Olen muuttanut erilleen miehestäni pari kuukautta sitten.... takana yli 20v avioliittoa ja 3 alaikäistä lasta... eropapereihin en ole saanut vielä allekirjoitusta ja erosta tulee riitaisa.
Avioliitto ei päättynyt kummankaan osalta pettämiseen vaan ihan muihin syihin.
Nyt olen löytänyt miehen, jonka kanssa ollaan käyty muutaman kerran kahvilla ja kävelemässä...mukava mies ja haluaisin kokeilla tuleeko tästä mitään syvempää suhdetta. Hän tietää tilanteeni ja on valmis ottamaan "riskin"
Kysymys onkin että voiko tuleva exäni käyttää mm huoltajuusasiassa tätä uutta miestä "hyväksi" syyttämällä minua esim pettämisestä?
Täytyykö minun esim kyetä todistamaan että suhde on alkanut vasta poismuuton jälkeen?
Kuinka paljon lasten 11-16v mielipiteillä on merkitystä?
Haluan tietysti että heillä säilyy suhteet isään mutta tällä hetkellä tapaamisiin heidät täytyy "pakottaa" koska isän kanssa välit ovat huonot....johtuen isän käytöksestä...
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Avioliitto ei päättynyt kummankaan osalta pettämiseen vaan ihan muihin syihin.
Nyt olen löytänyt miehen, jonka kanssa ollaan käyty muutaman kerran kahvilla ja kävelemässä...mukava mies ja haluaisin kokeilla tuleeko tästä mitään syvempää suhdetta. Hän tietää tilanteeni ja on valmis ottamaan "riskin"
Kysymys onkin että voiko tuleva exäni käyttää mm huoltajuusasiassa tätä uutta miestä "hyväksi" syyttämällä minua esim pettämisestä?
Täytyykö minun esim kyetä todistamaan että suhde on alkanut vasta poismuuton jälkeen?
Kuinka paljon lasten 11-16v mielipiteillä on merkitystä?
Haluan tietysti että heillä säilyy suhteet isään mutta tällä hetkellä tapaamisiin heidät täytyy "pakottaa" koska isän kanssa välit ovat huonot....johtuen isän käytöksestä...
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ymmärtääkseni huoltajuusriidoissa kaikki on sallittua. Olisi hyvä, jos voisit esim. tekstiviestejä, omia muistelmia ("päiväkirja") näyttää, jos tilanne menee sotkuiseksi, että olet vasta myöhemmin tavannut miehen.
Sikäli kuin minä tiedän, Suomessa yli 12-vuotiaita kuunnellaan asumisolojen vuoksi. Lapsen mielipidettä lähihuoltajaksi kysytään. Missä haluaa asua jne.?
On myös hyvä, että totuudenmukaisesti miettisit, miksi miehesi ei sovi lähivanhemmaksi. Mitä mies on tehnyt, että hänellä on huonot välit lapsiinsa jne. Voit joutua osoittamaan tällaisia asioita, jos tilanne menee "rumaksi". Pääasia on, että pystyt käyttäytymään aikuismaisesti ja rauhallisesti sekä osoittamaan, että ajattelet pelkästään lastesi parasta.
Jos ap ei ole mikään rentun ruusu, ko. suhteella ei ole merkitystä lasten huollon kannalta. Ap:n ei tarvitse todistella, milloin suhde on alkanut. Mutta jos hän sen haluaa todistaa, todistaminen on yksinkertaista: kumppani kertoo oikeudessa valan nojalla asian, ja siinä se.
Tuo ei kyllä todista vielä mitään ja jos henkilö valehtelee on siitä mahdollisesti seurauksena ehdollinen vankeusrangaistus. Kukaan järkevä ihminen ei voi olla tuollaisen historian jälkeen valmis uuteen suhteeseen.
Tuo todistaa suhteen alkamisen, jos sitä nyt ylipäänsä halutaan todistaa. Alkamisella ei ole mitään merkitystä lasten huoltoasiassa.
