sen huomata sain.
Huonot on hermoteikä ranteissa ruista
toisilla on mutta minulla ei lain.
elämäni kadulla sen huomata sain.
Huonot on hermot , eikä ranteissa ruista,
toisilla on mutta minulla ei lain.
Suottahan ne suuret herrat työttömyyttä pohtii,
eihän tätä maailmaa sen valmiimmaksi saa.
Meikäläinen työnsä ääreen nukkuakin tohtii,
säästän työtä niille jotka sitä haluaa!
Isäukko enimmäkseen oli ahkera
unenlahjoja perinnöksi häneltä en saanut.
Äiti työskenteli paljon kotonaan,
en mä saanut kun laiskan nimen vaan.
Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kaduilla sen huomata sain.
Huonot on hermot,eikä ranteissa ruista,
toisilla on mutta minulla ei lain.
Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kaduilla sen huomata sain.
Huonot on hermot, eikä ranteissa ruista
toisilla on mutta minulla ei lain.
Saivat minut puhutuksi Karjaalle töihin,
kuntakin se riemumiellä matkarahat soi.
Vaan joka markan upotin mä Eestin laivan viinaan
ja körökyyti kulkijan taas kotikylään toi.
Jonkin aikaa olin minä varatöiden vanki,
etelässä valtatietä kun mä tervasin.
Vaan takasin mä palasin taas niin kuin pumeranki.
Tervaahan se työ on ollut mulle muutenkin.
Sukuvika on se kun mikään ei luista,
elämäni kaduilla sen huomata sain.
Huonot on hermoteikä ranteissa ruista
toisilla on mutta minulla ei lain.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.