Huomenna viimeinen työpäivä sitten työsuhde päättyy. Eikä tietoa tulevasta. Allani on käytyny ammatillinen koulutus ja kokemustakin kertynyt jo mutta jotenkin työn saanti tuntuu olevan kivan alla. Epätoivo jo iskee. Tuntuu kuin olisin pettänyt kaikki ihmiset. Epätoivo on itseasiassa niin suuri, että mietin jo stripparin työtä. Tunnen oloni niin luuseriksi niin sama jo mille alkaa. Tässäkin työssä missä nyt olen ollut niin onpa minua työpaikka kiusattukkin. Sen lisäksi koko helvetin peruskoulu ajan minua kiusattiin. Se kiusaaminen kulkee näköjään koko elämän mukana. Ihmissuhteet ei onnistu. Tuntuu, että kaikkia muita onnistaa elämän eri asioissa mutta minua ei.
Hyvin koulutetusta strippariksikko?
hukassa ja pettynyt
16310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuule, älä nyt strippariksi rupea, se olisi tuossa tilantessa huono ratkaisu.
Maa on täynnä työttömiä, se johtuu taloudellisesta tilanteesta ja työelämän muutoksista. Et sinä ole luuseri yhtään enempää kuin ne muut sadat tuhannet.
Jos huomenna löytyisi työpaikka, ei se muuttaisi sun ikävää fiilistä sisälläsi, sulla kun on noita käsittelemättömiä asioita. Ajattelapa nyt niin että jos edessä on vähän työttömyysaikaa, se on vapaata aikaa sulle pistää se pääkoppa kuntoon ja parantua kiusaamisesta. Ehkä käydä terapiassa ja saada uutta puhtia.
Suomessa kiusaaminen on yleistä. Kiusaaminen on aina kiusaajan päätös, ei kiusatun syy. Toiset ovat onnettomia ja kiusaavat siksi. Toiset ovat vain vee-mäisiä luonnostaan. Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä sun kanssa, se on kiusaajan oma juttu. Sä vaan satut olemaan siinä. Monet koulukiusaajat eivät edes jälkikäteen muista kiusanneensa ketään - kiusatun elämä on taas ollut kiusaamisene polttomerkitsemä. Kummaa eikö totta?
Tosiasia elämässä on että jollet itse arvosta itseäsi, aika vaikea sun on odottaa että joku muu arvostaisi sua. Eli kuka sen kissan hännän nostaa?
Sinuna käyttäisin työttömyysajan niin että laittaisin elämän kuntoon, eläisin terveellisesti, kehittäisin osaamistani, ja sinuna aloittaisin sellaisen harrastuksen, jonka parissa saisit myönteisiä fiiliksiä ja kenties tapaisit ystävällisempiä ihmisiä. Tai sitten aloita potkunyrkkeily ja kuvittele noi kiusaajat siihen potkusäkin paikalle :-)
Sulla on nyt tienristeys: voit jämähtää tuohon menneeseen ja heittää elämäsi roskikseen tai sitten voit laittaa menneen taaksesi ja aloittaa uuden elämän.
Ei sinne strippariksi tosta vaan yks kaks pääse. Vaikka sulla olisi ulkoiset edellytykset, homma vaatii hyvää näyttelytaitoa. Osaatko "antaa" yleisölle hauskan, flirttailevan ja energisen shown? Turha edes yrittää, jos fiilikset elämässä olleet matalalla pitkään ja luonteen ollessa arka. Pyri saamaan olosi ja elämäsi raitelleen ensin. Sitten vasta mieti yrittääkö stripparin tai ..... uraa.
Kyllä tässä vähän alkaa vituttaan kun tiedän senkin, että 22 vuotias "tuttu" on apulaismyymäläpäällikkönä joka on lukion suorittanut ja merkonomi koulun ei tietääkseni ole alla muuta ja tuohon ikään ei voi ollakkaan. Minä olen myös merkonomi niin miksi minä en sitten saa mitään tuollaista vaan joku saatanan 22 vuotias tytön hentukka? Ikää minulla on 25 ja paljon enemmän kokemusta töitten saralla. Varmaan pikkasen niinkuin suhteita käytetty. Vittu mitä paskaa.
