Miten pitäisi suhtautua, kun isäntä haluaa joka lauantai puoliltapäivin ottaa kaljaa 6-9 kpl? Ja eihän tässä muuta, mutta kun mulle ei toi alkoholi ole maistunut enää 30 vuoteen! Ja mä oon sitten se paha kun en voi sietää kännisisiä, vaikka ei toi horju, mutta mua on ruvennu inhottaa päivä päivältä enemmän. Mulla oli lapsuuden kodissa aina perjantaipullo vakiona isällä, vaikka muuten kyllä huolehti perheestä.
Musta tuntuu aina että lauantai on täysin turhapäivä, kun mulla ei ole mitään odotettavaa koskaan. Mä oon yli 50 v ja stressaantunut töistä, jossa on aina tolkuton kiire, Mä haluaisin , että viikonloppuna olis muutakin tekemistä kuin lauantaiaamuna kaupassakäynti ja ehkä joku pikku kävely ja sit kotiin.
Sen jälkeen alkaa lopulta sunnuntai ja taas maanantai prkl ja työ. Mä oon siis niin väsyny tähän kuvioon.
Tänään olisin mennyt yhteen tapahtumaan kaupungilla muutamaksi tunniksi ja mielenvirkistykseksi, niin mä kuulemma halusin vaan osoittaa mieltä ja eihän siitä mitään sitten tullut. Musta tuntuu että mä oon kotini vanki aina lauantaisin ja mun tarttee katsoo sellaista mikä mua inhottaa. Mä voisin yrjötä!
Kun muuten mun mies on kyllä ihan ok, auttaa tiskeissä ja siivoamisessa jne jne. Mutta kaljahuurussa välillä ihan veemäinen. Jos mä oon hiljaa kaikki on hyvin.
Miten teillä???
Musta tuntuu aina että lauantai on täysin turhapäivä, kun mulla ei ole mitään odotettavaa koskaan. Mä oon yli 50 v ja stressaantunut töistä, jossa on aina tolkuton kiire, Mä haluaisin , että viikonloppuna olis muutakin tekemistä kuin lauantaiaamuna kaupassakäynti ja ehkä joku pikku kävely ja sit kotiin.
Sen jälkeen alkaa lopulta sunnuntai ja taas maanantai prkl ja työ. Mä oon siis niin väsyny tähän kuvioon.
Tänään olisin mennyt yhteen tapahtumaan kaupungilla muutamaksi tunniksi ja mielenvirkistykseksi, niin mä kuulemma halusin vaan osoittaa mieltä ja eihän siitä mitään sitten tullut. Musta tuntuu että mä oon kotini vanki aina lauantaisin ja mun tarttee katsoo sellaista mikä mua inhottaa. Mä voisin yrjötä!
Kun muuten mun mies on kyllä ihan ok, auttaa tiskeissä ja siivoamisessa jne jne. Mutta kaljahuurussa välillä ihan veemäinen. Jos mä oon hiljaa kaikki on hyvin.
Miten teillä???
Vastaukset 30
Vanhimmat
No, meillä ei katseltu tuollaista miestä. Mies ei enää asu meillä. Elämäkin parani niin kuin taikaiskusta.
Me ollaan kyllä koettu paljon yhdessä. Yritetään tukea yhdessä aikuista lastamme ja hänen perhettään. Ollaan paljon matkusteltu yhdessä ja muuten elämä on aika kunnossa, mutta tuo lauantaijuominen ei mene mun kaaliin. Miks ei voida rentoutua yhdessä jollain yhteisellä tavalla. Hän ei ole juoppo, eikä juonut viinaa vuosiin, mutta välillä tuntuu, että nipotanko turhasta, kun siitä saa aina väliä kuulla.
Pitäisikö minun jotenkin vain hyväksyä, että "vanha" mies vaan rentoutuu noin... Se jotenkin kuitenkin loukkaa minua.
Nuorempana ajattelin aina, että en koskaan halua lasteni nähdä säännöllisiä viikonloppukänneja, mutta toisin kävi.
Ajattelin että kun olen itse selvä, niin annan hyvän mallin - mutta ei se niinkään sitten mennyt! Taitaa lapsenikin kaljotella.... en tiedä tarkkaan...
Mikä v-u tässä elämässä oikein mättää???
