Anoppi emäntänä kodissamme

Sinähän siihen suostut, eli missä vika? nyt vaan ystävällisesti kieltäydyt avusta. that´s it.

Ompa hirveää toi sun elämä, joku tulee siivoomaan sun puolesta ja sä valitat. Lähetä kuule se anoppi mun luokse siivoomaan.

Vit-tu te naiset ootte niin saatanan daijuja.

No, järjestät sen kaapin myöhemmin takaisin sitten vaan, ja onpa nyt tuplapuhtaat ikkunat ainakin. ;)

Mutta mä ymmärrän kyllä tunteesi, en itse päästäis edes omaa äitiäni saati anoppia huseeraamaan mun kämppään ilman pyyntöjä, mut toisaalta, en ota pultteja, jos joku jotain sanoo/tekee.
Laitan sit ite ne myöhemmin niinkuin haluan. :)

Koita kestää...:)

Alkuaikoina anoppini oli vanhimman lapseni ja (silloin vielä) miesystäväni kanssa mmeillä, kun olin töissä. Tyttäreni soitti minulle kesken työpäivän ja kertoi, että anoppi siivoaa meillä. Olin niin raivoissani, että hyvä että kestin työpäivän loppuun.

Kun pääsin kotiin, tunnelma oli jo valmiiksi jäätävä. Anoppi oli tietenkin kuullut tyttäreni puhelun ja ilmeisesti tyttäreni oli vihjannut nihkeästä suhtautumisestani. Mies keitteli kahvia hartiat kyyryssä.

Sanoin hyvin (jäätävän) asiallisesti ääntäni korottamatta, että "kiitokset hyvästä ajatuksesta auttaa siivoamisessa. Tämä on kuitenkin minun kotini, missä vastaan itse kotitöistä. Pyydän kyllä jos tarvitsen apua, mutta muulloin täällä ei tarvitse puuttua kodinhoitoon, eikä tarvitse siivota."

Kahvit juotiin viileissä tunnelmissa. Sen jälkeen anoppi ei ole yrittänytkään puuttua kotimme asioihin. Tuossa tilanteessa mieheni siis ei vielä ollut muuttanut kanssamme yhteen, jolloin minulla oli tietynlainen itsemääräämisoikeus. Mutta yhtä lailla anopilla ei pidä olla ilman erillistä pyyntöä tulla huseeraamaan poikansa perheen kotiin.

Asiallisesti ja selkeästi, riitelemättä, asia vain suoraan puheeksi.

Hän haluaa vain edelleen tuntea itsensä tärkeäksi ja tarvituksi. Vaikka se on teidän koti miehesi on aina hänen oma lapsukaisensa.

Anoppina usein luulee olevansa avuksi ja siivoaa, kun aina valitetaan et raskasta työssä ym.

Mutta, parasta kun ei puutu toisten kotiasioihin.

Anna siivota.
Kysy että peseekö vessankin seuraavalla kerralla.
Lattiakaivo pitäisi nimittäin putsata ja siellä on sen verran tuota karvatuppoa,että ota kunnolliset hanskat käteen.meillä asia on nimittäin tapana ollut tehdä hammasharjalla.

Katsohan vaan että ei tule taatusti jatkamaan siivoustaan.Toisen astioiden hypistely on sentään kivaa puuhaa ja ikkunoitakin pesee nautinnollisesti,mutta lattiakaivon putsaaminen onkin sitten aivan toinen juttu.

Itselläni puolestaan on toivottoman sotkuinen anoppi ja äitini on sotkuasiassa todellinen huippu.
Siivoan salaa pahimmasta päästä olevia juttuja ettei tule sentään rottia taloon.
Luultavasti nämäkään eivät tykkäisi viimeviikkoisten eväiden etsimisestä kenkälipastosta,mutta asiasta ei ole heille erikseen kerrottu.

Mutta olen minäkin sitä mieltä että normaalissa kunnossa olevaa asuntoa ei tarvitse ruveta anopin tai miniän toimesta jynssäämään.Meillä talo on normaalikuntoinen,vaikkei mikään narskispuhdas.Anoppini ja äitini tulevat meille viihtymään lasten kanssa.Eli ihan hyvä näin.

Valtavan vaikeaa on elämä, valitetaan että kotityöt painavat päälle, mutta kun ne sitten joku tekee, sekin on väärin.

Moni anoppi tai äiti tekisi mielellään avuksi hommia, mutta se koetaan pahaksi.
Tosin ymmärään hyvin, että vain luvan kanssa voi tehdä, ei ilman lupaa.

Voistttehan sopia vaikka siivouspäivän ja sen mitä se anoppi tai äiti tekee, jäisi sitä lepoaikaa.

Ehkä hyvinkin voisi pestä astiat, pyykit ja pyyyhkiä pölyt ja siivota lattait, tuskin niissä kovin yksityisiä asiota tulisi eteen.