Pineni neuvo, kouluttaudu lisää ja ylemmäs.
Pieni neuvo sinne takasin, että EI OLE RAHAA opiskella lisää kun elää täytyisi ja maksaa laskut ja vuokra. Enkai minä muutenkaan strippariksi meinaa jos ei olisi rahan puutetta? Siitähän tässä on kyse kun ei ole RAHAA ja töitä ei saa. Joten pakko jotain tehdä ja tämä tuntuisi olevan ainoa vaihtoehto tässä konkurssissa. Toinen vaihtoehto on se, että alan myymään itseäni kohoaisi itseluottamus samalla kun paska sen on aina ollut.
Jos ei ole töitä niin sitten kipin kapin ilmoittautumaan te-keskukseen työttömäksi työnhakijaksi, Kelaan laittamaan asumistukihakemus ja paikalliseen sosiaalivirastoon toimeentulotukihakemus. Ei tarvitse eikä ole pakko ryhtyä strippariksi kenenkään jos ei ole työtä eikä pysty maksamaan laskuja, ei ainakaan Suomessa. Saat työttömänä kyllä peruspäivärahaa/työttömyystukea, asumistukea ja toimeentulotukea. Te-keskus ei (eikä mikään muukaan instanssi) pakota sua strippariksi. Jos olet ulosotossa niin sitä suuremmalla syllä hakemaan noita tukia ja varamaan aikaa vaikkapa talousneuvonnasta plus sosiaalivirastossa varmasti neuvovat ja auttavat. Jos koulutukseltasi olet merkonomi, niin varmasti siellä te-keskuksessa auttavat sinua saamaan "oman alan" töitä, varsinkin kun ja jos olet tuon ikäinen, niin lykkäävät sulle kasan työtarjouksia vähintäänkin. Merkonomeja on pilvin pimein ja on tuplakoulutuksia ja sen lisäksi amk- ja yliopistokoulutuksiameronomitutkinnon lisäksi. Ei ole mikään poikkeus olla työtön tänä päivänä. On paljon muitakin merkonomeja, jotka ovat työttömiä, eivätkä hekään hakeudu strippariksi, vaikkka pitää vuokra maksaa ja ruoat ostaa. Mitä he tekevät, he ovat kortistossa, nostavat tukia ja pärjäävät niillä, ainakin hengissä, rikastumaan sillä ei pääse, mutta pärjäävät ainakin. Työttömyys ei myöskään ole mikään maailman loppu, vaikka ehkä ensimmäistä kertaa elämässä kun jää työttömäksi niin ehkä se siltä voi tuntua. Katsos, kun voi olla vielä monta kertaa elämässäsi sellaisia hetkiä jolloin voit joutua työttömäksi. Menetkö silloinkin paniikkiin ja epätoivoon? Vai osaatko hakea apua itsellesi, hakea oikeanlaisia tukia. Merkonomin tutkinnolla muutenkin löytää itsensä aika helposti pätkätyöllistettynä, vakituisia työpaikkoja on aika harvoin enää ja jos on, niin niisäkin voi tulla kenkää. Joten varaudu henkisesti siihen, että työttöysjaksoja voi olla elämäsi aikana useampiakin.
Jos sulla on mitään ajatuksia ikinä ever mennä ns. kunnollisiin töihin vanhempana niin toi sun orastava stripparin ura ei kyllä tee hyvää ollenkaan.
Kun jo noin nuorena tällaisia pohdit, niin löydät ajoissa ratkaisutkin! Muista, että tässä maassa (ehkä muuallakin, ei ole kokemusta....) ihmiset on valtaosin itsekkäitä, ahneita omaan napaan tuijottajia. Sana solidaarisuus ei tälle valtaosalle tarkoita mitään. Ja samalla se tarkoittaa, että herkimmät, samalla myös usein empaattisimmat ja muiden tarpeet huomioivat, jäävät nuolemaan näppejään. Älä muutu. Säilytä integriteettisi. Pidä kuitenkin puolesi silloin kun huomaat että vastassasi on edellä kuvatun kaltainen oman edun jyrääjä.