Miehesi ei kyllä kamalasti juo, mutta tuo keskipäivällä juominen ehkä enemmän ihmetyttää. Toisaalta, teillä ei ole enää pieniä lapsia näkemässä isänsä juomista. Ehkä miehesi ajattelee sitten, että voi juoda siksi päivälläkin? Oletko kertonut, miten sinua asia harmittaa?
Ymmärrän kyllä sinuakin, jos isäsi on aina juonut viikonloppuisin. Eräs ystävättäreni isä on alkoholisti ja nykyisin sen muutaman oluen kittaaminen saa hänessä aikaan sen inhoreaktion.
Voisit pyytää miestäsi juomaan oluet myöhemmin illalla?
Nuorempana tuollainen asia tuntuu vielä inhottavammalta. En minäkään jaksanut miestäni kauan katsella, vaikka joikin enemmän.
Toisaalta, miehesi ei ole päihtyneenä jatkuvasti. Vain yhden päivän viikossa. Miltä sinusta tuntuu? Löydätkö kompromissin? Voitko jutella asiasta miehesi kanssa avoimesti?
Tais olla niin päin, että äijä ei katsonut hapanta harppuaan ja pisti pihalle.
Olet siis itse nykyään absolutisti ja sinua ottaa ihan terminaalisesti kaaliin se, että aikuinen miehesi juo kerran viikossa 6-9 olutta?
Joo, synnyttää hieman kaksijakoisia tunnelmia toi...
SUOMI-SILMIN:
Miehesi voisi juoda ne oluensa lauantaina klo 21:00 jälkeen kun on ensiksi elänyt päivän täysillä perheen ja vaimonsa kanssa jne. Tuosta määrästä herää energialla yhdeksäksi sunnuntai-aamuna vaikka "ryyppäisi" tuota määrää puoleen yöhön. Ei ole sitten sinun asiasi, että onko miehesi kerran viikossa selvä kello 02:00 aikoihin vai ei. Jospa tuon valtavan alkoholimäärän vetäminen lauantaina on miehellesi jonkinlainen harrastus.
ABSOLUTISMI - MEININGILLÄ
Jos haluat elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan käytä alkoholia niin eroa heti ja etsi toinen Absolutisti puolisoksesi.
Realismia lienee se, että miehelläsi on ihan alkoholista riippumattomia ongelmia eli jos joku kaupunkitapahtuma (joka siis saisi sinut hyvälle päälle) on hänen ajatuksiaan vastaan (mitä ihmettä??), niin silloin teillä on tilanne päällä. Hänellä on siis muitakin ongelmia 1) itsetunnon 2) itsetunnon ja 3) itsetunnon suhteen. Kahdella jalalla seisova, puolisoaan rakastava ihminen olisi oikeasti iloinen siitä, että toinen voi piristää itseään ja siinä ohessa teidän suhdettaan sillä, että menee kokemaan asioita joista pitää. Välillä ne on "omia juttuja" ja välillä juttuihin mennään yhdessä.
Oma vaimoni oli tänään 5 tuntia kestävässä harrastus-jutussa, oli kotona neljä tuntia ja lähti juuri ystävänsä tupareihin. Vaimoni lähtiessä "bileisiin" suutelin ja totesin ovella hänelle että "ihanaa kun menet, ihanaa tapaat ystäviäsi, voit hengailla heidän kanssaan ja olla vähän aikaa meistä hulluista erossa". Jes, lähti ilman lompakkoa... "jottei kaverit maanittele lähtemään mihinkään hillumaan, tuun kympin aikoihin kotiin kun niiden talossa alkaa silloin hiljaisuus"
Ajattelin rakastella tuota ihanaa kotiinpalaavaa olentoa ihan hulluna kun se vaan ilmestyy tänne... noin tunti, puolitoista sen jälkeen kun olen syöttänyt, pessyt ja nukuttanut noi ihanat kakarat.
AP:lle on pakko sanoa, että kuinka voi olla mahdollista, että minä täällä Pirkkalassa koneen ääressä tiedän enemmän näistä harmituksen ajatuksistasi tästä kuin mitä miehesi tietää?? Olet häneen tyytyväinen, hän osallistuu elämään, välittämiseen ja kaikkeen muuhun. Hän on siinä, läsnä sinua ja teitä varten ja sinä valitat hänestä täällä, meille tuntemattomille??
