Suomen syyttömyyys talvisotaan

syyllinen oli Saksan luvalla Neuvostoliitto. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut on syytön hyökkäykseen.

Tanner oli lyhyt, mutta Paasikivi varsin pitkä. Pienikokoiset Stalin ja Molotov eivät tästä tykänneet.

Näin äkkiseltään tulee seuraavat asiat mieleen:

1. Armeijan heiko varustautuminen on osoituksena siitä, että minkäänlaista hyökkäystä N-liittoa vastaan ei suuniteltu.

2. Punamultahallitus osoiti myös, että ollut mitään mitään Ssuursuomen havitelua. On myös muistettava Väinö tannerin ja SDP:n osuus Tarton rauhan syntymisessä.

3. Kukaan ei uskonut sodan syttymisen (siis politiikoista). Kaikein vähiten uskottiin "rauhantahtoisen" N-liiton ryhtyvän aluevallotuksiin, koska sen iskulauseena oli: " Neuvostoliitto ei havitelle tuumaakaan toisten valtioiden maata, mutta se tulee myös puolustamaan jokaista tuumaa omasta maastaan."

4. Suomi oli valmis syksyn-39 neuvoteluissa myöntymään niissä kohdin, jotka eivät vaarantaneet maan turvallisuuta tai puolueettomuuta. Sotilastukikohdan perustamista omalle maaperälle ei mikään valtio suostu vapaaehtoisesti.

5. Suomi pani heti omat tutkimukset käyntiin, kun NL ilmoitti Mainilan laukauksista ja ehdotti yhteisen tutkimuskomitean perustamista tutkimaan tapausta. NL ei suostunut siihen.

6. NL sanoi hyökkäämättömyyssopimuksen irti, vaika se ei ollut mahdollista, ja katkaisi diplomaattisuhteet.

7. N-liitto aloitti sotatoimet maalla, merellä ja ilmassa koko laajudessaan.

8. Puna-armeijan tehtävänä oli edetä Suomen sisäosiin ja Ruotsin rajalle kahdessa viikossa. Ruotsin rajavartioita piti tervehtiä kohteliaasti.

9. N-liitto asetti Kuusisen ns. kansanhallituksen eli Terijoen hallituksen ja ilmoitti tunnustavansa ainoastaan sen Suomen lailliseksi hallitukseksi.

10. YYA-sopimuksen solmiminen N-liiton ja Terijoen hallituksen kesken, johon kuului myös Itä-Karjalan liitäminen Suomeen.

11. Suomessa vaihdettiin hallitus, jotta neuvotelut rauhan aikaan saamiseksi olisi ollut paremmat mahdollisuudet.

12. Neuvostoliitto todettiin syylliseksi sodan aloitamiseen ja erotettiin sen vuoksi Kansainliitosta.

Tarvitaanko enää lisätodistetta Suomen syytömyyden osoittamiseksi talvisodan suhteen?

Kysymys on lähtökohtaisesti höhlä? Jos joku käy kimppuusi niin miksi sinun pitää todistaa syyttömyys? Koskaan ei ole PAKKO hyökätä?

Asenteesi on tyypillinen stallarilähtökohta: oli åienten valtioiden oma vika kun neukkuparan oli IHAN PAKKO hyökätä niihin!

Vasta sitten kun joku on pystynyt perustella Venäjän syyttömyyden talvisotaan.

Kun roisto tappaa naapurin, niin onko normaalia että omaisten pitää todistaa uhrin syyttömyys?
Eikö ole normaalia että osoitetaan roiston syyllisyys ja sitten tuomitaan hänet?

Kysymys ei ilmeisesti ollut vakavasti esitetty ?? Herrat Molotow ja Ribbentrop sopivat Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvista valtioista elokuussa 1939, Latvia, Viro ja Liettua antoivat syksylla 1939 vaaditut tukikohdat Neuvostoliitolle ja tulivat kaytannossa saman tien miehitetyiksi. Kesalla 1940 kaikki maat muuttuivat Neuvostotasavalloiksi. Suomi ei hyvaksynyt etupiirijakoa ja tama johti Talvisotaan.
Mita ihmeen perusteluja tama vaatii..?? Ainoastaan hieman historian tuntemusta.

Suomen lahtarihallinto ei ollut sama kuin Suomen kansa. Eli kansa oli syytön sotaan mutta lahtari oli aika paljon syyllinen.

