Jättävälle exälle jollain tavoin ? Jos, miten? Mitä keinoja käyttäen? Uusi kumppani/omaisuuden tuhoaminen/lasten huoltajuden estäminen tms?
Oletko koskaan kostanut
kostoelääää
29251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Enpä ole mitenkään erikoisemmin kostanut. En usko asioiden paranevan kostamalla. Pikemminkin päinvastoin, tilanne vain pahenee ja jos kaikki osapuolet vain heittävät lisää löylyä kiukaalle, on lopputulos väistämättä hyvin surullinen.
Lapsen käyttäminen koston välineenä on äärimmäisen itsekästä ja ajattelematonta nimenomaan lasta kohtaan. Lapsi on aikuisten tilanteeseen syytön eikä omia negatiivisia tunteita saisi heijastaa lapseen.
Lapsen käyttäminen koston välineenä on äärimmäisen itsekästä ja ajattelematonta nimenomaan lasta kohtaan. Lapsi on aikuisten tilanteeseen syytön eikä omia negatiivisia tunteita saisi heijastaa lapseen.
- Samaa mieltä. Aika moni aikuinen silti toimii yhtä impulsiivisesti vanhempana, kun toimisi ilman vanhemmuuttansakin. Tosta vaan naps itsekkäästi riehaannutaan. Ei jakseta ajatella lasta ja lapsen kokemusta vanhempien käytöksestä.
Jostain vasta jokin aika sitten luin, että suomessakin on yleistyneet valheelliset syytökset toista vanhempaa kohtaan mm. lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja väkivalta yms. teoista. Halutaan siis pelata likaista peliä toista vanhempaa kohtaan ilmeisesti entistäkin röyhkeämmin. Hullua käyttää tollaista "ässää", mikä mustamaalaa toisen vanhemman pysyvästi, jos kerta mitään todellista syytä ei ole. Pistää miettimään pitäisikö sellaisen vanhemman lapsen kanssa ollakaan, joka valehtelulla lunastaa lapsen huoltajuuden itselleen.
Ja siis en tätä kirjoittanut kuvitellen olevani itse virheetön ja täydellinen vanhempi monessakaan asiassa välttämättä. On kuitenkin asioita joita ei vaan voi tajuta joidenkin vanhempien käytöksessä.
Varmaan niitä asioita on itselläkin, joita joku muu ihmettelee, miksi toimit noin tai näin. Itellä saattaa mennä jopa äärimmäisyyksiin siinä, että ajattelen lasta enemmän kuin itseäni. Itseäänkin olis kai hyvä joskus hemmotella. Tulee lykättyä ajatuksin, joskus sitten kun ehtii. :)
Jotkut eivät vain tunnu pystyvän ajattelemaan asioita lapsen näkökulmasta. On tärkeämpää saada itselle "hyvitys" kuin huolehtia lasten hyvinvoinnista.
Ei täydellistä vanhempaa olekaan. Jokainen tekee joskus jotain, minkä olisi toivonut tekevän toisin. Ihmisiä vanhemmatkin vain ovat. On kuitenkin eri asia tiuskaista lapselle turhan napakasti kuin pysyvästi vahingoittaa lapsen välejä toiseen vanhempaansa tai asettaa lapsi keskelle aikuisten välienselvittelyjä.
En ikinä voisi katsoa lastani silmiin ja myöntää yrittäneeni tahallisesti sabotoida hänen suhdettaan isäänsä. En halua olla sellainen vanhempi lapselleni. Myönnän, että välillä on ollut hankalaa pitää kiinni siitä, ettei edes puhu negatiiviseen sävyyn lapsen isästä. Nielen kuitenkin omat turhautumiseni, koska tärkeämpää mielestäni on, että lapseni suhde isäänsä säilyy läheisenä.
Joskus itsekin sorrun tuohon, että ajattelen lastani tavallaan liikaa. Se näkyy yleensä niin, että koen helpolla syyllisyyttä, joskus hyvin pienistäkin asioista. Esim jos olen kuntosalilla ja lapsi on hoidossa sen aikaa isoäidillään, mietin, että minun pitäisi olla lapsen kanssa. Samaan aikaan tiedostan, että minun on huolehdittava myös itsestäni, jotta jaksan olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni. Tasapainottelu ei kuitenkaan ole aina helppoa...