Mielestäni vähän heikkoa toimintaa.
6-9kpl olutta on siis ongelma??? Miten?? Kuule, aika moni varmaan kadehtii tuota, kun joku muu äijä juo joko koko viikonlopun tai tissuttelee koko viikon!
Ja mikset voi johonkin mennä vaikka yksinkin välillä? Eihän sitä tarvi olla kuin siamilaiset kaksoset. Toki voi kysyä mieheltä, etä käydäänkö jossain, ja sit vasta jois.
Mut ei tollanen määrä kyl ongelma ole.
Ja jos on, niin tosiaan hanki absolutisti kumppani itsellesi sitten.
Onko 6-9 olutta pieni määrä? Mun mielestä se on joku 1-4. Riippuu tietysti mihin vertaa, jos vertaa johonkin jolla menee laatikollinen olutta niin siinä mielessä ehkä on vähän.
Ja toisaalta päivittäinen juominen on kyllä pahempi.
Ikävä suomalainen tapa tuollainen yksin juopottelu.
Perheenisä!
Kiitos vastauksestasi. Ymmärsinkin nyt että "juomisen" ongelma onkin siinä, että se alkaa jo päivällä ja päivä menee minulta sen takia tavallaan hukkaan, päivä tavallaan påysähtyy siihen hetkeen minun osaltani ja alkaa vaan saunan ja sunnuntain odottaminen...
Kiitos myös siitä, että käsittelit asiaa niin selkeästi ja miesnäkökulmasta, että minulla aivan selvästi loksahti jotain tuolla päässä.
Ja itsetunto-ongelmahan tuon "kaupunkireissun" evääminen tietysti on. Jotenkin asiat tuntuvat selkeämmiltä kun ne joku sanoo - ja vielä mies, joka ei vaan lässytä.
Ehä opinkin ajattelemaan asiaa toisesta näkövinkkelistä nyt. Ja kyllä mieheni tietää, että tuo kaljottelu mua risoo, mutta katsoo sen oikeudekseen, - niinkuin tietysti onkin.
Luen vielä selkeän vastauksesi uudelleen ja uudelleen. Kiitos siitä!
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi. Sait minulle aikaan hyvän mielen - sieltä Pirkkalasta käsin!
Kiitos myös tädille ja muille vastaajille näkökannoistanne! Kiitos kaikille tuesta!
On helppo kirjoittaa aiheesta, missä itse on ollut tuo mies. Mies joka itsekkäästi vie puolisoltaan mahdollisuuden viettää toinen niistä viikon kahdesta vapaapäivästä yhdessä, jotain kivaa tehden.Lauantai-iltapäivänä pitäisi siis olla jotain sellaista tekemistä, mitä odotetaan ja jota ei haluta pilata millään kaljan juonnilla.
Miehesi kokee olevansa todella heikoilla ja siksi haluaa rajoittaa elämääsi mitä tulee menoihisi ja itsenäisyyteesi. Pelkää sisimmissään, että tapaat jonkun mukavan, selvän miehen kun oma miehesi on kotona tuhnurassa. Parasta mitä voit tehdä, on itsenäistyä edelleen ja osoittaa hänelle, että homma kaatuu ellei hän osallistu teidän kahden suhteeseen sinulle tärkeinä hetkinä. Osoittaa samalla, että haluat hänet mukaan tuohon uuteen energiseen elämääsi, olemaan myös sinun mielestäsi energinen, hauska, komea ja haluttava. Miehelläsihän on syvemmällä todella baska olo olleessaan tuhnurassa kotona tietäen ettei silloin ole mikään luojan lahja maailmalle ja tietäen että hänen tilansa kuvottaa sinua... kuten varmaan kaikkia naisia.
Kipeitä kysymyksiähän on: miksi hän seurustelee oluen eikä sinun kanssa vapaapäivänä?? Miksi hän ylimalkaan juo tietäessään, että loukkaa puolisoaan sillä?
Mitä sinä sillä kotona luuhaat ja jos mies vain haluaa olla kotona niin silloin voit lähteä mihin itse haluat ja pitää olla sitä omaakin elämää vaikka naimisissa ollaakin.