Ei pidä paikkaansa kaikissa oikeuslaitoksissa. Kuopiossa huoltajuus oikeuden käynnissä todistaj teki väärän valan---ei mitään seuraamuksia. Tuomariu oli päätäänyt etukäteen miten asia hoidetaan ja jopa soitellut asianajat ja vaatinut päätöksen hyväksymistä. Oikeus istunmnossa tuomari esiintyi puolueelllisesti mihen puolesta ja äidin ntodisteluilla ei ollut mitään vaikutusta. Samasta kaupungista ei yleensä kannata ottaa asianajaa --ovat kompuksessa keskenään. Oikeuskäsittelystä tehtiin valitus ---mihin piti valittaa , oli tuomarien etujärjestö ja pääkset tietää etukäteen. Ihmeellistä on poliisita valitetaan --polikisille, tuomareitsa asianaja liittoon --lääkäreistä --lääkäreiden ammatti liittoon. Näissä valituksissa oikeutta ei kansalainen saa. Omia etujaan ajavat ja suojelevat jäseniään
Vaikka suhde olisikin alkanut ennen eroasi, ei sillä pitäisi olla merkitystä huoltajuusasiassa, jos mies on muuten kunnollinen ja sopivaa seuraa lapsillesi. Eli jos ei miehesi pysty näyttämään, että lapsenne jotenkin kärsivät sinun seurustelusuhteesta niin ei tuossa pitäisi mitään ongelmaa olla. Toki kaikkea voi yrittää, joten varaudu siihen että exäsi sinua syyttää pettämisestä ja muusta, mutta ei sinulla pitäisi mitään hätää huoltajuusasiassa olla, etenkin jos tuon ikäiset lapset itse haluavat olla sinun luonasi.
Voi, voi ja vielä kerran voi! Keskityppä hyvä ihminen nyt vain niihin murrosikäisiin nuoriisi ja unohda "miesten etsästys". Saat jollain tapaa pidettyä heidän mielenterveytensä kasassa. Ongelmia kun tulee erosta joka tapauksessa! Kokemuksen rinta äänellä puhuttu!
Olet täysin oikeassa...eihän tässä tilanteessa olisi mitään järkeä sotkea elämäänsä entistä enemmän uusien suhteiden kanssa...
mutta...
Ongelma on se että itselläni ei ole yhtään naispuolista ystävää jonka kanssa asioita voisi puida...tuossa jo olin välillä seota kokonaan kun yksinäni yritin selvitä päivästä toiseen...
jo se että sain itseni tekemään lopullisen eropäätöksen vaati aika paljon!
Lapset ovat minulle tärkeintä maailmassa ja heidän kanssaan olen hyvissä keskusteluväleissä ja on paljon puhuttu mm "entisestä" elämästä ja syistä miksi asiat joskus vaan eivät onnistu...
Mutta myös lasten parasta ajatellen on kuitenkin pakko myös ajatella itseä välillä!
Siksipä nämä pienet "irtiotot" arjesta ovat itselleni myös se henkireikä jonka avulla jaksaa arjen ja exän taholta tulevan "paskan"...
Se että teenkö oikein vai väärin ja hankinko vaan lisää ongelmia jää nähtäväksi...
Luulen, että tuo uusi suhteesi loppuu jonkin ajan päästä. Sen vuoksi ei kannata esitellä miestä lapsille. Hämmentyvät vain lisää, kun tämä uusi mies kohta ei enää ole osa elämääsi. Näin sivullisen silmin katsottuna kyseessä on tyypillinen ns. laastarisuhde. Pitkän avioliiton päättymisen jälkeen et osaa elää yksin, joten ihastut todella helposti ensimmäiseen mahdolliseen mieheen. Jonkin ajan päästä toteat, ettei mies nyt niin ihana ollutkaan.
On tietysti mahdollista, että suhteenne tuleekin jatkumaan. Todennäköisempää kuitenkin on, että se on laastarisuhde. Jos sen ero tulee keskelle aikaisemman eron huoltajuuskiistaa, olet pulassa henkisesti. Sinun kannattaisi keskittyä hoitamaan vanha suhde alta pois ja vasta sitten keskittyä uuteen suhteeseen.
Et tule katumaan jos noudatat tätä neuvoani: keskity nyt lapsiisi ja laita nk. oma elämä joksikin aikaa ö-mappiin. Tarvitset kaikki voimasi lapsiisi ja eron selvittämiseen.
Uusi ihminen ei tule antamaan sinulle mitään sellaista, jonka vuoksi kannattaisi ottaa pientäkään riskiä, että tuleva ex-miehesi käyttäisi sitä jotenkin aseena sinua vastaan.
Et varmaan usko tätä kuitenkaan ja kohta huomaat rämpiväsi entistä pahemmassa vaikeuksien suossa. Myöhemmin tulet katumaan raskaasti tyhmyyttäsi.
Elämää on sinulla edessä vielä runsaasti ja ehdit niitä omiakin juttuja tehdä.
Siis sulla ei ole edes naispuolisia ystäviä???
Tuon jälkeen niin monta eroa nähneenä ymmärrän mitä tuo keskustelu entisestä elämästä lastesi kanssa on. Ja etenkin olet huolehtinut siitä että "syyt" sille miksi asiat eivät joskus onnistu, on lapsien päähän iskostettu. Siitä ehkä johtuu lasten huono suhde isäänsä? Etkä sinä pakota lapsia isälleen sen takia että näiden välit säilyvät hyvinä vaan, kuten toteat, ajattelet tässäkin lähtökohtaisesti itseäsi ja tuota omaa aikaasi, jonka merkitystä on pakko perustella lastesi isää arvostelemalla.