Ei tuo stripparin homma sekään ihan helppo ole. Fyysisesti pitää olla hyvässä kunnossa, mielellään fitness-kilpailijan tasoisessa. Ulkonäkö pitää muutenkin olla kohdallaan. Samaten pitää olla hyvät näyttelijänlahjat.
Monet stripparit sortuvat ennepitkään huumeisiin, koska ilman niitä eivät voi esiintyessään olla riittävän positiivisia ja ilosia.
Alaan liittyvä prostituutiokin on sitten ihan asia erikseen...
Niin no enpä minä mikään läski ole vaan ihan nätti ja hoikka. Ja kunnossa olen, liikuntaa harrastan. Ja miten mielestäsi huumeita käyättävä pysyy kunnossa ensin sanot, että pitää olla fitness tasossa ja sitten samaan syssyyn sanot, että ne käyttävät huumeita ei fitness tasossa olevat voi käyttää huumeita?! Täyttä soopaa puhut. Kyllä vähemmilläkin kriteereillä alalle pääsee ei siis tarvitse olla fitness malli.
Ammatillinen koulutus, tarkoitatko ammattikoulua? Ei pahalla, mutta luuletko tuolla koulutuksella olevasi hyvin koulutettu?
Ihan näin neuvo, pahin virheesi kirjoituksesi perusteella on epätoivo (ja nuori ikä. Koska olet epätoivoinen ja nuori, sinua voidaan käyttää helposti hyväksi). Ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon. Nykyään on paljon työttömiä syystä tai toisesta. Voi olla, että elämässäsi tulee (ehkä) useamminkin tilanteita jolloin joudut työttömäksi.
Stripparin työtä en suosittele. Alaan liittyy prostituutiota ja sinulta menee maine. Lisäksi se on henkisesti varmasti raskasta eikä laisinkaan turvallista. Lisäksi palkka ei ole mikään päätä huimaava, samaan ansiotasoon pääset ihan ns. normityölläkin. Suosittelen, pysy erossa siitä ammatista. Oma tietysti on valintasi. Työttömänä saat minimitoimeentulon kyllä Kelasta ja sossusta. Kyllä sillä pärjää siihen asti kunnes saat ns. kunnollista työtä.
''Ammatillinen koulutus, tarkoitatko ammattikoulua? Ei pahalla, mutta luuletko tuolla koulutuksella olevasi hyvin koulutettu?''
Ja mikäs väheksyjä se sinä olet? Liikkeellä jollain yliopiston pilipalitutkinnolla ja nyt ollaan niin tietäviä ja päällepäsmäriä? Vedä pytystä se tutkintosi. Et ole sen kummoisempi kuin aloittajakaan.
Mutta tottahan se on, että ei pelkän ammatillisen koulutuksen hankkinutta voi millään kutsua korkeasti koulutetuksi. Mikä tässä on niin vaikeaa? Korkeasti koulutettu=ylempi korkeakoulututkinto (käytännössä tämä tarkoittaa vähintään maisterin papereita).
Vai strippareita oikein olette? Huonot valinnat olet aikoinaan tehneet ja jostakin nyt falskaa ja paljon? Ei teitä enää koskaan oteta työmarkkinoilla vakavasti, teillä on leimat perseessä ja otsassa! Strippari on kamala ja halveksuttava työ!
Helppohan se on sanoa, jos on kulta lusikka perseessä syntynyt.
Jos sulla on työsuhde päättynyt, etkä itse sitä ole omasta aloitteesta päättänyt, niin sulla ei edes ole minkäänlaista karenssia, vaan tuet alkaa heti juosta. Eli nyt sinne te-keskukseen vaan ilmoitautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Kyllä sä noilla tuilla pärjäät, ainakin saat vuokran maksettua ja ruoan ostettua. Mitään syytä mihinkään paniikkiin tai epätoivoon ei sulla ole, niin kuin ei muillakaan. Suomessa on aika hyvät sossutukijärjestelmät kuitenkin kun vertaa muihin maihin. Ensimmäistä kertaa kun elämässä joutuu työttömäksi niin se voi olla pieni järkytys eikä osaa edes hakea okeanlaisia tukia, jos uudestaan juoutuu työttömäksi niin siihen osaa jo suhtautua paljon paremmin.