Miehesi on nk. duunarialkoholisti, mies joka on kiinni "viikonloppukossussaan". Ei pääse irti. Ihan sama mitä teeet, vaadit, huudat tai itket. Alkoholiriippuvuus on aina paheneva ja edistyvä sairaus, tiedoksi että 10v kuluttua äijän koko vkonloppu menee dokatessa.
Ai niin. Humalaisen suusta kuulee totuuden. Kuuntele tarkalla korvalla mitä kännissä puhuu, niin siitten tiedät, mikä on miehesi todellinen luonne. Muista tehdä myös itse hyviä, miehen ajattelua sinulle avaavia kysymyksiä.
Mun mies oli samanmoinen, totesin eron jälkeen että on hienoa kun saa käyttää vapaa-aikansa itse haluamallaan tavalla, ilman että toisen kännäys tai sunnuntaikrapula estää hauskat jutut.
Kertokaahan nyt vielä kuinka moni teistä pihtaa tai elämään ei seksi enää kuulu? Äijä taitaa napata kaljaa päästäkseen edes hetkeksi pakoon pihtauksesta syntyvää vitutusta.
Ehkä vaimon ei tee mieli kaljanhöyryistä miestä?
Olet jo sen ikäinen, että sinun tulisi uskaltaa elää ja tehdä niin kuin itse parhaaksi näet. Et sinä missään vankilassa asu vaan vaan olet itse tehnyt rajoitteita itsellesi. Mikset voisi tehdä lauantaisin juuri sitä, mitä haluat, niinhän miehesikin tekee. Ja mitä sitten jos miehesi ei pidä lauantaitekemisistäsi, ethän sinäkään pidä miehesi lauantaitekemisistä.
Nyt ryhdistäydyt ja alat elämään elämääsi, miehesi ei ole vastuussa eikä syy siihen, että elämäsi on tylsää.
Minun ja mieheni yhteisiin harrastuksiin kuului vuosikymmenen ajan alkoholi. Joimme molemmat kaikki lomamme ja viikonloppumme.Eihän siinä mitään, mukavaahan meillä oli, ei riitoja.
Sitten kävi niin, että terveyteni alkoi reistailla, joten päätin lopettaa juomisen kokonaan. Esimerkistäni innostuneena miehenikin lopetti lähes kokonaan, juo vain melko harvoin.
Tämä harvoinkin tapahtuva juominen alkoi kuitenkin tuntua minusta ikävältä siksi, etten enää siedä viinan hajua. Mikäköhän siinäkin on? Itse asiassa viinan haju houkuttelee minua itseänikin juomaan, mutta en ole sortunut .
Minulla ei ole tietenkään oikeutta kieltää miestäni ottamasta silloin kun hän haluaa, mutta teimme asiassa kompromissin, joka miellyttää molempia:
Sen sijaan, että mieheni haluaisi ex tempore vetää kotona kännit, sovimme, että hän ilmoittaa minulle jo etukäteen milloin haluaa juoda. Tämä siksi, että minulla on aikaa keksiä itselleni siksi illaksi omaa menoa ja tekemistä, eli olla poissa. Lisäksi mieheni käy silloin tällöin harrastuksensa ohessa pieneillä reissuilla, joissa hän ottaa kavereidensa kanssa. Myös joskus hän käy mökillä yksin.
Tämä toimii meillä oikein hyvin. Ja silloin kun ollaan yhdessä, ollaan selvin päin ja tehdään kivoja juttuja.
Alkuun tämä oli hetken hankalaa, sillä mieheni loukkaantui siitä, etten halua olla hänen kanssaan silloin kun hän juo. Mutta hän ymmärsi melko pian nämä minun syyni ja arvostaa siis minua myös siinä suhteessa, että minulla on vapaus valita kuinka aikani vietän niin kuin minulle itselleni on mukavinta. Ja jos hänelle on mukavinta juoda, sallin sen hänelle tottakai, ja hän saa juoda yksin tai jonkun kaverinsa kanssa miten haluaa.
Ymmärrän ap sinua oikein hyvin. Nyt sinun olisi vain järjestettävä itsellesi tekemistä niiksi lauantaipäiviksi kun miehesi haluaa juoda. Älä masennu siitä, jos miehesi väittääkin sinun osoittavan mieltään kun haluat kotoa pois kun hän juo, vaan lähde toki liikkeelle ja kerro, että sinä haluat lauantaipäivisin tehdä jotain kivaa, ja että hän voi toki tulla mukaan, jos on valmis siirtämään sitä juomisensa ajankohtaa.