Nää on niin nähty!
Pidä uusi mies vielä omana tietonasi ja omana juttunasi, älä tuo häntä lastesi eteen vaikka kuinka haluisit ja teillä harvoin yhteisiä hetkiä.
Lapsilla on tarpeeksi paljon sulattelemista tuossa kuten teillä kaikilla kun elämä mennyt uusiksi.
Voit ja saat nauttia uuden miehen seurasta eikä siitä kukaan voi sua syyllistää, henkireikiä tarvitsee jokainen ja olkapäätä johon nojata kunhan pidät pääpainon omassa hyvinvoinnissasi, lasten hyvinvoinnissasi ja sitten uudet suhteet.
Tsemppiä!
Kun kirjoitat, että ei yhtään naisystävää. Miksi ei, kuitenkin törmäät erosi jälkeen heti uuteen mieheen, tässä on milestäni sinulle selvityksen paikka.
Hyvä naisystävä ymmärtää sinua naisena ja äitinä, siihen ei ole sotkettu tuota miehiin kuuluvaa läheisyyttä, eikä seksiä. Näm'ä asiat ovat aina mukana jännitteenä miehen kanssa keskusteluissa, sitä odotusta on jos ei sinulla, niin miehellä ja saa miehen teeskentelemään.
Nainen sitä vastoin pystyisi auttamaan sinua monessa asiassa ja tuo ikävä jännite ei ole sotkemassa, lasten kannalta olisi hyvä, että ei olisi nyt ketään miestä misään pitkään aikaan, vaan kokaaisit nyt tuon perhetilanteen lastesi kanssa, jotta he tuntisivat olevansa edes jossakin hyväksyttyjä. Jos miesystävä tulee sinun ja lastesi väliin ja sen uusi suhde tekee aina, lapsilla on erittäin vaikeaa.
Kun lapsi sanoo että kukaan ei välitä hänestä, äidille on tuo uusi mies tärkeämpi, tottahan lapsi puhuu, sama se on kun isällä ei ole enää aikaa vaikka lapsi on yleisimmin iäsn luona vain pariin kertaan kuukaudessa, niin kun silloinkaan ei ole aikaa, tämän tosei ihan itselleni eräs pieni poika.
Kyllähän sattui, mutta mitä pystyt tekemään, et muuta kuin yrittää paikata tuota lapsen turvallisuuden tunnetta olemalla itse aina yön ja päivän hänen tavattavissaan. Sekin on vaikeaa, kun vanhemmat kaikin tavoin yrittävät määritellä kaiken lapsen elämässä ja taittaa olla niiinkin, että todella pelkäävät lapsen puhuvan.
Mutta pitäähän lapsen saada purkaa pahaa oloaan, kun kummankaan vanhamman luona ei saa sitä tehdä. Uusikot määräilevat lapsen asemaa, koska toisen lapsi on aina uudelle ihmiselle se punainen vaate, lasta kohdellaan todella julmasti. Oma vanhempi on niin uuden "onnensa" huumassa, että ei edes huomaa mikä on tuolta uuskolta valhetta, mikä totta. Riittää kun hän silitää vain päätä ja seksi sujuu makuuhuoneessa, niin päivälla kuin yölläkin. Sillä uusperheissä lapset ovat päivisinkin yksin, ovet suljetaan heiltä kun se oma isä tai äiti puuhastelee lakoissa uusikkonsa kanssa.
Älä pilaa eläämääsi. Korjaa virheesi, vielä kun vielä voit. Mene aviomiehesi luo ja pyydä häneltä anteeksi, mitä olet tehnyt. Pyydä häntä ottamaan sinut takaisin. Se on kaikkien kannalta paras, että avioliitto eheytyy. Voittajia ovat erityisesti lapset.
Kiitos vinkistä!
Entäpä jos isä jatkuvasti haukkuu lapsia, ei arvosta heidän mielipiteitään tekemisiään eikä halua kuunnella heidän ajatuksiaan... arvostelee minua äitinä lasten kasvatuksen laiminlyömisestä...lasten kuullen
Entäpä jo s nuorimmainen on erilleen muuton jälkeen pitkästä aikaa nukkunut yönsä rauhallisesti (paitsi isäviikonlopun lähestyessä)...yksi lapsista on ruvennut menestymään koulussa paremmin, on iloinen ja ulospäinsuuntautuneempi kuin vuosiin...
ja sisarusten keskinäiset riidat on myös loppuneet!
En todellakaan aio esitellä miestä lapsille...enkä hänestä puhua pitkään aikaan.
siis uutta miestä :-)
Kerronpa sinulle salaisuuden. Jokaisessa avioliitossa on omat ongelmansa. Omasta näkökulmasta ongelmat näkee suurina, mutta ulkopuolinen voi nähdä ongelmat pieninä. Näin minun näkökulmasta avioliittonne ongelmat ovat ratkaistavissa. Hakeutukaa vaikka pariterapiaan tai papille, jossa voitte ratkaista yhdessä ongelmia.