Mutta jos kotinne on täynnä salisuuksia, on syytä olla purnaamatta raskiasta töistä, vaiko onko tämä tavallaan marinaa siitä, että miehen pitäiosi tehdä nämä kaikki.
Kyllähän miehenkin tulee osallistua, mutta täytyy ajatella mikä on mahdollista ja mikä ei. Lisäksi on sekin otettava huomioon, onko parempi että tekee jonkun asian itse, jotta se tulee tehdyksi.
Nuo miesten ajatukset siisteydestä voivat olla, että keskilattialta pois näkyvät roskat, tai vaatteille jonkinlainen "mytistys" ja kaappiin.
Itse en siedä tuollaista työn jälkeä, joten teen mukisematta itse, mutta sitten kyllä pyydän aina tekemään kaikki raskaat huonekalujen nostamiset ja vastaavat, astianpesukoneen osaa täyttää ja laittaa päälle ja ossa myöskin tyhjentää, vuoteen osaa sijata, joten tehköön niitä mitä osaa.

Emme ole riidelleet koskaan kotitöiden tekemisestä emmekä rahasta, joten elämä on sujunut ihan hyvää rataa ja sanotaan vuosikymmeniä.

Kapakoissa ei käydä, ystävät ovat löytyneet harrastusten parista, ja voimme kumpikin käydä omissa harrastuksissamme, mutta aina silloin tällöin teemme yhteisiä matkoja ja iltaisin ainakin olemme kotona yhdessä, kaikkina iltoina emme ole koskaan poissa. Pyrimme myös palaamaan kotiin ajoissa, jotta jää sitä yhteistä aikaa. Juttelemme kaikesta keskenämme, aiheet voivat olla tapahtumat maailmalla, lähitienoon tapahtumat, sitten omat suunnitelmat.

Kun on itse johdmukainen ja joskus joustaa, kyllä toinenkin sen huomaa ja elämä sujuu. Silloin parisuhdekin voi hyvin, se luottamus on tärkein.

Käyn silloin tällöin tyttärelläni ja olen päivän, pari. Pesen pyykkiä, koska sitä lapsiperheessä on aina. Lataan myös tiskikoneen ja pesen vessat, jos tarve vaatii. Saatanpa jopa siivota kissanhiekkalaatikon, vaikkei se mielipuuhiini kuulukaan. Ikkunat pesin, kun tytär oli toukokuussa synnyttämässä...Eipä ole tullut sanomista, päinvastoin, sekä tytär että vävypoika kiittelivät pois lähtiessäni.

Liekö tässä nyt miniä/anoppi-syndrooma?

Vävy/anoppi ainakin toimii...Ehdotin taannoin tyttären kodissa ruoka- ja leipälautasille eri paikkaa, kun olivat hankalasti kulmakaapissa. Seuraavalla kerralla olivat normaalissa seinäkaapissa helposti otettavissa, kiitos vävyn.

meille anoppi tulee kun haluaa, lähinnä se on vain ilmoitus luontoinen asia. eikä kyllä laita tikkua ristiin. jättää lasinsa pöydälle kun siemailee halpis siidereitään, kälättää, jättää lakanansa sänkyyn yms. hän tulee meille kun tulisi hotelliin.en toki haluaisikaan hänen siivoavan meillä, mutta omien jälkien siivoaminen on mielestäni kohteliasta. oma äitini ei ikinä vieraillessaan jätä asitoitaan yms. anoppi myös heittäytyy muutenkin kyvyttömäksi, hänen mökki pitäisi siivota, hän ei yksin voi. hän ei myöskään tuonut minkäänlaista tupaantuliaislahjaa kun muutimme uuteen kotiin. en tarkoita että lahjat ovat mitenkään pääasia, mutta se periaate. olisi edes kahvipaketin tai kukan tuonut. noh, tiedänpähän seuraavan kerran miten minä toimin jos joskus hänen kotiinsa astun.

Minkä ikäisiä olette?
Äiti tulee järjestämään lapsensa keitiön kaapit! Onko miehesi holhouksen alainen?

Tai jospa on niin, että olet niin uusavuton, että kyökkisi ei pysy järjestyksessä, kun millään tavaralla ei ole vakipaikkaa.

Ymmärrän hyvin!!
Minulla vaan oma äitini tekee tuota... järjestää aina keittiön uusiksi ja koittaa sisustaa. Mikään puhe ei auta, ja saammekin asiasta riidan aikaiseksi.
Onneksi anoppi ei ole samanlainen... mutta paapoo poikaansa ja mies taantuu lapsen tasolle :D
Monta kertaa on pakko painua toiseen huoneeseen nauramaan, kun aikuinen mies joka oikeasti on fiksu, kätevä käsistään, toimelias ja muutwnkin unelma mies taantuu kädettömäksi pikku pojaksi :D
Ei se taas minua haittaa, he toimivat niinkuin haluavat ja se on heidän tapansa. Itse olen vaan omasta koti reviiristäni erittäin tarkka, tykkään itse olla toimelias vieraanvarainen emäntä talossa, ja tykkään siitä roolista että vieraat saavat hotellitason kohtelun, minusta se on ihanaa, joten ei ihme että meillä käy paljon yövieraita helsingin huminasta täällä vantaan rauhassa.
Mutta mun keittiöön ei kukaan koske :)