Mutta kyllähän jokainen tarvitsee välillä omaakin aikaa, joten olet oikeutettu menemään menoillesi ilman miestäsikin. Jos ei hän kuuntele toiveitasi kivemmasta lauantaista, sinun täytyy vain lähteä itseksesi, huolimatta jupinoista. Näin hänelle jää aikaa pohtia itse tätä tilannetta ja tiedä vaikka oivaltaisi asian niin, että haluaakin tehdä sinun kanssasi mieluummin juttuja kuin juoda itsekseen kaljaa.
Mun mielestä olisi myös mukavampaa, jos mies lähtisi kavereiden kanssa ulos juomaan, eikä joisi kotona. Haluaisin jopa olla esim. Juhannuksen kotona ja mies voisi mennä johkin mökille tms. kavereidensa kanssa. Mutta hän ei ymmärtänyt lainkaan ehdotusta vaan kokee sen jotenkin multa mielenosoituksena tms. Itse en kaipaa mitään ryyppyjuhannusta ja Juhannus on mulle päivä siinä missä joku toinenkin. Ihan sama vaikka olisi kotona.
Me teimme juhannuksena kompromissin : koska mieheni halusi ottaa ja grillailla kotona, minä lähdin viikonlopuksi lähikaupunkiin hotelliin :) . Mukavaa niinkin, tosin mieheni olisi halunnut olla juhannuksen minun kanssani, mutta lähtemiseni reissuun oli hänelle ihan okei.
Mikset sinä voisi mennä vaikka mökille, jos miehesi haluaa juoda kotona? Siinähän olisi kivaa vaihtelua sinullekin.
Kiitos mukavasta vastauksesta. Jollakin kummalaa tavalla se lohduttaa... Että edes joku tajuaa, miltä musta tuntuu...
Mä en juuri nykyään juo, mutta ennen join enemmän joten sinänsä en kai voi arvostella. Enkä haluaisi olla mikään nipo. En vaadi, että toisen pitäisi olla absolutisti, mutta alkoholia voisi ottaa niin, että ei askel horju ja ole selvästi kännissä. Eikä nukahda sohvalle. Eikä ottaisi niin usein. Ja itellä se eniten vaivaa alkoholin käytössä, että toinen alkaa haastaa riitaa. Koitan vältellä toista, menen aikaisemmin nukkumaan. En valita mistään, esitän iloista, ettei toinen vaan saa aihetta kilahtaa. Heti kun näen, että toinen alkaa olla humalassa tulee ikävä ja varautunut olo. Ja se iloisen esittäminen ei aina onnistu, kun vetää kireeks väkisin.
Oon mennyt jopa niin pitkälle, että kaadan juomaa viemäriin, kun toinen poistuu näkyviltä... En muista koska ois ollut sellainen viikonloppu, että ei ois ottanut ollenkaan. Viikollakin joskus ottaa. Kaljan lisäksi menee väkevämpääkin.
Ei miehesi nyt ihan hirmuisesti juo, mutta ymmärrän että absolutistina toisen alkoholinkäyttöä on ehkä vaikea sietää. Ja jos lapsena on kokenut vanhempien alkoholismin,e hkä pelkäät, että miehellä lähtee pikkuhiljaa lapasesta. Ja jos kaikki lauantait on aina samanlaisia, niin tylsäähän se on.
Mistä miehesi mielestä osoitin mieltäsi? Oliko teillä juuri ollut riitaa/puhetta juomisesta? Mene ihmeessä itseksesi rientoihin.
Tuo ei ole normaalia, että pelkäät kun miehes juo. Menet aiemmin nukkumaan, ESITÄT iloista tms. Mies rajoittaa sun elämää. Pelkäät vielä riitojakin. Mies ei tee mitään estääkseen käytöstään? Kaadat juomiakin viemäriin? Joka viikonloppu miehes humalassa? Älä vaan sano, että "muuten se on kyllä niin ihana" niin kuin naiset täällä sanoo...
Mikä se sellainen avioliitto on, että vaimon pitää lähteä kotoa yksin johonkin ja antaa miehelle tilaa juoda? Ja sunnuntai menee krapulassa maaten, ei silloinkaan voi mitään eritystä tehdä.