Avioliitto on pyhä. Avioliitto on sopimus kahden välillä elää tahdosta toisen rinnalla niin hyvinä kuin pahoina päivinä.
Annan sinulle toisen neuvon. Hankkiudu siitä uudesta miehestä väliitömästi eroon. Jos mielesi muuttuu ja haluat korjata avioliiton ongelmat, niin on yksi iso ongelma vähemmän ratkaistavana. Sehän on käytännössä pettämistä, sillä olethan vielä naimisissa hänen kanssaan?
... "Ulkopuolinen voi nähdä ongelmat pieninä" - nimenomaan noin, koska se ulkopuolinen ihminen on todellakin parisuhteen ULKOPUOLELLA eikä tiedä, mitä kaikkea parisuhteen sisällä sen osapuolien välillä tapahtuu. Siinäpä sinulle salaisuutta!
Lapsiystävällinen huoltoriitojen sovittelukokeilun tulokset erinomaisia. Sovittelussa käytetään asiantuntija sovittelijaa.
Lue Oikeusministeriön tiedote 20.5.2013.
http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=386075
-----
Tasa-arvovaltuutettu tiedote 17.2.2011.
Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen
- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.
Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
- Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.
Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.
- Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.
Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.
Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.
--------
Uusi isäjärjestö ajaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin eron jälkeen, sekä vanhempien yhdenmukaista kohtelua viranomaismenettylyssä.
Helsingin Uutiset 22.2.2012.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/95067-uusi-isajarjesto-ajaa-lapsen-oikeutta-molempiin-vanhempiin
-------
Tasa-arvoa venhemmuuteen isät pois paitsiosta. Lahden ammattikorkeakoulun tarkoituksena oli tuottaa koulutus, joka lisäisi ammattilaisten kykyä arvioida isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen, ilman sukupuoleen liittyviä Sterotyyppisiä käsityksiä.
Lue lisää projektista.
http://www.lamk.fi/esittely/tki-toiminta/paattyneet-projektit/Sivut/erovanhemmuus.aspx
---------
Miksi parisuhteessa ollessa katsotaan molemmat automaattisesti soveltuvaksi huoltajuuteen mutta eron tullen jompikumpi ei sitä olekaan?
Hmm, tai toisinpäin samoinpäin... Ex, lasteni isä ei liiton aikana huoltanut ja hoitanut lapsiaan yhtään, ei pistänyt tikkua ristiin minkään asian hyväksi, loisti poissaolollaan. Kotonakin ollessaan oli kyllä paikalla, muttei läsnä, ellei sattunut veetuilu kausi, jolloin ilkeili kaikille.
Tuli ero, ja exästä sen myötä tasavertainen huoltaja. Lastenvalvojan luona esitti todella hyvää isää ja laittoi kapuloita rattaisiin. Onneksi lasten sana painoi, olivat jo sen verran vanhoja. Muuten asiaa ei olisi saatu päätökseen.
Hae eroa yksin ja toinensaa siitä tiedon postin välityksella ja mykyisin ei syitä tarvita vaan jos ei yhteiselämä toimi tai toisen naama kyllastyttää.
Etelä-Karjalan Kesäyliopisto.
Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa
Lapsi koston välineenä avioerossa
Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa.
Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.
Sisältö
Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.
Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 - 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.
Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja
--------------
Lapset eivät aina ole lyömäaseena huoltajuuskiistoissa koston vuoksi, vaan ovat narsisti-isän uhreja siinä missä lasten äiditkin.
Kuvittelisin että ap:n lapset eivät ole enää aivan pieniä, joten uuden miehen voi esitellä jossain vaiheessa ihan ystävänä.
Jos suhde syvenee, lapsilla on aikaa tottua asiaan. Ei ne lapset siitä uudesta kumpanista rikki mene, kunhan äiti muistaa pitää lapsensa etusijalla.
En usko että yksinäinen ja onneton äiti on parempi kuin sellainen jolla on ystävä kenen kanssa puhua.
Tapaamiset voi alkuun suorittaa muualla kuin kotona.
Huoltajuuskiistoissa käytetään lyömäaseena milloin mitäkin, mutta jos et asu miehen kanssa ja vain tapailette, en usko että siihen kukaan voi puuttua.
Kyllä äidillä saa olla omaakin elämää ja pitääkin olla...jaksaa sitten paremmin kotona lasten kanssa.
Älkää olko niin tekopyhiä ja tuomitsevia ap:ta kohtaan. Erot on aina vaikeita mutta niin ovat myös helvetilliset avioliitot joissa lapset saavat kuunnella riitelyä ja muuta sontaa jatkuvasti.