Näinpä se on. Joku tiputtelee noita miinuksia apinanraivolla taas. Asiaahan sinä täällä enimmäkseen kirjoittelet. Mikä on varsin hyväksi palstalle, ei tätä muuten viitsisi edes vilkaista.
En ole, jättäjä olen ollut minä. Teoriassa suhteessa olen tullut hylätyksi tyyliin otan sut hyllystä esille vain kun satun tarvimaan sua. Siinä mielessä mutkin on joskus jätetty, mutta minä olen ollut aina se joka on viheltänyt senkin pelin poikki. Lopullisesti.
Kostanut olen ilkeitä tekoja tekemällä itsekin ilkeitä tekoja. Tilanteissa joihin ei kuitenkaan ole ero tai jättäminen kuulunut, vaan sitä suhdetta eläessä. Eroaminen on itselle riittänyt, ei ole tarvinut kostaa mitään. Kokonaan vaan piikki irti lihasta ja olo paranee heti.
Ymmärrän 'koston'. Tutustu silti ensin lakiin, etiikkaan ja lasten oikeuksiin. Viisas osaa kostaa, oikeammin rangaista väärintehnyttä fiksusti niin, että ei satuta ulkopuolisia, ei lapsia, eikä ketään muuta kuin väärintehneitä. Lasten tietoon ja elämään ei saa tuoda asioita, joita heidän aivonsa ja sielunsa eivät ole kasvaneet vielä ymmärtämään ja käsittämään. Jos tuo, voi satuttaa omia lapsiaan pahimmalla tavalla, aiheuttaen lapsille trauman ja henkisen ristiriidan, joka määrittelee jopa heidän loppuelämänsä. Kuten alkoholistin, pettäjän tai muutoin riippuvaisten ihmisten lasten elämä on kauheaa, jälki aikuisena sen mukaista. Suomessa elää 300 000 lasta humalahakuisten vanhempien elämässä kärsien, kertoi juuri radio. Älä liitä omia lapsiasi näiden surullisten lasten joukkoon.
Mä olen lapsena ollut näkemässä vanhemman käsistä karkaavaa dokaamista, sen seurauksena riitelyä ja pahoinpitelyäkin,kodin särkemistä palasiksi, pettämistä jne. Täytyy sanoa, että vaikka niinä aikoina olin peloissani ja stressaantunut lapsi, en koe sen jättäneen muhun muita jälkiä kun etten halua omaan elämääni dokaamista enkä välienselvittelyä lyömällä.
Kuitenkin tajuan, että alkoholi nosti esiin ihmisen kaikki negatiiviset tunteet ja elämäntilanteen ongelmat kärjistyi siinä paikassa ja seuraus oli typerää tappelemista. Vanhempikin voi olla hyvin epäkypsä ihmisenä, vaikka vanhempana muutoin rakastaisi lapsiaan valtavasti. On vain osa-alueita joita ei kykene hallistemaan ja luonteenpiirteitä jotka ei myöskään ole hallinnassa.
Voisin sanoa, että enemmän muhun koulukiusaaminen on jälkiä jättänyt. Luottamus vieraisiin ihmisiin on ollut usein koetuksella. Ja olen oppinut rakastamaan yksinään olemista sen sijaan, että vihaisin sitä. Kiusaamisesta taas on tullut tajuttua, että kiusaaja haluaa omaa pahaa oloaan siirtää kohteelleen.
mitä järkeä alkaa roikkumaan ja "kostamaan" mitään? kaikista hedelmällisintä on unohtaa koko ihminen, toipua erosta ja jatkaa elämäänsä
Lifemocker, ainoa järki on siinä että väärintehneen olisi hyvä nähdä tekojensa seuraukset ja saada rangaistus, ihan opin vuoksi. Kuten kouluista tiedetään, lapset jotka saavat huutaa ja ilkeillä koulussa ilman että opettaja puuttuu asiaan, jatkavat ja tulevat yhä vain ilkeimmiksi.Yksinkertaiset aikuisetkin tarvitsevat ulkopuolisen pitämää kuria ja hänet, joka kädestä pittäien kertoo että "tuo ei ole oikein". Jos kukaan ei hoida hommaa, yksinkertainen pahuus pahenee vaan, ja lopulta kurinpalautus jää poliisin tehtäväksi.