Hrutsev myönsi Suomen olleen syytön. Isot miestissit omaava Breznev ei juuri Hrutsevin länteen päässeisiin käsityksiin ottanut kantaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8597117

"Kansainvälisoikeudellisesti, eli kansainvälisen lain mukaan, joka perustuu kansainvälisten sopimusten ohella ennen kaikkea valtioiden kahdenkeskisiin sopimuksiin, Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka löytyy mm. täältä: http://www.prokarelia.net/contract/?x=hkk-1932 ,edusti kansainvälistä lakia. Eli rikkomalla selvästi etenkin kyseisen sopimuksen 1. ja 5. artiklaa Suomi rikkoi kansainvälistä lakia, jolloin kansainvälisoikeudellisesti katsoen NL:n marraskuussa 1939 aloittamat talvisodan sotatoimet olivat kansainvälisen lain mukaan oikeutettuja.

Ja näin Suomi rikkoessaan hyökkäämättömyyssopimusta, antoi NL:lle kansainvälisen lain mukaisen oikeuden hyökätä:

Ensinnäkin Molotovin allekirjoittamassa, 28. marraskuuta 1939 annetussa Neuvostoliiton nootissa todetaan, että: “Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa.”.

Eli Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 1. artiklaa muodostamalla kannakselle joukkojen keskityksillä sekä linnoituksilla NL:n vastaisen hyökkäyssodanuhan. Tämän Suomi suoritti täydellisellä sota-ajan liikekannallepanolla lokakuussa -39, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut sodanuhkaa, sillä Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston operaatiosuunnitelma Suomea vastaan esitettiin puolustusministeri Voroshiloville vasta 29.10.1930. Ylimääräisten harjoitusten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle kuusi divisioonaa, kaksi kolmasosaa maavoimien miesmäärästä. Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa.

Tarkemmin 1. artiklan rikkomista eritellen: hyökkäämättömyyssopimuksessahan todetaan, että ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen… valtiollista riippumattomuutta.” Ja kun valtiollisella riippumattomuudella tarkoitetaan yleisten kansainvälisoikeudellisten määritelmien mukaan mm. ”valtion riippumattomuutta ulkoisista painostuksista, ohjailusta tai pakotteista.” niin Neuvostoliiton riippumattomuus joutui ulkoisen painostuksen kohteeksi kannakselle keskitettyjen suomalaisjoukkojen ja linnoitusten muodostaessa NL:n vastaisen hyökkäyssodanuhan.

1. artiklassa tähdennetään myös, että ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa… vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.” Eli keskityksillään ja linnoituksillaan Suomi myös syyllistyi sotaa julistamatta ilman sodan tunnusmerkkejä NL:n vastaiseen hyökkäykseen.

Kannattaa huomioida, ettei Suomen em. rikkomusten pohjalta todeten, ettei NL olisi tarvinnut hyökkäykseensä Mainilan lavastusta, mutta neukuthan ovat tunnetusti teatterikansaa...

Sitten Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 5. artiklaa, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti valehtelulla ja ylimielisellä öykkäröinnillä.

Valehtelusta esimerkkinä se, että Suomi selkeästi valehteli rajalle mobilisoimiensa joukkojen luonteen toteamalla Molotoville 27. marraskuuta osoittamassaan vastausnootissa, että ”…Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja; sensijaan ei sinne ole sijoitettu esim, sellaista tykistöä, jonka ampumiskantavuus ulottuisi rajan toiselle puolelle.”

Ylimielistä öykkäröintiä osoitti se, että samaisessa nootissa kyseisen valheen pohjalta Suomi kieltäytyi vetämästä joukkojaan NL:n ehdotuksen mukaisesti 20—25 kilometrin päähän rajasta, jolla oltaisiin ongelmaa Neuvostoliiton mukaan päästy ratkaisemaan 5. artiklan mukaisesti, rauhanomaisesti.

Eli Suomen nootissa todettiin ylimielisesti, ettei ole ”…mitään konkreettista aihetta joukkojen siirtämiseen ehdottamallanne tavalla rajalinjalta…” ja jatkaen, että ”…molemmin puolin siirrettäisiin joukot määrätyn matkan päähän rajasta.” Vaikka suomalaiset hyvin tiesivät, minkä Molotovkin oli nootissaan todennut, että ”…neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20—25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.”"

Neuvostoliitto on myöntänyt ampuneensa mainilan laukaukset ja syyttänyt siitä suomea, jolloin sai "luvan" hyökätä suomeen puolustautuakseen...