Kiitos kommentistasi!
ja muillekin....
kyllä lapset ehdottomasti ovat minulle se tärkein asia...ja myös heidän välit isäänsä!
En missään vaiheessa ole arvostellut isää lasten kuullen, enkä aio sitä tehdäkään. Päinvastoin olen yrittänyt puolustella hänen tekemisiään jo yhdessä asuessamme...ja edelleen...huolimatta siitä paskasta mitä hänen taholtaan tulee...
Lapsilla on kuitenkin vain yksi isä...ja sukulaisia isän puolelta, enkä missään tapauksessa halua heitä vierottaa kenestäkään...
Se että isä omalla käytöksellään aiheuttaa sen ettei lapset viihdy hänen luonaan ei taas ole minun ongelmani!
Jos isä jatkuvasti kyselee lapsista menoistani, haukkuu tekemisiäni ja arvostee...äiti ei ole huolehtinut siitä eikä tästä...niin eihän se lastenkaan mielestä ole mukavaa!
Tiedän mitä ap tarkoittaa.
Olen vielä avioliitossa, koska olen halunnut lapsilla olevan kodin, johon kuuluu kaksi vanhempaa. Tuskaa tämä on kuitenkin ollut, kun toinen valitsee kotityöt, mitä ja milloin haluaa tehdä. Silloin, kun ei satu kiinnostamaan, ne tekeekin joku muu = minä.
Ole varovainen uuden miehen kanssa, ettet hyppää ojasta allikkoon. Anna ajan ensin kulua. Ota rauhassa etäisyyttä parisuhteeseen.
Toivottavasti lapset ei huomaa ja vaistoa miten vaikeaa ja tuskallista isän elämä kotona on. Sekin voi olla väärin. Huomaavat ajan kanssa että heidän takiaan joku kärsii.
"Tuskaa tämä on kuitenkin ollut, kun toinen valitsee kotityöt, mitä ja milloin haluaa tehdä. Silloin, kun ei satu kiinnostamaan, ne tekeekin joku muu = minä."
Suo anteeksi, jos mitätöin, mutta mitä tuskaa on, kun toinen edes valitsee kotityöt? Itse hoidin lapset, kodin, pyykit, ihan kaikki, myös auton huollot ja kodin puuhapeten työt. Raskain taakka oli exästä, joka tuotti vain ongelmia. Koko perhe-elämä keskittyi isän ongelmiin ja vääriin valintoihin.
kuulostaa tutulta.
nyt vain syytän itseäni siitä, että puhuin lapsille ruusuisesti "isästä", joka kuitenkin oli aivan kamala.halusin säästää lapsia.eivätkä he sitten kertoneet minulle mitä kaikkea tapahtui.
lapset saivat ikuiset traumat.
aina pitää jotakin tapahtua, että saa oikeutta eteenpäin.
Vaikkei edes puhuisi lapsille isästään ruusuisesti, niin lapset - hyvin vanhatkin vaikenevat siitä mitä isän kanssa on tapahtunut. Erostani on kolme vuotta ja viimeksi tänään 18 ja 20 vuotiaat lapset puhuivat (taas) siitä mitä isä oli tehnyt-
Puhutaan lasten oikeudesta molempiin vanhempiin. Ihan kuin lapselle, narsisti-isän uhrille olisi tärkeää isän seura. Kyllä se vaan on oikeasti ihan toisinpäin. Mitä vähemmän isän hirmuvallan alaisena, sitä parempi. Eikä tarvitse olla edes narsisti, vaan joku muu persoonallisuushäiriöinen.
Minulla on pienet lapset. Isänsä on aivan jotain hirviömäistä. Lapset reagoi huonoihin väleihin ja ovat tolaltaan kotiin tultuaan.
Isänsä haukkuu minua lapsille, yrittää kaikin keinoin leimata.
Alussa yritin keksiä valkoisia valheita ja yritin kannatella lasten suhdetta isäänsä. Kun leimaus ja valheet jatkuivat kerta toisensa jälkeen niin tulin päätökseen että joudun kertomaan totuutta vähän lievemmässä muodossa. Siten etten valehtele lapsilleni koska se tulee joskus muutoin ilmi ja silloin kokevat pettymystä ja turvattomuutta, mutta myös siten etten hauku tms. isästään.
Ihan rehellisesti kerron aina miten asia on tai pitäisi olla. Ja joka kerta naureskelen että taisipa iskä taas - vaihteeksi - juksata / huijata.
Kyllähän lähin tehtävä on kannustaa välien pitämistä mutta minä koen ettei näin ole jos jatkuvalla syötöllä, viikottain, tulee tämmöistä vastaan. Hän itse vierottaa itsensä lapsistaan... Sille minä en voi mitään.
Eroa. Sinulla on aivan hullu mies, vaarallinen lapsille.
Tuli mieleen, onko ap meille rehellinen?