ihan konkreettisesti, millaisesta väärin tekemisestä olisi kyse ja milaisesta kostamisesta?
exän "kurittaminen" kertoo vain lapsellisuudesta ja siitä ettei ole päässyt erosta itse yli
Parisuhteessa on paljon väärä, rumaa käytöstä toista kohtaan. Ihme juttu, ulkopuolisille käyttäydytään kuten ihmiset, mutta omalle kumpanille puhutaan ja häntä kohtaan käyttäydytään jopa täysin törkeällä tavalla. Parin puhe toisilleen voi olla ala-arvoista, joko tonen tai molemmat haukkuvat ja huutavat lapsellisesti ja ilkeästi, ja nimittelevät kumppania ala-arvoisesti
Missä kulkee rangaistavan väärintekemisen raja, vaiihtelee, mutta on suuria loukkauksia parisuhteessakin. Sellaisia ovat mm. seksuaalinen, henkinen ja fyysinen väkivalta, pettäminen, rahan varastaminen omalta kumppanilta tai päihteiden seurauksena tullut ruma käytös. Hyvä rangaistus mistä tahansa rikoksen ylittävästä käytöksestä olisi tehdä kumppanista rikosilmoitus, fyysinen väkivaltahan on jo sellainen, että se etenee uhrin halusta huolimatta. Muttta usein parisuhteessa on niin, että kukaan muu kuin uhri ei tiedä itseensä kohdistuneesta väärinteosta. Ero on tietenkin aina hyvä asia, jos on joutunut pahan loukkauksen uhriksi, erolla suojelee itseäänkin lisäloukkauksilta.
http://www.youtube.com/watch?v=I5_cPldlYjY
Sopii tytöillekin. Ihmisellä on monta kasvunpaikkaa.
Mut on taidettu kerran jättää, se tapahtui lukio-iässä. Ja silloin on ainoa kerta, jolloin muistan tavallaan kostaneeni. Eron syy jäi itselle epäselväksi ja se kaiversi mieltä. Olin sitten muutamia viikkoja myöhemmin kaupungilla ja siellä oli myös tämä "ex" (voiko teinien 8kk:n seurustelua kutsua seurusteluksi, sovitaan että voi ;)). Sitten sopivasti mun kanssa tuli juttelemaan poika, joka oli ollut minusta kiinnostunut jo pitkään, mutten minä hänestä. Sitten tein niin lapsellisen tempun, että otin tätä poikaa (joka ei tuntenut exää, eikä meidän "juttua", eri paikkakunnalta) kädestä ja kävelin rakastuneen näköisenä tän mun "exän" ohi ja moikkasin exää hyväntuulisesti (vaikka oikeasti surin eroa vieläkin ja itketti). Exän ilme oli järkyttynyt. Myöhemmin kuulin hänen itkeneen.. Sen jälkeen en ole ikinä kostanut, jäi paska fiilis. Ei ollut mitään järkeä, myöskään se käsikynkkäpojan kanssa, jonka jätin saman tien kuin nallin kalliolle ihmettelemään, mikä tää juttu oli.. Mutta sallittakoon ehkä tää sekoilu 17v.? Elämä opettaa..
niin... Timanttia on kuulemma ziselin mielestä kauniimpi kuin sinä.
Eiiih.. Nonih, ny meni viikonloppu pilalle, tänks vaan ;(
Miksi teini-ikäisenä seurustelua ei pidettäisi seurusteluna? Minusta tunteenpalo roihusi silloin paljon voimakkaampana kuin nykyisin, vaikka suhteet olivat ajallisesti paljon lyhyempiä.
niin just,
silloin sitä vielä kuvitteli jopa rakastavansa.
Nykyäänhän tämä on tämmöstä YYA -hommaa.
.
kostan tappa,alla kaikwn elplliaen
har1!?.