Minä jätin tällaisen viikonloppukännäilijän. En ole ikinä ollut niin yksinäinen, kuin siinä liitossa. Ei voinut kutsua ketään kotiin, kun siellä on kännissä hortoileva äijä mölisemässä tyhmiä. Ei voitu lähteä mihinkään, ei ainakaan mihinkään missä on viinaa tarjolla, koska se kuski olin aina minä ja viinaa vedettiin örvellysasteeseen saakka.
Viikonloput ei olleet mitään latautumista. Varpaillaan piti olla,ettei toinen olisi saanut syytä alkaa haukkumaan ja huutamaan. Ja vaikka en sanonut mitään, jostain menneestä hän kaivoi syitä reihaantua.
Toivoin avioliitolta kumppanuutta, kaveria menoihin, yhteisiä tekemisiä ja ilon aiheita. Kesti muutama vuosi ymmärtää, että kalja oli ykkönen ja jäin aina toiseksi. Nauttikoon nyt siitä rakkaimmasta ystävästään ihan itsekseen.
En ole mikään absolutisti, mutta en ota kännejä, viina on seurustelujuoma.
seksi jäi vaimon toimesta niin pullo tuli ukolle kehiin?
Ansaitset mitalin tekstistäsi!
Kaikki on alkanu siitä kun et halua seksiä joka siis kuuluu normaaliin parisuhteeseen.. Tieteellisesti on todistettu että jos uros ei saa seksiä säännöllisesti,uros korvaa seksinhimon alkoholilla.
Miehelläsi joka varmaan rakastaa sinua jollain tapaa..on salarakas jota hoitelee kun sinua ei kiinnosta seksi. Eli hän tekee sen todennäköisesti vesiselvänä ja tunteella niin kuin minäkin.
Suurin osa naisista varmaan haluaa seksiä siinä missä miehetkin.
Toki ymmärrän, ettei humalaisen kanssa huvittaisi kyllä olla. Mikä
sitten onkaan syy, mikä seuraus. Eri parisuhteissa on varmaan omat
syynsä (ja seurauksensa). On aikamoista yleistämistä väittää, että
kaikki juominen johtuu aina seksin puutteesta. Yhtä tyhmää olisi
väittää, että mies juo välttääkseen seksiä. Se kyllä varmaan joillakin
pitää paikkaansakin mutta tuskin kaikilla.
Pari kaljaa illassa tekee suomalaismiehestä humalaisen.. veikkaan että suurin osa..minä mukaanlukien maksaa kaiken taloudessa ja kuuntelee stanan nalkutusta..
Kiittämättömiä ämmiä naiset..teiltä on mennyt taju tähän elämään jossa eletään yltäkylläisyydessä miesten selkänahasta. Kaljat sille.
Brittimies ottaa kymmenen tuoppia illassa..onkohan niitten naiset samanlaisia nalkuttajia ?
Kuule, meillä ei miehen selkänahasta oteta minkäänlaista yltäkylläisyyttä, olen 34 vuotta ihan itse itseni elättänyt ja käynyt töissä. Sen sijaan mieheni on kyllä joutunut olemaan olosuhteiden pakottamana työttömänä jonkun aikaa, jolloin minä olin pääasiallinen perheenelättäjä. Silloin viinaa alkoi kulua kolmena päivänä viikossa ja kun siitä sanoin, niin hän sanoi ettei sentään ryyppää koko viikkoa - niinkuin se olisi puolustus. 3 pv 7:stä kännissä ei ollut minun mielestäni enää kohtuullista todellakaan. No hän onneksi ymmärsi kun sanoin, että jos pe ja la menee kännissä, lähden pojan kanssa la:ksi johonkin.
Ei ole ryyppääjä nykyään, mutta kun tapa toistuu joka lauantai, niin se rupee tylsistyttää ja ahdistaa, kun tietää AINA jo perjantaina, mikä on edessä. Ei voi ees iloita että työviikko päättyy! Olen yrittänyt miettiä, mitä alkaisin tekee lauantai-iltapäivisin, mutta kun en ole keksinyt... Antakaa vinkkejä...
nimimerkille vaimo...
vinkkejä löytyy tuolta ylempää jos maltat lukea.
Alkoholisti onmiehes ja alkoholisi ei voi olla ilman kaljaa yhtään viikonloppua.