Aika harvalla on kykyjä vasta 2kk sen jälkeen kun 20v avioliitto päättyy asumuseroon sekä löytää kesken eroprosessia itselleen uusi mies ja vielä iloisesti aloitella uutta vakava parisuhdetta tämän kanssa. 2kk sitten asumuseroon ajautuneen äidin vapaa-aika on täynnä eroa kipuilevien lastensa hoitoa, erojärjestelyjä, sukulaisten tapaamista, osituksen hoitamista...
En usko että ap on aivan rehellinen meille. Luulen että ap haluaa neuvoja, miten lutviutua salarakkaansa kanssa tulevassa huoltajuuskiistassa kiinnijäämättä.
Kun ollaan realistejä, niin ap:n liitto, sellaisena kuin se säilyttää olis kannattanut=hyvänä, on päättynyt jo vuosia sitten, ja loppu on ollut vain enää pelkää kiemurtelua täysin väärin perustein=yritystä pitää lasten ja isän käsi kädessä, niin voidaan sanoa, että ap on täysin valimis uusiin suhteisiin, muodostupa niistä sitten se laastarisuhden tahi pitempiaikainen, sen aika sitten joskus kertoopi.
Se on totta, että aika harvalla on kykyä löytää se oikea heti 20 vuoden avioliiton jälkeen, mutta ei ap:n tarvitsekkaan olla "se kyvykäs" vaan ihan tavallinen normaali täällä kahlaava ihminen. Ei tarvitse olla yli-ihminen. Jos ap on nyt löytänyt ihmisen joka häntä kuuntelee, ja tarjoaa peiliä hänen mielipiteilleen, voipi sekin olla jo hyvin terveellistä, sillä sekin on häneltä puuttunut jo vuosikaudet.
Ap:lle itselleen vielä sanoisin, että älä hyvä ihminen "pakota" lapsiasi tapaamaan isäänsä. Tuon ikäiset osaavat kyllä jo itse harkita mitä tekevät. Ja valehtelua se on sekin, jos "tasoittelet" isän tekemisiä. Anna kurpan itse hoitaa suhdetoimintansa lapsiin. Lapset tarvitsevat luottaa sinuun, ja se menee jos et ole ihan rehellinen ITSELLESI.
Juuri näin. Kyllä se ero prosessi on mielessä käyty jo vuosia ennen eroa. Alkoholisti miehestäni aikanaan erotessani olin pelkästään helpottunut että se helvetti päättyi vaikka yhteisiä lapsia onkin.
Miksi ap:llä ei saisi olla ystävää? Aika näyttää mitä siitä kehkeytyy; pelkkä ystävyys vai vakava parisuhde. Miksi ystävän tulisi olla nainen?
Minulla on miespuolisia ystäviä ja heille on aivan erilaista avautua asioista kuin naisille, koska miehet nyt vaan ajattelevat asiat eritavoin. Toki nämä ovat vain ystäviä.
Paras ystäväni, aviomieheni, on sitten paljon muutakin kuin pelkkä ystävä.
Samoin ajattelen että lapset ovat jo kovin isoja joten he voivat kyllä mielestäni itse päättää että haluavatko kuinka nähdä isäänsä. Jos isä kerran käyttäytyy lapsia kohtaan huonosti, niin miksi ihmeessä lasten hänen kanssaan pitäisi aikaa viettää?? Kyseessähän on nimenomaan lapsen oikeus tavata isäänsä. Ja jos isä aiheuttaa tapaamisillaan pelkkä mielipahaa ja ahdistusta, miksi lasten tulisi häntä edes tavata?
Hohhoijjakkaa.
Tokihan sitä ihminen "pääsee yli" 20 vuoden parisuhteesta kahdessa kuukaudessa, joopajoo ja lehmätkin lentää. Tietääköhän tässä ketjussa kirjottajista puoletkaan sitä, että "suhteesta toipumiseen" menee noin puolet päättyneen suhteen pituudesta? Tokihan sitä voi aina hypätä suhteesta toiseen ja raahata kaikki entisen suhteen ongelmat mukanaan siihen uuteen... toiset tosin tekee niin, että "toipuu" kaikessa rauhassa ajan kans, opettelee ITSENÄISEN ELÄMÄN kokonaisvaltaisesti ja vasta sitten, kun pystyy oikeasti elämään ja olemaan itsekseen itsenäisenä riippumattomana persoonana, harkitsee uutta suhdetta. Todellinen elämä on kuulkaas aika kaukana Salkkareista...
Toisekseen tuo pohdinta "uuden suhteen käyttämisestä lyömäaseena huoltajuuskiistassa" kertoo jo yksinään karua kieltään siitä, ettei aloittaja ole päässyt omassa toipumisprosessissaan edes alkuun...