.
is the best revenge
ei oo tullut vielä kertaakaan asuttua kenenkään kans eikä oo lapsia ja eri paikkakunnillaki on tullut myös asuttua saati mitään yhteistä omaisuutta joten jos kostaminen ois käyny mielessä ja ois jätetty niin aika "hankalaa".. eikä sitä oo sellainenkaan joka levittelee tuolla ympäriinsä juttuja tms., menee liian lapselliseksi.
ja riippuu myös millä tavoin oisin jätetty ja minkä takia ja onko se jättäjä sen arvoinen ees että vaikka kostaiski niin se mitään siitä tajuais, joillekki riittää vaan normi sanoilla sivaltelutki (niinku mullekki).. ja varsinki onko mulla sitä ihmistä kohtaan minkälaiset tunteet jos niitä ylipäätään enää ees on. ehkä ainut jonka saan mieleen on se että ihminen lähti vaan pikkuhiljaa loittonemaan enkä koskaan saanu mitään selitystä enkä mitään mutta siinäki vaiheessa vaan raivostutti. ja ku eihän siinäkään tavallaan suoraan jätetty vaan jätettiin typerästi vaan ilmaan leijumaan niin lähdeppä siinä sitte kostamaan.
jos ihminen aiheuttaa enemmän huonoa mitä hyvää mieltä niin yleensä sellainen kannattais poistaa elämästä.. mutta seki on jotenki niin ristiriidassa sen kans ku samaan hengenvetoon porukka toteaa että jos jostain välittää niin siitä pitää pitää kiinni, siis wtf?? ja että jos joku lähtee käveleen sun elämästä niin ei semmosen perään kannata mennä. ei se nyt jumalauta sekään oikein oo että koko välittäminen ois ykspuolista ja että pitäis sietää ihan kaikki paska mitä toinen tekee, kyllä se ihmissuhde on puolin ja toisin vastaan tulemista ja mikäli tuntuu ettei sitä toiselta saa niin parempi jättää kostot ja jatkaa matkaa, jatkuva tappelupukarinakaan olo ei pitemmän päälle tunnu kivalta varsinkaan jos semmonen ei normaalisti oo.. eli jos toinen saa itsestä vaan niitä huonoja piirteitä ja puolia esille.
mutta tuoki että jos ei jaksa enää ykspuolisesti välittää vaan antaa periksi ja lähtee käveleen niin ei se sitä meinaa todellakaan etteikö enää välittäis ja haluais toisen tulevan perään, sitä vaan viimeinki kunnioittaa itseään tarpeeksi ettei kaikkea tosiaan siedä vaan oottaa/ootti jotain toiseltaki.
Me erottiin exän kans sovussa. Annoin sille melkein kaikki huonekalutkin yms.
En halunnut sille ikinä mitään pahaa, eikä se mulle.
Joo, olen.
Mieli tekis aiheuttaa vähän kipua, mutta mutta
paras rangaistus hänelle joka kohteli minua kaltoi ja/tai jätti on se että hän saa elää ilman minua. Hän on suorastaan voittanut elämän ilman minua. Minun ei tarvitse kuunnella häntä, eikä hänen minua. win win -tilanne.
Siinä on kylliksi. Jos tulee vielä sotkemaan (puhdasta ilkeyttään) polkujani voin laittaa palautetta menemään, mutta noin muuten pysytöön v***n kaukana.
Rakkauttani joko kohdellaan hyvin tai sitten ei.
Mutta eihän se näin yksinkertaiseltä näytä ja tunnu pitkän suhteen jälkeen jos kiukkupankkiin on jäänyt roinaa.
Kerran menin sänkyyn exäni bestiksen kanssa samalla viikolla kun olin saanut kenkää. Siitäkös hilpeä soppa syntyi...
En ole kostanut, mitä se on?
Teksisi mieli nyt jotenkin kuitata eräälle se että etsii treffipalstalla naista jonka kanssa kentie s muuttaa yhteen jos kaikki täsmää. no äijä vaan sattuu olemaan naimisissa edelleen.
Suhde on jotain kesävapaa tyyliin mennyt jo vuosikymmeniä . ei ymmärrä noita seksittömiä liittoja jossa ei yhteyttä enää ole.