on karannut tosiaan käsistä... En olisi ikinä uskonut että pystyn moiseen. Huhtikuussa tapasin miehen, josta en koskaan ajatellut olevani kiinnostunut. Hän on naimisissa ja hänellä on lapsia, kuten minulla myös on yksi. Olin silloin erossa lapsen isästä kun juttu alkoi ja ajattelin että se loppuu kun palasin yhteen lapsen isän kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Huomasin, että tämä mies on juuri sellainen kuin haluan.. Ulkonäöltään, olemukseltaan, luonteeltaan ja sängyssä sujuu loistavasti. Hänellä menee kotona huonosti, niinkuin minullakin, mutta lapset ilmeisesti ovat yhditävä tekijä molempien parisuhteessa. Lupasin itselleni, etten ihastu, saatikka rakastu mieheen, mutta toisin on käynyt. Tiedän tekeväni väärin, enkä enää tiedä mitä teen. Olemme kerran lopettaneet jutun, mutta ei siitä mitään tullut. Mitä siis teen? Olkaa kilttejä, älkääkä tuomitko. Olen itse täysin tuominnut jo itseni ja tekoni. Olo on todella tuskainen, kun ei voi kenellekään puhua.
tilanne...
libra
81644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä en tuomitse.Jos haluat mailata ja purkaa pahaa oloas niin mailaa mulle...Tiedän mitä käyt läpi!
Kaikki tuo on niin monen asian summa että pää sekoaa vähemmälläkin.
Kaikki on vaan elämää,sanokoon kuka muu mitä tahansa.
Mailaa jos tunnet tarvetta puhua.
Tuomiosi tulet saamaan. Joko lastesi tai muun kautta. On se kumma ettei jalkoja voi pitää kiinni. Irstaileva äiti? : (
Mikä on irstas äiti? En minä ainakaan tunnusta irstas olevani, vaikka äitinä seksiä haluankin.
Olisikin kysymys pelkästä seksistä! Helppo suhde olisi lopettaa, jos ei olisi tunteita mukana. Ei seksiä nyt hirveän usein olla harrastettukaan, mutta kun mies tuntuu olevan kaikkea sitä mitä haluan, joka suhteessa. Itse en tiedä ollenkaan mitä hän minusta ajattelee. Mutta kun tunnen näin voimakkaasti häntä kohtaan niin vaikea on omia tunteita hallitakaan tai tukahduttaa.
...mennä vaan. Ero ja uusio perhe pystyyn. Eipä naapurit kuiskaile enään selkäs takana.
tarkoitat kun sanot ettei naapurit kuiskaile enää selkäs takana?
Olin toinen nainen 22 vuotta!! Jaksatko sitä? Minä jaksoin , kunnes "kuolema meidät erotti" Olin eronnut 4 lapsen yksinhuoltaja ja hän naimisissa , yksi lapsi . Suhteemme aikan lapsemme aikuistuivat , olimme jo isovanhempia molemmat . En halunnut rikkoa kenenkään avioliittoa , sillä olin itse aikoinani ollut n.s. "kärsivä osapuoli" enkä halunnut samaa kohtaloani toiselle, tuntemattomalle. Rakkautemme vain syveni loppua kohden , mutta pysyi salattuna, onneksi miehen epäsäännöllisten työaikojen vuoksi sekä kännyköiden kiitokseksi . En kuitenkaan koskaan kadu näitä onnellisia yhteisiä vuosia , jotka eivät aiheuttaneet oikeastaan ikävyyksiä kellekkään kuin ehkä ikävää itselleni . Koskaan emme pystyneet etukäteen suunnittelemaan mitään . Kaikki juhlapyhät sain olla yksin . Siitä olen onnellinen , etten aiheuttanut mielipahaa kellekkään . Pystytkö tähän ?
Pystyisinkö siihen... Jos näin kävisi, että suhde jatkuisi pitkään toivoisin etten koskaan satuttaisi ketään. Itseäni olen jo satuttanut, koska tiedän tekeväni väärin ja minule on kotona opetettu murrosikäisestä asti, ettei toisten omiin saa koskea. Kokoajan on jotenkin paha mieli ja toisaalta kova ikävä. En tiedä suostuisinko jatkamaan suhdetta kymmeniä vuosia, toisena naisena. Minun luonteellani se ei varmasti olisi mahdollista, joten lopettaisin todennäköisesti suhteen, tekipä se kuinka kipeää tahansa.