Kolmannekseen, lapset asuu tasan tarkkaan siellä missä haluavat ja sillä hyvä. Tiedän liiankin hyvin, että sossuilla on joku ihmeellinen pakkomielle pitää "äitiä ainoana oikeana huoltajana" ja isä on sitten vain se pakollinen paha. Ei edes 12 vuotiasta kuulla tässä asiassa, koska sillä ei ole merkitystä sossujen mielestä. Niin taikka näin, nuo aloittajan lapset on sen verran isoja, että antakaa heidän itsensä valita asuinpaikka ja sillä hyvä.
JA yleisesti kaikille eronneille ja/tai eroaville: ANTAKAA ITSELLENNE AIKAA TOIPUA PÄÄTTYNEESTÄ/PÄÄTTYVÄSTÄ SUHTEESTA, älkääkä hypätkö uuteen suhteeseen liian aikaisin. Toipumiseen menee noin puolet päättyneen suhteen kestosta. Kuulostaa pitkältä ajalta, mut näin se vaan menee. Tasapainoisessa terveessä parisuhteessa on kaksi aikuista itsenäistä ihmistä, jotka haluavat elää yhdessä. Jos ja kun toinen tai molemmat kipuilevat vielä edellisen suhteen haavoja, ei uusi suhde voi millään muotoa olla tasapainossa. Kysy itseltäsi: Haluatko uuden suhteen olevan mahdollisimman onnellinen ja tasapainoinen, vai haluatko pilata uuden suhteesi hyppäämällä siihen vielä toipumisvaiheessa?!
"Antakaa itsellenne aikaa toipua päättyneestä suhteesta"
Toipumiseen?! Olin erityisen toipunut, huojentunut, helpottunut heti ensimmäisen yön jälkeen lasten kanssa uudessa kodissa. Kyllä ne kipuilut ja kärsimulset hoidettiin liiton aikana, yhdessä asuessa ihan viimoisen päälle.
Joku tuolla kirjoitteli että ap on valmis aloittamaan vakavan suhteen "jo" 2kk:den päästä erosta.
Mielestäni hän tapailee ja harkitsee voisiko siitä suhteesta tulla jotakin. Mikä siinä nyt on väärin?
Tapailua voi jatkua vielä pitkään ennenkuin mitään sen kummempaa tapahtuu ja viisas ihminen nimenomaan harkitsee tapaamiensa henkilöiden kohdalla voiko siitä tulla mitään vakavampaa.
Se on käsittääkseni aivan normaalia ajattelua. minä en ainakaan edes tapailisi ketään jos heti tietäisin ettei siitä mitään tule.
Aika näyttää miten asiat järjestyvät, pikkuhiljaa hyvä tulee.
Ja todellakin eroa on varmaan prosessoitu todennäköisesti pidemmän aikaa, ei pitkästä liitosta yleensä ihan heppoisin perustein lähdetä.
Lapsille voi olla jopa helpotus kun asiat ratkeavat ja hekin pystyvät aloittamaan sopetumisen uuteen tilanteeseen, eikä heidän tarvitse elää epävarmuuden musertavassa ilmapiirissä.
Ap:lle voimia ja viisautta hankalassa tilanteessa, asiat kyllä järjestyvät.
Pakko vielä lisätä tuohon edelliseen kirjoitukseeni....ei tuo voi olla mitenkään totta että suhteesta toipuminen kestää puolet suhteen kestosta.
Kaikki suhteet ovat erilaisia, tunteet ovat ehkä kuolleet jo paljon ennen eroa jne.
Ärsyttävää muutenkin tuollainen kielenkäyttö..."hyppäämään uuteen suhteeseen". Tuo on halventava ilmaisu ja viittaa jollain lailla holtittomaan ja "kevytkenkäiseen" ihmiseen.
Tuo matematiikan mukaan, jos olen 30 vuotta naimisissa, alan viidentoista vuoden yksinolon ja "toipumisen" jälkeen etsimään uutta kumppania.
Johan siinä ajassa ehtii kasvaa horsmaa...järki käteen hohhoijaaa.......
Niin makaa, kuin petaa. Elämä on täynnä valintoja. Jos kerran tärvää elämästään 30 vuotta huonoon suhteeseen ennen eroamista ja siihen toipumiseen menee se 15 vuotta, kyse on omista valinnoista ei mistään muusta. Jos nyt sitten päätyy horsmalannoitteeksi ennen valmiutta uuteen suhteeseen, niin siitäpä ei voi ketään muuta syyttää.
Ap ei ole toipunut edellisestä suhteesta...vanhat haavat on edelleen auki ja laastarisuhde voi olla hyväksi tai sitten ei...tiedä sitten voiko tätä edes suhteeksi kutsua!
Mutta on hyvä huomata ettei sittenkään ole ihan niin toivoton tapaus, mitä ex on vuosia yrittänyt uskotella...pystyn jopa keskustelemaan ihmisten kanssa!
"uusi" mies löytyi yhdistystoiminnan parista...hän vaan kysyi yhden kokouksen jälkeen voiko olla avuksi kun oli pakko tilaisuudessa kertoa muillekin elämäntilanteesta ja siitä miksi ei täysipainoisesti voi siinä hommassa olla mukana...
Enkä oikeasti usko että meistä elämänkumppaneita tulee koskaan...eikä se tällä hetkellä kiinnostakaan...
Pohdinkin aloituksessa lähinnä sitä että voiko joku taho katsoa että ole kykenemätön lasten huoltajaksi kun "seurustelen" uuden miehen kanssa... kun asia selviää exälle siitä varmasti nousee meteli...vaikka kysmys ei edes ole vielä seksisuhteesta!
Ihme höpötystä sinulla. Tuskin kukaan on "tärvännyt huonoon suhteeseen 30vuotta", ihmiset muuttuvat ja hyvänä alkanut suhde voi muuttua helvetksi. Itse elin 12vuotta miehen kanssa, joka muuttui täysin parin viimeisen vuoden aikana ja erosta toipumiseen meni noin vuosi. Jse, että kumppani muuttuu ei ole itseaiheutettua, vaan päässä voi yksinkertaisesti klikata jokin. Aloittajalle neuvoisin myös, että hiljaa hyvä tulee, eli katso rauhassa, voiko suhteesta tulla jotain ja lapset tarvitsevat kaiken mahdollisen huomion juuri nyt. Kenenkään paremmasta kolumenestyksestä tuskin voit näin lyhyellä aikavälillä tehdä päätelmiä?
"ei tuo voi olla mitenkään totta että suhteesta toipuminen kestää puolet suhteen kestosta."
No eihän se olekaan!!!!! Ihan huuhaata.
Tietenkään seurustelu ei ole haitaksi, kun pariskunta eroaa, koska nykyisin avioerolaki ei vaadi eroon millään lailla syyllistä. Erota saa ihan mistä syystä tahansa.
Oman itsesi kannalta olisi hyvä keskittyä lapsiin ja myös omien ystävyyssuhteiden luomiseen. Minusta myöskin on aika outoa, että sinulla ei ole naisiin ystävyyssuhteita. Olisiko edes joku sukulainen tai vaikka joku eroryhmä, josta saisi vertaistukea? Olisi myös lapsille hyvä näyttää, että äidillä on muutakin elämää kuin lapset, sillä varmasti toivot, että edes lapsillasi tulisi olemaan aikuisena ystäviä.
Jos et ole vielä ollut yhteydessä kunnan oikeusaputoimistoon, niin suosittelen varaamaan sinne ajan, vaikka aikoja on yleensä vaikea saada. Sitä kautta on syytä tehdä omaisuuden ositu kirjallisena. Myös lastenhuollossa kannattaa yrittää saada tehtyä mahdollisimman yksityiskohtainen tarkka kirjallinen sopimus lasten huoltajuudesta ja elatuksesta. Jos sitä ei saada aikaiseksi, käsittääkseni virkansa puolesta lastenhuolto vie asian eteenpäin oikeuteen.
Elatussopimus ja omaisuuden jakaminen voidaan tehdä kytköksissä toisiinsa esim. siten, että jos isä muuttaa pois ja äiti jää lasten kanssa yhteiseen omistusasuntokotiin, niin isän elatusmaksuja voidaan kuitata ennakkoon siten, että äidin ei tarvitse maksaa niin paljon asunnosta miehelleen jne.
Olen ap:n kanssa samassa tilanteessa. Tosin en ole vielä löytänyt uutta, muuta haussa on. Eli nyt kannattaa vihdoinkin ajatella enemmän itseään kuin muita. Eli kehittää suhdettaan uuteen mieheen ja päästä yli entisestä murheesta. Lapset kestävät yllättävän paljon. Parempi ettei mitään salata. Lapset eivät ole tyhmiä, he kyllä salakuuntelevat ja vaistoavat todelliset tilanteet. Ja jos äiti kertoo asiat eri tavalla, kaunistellen tms. voivat he olla ymmällään, eivät vaikka uskalla puhua asioista silloin. Avoimesti vain kaikki kortit pöytään ja oma elämä on tärkein.
Älkää tehkö omille erolapsillenne erosta vielä vaikeampaa ottamalla pikaisesti uusi suhde vierelle roikkumaan. Antakaa ensin lapsillenne kunnolla aikaa toipua ja oppia uuteen kahden kodin elämään. Pliis.
Erolapsi kärsii 100% varmasti ja pitkään, pelkästään koska isä ja äiti erosivat ja yhä enemmän jos vanhempi tuo samantien erosta uuden tuntemattoman ihmisen lapsen vaikeaan kuvioon.